NuoriDaavid kirjoitti:Ihmisen hermosoluissa viesti etenee n 100 m/s. Jos ajatellaan, että aivojen ääripäät sijaitsevat toisistaan esim 25 cm:n päässä, niin signaalin kulku kestää 0.0025 sekuntia.
Jos em. Roadrunnerklusterin ääripäät (jos ei rakennettaisi pallon tai kuution muotoon) sijaitsisivat toisistaan sen 1.2 km:n päässä, niin valonnopeudella etenevä signaali kulkisi matkan 0.000004 sekunnissa eli 1/625 aivojen ääriosien vaatimasta ajasta.
Näin ollen ainakin tämän tarkastelun perusteella signaalinopeuden ei pitäisi olla ongelma.
Ajattelumallisi on turhan yksinkertainen. Se edellyttäisi, että joka ikinen koneessa oleva prosessori olisi suoraan kytketty joka ikiseen prosessoriin joka järjestelmässä on. Valitettavasti näin ei voi olla, ja välissä on kaikennäköisiä frontside väyliä, muistinhallintaohjaimia ja vaikka mitä tuunakkeita jotka oleellisesti hidastavat, jonottavat ja reitittävät datankäsittelyä.
Tämän lisäksi ihmisen aivoissa on paljon monimutkaisempia neuroneja kuin mitä BlueGenellä simuloidut perusneuronit ovat. Nämä vaativat suhteessa exponentaalisen määrän laskutoimituksia verrattuna "rottaneuroneihin", eikä kaikkien monimutkaisempien aivotoimintojen ja -neuroneiden toimintamalleja täysin tunneta, kuten itsekin olet todennut.
Vuonna 1990 oltiin sitä mieltä, että ihmisen aivoja simuloidaan alle 10 vuoden kuluttua koneellisesti. Vuonna 2000 oltiin sitä mieltä, että eiköhän tuo reilun viiden vuoden päästä onnistu. Nyt ollaan taas sitä mieltä, että eiköhän tuo 10 vuoden kuluessa onnistu.
Vitut. Lyön omat aivoni vetoa, että 10 vuoden kuluttua niitä ei vielä simuloida yhtään millään järjestelmällä. Tämä on ikuista kilpajuoksua sen kanssa miten kuvitellaan kasvavan laskentatehon ratkaisevan kaikki tämän hetken ongelmat, ja miten sitten huomataankin, että ongelmat olivat paljon monimutkaisempia kuin kuviteltiin. Luulen että paras sovellutus näille Blue Runnereille olisi tutkia juuri näiden monimutkaisempien neuronien toimintaa. Ehkä jo 10v kuluttua tiedämme miten ne toimivat, ja sitten on taas uusi Teppo Tiedemies infoamassa sormi suussa ettätotaöö, tää meidän uusi Cerebrum Mega onkin sellainen neuronikaveri, että niitä pystytään simuloimaan tän hetkisillä Roadrunner IV -supertietokoneilla vasta semmosen kuutiosenttimetrin verran, mut kyllätotaöö meillä keinoaivot on kasassa 10v kuluttua, oottakaa niin näette!
Eli: Kun vielä ei osata simuloida kuin yksinkertaisimpia neuroneita, eikä monimutkaisempien toimintamallia edes tunneta, on täysin absurdia edes lähteä väittämään, että ihmisen aivoja voitaisiin kyllä simuloida jo nyt, kunhan vaan joku viitsisi heittää paalua tarpeeksi tiskiin. Ei tule onnistumaan.
Ja se mikä tässä vielä kusee, eikä ole otettu huomioon käytännössä lainkaan, on se aiemmin mainitsemani aivokapasiteetin kasvu ja monimutkaistuminen sekä erilaisten neuronikytkentöjen syntyminen ja tuhotuminen kehtyksen varrella ja iän myötä. Se vaatisi tietokonelta jo ihan fyysisiä rautatason muutoksia ollakseen täysin autenttinen, ja simuloituna taas vaatisi entistä enemmän oomphia koneesta omana laskennallisena rajapintanaan, jonka päällä itse aivosimulaatio oppimisineen vasta sitten toimisi.
Ja prosessi, kyllä kemiallisia efektejä aivoissa voidaan simuloida varsin yksinkertaisesti. Se ei ole mikään este. Tunnut ajattelevan vähän turhan putkimallisesti että tietokone ei tee virheitä koska se on sähköinen, ja että kemiallinen puoli olisi joku oikotie onneen tässä inhimillisyysvirheasiassa. Ei se ihan niin mene, sillä tietokonehan nimenomaan on tarkoitus opettaa tekemään virheitä väkisinkin, ja oppimaan niistä. Jos tietokone ohjelmoi pikku hiljaa itse oman käyttöjärjestelmänsä, virheitä tulee varmasti matkan varrella. Itse pitäisin ehkä ongelmallisempana sitä, miten opittujen asioiden muistista saadaan ihmisenkaltainen ja erehtyväinen.
