Herra Manala kirjoitti:Ja Juicelle ton edellämainitun kanssa.
Joo paitsi että Leskinen tais tehdä ton suoraan Kuosmaselle, ei oo ainakaan omaan korvaan osunu vielä ensimmäistäkään Juicen esittämää versiota tuosta.
Suosio perustuu mun mielestä pitkälti tunnettavuuteen, hankala on levyä ostaa, jos ei tiedä koko artistista mitään. Eli joko on tehtävä toimittajien kollektiivista sielua hivelevää musiikkia tai tunnettava niitä tarpeeksi hyvin ja paljon. Kun tarpeeksi monelle kirjoittaa, tarpeeksi moni tarttuu syöttiin. And any publicity works like a spam.
Jonkin verran on kai myös levy-yhtiöstä lähtevää työntöä, mutta käsittääkseni samaan suuntaan, eli laitetaan media levittämään evankeliumia. Katkerat kotimaiset muusikot nillittää, kuinka Jenkeissä pistetään pari extrataalaa markkinointiin, vaikka sitten jengiä soittamaan työkseen radioasemille ja toivomaan haluttua artistia. Samaa suosion kasvatusta taisi tehdä Hurriganes ostamalla kaikki levyt maahantuojalta. Tuolloin levymyyntiä mitattiin maahantuojalta eikä kaupoista, joten yllättäen levy oli myynyt kultaa ja timanttia ennenkuin yhtään levyä oli ehtinyt kauppoihin. Kuluttaja laumaeläimenä osti suositut levyt kauppojen hyllyistä kun Remu oli ne sinne omista varastoistaan diilannut.
Toki tilaustakin voi olla ja sitä kannattanee haistella. Maailmalla kova juttu suorastaan odottaa kotimaista vastinettaan. Ensimmäinen joka sen tekee edes jotenkin kunnolla, kerää hedelmät ja perässähiihtäjät syö siemenkodat. Sorry Bliss esimerkkien kierrätyksestä, mutta kuinka monta Hanoi Rocksia ja Dingoa oli ennen Hanoi Rocksia ja Dingoa ja kuinka monta niiden jälkeen? Tähän jälkimmäiseen en osaa vastata, kun ovat päässeet unohtumaan.