Aito_Johanna kirjoitti:Minusta ei kyllä tuntuisi mukavalta, jos tulisin uutena keskustelupalstalle, rupeaisin siellä keskustelemaan ystävällisesti jonkun nimimerkin kanssa ja uppoaisin sitä kautta karmeaan nöyryytysten suohon. Siinä vaiheessa, kun kirkuisin avuksi ylläpitoa, itkisin ja huutaisin ja uhkaisin joukkomurhalla ja kosteasilmäisellä exitillä, kävisi ilmi, että kaikki muut keskustelupalstalla ovat alusta asti tienneet, että näin käy, mutta seuranneet tilannetta hiljaa sivusta. Kyllä siinä tuntisi itsensä aikamoisen petetyksi.
Siis jotain tuollaistako arvelit minun ehdottaneen?
Kyllä minusta on ihan ok laittaa homma heti kerrasta poikki, eli ensimmäisen selvästi ("uhrin" näkökulmasta) ikävän elementin ilmestyttyä keskusteluun. Vittuiluista ja naljailuista pidättäytymistä toivon silloin, kun mitään ikävää ei ole tapahtunut.
Sitä paitsi voisi olettaa, että jokainen netissä kirjoitteleva nainen osaa odottaa törmäämistä kaiken maailman hulluihin ja on siihen henkisesti valmistautunut. Etkö itse osannut?
Aito_Johanna kirjoitti:Olisi aikamoista teeskentelyä, jos kukaan ei reagoisi mitenkään Aavan ja g-miehen ystävällismieliseen keskusteluun, kun kuitenkin me kaikki olemme jo noin tuhat kertaa käyneet tämän saman käsikirjoituksen läpi.
(Toki, jos pahat pojat olisivat halunneet olla jeesuksia ja hoitaa homman tahdikkaasti, taustoista tiedottamisen olisi voinut hoitaa vaikka yv:llä gattacaa julkisesti nolaamatta. Mutta kuka helvetti loputtomiin jaksaa olla tahdikas?)
Vaaditaanko mielestäsi tahdikkuuteen sitä, että on jeesus?
Yv:n lähettäminen vaatii jaksamista ihan yhtä paljon kuin palstavittuilu.
Pointti on kuitenkin siinä, että ihmisetkin ovat eläimiä, eikä meidän oppimisemme olennaisesti eroa niistä mekanismeista joilla koira oppii (tai ei opi).
Aava vie miehiä kuin pässiä narussa. Eikös se ole vanha kikka räpytellä suuria sinisiä silmiä hämmästyneenä.
*esineellistää*
