Janottaako Vanha Suola?
Janottaako Vanha Suola?
Itse huomasin että käyhän tuo eksä mielessä juu.
Joku tietty biisi tai joku. Olkoon, paskiainen, parempi se nykynen on, mutta mielessä on.
Ei unohdu. Koskaan. Janottaako? No ei.
Joku tietty biisi tai joku. Olkoon, paskiainen, parempi se nykynen on, mutta mielessä on.
Ei unohdu. Koskaan. Janottaako? No ei.
-
- Kitisijä
- Viestit: 7640
- Liittynyt: 15.08.2005 0:29
Ei janota. Yleensä pyrin menemään elämässäni eteenpäin, myös ihmissuhteiden osalta. Siihen on kuitenkin ollut aina syynsä miksi on alun perin erottu ja muistini ei ole niin huono, että unohtaisin sen kovinkaan helposti. Itse asiassa jokin tovi sitten tapasin exäni ja vaikka tulemme edelleen hyvin toimeen, niin muistin kyllä myös erittäin nopeasti miksi emme ole enää yhdessä. En muistele pahalla ja toivottavasti eivät hekään, kaikelle on kuitenkin aikansa ja exien kohdalla se aika on jo ollut.
Tätä mä vähä halusinki kuulla.sivustahuutaja kirjoitti:En näe mitään syytä pyrkiä unohtamaan ketään, joten joskus exät käyvät mielessä. Ajattelen lämmöllä heitä kaikkia ja toivon heille kaikkea hyvää. Eihän ole heidän vikansa, jos 'meistä' ei tullutkaan paria iäksi.
Mutta eivät ne taida unholaan koskaan jäädä, eiväthän?
Khyl ne sit ku alkaa alzheimer iskeä. Meinaan tahtoo tuollainen 60 vuotta kestänyt avioliittokin unohtua siinä vaiheessa. Mutta noin muutoin olisi perin eriskummallista unohtaa joku merkityksekäs ihminen. Voi tietysti olla sellaisia asioita, joita mielummin ei muistele. Kuten emätinoravat.ninnithequeen kirjoitti:Mutta eivät ne taida unholaan koskaan jäädä, eiväthän?
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Ei janota. Yhden melkein-exän kanssa tekisi mieli ottaa keskustelusessio, ihan vain jotta muutaman asian voisi jättää lopullisesti taakseen, molemmat taisimme hakea samaa asiaa toisistamme, mutta kumpikaan ei osannut silloin sanoa mitään toiselle. Näinpä hän jäi melkein-exäksi. Mutta kehenkään, edes häneen, en palaisi, vaikka nyksä muuttuisi exäksi. Exät ovat kyllä muuten kukin omilla tavoillaan pysyneet jollain tavalla elämässä, tärkeitä ihmisiä olivat mulle aikoinaan, joten jotain todella hyvää heissä täytyy olla edelleen. MUTTA jotain on myös täytynyt mennä pieleen, muuten entinen olisi nykyisyyttä.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
~Albert Einstein
Höpöhöpö! Miun miehes EI oo mitään vikaaHerra Manala kirjoitti:Alan pikkuhiljaa ymmärtää ninnin normaalia suurempaa tarvetta todistella nykyisen miehensä erinomaisuutta. Ehkäpä eniten itselleen.
Olihan se paskiainen mut kun... ei... vaan... tunnu samalta... muiden kanssa!

Tämä entinen nyt vuosien, vuosien jälkeen aina joskus tulee mieleen. Ehkäpä hän sitten ei ihan paska ollutkaan, vai? Tulee ne muutkin eksät mieleen, mutta kun niiden kanssa ollaan kavereita ja puhutaan puhelimessa vähintään viikottain, niin...

Etkä ole. Itsellä oli yhteistä taivalta kuitenkin 2x4 vuotta.ninnithequeen kirjoitti:Olenko ajatuksieni kanssa yksin muka?
Nykyisen liiton ekat vaikeat vuodet oli sellaisia, että kävi useinkin mielessä, mutta eipä ole juuri enää vaivannut. Vaikka asutaan samassa kaupungissa, mitään yhteydenpitoa ei ole. Ja miksi olisikaan? Nykyisessä elämässä on ihan tarpeeksi handlaamista ilman menneisyyden haamujen ihmettelyä.
EDIT:
Otetaanpa hieman takaisin. Jollain perverssillä tavalla olisin kiinnostunut tietämään, miten paljon X:n perse on levinnyt lapsen saamisen jälkeen
