Huh hui.. Ihan ihme tarina tuo mustan enkelin Mussu- kissan tarina. Tuo antaa taas syyn uskoa ihmeisiin. Ja onneksi Maukkakin löysi hyvän uuden kodin
Omiin lapsosiin:
PIRPANA aka Piupa, Ipana, Piipana, Ipsutin, Hipsutin, Pimpula, Pirpanaattori, Äitin kulta, Upana.. jne jne.. listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Ikää pikku (?)-ukolla (8kg) on nyt 5,5 vuotta. Minulle saapui kesällä 2000 6 viikon ikäisenä monen vuoden mietinnän jälkeen. Aivan ihana puhelias mutta vieraita kohtaan hiukan varauksellinen kaveri. Rodultaan 98% varmuudella puhdas norjalainen metsäkissa. Emänsä on saatu kiinni karkumatkallaan rysän päältä naapurin norskin kanssa ja emä itse oli kirjoilla oleva norski siis myös. Ei siis suunniteltu tapaus mutta sitäkin rakkaampi vahinko. Kuva löytyis tuolta:
http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=101275
PEPPIINA aka Peppi, Peppuli, Peppiläinen, Pepitus, Pikkunen, Långstrumppa.. ja listaa voisi taas jatkaa loputtomiin. Rakkailla lapsila on monia nimiä.
Meidän pikku-sisko tuli meille reipas vuosi sitten ja on nyt 1v ja n. 3kk. n löytökissa ja eläinhoitola josta tyttösen sain arvele sen syntyneen joskus heinäkuu puolen välin ja lopun välillä. Ihana hellyyden ja huomion kipeä aito musta noitakissa, veljensä tapaan muuttuu kokoajan puheliaammaksi. Niin paljon tähän rakkauslapseen kuvan perusteella jo ihastuin, että noin 350km:n päästä hommasin sille kyydin luokseni ihanaisen ystäväni avustuksella. Kuva:
http://www.city.fi/kuvagalleria/image.php?id=309559
Molemmat otukset ovat minulle kuin omia lapsia ja erittäin rakkaita. Jonkinmoista symbioosia täällä niiden kanssa (erityisesti vanhemman kanssa) elelen, teemme pääsääntöisesti kaiken yhtäaikaa ja vietämme kotona ollessamme aikamme aina samassa huoneessa ollen. Nukkuvat sängyssä vieressäni molemmat. Jos jotain heille enemmän luonani vielä soisin niin paremmat ulkoilumahdollisuudet, nyt ovat pääasiallisesti sisäkissoja kun ei ole pihaa jolle rakentaa ulkoiluhäkki tai lasitettua parveketta. Muutamaan narussa ulkoiluun ja mökkireissuun kesäisin jää ulkoilut, valitettavasti.
Aikaisemmat..
Lilli aka Illi Villi Killi Salonkylän Einari oli ensimmäinen kissani, jonka sain syntymäpäiväkseni ala-aste iässä. Ihana iso viisas puna-valkoinen uros jota muistellessa vieläkin saattaa tippa tirahtaa linssiin. Lilli katosi mystisesti oltuaan meillä vain 3 tai 4 vuotta. Muutamaa vuotta myöhemmin voisin vannoa sen käyneen katsomassa meitä, olen lähes varma, että se katseli minua leikimökin varjoista mutta ei kutsustani huolimatta tullut luokseni. Ehkä oli viliintynyt liikaa, ei voi tietää, ei edes olla varma oliko se Lilli.
Seuraavaksi tuli Emma, sekarotuinen suomen pystykorvan näköinen koira. Tuli kaupan päälle miehen mukana. Kiva koira mutta siltikään en siihen niin kiintynyt kuin olisi voinut, osittain johtunee siitä, että se vietti suurimman osan ajastaan pihalla häkissä. Jäi maalle kun muutimme kaupunkiin ja vastoin toiveitani ja ohjeitani tapettiin julmasti pyssyllä, vaikka olin luvannut mennä viemään eläinlääkärille piikille kun vain ilmoitavat jos ei onnistukaan kotiutuminen uuteen paikkaan. Tästä olen vihainen edelleen. minulle ei edes ilmoitettu, kuulin kiertoteitä vasta paljon paljon tapahtunee jälkeen, että Emmaa ei enää ole.
Näiden lisäksi lapsuuden kodissani on ollut vesikilpikonnia, kaloja, sammakoita, tuliliskoja ja muita akvaario /terraario asukeita..Joitain siellä taitaa nytkin olla.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)