Läskit

[Herra Manala]

Virheellinen päätelmä.

Tiesin tuon kommentin tulevan, mutta ajattelin antaa sen kertoa oman tarinansa.

Missattu pointtini oli, että reiluun lihomiseen riittää aivan mitätön ylijäämä.

No on se sun pointtiskin täten virheellinen. Aivan mitätön ylijäämä kun kompensoituu nopeasti lisäkilojen tarvitsemalla lisäenergialla ja nimenomaan hidastuvasti. Jos 80-kiloisena syöt joka päivä 85-kiloisen edestä, lihoat ekana vuonna määrän x, tokana vuonna puolet siitä, kolmantena vuonna taas puolet siitä ja niin edelleen, etkä koskaan edes saavuta 85:ttä kiloa. Ainakaan teoriassa.

[sivustahuutaja]

No on se sun pointtiskin täten virheellinen. Aivan mitätön ylijäämä kun kompensoituu nopeasti lisäkilojen tarvitsemalla lisäenergialla ja nimenomaan hidastuvasti.

Luepa esimerkki ja tuo lisäämäni EDIT. En vakioinut kokonaiskulutusta, vaan vakioin 80kcal ylijäämän käyttäen vain 2500 kcal pistettä referenssinä. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin viiden vuoden kuluttua 80 kcal on suhteellisesti vähemmän ylijäämää kuin 3% päivän kulutuksesta. Tuoremehulasillinen se on silti.

[Herra Manala]

Luepa esimerkki ja tuo lisäämäni EDIT. En vakioinut kokonaiskulutusta, vaan vakioin 80kcal ylijäämän käyttäen vain 2500 kcal pistettä referenssinä. Jos sinua yhtään lohduttaa, niin viiden vuoden kuluttua 80 kcal on suhteellisesti vähemmän ylijäämää kuin 3% päivän kulutuksesta. Tuoremehulasillinen se on silti.

Joo, ja tuoremehulasillinen on silti max 5kg, ei 21kg. Se on jumalauta yli 400% ero, joka on varmaan aika merkittävä jo sinustakin.

Vasta esimerkiksi 10% erolla sisäänotossa (2500kcal/vrk vs. 2750kval/vrk) päädytään noin 15 kilon raja-arvoeroon hidastuvasti. Mainitsemaasi 21 kilon lihoamiseen tarvittaisiin jo lähemmäs 400 kilokalorin ja 15%:n päivittäinen saantiero.

Ymmärrät varmaan itsekin että on hieman eri asia puhua 3%:n kuin 15%:n lisääntyneestä sisäänotosta. Ero on viisinkertainen kolmen prosentin esitykseesi. Numeroidenpyörittelyssäsi ei siis ollut juuri yhtään mitään tolkkua, pointtia tai perää. Jos halutaan pyöritellä numeroita, niin tehdään se oikein eikä väännellä niitä tukemaan virheellisesti omaa mutuilupohjaista agendaa, kiitos.

[JonniParvo]

Täällähän on tehty hommasta todellista rakettitiedettä.
Kuluta enemmän kuin syöt, kaikessa yksinkertaisuudessa.
Eikä noitten kalorien laskemisessa selkeesti täällä olé mitään ongelmaa, että mistä moinen vääntö? Ääh, ihan sama, emmä asiaan puutu enempää.

[Frederik Krueger]

Ylipainoisten osuus on lisääntynyt selvästi viimeisten 20-30:n vuoden kuluessa. Ihmisten geeniperimä ei tässä ajassa ole varmastikaan käytännössä muuttunut lainkaan.

Edelleen, tuo todistaa vain sen että syömis- ja liikkumistottumukset vaikuttavat keskimäärin ihmisten lihavuuteen. Se ei todista sitä että sama määrä lisäenergiaa läskistyttäisi eri ihmisiä läheskään samalla tavalla ja etteikö esim. perimä vaikuttaisi myös lihavuustaipumukseen, aivan kuten se vaikuttaa esim. lihaksikkuuteen.

Analogia: säännöllisten punttisalikäyntien on havaittu lisäävän ihmisten lihaksikkuutta, eikä keskitysleirien vankien keskuudessa havaittu koskaan todella lihaksikkaita ihmisiä. Se ei tarkoita sitä että eri ihmisille koituu kyseisestä harjoittelusta yhtä paljon lihasten koon suurenemista vaikka he pyrkisivät pitämään täysin saman treeniohjelman. Erot ovat perintötekijöistä johtuen eri henkilöiden välillä jopa valtavat.

[Frederik Krueger]

Täällähän on tehty hommasta todellista rakettitiedettä.
Kuluta enemmän kuin syöt, kaikessa yksinkertaisuudessa.
Eikä noitten kalorien laskemisessa selkeesti täällä olé mitään ongelmaa, että mistä moinen vääntö? Ääh, ihan sama, emmä asiaan puutu enempää.

Joo mäkään en ymmärrä mitä vaikeaa laihana pysymisessä muka on? Minä pysyn suht laihana riippumatta siitä mitä syön. Vielä aikuisiälläkin minulla on ollut kuukausien - vuoden pituisia ajanjaksoja jolloin olen normaaliruoan lisäksi syönyt useita kertoja viikossa paljon makeisia, lukemattomia suklaapatukoita tai kokonaisia isoja suklaalevyjä per päivä, kermajäätelöä, käynyt useampana päivänä viikossa hampurilaisella (esim. tuossa muutama vuosi sitten kun en ollut tyytyväinen paikallisen työpaikkaruokalan tarjontaan) jne. Ja samanaikaisesti liikuntakin on usein jäänyt ja tullut lähinnä istuttua tietokoneen ääressä.

Jonkin verran olen saanut tuollaisen elämän myötä pienehköä vatsamakkaraa kasvatettua, mutta missään vaiheessa ei vaikuttanut siltä että olisin matkalla kohti 150-kiloista jättiä, pikemminkin jämähdin tietynkokoiseen vatsamakkaraan. Näytin kuitenkin vaatteet päällä edelleen suht sutjakalta.

Söisivät kaikki niinkuin minä huonoina aikoinani, niin kaikki olisivat yhtä sutjakoita kuin minä! Piste.

[NuoriDaavid]

Esitän kolme väitettä. Oletko eri mieltä jostain näistä?

1)Väestötasolla geenit eivät voi selittää sitä, että ylipaino lisääntyy.

2)Se ei tietenkään poista sitä, että geneettistä vaihtelua esiintyy ja toiset lihoavat helpommin kuin toiset.

3)Jos syöt vähemmän, kuin kulutat, niin laihdut

Esitän kolmannen kerran selvällä suomen kielellä, ettei kukaan ole väittänyt missään vaiheessa yksioikoista putkiajatteluasi vastaan.

No ollaanko me sitten eri mieltä jostain asiasta?

Mä olin väärässä siinä, että en ollut tietoinen siitä, että uusin tutkimus osoittaa, että geeneillä on osoitettu olevan merkitystä lihoamistaipumukseen.

Sinä puolestaan totesit, että ihmiset ovat ylipainoisia, koska syövät liikaa energiantarpeeseensa nähden.

Mun mielestä homma on edelleen yksinkertainen: kun saat vähemmän energiaa kuin kulutat, niin laihdut. Toiset laihtuvat helpommin ja toiset vaikeammin, mutta kaikki laihtuvat.

[Herra Manala]

Esitän kolmannen kerran selvällä suomen kielellä, ettei kukaan ole väittänyt missään vaiheessa yksioikoista putkiajatteluasi vastaan.

No ollaanko me sitten eri mieltä jostain asiasta?

Olemme. En kuitenkaan jaksa toistaa itseäni tolkuttomasti. FK tuossa on jankuttanut sitä ihan samaa paskaa kuitenkin jo ihan tarpeeksi.

[NuoriDaavid]

Esitän kolmannen kerran selvällä suomen kielellä, ettei kukaan ole väittänyt missään vaiheessa yksioikoista putkiajatteluasi vastaan.

No ollaanko me sitten eri mieltä jostain asiasta?

Olemme. En kuitenkaan jaksa toistaa itseäni tolkuttomasti. FK tuossa on jankuttanut sitä ihan samaa paskaa kuitenkin jo ihan tarpeeksi.

Öö, jos olen FK:n pointin ymmärtänyt oikein, hän argumentoi, että hän ei lihoa helposti. Että hän ehkä on geneettisesti "vaikeasti lihoava".

Ehkä näin on. Eihän se muuta mitään edellä sanottua

Väännä nyt vielä rautalangasta, mistä asiasta olemme eri mieltä.

[NuoriDaavid]

Ylipainoisten osuus on lisääntynyt selvästi viimeisten 20-30:n vuoden kuluessa. Ihmisten geeniperimä ei tässä ajassa ole varmastikaan käytännössä muuttunut lainkaan.

Edelleen, tuo todistaa vain sen että syömis- ja liikkumistottumukset vaikuttavat keskimäärin ihmisten lihavuuteen. Se ei todista sitä että sama määrä lisäenergiaa läskistyttäisi eri ihmisiä läheskään samalla tavalla ja etteikö esim. perimä vaikuttaisi myös lihavuustaipumukseen, aivan kuten se vaikuttaa esim. lihaksikkuuteen.

Analogia: säännöllisten punttisalikäyntien on havaittu lisäävän ihmisten lihaksikkuutta, eikä keskitysleirien vankien keskuudessa havaittu koskaan todella lihaksikkaita ihmisiä. Se ei tarkoita sitä että eri ihmisille koituu kyseisestä harjoittelusta yhtä paljon lihasten koon suurenemista vaikka he pyrkisivät pitämään täysin saman treeniohjelman. Erot ovat perintötekijöistä johtuen eri henkilöiden välillä jopa valtavat.

En mä ole tuosta eri mieltä. Ei se muuta mitään. Jos ihminen haluaa laihtua, hänen täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa. Jos olet helposti lihoava ja vaikeasti laihtuva, niin täytyy tehdä enemmän töitä. Ohje on silti sama.

[Bhven]

Laihduttaminen on ihan saatanan helppoa. Ihannepainossaan pysyminen sen sijaan saattaa tuottaa joillekin laiskureille haastetta.

[Herra Manala]

En mä ole tuosta eri mieltä.

No tämähän alkaa olla hienoa.

Ei se muuta mitään. Jos ihminen haluaa laihtua, hänen täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa. Jos olet helposti lihoava ja vaikeasti laihtuva, niin täytyy tehdä enemmän töitä. Ohje on silti sama.

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

[Pulkannaru]

En viitsi kommentoida edellisiä vääntöjä.

[NuoriDaavid]

En mä ole tuosta eri mieltä.

No tämähän alkaa olla hienoa.

Ei se muuta mitään. Jos ihminen haluaa laihtua, hänen täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa. Jos olet helposti lihoava ja vaikeasti laihtuva, niin täytyy tehdä enemmän töitä. Ohje on silti sama.

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

Toki voidaan paneutua tarkemmin eri ravintoaineiden sisältämiin kalorimääriin ja eri liikuntamuotoihin jne. Tosiasia on kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ongelmana ole tiedon puute, vaan kyky noudattaa suosituksia. Infon lisääminen ei auta, jos ihminen ei pysty neuvoja noudattamaan. Pitkällä tähtäimellä pysyvästi laihtuminen ei onnistu, koska se vaatisi elämäntavan pysyvää muutosta. Myönnän olevani kyynikko.

[Chap]

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

Kerrotko potilaillesikin noita keskitysleirijuttuja?

Toki voidaan paneutua tarkemmin eri ravintoaineiden sisältämiin kalorimääriin ja eri liikuntamuotoihin jne. Tosiasia on kuitenkin, että suurimmalla osalla ihmisistä ei ongelmana ole tiedon puute, vaan kyky noudattaa suosituksia. Infon lisääminen ei auta, jos ihminen ei pysty neuvoja noudattamaan. Pitkällä tähtäimellä pysyvästi laihtuminen ei onnistu, koska se vaatisi elämäntavan pysyvää muutosta. Myönnän olevani kyynikko.

No tässähän se ratkaisu on! Jatkossa sinun pitää kehottaa potilaitasi lukemaan de Melloa ja pyrkimään itsereflektion kautta pysyvään elämänmuutokseen.

[NuoriDaavid]

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

Kerrotko potilaillesikin noita keskitysleirijuttuja?

Harvemmin. Hoitajattaret pyörittää noita laihdutusryhmiä.. Laihdutuslääkkeitä tulee joskus kirjoitettua. Lihavuuden hoidon suhteen olen yhtä kyyninen kuin alkoholisminkin. 10% paranee pysyvästi.

[sivustahuutaja]

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

Nyt olemme vaihteeksi ihan samaa mieltä! Ylipainon kasvuun tulee kehittää yhä lisää ratkaisuja, oli ylipainon syy sitten mikä tahansa.

En edelleenkään usko läpipaskuriteoriaan yhtään enempää kuin raittiiseen juoppoonkaan. Ihan analogian vuoksi: Ryyppy saattaa hirttää joillakin helpommin kiinni geneettisen alttiuden takia, mutta silti sitä viinaa joutuu kaatamaan kitusiin ollakseen juoppo. Geneettinen alttius tai tahdonvoiman puute eivät ole kuitenkaan syy vähätellä alkoholiongelmaa. "Älä juo" ei ratkaise ongelmaa, vaikka ongelmat johtuisivat alkoholin nielemisestä. "Älä syö" ei ratkaise ylipaino-ongelmaa, vaikka ongelmat johtuvat ruuan nielemisestä.

[Herra Manala]

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

No mitä jos vaikka lähettäisiin liikkeelle siitä, että selvitetään onko potilaan (sokeri)aineenvaihdunta jonkinlaisessa vikasietotilassa vai ei, ja voisiko asiaan vaikuttaa kenties hormonaaliset epätasapainot ja perintötekijät millä tavalla. Jos ihminen ei toimi oikein aineenvaihdunnaltaan, sille on aika turha alkaa pälpättämään juttuja keskitysleireistä ja läskinpolttolenkeistä. Ei kai tämä nyt vittu voi ammattilaiselle näin vaikeaa olla?

Ymmärtääkseni nykyään on aika laaja kirjo olemassa lääkkeitä, jotka vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan, hormonitasapainoihin ymv. jotka saattavat auttaa merkittävästi laihduttajaa, joka kärsii liikalihavuudesta hormonaalisen/kemiallisen epätasapainotilan vuoksi. Onko tämä ihan tuntemattomalle alueelle menevä hokkuspokkusta sulle, kun et osaa ehdottaa kuin lenkkiä ja keskitysleiriä?

[Bliss]

Alan entistä enemmän uskoa teoriaani, että ND on kuin onkin Espoon Auton bussikuski eikä mikään lääkäri...

[Herra Manala]

En edelleenkään usko läpipaskuriteoriaan yhtään enempää kuin raittiiseen juoppoonkaan.

Eikö sulla oikeasti ole ketään kaveria joka tuntuu pystyvän syömään mitä vain lihoamatta? Vittu, onko sulla kavereita ylipäätään? Esimerkiksi mulla on sellainen pedantista elämänlaadusta pitävä ATK-kaveri, jolla on melkoisen kangistuneet ravintotottumukset, jotka vaihtelevat HYVIN vähän seuraavasta:

- Aamiaiseksi kuusi muna-meetwurstileipää
- Lounaaksi kilo pastaa
- Päivälliseksi 300-500g lihaa, reilu kasa perunaa ja soosit
- Iltapalaksi 30cm subway-patonki reiluilla majoneeseilla ja tuplalihoilla, tai vastaava itsetehtynä

Kaveri poikkeaa hyvin vähän tästä perinteisestä valiostaan, ja syö pitkälti aina samoja ruokia. Heppu on 193 senttimetriä pitkä ja painaa 63 kilogrammaa. Ei harrasta MITÄÄN liikuntaa paitsi BMW-merkkisillä kumirenkailla, ja tekee työtä näyttöpäätteen edessä.

Muistaakseni myös ninnithequeenin mies on luokkaa vinkuheinä ja vetää ninnin puheiden mukaan helposti kilon pastaa duunilounaaksi, ja mitäs, oliko se pari peltiä pizzoja illalliseksi? Kyllä näitä kavereita ihan oikeasti on, jotka eivät pysty lihoamaan vaikka mitä vetäisivät. Ja niitä, jotka lihoavat ihan normaaleilla ruokavalioilla. Pitää oikeasti olla kasvanut tynnyrissä ilman sosiaalisia kontakteja, jos tällaista ei ole koskaan sattunut pistämään merkille.

[NuoriDaavid]

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

No mitä jos vaikka lähettäisiin liikkeelle siitä, että selvitetään onko potilaan (sokeri)aineenvaihdunta jonkinlaisessa vikasietotilassa vai ei, ja voisiko asiaan vaikuttaa kenties hormonaaliset epätasapainot ja perintötekijät millä tavalla. Jos ihminen ei toimi oikein aineenvaihdunnaltaan, sille on aika turha alkaa pälpättämään juttuja keskitysleireistä ja läskinpolttolenkeistä. Ei kai tämä nyt vittu voi ammattilaiselle näin vaikeaa olla?

Ymmärtääkseni nykyään on aika laaja kirjo olemassa lääkkeitä, jotka vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan, hormonitasapainoihin ymv. jotka saattavat auttaa merkittävästi laihduttajaa, joka kärsii liikalihavuudesta hormonaalisen/kemiallisen epätasapainotilan vuoksi. Onko tämä ihan tuntemattomalle alueelle menevä hokkuspokkusta sulle, kun et osaa ehdottaa kuin lenkkiä ja keskitysleiriä?

Onhan noita laihdutuslääkkeitä olemassa suomenkin markkinoilla kolmea lajia ja kaikkia niitä olen vuosien aikana kirjoittanut. Eivät ne mitään ihmetemppuja tee ja eivät muuta sitä, että lääkkeettömät keinot ovat oleellisia. Itse asiassa aina ennen lääkkeitä kokeillaan lääkkeettömiä keinoja. Viittaat ehkä metaboliseen oireyhtymään puhuessasi sokeriaineenvaihdunnan vikatilasta. Kyllä sekin on aivan peruskauraa, joka sinulla saattaa olla (kirjoiti insuliinitasosi olevan koholla), mutta eipä siihenkään valitettavasti ole mitään hokkuspokkuskonsteja.

Tunnut edelleen kuvittelevan, että tässä olisi jotain kovin ihmeellistä hoitoa olevan tarjolla, jos lääkäri vain osaisi ja haluaisi. Ei ole.

[NuoriDaavid]

Mun mielestä on kuitenkin vähän surullista, että jos 2000-luvulla ihminen hakee lääkäristä apua kansakuntamme suurinta terveysongelmaa vastaan, on lääkärin tietotaidot auttamisen suhteen jämähtäneet tasolle "täytyy syödä vähemmän kuin kuluttaa" / "natsileirillä ei ollut lihavia" / "5000 kilokalorin kuluttaminen vuorokaudessa on lähes mahdotonta".

Minkälaisia neuvoja lääkärin tulisi mielestäsi ideaalitilanteessa esittää? Kun perimää ei kuitenkaan voi muuttaa. Näin ollen meillä on kaksi muuttujaa: ravinnon saanti ja ravinnon kulutus (ja tietysti lääkkeeliset ja operatiiviset keinot).

No mitä jos vaikka lähettäisiin liikkeelle siitä, että selvitetään onko potilaan (sokeri)aineenvaihdunta jonkinlaisessa vikasietotilassa vai ei, ja voisiko asiaan vaikuttaa kenties hormonaaliset epätasapainot ja perintötekijät millä tavalla. Jos ihminen ei toimi oikein aineenvaihdunnaltaan, sille on aika turha alkaa pälpättämään juttuja keskitysleireistä ja läskinpolttolenkeistä. Ei kai tämä nyt vittu voi ammattilaiselle näin vaikeaa olla?

Ymmärtääkseni nykyään on aika laaja kirjo olemassa lääkkeitä, jotka vaikuttavat sokeriaineenvaihduntaan, hormonitasapainoihin ymv. jotka saattavat auttaa merkittävästi laihduttajaa, joka kärsii liikalihavuudesta hormonaalisen/kemiallisen epätasapainotilan vuoksi. Onko tämä ihan tuntemattomalle alueelle menevä hokkuspokkusta sulle, kun et osaa ehdottaa kuin lenkkiä ja keskitysleiriä?

Onhan noita laihdutuslääkkeitä olemassa suomenkin markkinoilla kolmea lajia ja kaikkia niitä olen vuosien aikana kirjoittanut. Eivät ne mitään ihmetemppuja tee ja eivät muuta sitä, että lääkkeettömät keinot ovat oleellisia. Itse asiassa aina ennen lääkkeitä kokeillaan lääkkeettömiä keinoja. Viittaat ehkä metaboliseen oireyhtymään puhuessasi sokeriaineenvaihdunnan vikatilasta. Kyllä sekin on aivan peruskauraa, joka sinulla saattaa olla (kirjoiti insuliinitasosi olevan koholla), mutta eipä siihenkään valitettavasti ole mitään hokkuspokkuskonsteja.

metabolinen oireyhtymä

hoito:"Hoidossa pyritään ensisijaisesti vaikuttamaan elämäntapoihin, koska metabolisesta oireyhtymästä kärsivistä potilaista puolet on ylipainoisia. Laihduttaminen parantaa veren rasva- ja sokeriarvoja vähentäen samalla sydämen kuormitusta ja alentaen verenpainetta. Liikunta, vähärasvainen ja runsaskuituinen ravinto edistää laihtumista ja kohentaa veren rasva- ja sokeriarvoja. Rasvoissa tulee ensisijaisesti välttää tyydyttyneitä rasvoja sekä kolesterolia. Suolan käyttöä tulee myös vähentää. "

Kuulostaako yhtään tutulta, huhuu?

Tottakai potilaalta katsotaan verensokeri ja rasvat, mutta ei se muuta edellä olevaa hoitoa.

Myönnän, että Blissinkin kommentti huomioiden hiukan watuttaa, kun te luulette, että tässä on jotain helvatun hienoa olemassa, mutta kun ei ole. Kolesterolia voidaan alentaa kolesterolilääkkeillä ja verenpainetta verenpainelääkkeillä ja laihdutuslääkettäkin voidaan kirjoittaa, mutta ne eivät muuta edellä olevaa elämäntapahoitoa ja koko hoito onnistuu tai kaatuu sen mukaan, miten potilas muuttaa elämäntapojaan. Suuri virhe on juuri kuvitella, että itse ei tarvitse tehdä mitään, kun vaan lääkäri lyö oikeat napit pöytään.

Tunnut edelleen kuvittelevan, että tässä olisi jotain kovin ihmeellistä hoitoa olevan tarjolla, jos lääkäri vain osaisi ja haluaisi. Ei ole. Lääkkeet eivät auta, jos potilas ei muuta elämäntapojaan.

Olen vieläkin agitoituneessa tilassa, joten jatkan: kyllä niitä hienoja labroja otetaan ja nähdään, että kolesteroli on koholla, verensokeri vilkuuttaa ja verenpainettakin on. Sitten potilas odottaa, että lääkäri lyö napit pöytään ja parantaa. Allekirjoittanut sitten syöttää potilaalle kolesterolilääkettä, verenpainelääkettä, verensokerilääkettä, aspiriinia ja laihdutuslääkettä. Teen tätä joka päivä. Kun oikeasti potilaan pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Mutta kun se on niin inhottavaa. Se, että olen tässä ketjussa viljellyt juuri keskitysleirimantraa johtuu siitä voimattomuudesta, jota lääkäri kokee näiden potilaiden kanssa. Ehkä siinä sitten syntyy agressiivisia tunteitakin, jos kokee, että potilas odottaa kieli pitkällä, että lääkäri parantaa, eikä pysty itse tekemään elämäntapamuutoksia.

[sivustahuutaja]

Eikö sulla oikeasti ole ketään kaveria joka tuntuu pystyvän syömään mitä vain lihoamatta?

Minulla on vain kavereita, jotka ovat keskimääräistä parempia kuskeja ja jotka vain voittavat nettipokerissa.

Uskon läpipaskureihin sitten kun näen faktaa siitä, että energian sisäänottoa voi lisätä ilman lihomista.

Yritän 'huvikseni' etsiä, josko läpipaskuriteorialle löytyisi jotain tukea. Mikäli paskaan jää sulamatonta kamaa, niin sen määrä voidaan helposti mitata ja tuosta löytynee faktaa.

Jos sulamatonta kamaa paskasta ei löydy, niin sitten ravinto on imeytynyt ja tarvitsee enää selvittää minne se ravinto on mennyt. Vaihtoehdothan ovat:
1. Läski
2. Kulutus
3. Poistuminen muuten kuin paskan mukana (hikoilu ja virtsa)

[Herra Manala]

Kolesterolia voidaan alentaa kolesterolilääkkeillä ja verenpainetta verenpainelääkkeillä ja laihdutuslääkettäkin voidaan kirjoittaa, mutta ne eivät muuta edellä olevaa elämäntapahoitoa ja koko hoito onnistuu tai kaatuu sen mukaan, miten potilas muuttaa elämäntapojaan. Suuri virhe on juuri kuvitella, että itse ei tarvitse tehdä mitään, kun vaan lääkäri lyö oikeat napit pöytään.

Tunnut edelleen kuvittelevan, että tässä olisi jotain kovin ihmeellistä hoitoa olevan tarjolla, jos lääkäri vain osaisi ja haluaisi. Ei ole. Lääkkeet eivät auta, jos potilas ei muuta elämäntapojaan.

OK. Mitäs elämäntapamuutoksia suosittelisit minulle, joka harrastaa liikuntaa 2-3 kertaa viikossa, tekee ohessa liikuntaan rinnastettavaa fyysistä työtä, sekä syö 1500-3000 kilokaloria päivässä (yleensä melko vähäsuolaista), paljon vihanneksia, rasvatonta lihaa ja kuituja, eikä jalosteita/prosessoituja ruokia juuri lainkaan kiireisimpiä työpäiviä (2/viikko) lukuunottamatta?

[BettyB.]

^ Pidätkö muuten ruokapäiväkirjaa?