Itseä jäis varmaan omat vanhemmat, mies ja lapsi kaipaamaan eniten. Toki kaverit myös. Jos siis ns. ennenaikainen kuolema tulis. Mä en kyllä ite halua nähä sitä päivää kun oma rakas isä kuolee.
Onko joku teistä tehny testamentin? Mihin omaisuus menee kun kuolette?
Tuota testamenttiä olen ajatellut. Ei sillä että omaisuutta olisi mitenkään kauheasti mutta se mitä on, haluan päätyvän niihin kohteisiin/niille ihmisille jotka ovat minulle tärkeitä.
En tiedä, onhan tässä vielä vuosi aikaa. Ajattelin nimittäin kuolla viimeistään kolmekymppisenä niinkuin kaikki muutkin suuret rokkisankarit. Mutta kyllä mä luulen ihan oikeasti (enkä vaan leikisti niinku se ite), että se on Betty.
Eipä niitä montaa mahtaisi olla. Broidi just totesi iltakävelyllä, et "koeta pitää ittes hengissä, hän ei saatana yksinään rupea arkkua kantamaan".
Tosin hautaus-urakoitsijoilta taitaa saada sellaiset kätevät kärryt, joilla boksi kulkee mukavasti. Maahanlasku lienee toteutettavissa yhdenkin miehen voimin parin vinssin avulla.
Verottajakin kyllä vaan kiittää sinua jos kuolet pois juuri ennen kuin eläkkeesi alkaa.
Niin, tässä ketjussa ei spesifioitu että milloin tästä nyt pitäisi kuolla? Nyt heti vai 50 vuoden päästä? Jos kupsahtaisin nyt, niin perhe ny ainakin ja kaverit ehkä jäisivät kaipaamaan. 50 vuoden päästä? Ei hajuakaan.
NegaDuck kirjoitti:Niin, tässä ketjussa ei spesifioitu että milloin tästä nyt pitäisi kuolla? Nyt heti vai 50 vuoden päästä? Jos kupsahtaisin nyt, niin perhe ny ainakin ja kaverit ehkä jäisivät kaipaamaan. 50 vuoden päästä? Ei hajuakaan.
No hei jotain armoa sentään, en mä haluu kuolla 50 vuoden päästä, sillon mua ei ainakaan kaipais enää kukaan! Nyt heti tietenkin!!
ninnithequeen kirjoitti:Kuka jää sinua eniten kaipaamaan?
Mä en oikein ymmärrä ketjun ideaa? Siis kuolee niinku koska? Siis onko sulla kavereita? Ai ei, no ei se mitään, ei kellään muullakaan. Ai oot vielä orpokin - no, joka arpa ei voita. Joo, läheiset ja omaiset on tosi tärkeitä mulle, mut mitä sitten?
ninnithequeen kirjoitti:Vaan mitäs sitten ku ite kuolet? Kuka jää sinua eniten kaipaamaan?
Onko sillä merkitystä? Onko kaipuu kuollutta kohtaan hyvä vai huono asia eri osapuolille? Suloinen kaipuu on elämää rikastuttavaa plussaa ja riuduttava kaipuu miinusta, eiks jeh? Kaikille parasta varmaankin olisi ettei kukaan jäisi kaipaamaan, varma on aina varmaa.
Voitanee myös samaan syssyyn kysyä, kuka iloitsisi eniten kuolemastasi? Perintöä odottavat perilliset? Työhuonettasi ja asemaasi halajava kolleegasi?
Olen välillä testannut tuota kysymystäsi poistamalla tunnukseni Kitinästä ja seuraamalla sivusta yleisön reaktioita. Olen ajatellut joskus tehdä samoin IRL lavastamalla kuolemani. Tästä aihealueesta on varmasti tehty joku leffakin tai vähintään TV-sarjan jakso, jonka lopussa on jokin elämää suurempi opetus.