Elämä on laiffii, vai onko?

[NuoriDaavid]

Kuis panee?

Itselläni menee hyvinkin tasaisesti. Ei suuria nousuja eikä laskuja. Masentunut en ole tietääkseni ollut koskaan. Ahdistunut kyllä joskus. Jo 8 vuotta rouskuttamani ssri-lääke on siihen hyvin auttanut. Nykyään ei kauheasti ahdista, toki ajoittain kastraatioahdistus vaivaa, mutta ei pahasti.

Tällä hetkellä en haavaile paljon mistään, tosin kuntosalilla käynti pitäisi taas kerran aloittaa syksyllä ja muutama kilo painoa pudottaa.

[Frederik Krueger]

Juuri tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen elämääni, saisi puolestani jatkuakin tällaisena hamaan tulevaisuuteen asti. Ainakin siihen asti kunnes kyllästyn nykyiseen tilanteeseeni ja haluan muutosta elämääni.

En syö mitään mielialalääkkeitä enkä tarvitse talvisin kirkasvalolamppuja, tai edes kahvia, päästäkseni ylös sängystä. Toisaalta isoveljeni välillä varoittelee että elämän tasaisuus voi olla merkki masennuksesta, eikä sitä vain itse huomaa. Melkein tuntuu kuin hän toivoisi minun olevan masentunut.

No, jos masennus on tätä, niin bring it on! Välillä toki elämä tuntuu vähän hitaammalta ja päivät lipuvat ohitse, mutta entä sitten?

Joskus sitä tosin miettii että pitäisi tehdä sama testi kuin jonkun lehden toimittaja teki, eli alkoi ottaa säännöllisiä testosteronipiikityksiä nähdäkseen vaikuttaako suurempi testosteroniannos veressä miten elämään. Hänen kokemuksensa mukaan hänestä tuli (muistaakseni) aktiivisempi (niin töissä kuin vapaa-ajalla), vilkkaampi, seksinnälkäisempi, aggressiivisempi, itsevarmempi ja kaikin tavoin parempi ihminen, jos noin niinku itsekeskeiseltä kantilta asiaa tarkastelee. Muuttuisikohan elämä oikeasti?

[Newton]

Muuten ihan kelpo tilanne mut kämppä olis kiva löytää ennenku mun kamat lentää edellisestä pihalle. Tarjonta on ollut vähän hiljasta.

[Bluntly]

Vähän matalalentoahan automaattiohjauksellä tämä elo on ollut viime vuodet.

[Gat]

Tulevaisuus on turvattu vuosien epävarmuuden jälkeen. Silti väliliha-limbo jatkuu. En voi aloittaa elämään mm. koska en oikeasti asukaan kunnolla missään kunnes se taloni päärakennus vapautuu enoni syytingiltä. Omien vanhempien väistämättä lähestyvä kuolema ahdistaa sekin. Oma elämäni on mennyt pelätessä ja odotellessa ja äkkiä on ilta.

Tunnen oloni niin vanhaksi ja väsyneeksi. Aivan loppu. Ei jaksa mitään, mikään joko ei tunnu miltään tai mikä tuntuu, se sattuu. Koetan selvitä olemalla ajattelematta koska ajatteleminen johtaa muistamiseen, muistaminen tunteisiin ja tunteet kipuun.

Kaljaa ja tupakkia menee liikaa.. koko ajan krapula. Kuntoilu ja ulkoilukin on taas jäänyt. Jatkuva fyysinenkin väsymys.

[NuoriDaavid]

Gat:

Sä olet selkeästi masentunut ja ahdistunut. Ikävää, että et hae apua.

Alkoholismisi tietystikin pahentaa masennustasi ja masennus lisää alkon käyttöä.

[Gat]

Gat:

Sä olet selkeästi masentunut ja ahdistunut. Ikävää, että et hae apua.

Alkoholismisi tietystikin pahentaa masennustasi ja masennus lisää alkon käyttöä.

Kiitos.
Onkin pitänyt uusia sri-estäjäresepti, saisin heti uuden yksityisneurologiltani. Korvaisi vähän kaljaa ja jonkunverran auttaa. En vaan oikein jaksa sitäkään.. sen enempää kuin etsiä nettideittejä tai mennä huoriinkaan. Sikälikin kumma aikaa, että minulla ja vanhemmillani on koko ajan reissaamista Varkaus-Orimattila, jossa enoani pitää viihdytttää sairaalassa. Pari vikkoa siellä, pari viikkoa tällä (jossa siis käytännön pakosta vielä munkin koti ja kamat). Leirielämää, matkatavaroita ei kannata edes purkaa vaan elää muovisäkistä. Siispä tuntuu ettei ehdikään pitkäjänteisiä, kun heti pitää lähteä toisaalle.

[NuoriDaavid]

Vaikka terapia ei sinua kiinnostakaan, niin lääkitystä voisi tarkistaa. Monesti käytetään vaikeissa tapauksissa yhdistelmähoitoja, esim. kahden antidepresantin yhdistelmää. Lääkitys kannattaisi tarkistaa, suosittaisin psykiatria.

Ensiarvoisen tärkeää olisi tietysti myös vähentää alkon käyttöä.

[elco]

Tämä tulee varmaan kaikille yllätyksenä: Helvetin hyvin menee! Elän vähän liikaa tulevaisuuden suunnitelmia koko ajan, mutta kun suunnitelmat ovat niin isoja niin ei voi auttaa.

[NuoriDaavid]

Tämä tulee varmaan kaikille yllätyksenä: Helvetin hyvin menee! Elän vähän liikaa tulevaisuuden suunnitelmia koko ajan, mutta kun suunnitelmat ovat niin isoja niin ei voi auttaa.

Jos sä olet tosissasi, niin päänuppisi on kyllä hyvin konffattu.

[elco]

Jos sä olet tosissasi, niin päänuppisi on kyllä hyvin konffattu.

Oletko tosissasi? Totta kai minä olen tosissani. Elämä on vitullisen hienoa.

[Gat]

Vaikka terapia ei sinua kiinnostakaan, niin lääkitystä voisi tarkistaa. Monesti käytetään vaikeissa tapauksissa yhdistelmähoitoja, esim. kahden antidepresantin yhdistelmää. Lääkitys kannattaisi tarkistaa, suosittaisin psykiatria.

Ensiarvoisen tärkeää olisi tietysti myös vähentää alkon käyttöä.

Niin siis nyt ei ole mitään lääkitystä. Entisen voisi uusia, kyllä se jotenkin pelitti, parhaiten kokeilluista. Joskus tulee vaan pitkiä taukoja uusimatta, kun tuntee pärjäävänsä. Alkoholi tietenkin ajallis-paikallisesti (voiko niin sanoa?) on tehokkaampaa kuin lääke, mutta ne sivuvaikutukset...

Mutta on tässä rakenteellisiakin ongelmia elämisen kanssa joita ei terapiat niin vaan ratkaise. Toimintakykyyn niissäkin oloissa alkoholia joo vähemmälle, tupakka on oikeastaan vielä pahempi, ja perkeles kun jatkasin keväällä jo hyvin alkanutta kuntoiluakin..

Vittumaisempia ja epävarmempia tilanteita olen jaksanut, nyt on akku tyhjä. Postraumaattista stressiäkin varmaan.

[NuoriDaavid]

Mutta on tässä rakenteellisiakin ongelmia elämisen kanssa joita ei terapiat niin vaan ratkaise.

No varmasti, mutta loppuviimeksi kaikki mitä koet, on oman pääsi sisällä. Vaikka terapia ei voi muuttaa vallitsevaa todellisuutta, niin se saattaa jossain määrin muuttaa sitä, miten koet sen. Mutta aloita nyt ensin siitä lääkityksestä.

Yksijalkainen sokea kääpiökin voi olla onnellinen.

[SikaMika]

Tällä hetkellä lennetään korkealla. Kynttilä palaa molemmista päistä ja kaikki toimii kuin rasvattu. Rahatilanne voisi olla parempi; töitä on ollut viime aikoina kitsaasti ja olen käyttänyt lisääntyneen vapaa-ajan vain ja ainoastaan bilettämiseen ympäri etelä-Suomen. Asia ei kuitenkaan huoleta pätkääkään, olisi silkkaa hulluutta katkaista tällainen mojo vain siksi että rahat saattavat loppua; luototus pelaa ja on koko syksy aikaa kuitata viuluja.

Jossain vaiheessa tämä kananlento tietenkin loppuu, niin se on aina ennenkin loppunut. Toivoisin tästä reissusta jäävän käteen uuden työpaikan sekä jonkun oikein ihanan ja rakkaan tyttösen.

[Pyry-Matias]

Sokkeli on valettu vaateriin. Vielä ei vastuu paina. Tulevaisuudessa tulee mullistuksia elämään. Saas nährä.

[Leila]

Nyt tällä hetkellä perusvire elämässä on ihan ok, joskus on mennyt paljon huonomminkin. Loman tarpeessa olen ja sitä saankin odottaa vielä hetken, mutta noin niin kuin yleisesti ihan kivasti menee. Nyt kun vaan mieskin tajuaisi, että näin on hyvin eikä vaatisi koko ajan enempää. Mä olen jo niin vanha ämmä, että en enää jaksa elää toisten vaatimusten mukaan ja sen kun sanoo miehelle niin sitten on helvetti irti. Mutta sitä ajatellaan joskus toiste.