Niinhän se menee elämässäkin. Tai sitten voi ottaa tosi kovasti riskiä ja melko luultavasti hävitä rankasti.NuoriDaavid kirjoitti:Eikös shakinpeluussa ne avaussiirrot mene avauskirjaston mukaan pitkälti?prosessi kirjoitti:Näin sen täytyy olla. Meneehän shakinpeluukin sitä tylsemmäksi, mitä vähemmän nappuloita on jäljellä. Ensimmäiset siirrot ovat mielenkiintoisimpia, koska silloin lopputulosta ei vielä ole määritelty.exPertti kirjoitti:Tai toisaalta ehkä tässä ainutlaatuisessa maailmassasi olet huolissasi ympärillä pyörivistä shakkinappuloista.
Mitä me täällä teemme?
Came here for school, graduated to the high life
Juu. Mutta valintojen tekeminenhän siinä juuri kiinnostaakin. Vähän kuin ihmisten valinnat elämässäkin.NuoriDaavid kirjoitti:Eikös shakinpeluussa ne avaussiirrot mene avauskirjaston mukaan pitkälti?prosessi kirjoitti:Näin sen täytyy olla. Meneehän shakinpeluukin sitä tylsemmäksi, mitä vähemmän nappuloita on jäljellä. Ensimmäiset siirrot ovat mielenkiintoisimpia, koska silloin lopputulosta ei vielä ole määritelty.exPertti kirjoitti:Tai toisaalta ehkä tässä ainutlaatuisessa maailmassasi olet huolissasi ympärillä pyörivistä shakkinappuloista.
En ole sakkia pelannut muutamaa kertaa enempää.prosessi kirjoitti:Juu. Mutta valintojen tekeminenhän siinä juuri kiinnostaakin. Vähän kuin ihmisten valinnat elämässäkin.NuoriDaavid kirjoitti:Eikös shakinpeluussa ne avaussiirrot mene avauskirjaston mukaan pitkälti?prosessi kirjoitti: Näin sen täytyy olla. Meneehän shakinpeluukin sitä tylsemmäksi, mitä vähemmän nappuloita on jäljellä. Ensimmäiset siirrot ovat mielenkiintoisimpia, koska silloin lopputulosta ei vielä ole määritelty.
Olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että on erilaisia rutiiniavauksia, joita molemmat pelaajat pelaavat kymmeniä siirtoja, ennen kuin varsinainen ajattelu alkaa.
Siinäkin mielessä shakinpeluu muistuttaa oikeaa elämää. Sinun täytyy valita siirtosi tiettyjen esimääriteltyjen siirtojen listasta jos haluat onnistua elämässä. Vasta tietyssä pisteessä pystyt tekemään itsenäisempiä päätöksiä.NuoriDaavid kirjoitti:En ole sakkia pelannut muutamaa kertaa enempää.
Olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että on erilaisia rutiiniavauksia, joita molemmat pelaajat pelaavat kymmeniä siirtoja, ennen kuin varsinainen ajattelu alkaa.
Came here for school, graduated to the high life
Oikeasti, joskus (eli usein) tulee mietittyä, mitä helvettiä minä täällä teen. Tai kukaan muukaan. Mitä järkeä on elämässä? Etenkin jos se kietoutuu seitin lailla ympärille estäen näkemästä yhtään mitään. Peittelee allensa, väsyttää. Liian väsynyt elääkseen päivällä. Liian väsynyt kuollakseen yöllä.
Korjaa asennettas, sanoo joku. Sille sanon Haista kuule vittu. Olisikin liian helppoa, jos olisi asennekysymys. Vähän sillä lailla kuin se syövästä PARANTUMINENKIN on asennekysymys.
Elämä: EVVK.
Harmi, että pamit on loppu eikä lekuri kirjoita lisää. Käytän kuulemma väärin niitä (ei olisi pitänyt paljastaa asiaa). Really? Pitää varmaan alkaa syöpöttelemään niitä toisia.
No niin, jatkakaa sitä ihanan elämän tarkoituksen miettimistä. Joillekin se vain on yrittämistä elää (vaikkei sillä lailla hirveesti kiinnostaisikaan).
**Rypee itsesäälissä**
Korjaa asennettas, sanoo joku. Sille sanon Haista kuule vittu. Olisikin liian helppoa, jos olisi asennekysymys. Vähän sillä lailla kuin se syövästä PARANTUMINENKIN on asennekysymys.
Elämä: EVVK.
Harmi, että pamit on loppu eikä lekuri kirjoita lisää. Käytän kuulemma väärin niitä (ei olisi pitänyt paljastaa asiaa). Really? Pitää varmaan alkaa syöpöttelemään niitä toisia.
No niin, jatkakaa sitä ihanan elämän tarkoituksen miettimistä. Joillekin se vain on yrittämistä elää (vaikkei sillä lailla hirveesti kiinnostaisikaan).
**Rypee itsesäälissä**
Tismalleen. Minulla vain on taipumusta kiinnittää huomiota "vääriin" asioihin, ja juuri rutiinit kertovat ihmisistä kovin paljon enemmän kuin mikään muu. Shakki ei siis pelinä kiinnosta tarpeeksi paljon, jotta minulla olisi kiinnostusta keskittyä vain itse peliin, vaan enemmän minua kiinnostaa nähdä mitkä siirrot ovat muodostuneet vastapelaajan rutiineiksi. Hauskinta shakkia on katsoa vierestä kun kaksi muuta ihmistä pelaa, itse täysin osallistumatta varsinaiseen pelaamiseen.NuoriDaavid kirjoitti:En ole sakkia pelannut muutamaa kertaa enempää.prosessi kirjoitti:Juu. Mutta valintojen tekeminenhän siinä juuri kiinnostaakin. Vähän kuin ihmisten valinnat elämässäkin.
Olen kuitenkin ollut siinä käsityksessä, että on erilaisia rutiiniavauksia, joita molemmat pelaajat pelaavat kymmeniä siirtoja, ennen kuin varsinainen ajattelu alkaa.
Mistä tulikin mieleeni, että katselin myös vierestä viime lauantaina kun pikkusiskoni poikaystävä pelasi nettipokeria. Hänen ei tarvinnut montaa kierrosta pelata, ennen kuin opin arvaamaan mitä virheitä hän tekee ja milloin. Sitten menin mainitsemaan asiasta hänelle, ja vaikken edes maininnut mitä virheitä hän oikein teki, lakkasi hän välittömästi tekemästä virheitä. Se oli erityisen hauska ilmiö, sillä selvästikin hän oli itsekin täysin tietoinen virheittensä tyypistä, mutta teki niitä silti melkein kuin tahallaan.
Re: Mitä me täällä teemme?
Itse aloin miettimään postaustasi lukiessa, kuka voi katsoa noin paskaa ohjelmaa kuin Greyn anatomia.exPertti kirjoitti:Rupesin eilen illalla pohtimaan Greyn anatomiaa katsellessa (myönnän jääneeni koukkuun vaikka aloitinkin sarjan katsomisen vasta keskeltä), että mitähän hittoa me täällä teemme?
Minäkin makailin siinä sohvalla lämmitellen jalkojani takan lämmössä ja ruudulla viksut näyttelijät jäljittelivät tunteita.
Onko elämällämme tarkoitus? Olemmeko tällä pallolla syystä?
Vai olemmeko vain hivenen liian isoilla aivoilla varustettuja nisäkkäitä, joilla on liikaa vapaa-aikaa ajatteluun?
Mitä tulee tähän ikuisuuskysymykseen niin voisin sanoa ihmisille "Don't flatter yourself" ei me niin erikoisia olla, että meidän ololle täällä olisi joku hieno tarkoitus
exPertti kirjoitti: Ikävä ajatus jotenkin, jos kaikki on vain pino kakkaa joka sattuu kenelle sattuu.
Eniten minua pelottaisi ajatus siitä, että joku taho (jumala, kohtalo, karma tms.) täällä oikeasti ohjailisi tapahtumia jonkun ennakkokäsityksen ja suunnitelman mukaisiksi. Minulle sellainen tarkoitushakuisuus ei ainakaan tuota mitään turvaa, päinvastoin. Sitä ikäänkuin jättäisi itsensä jonkun systeemin armoille, ja selittäisi elämänsä tapahtumia ensisijaisesti sillä jollain systeemillä eikä omilla valinnoillaan. Esim. että jokin tentti ei mennyt läpi, koska niin oli (sen jonkun systeemin mukaisesti) tarkoitettu, eikä niinkään siksi, ettei siihen lukenut tarpeeksi.
Siispä: huomattavasti ikävämpi ajatus on minusta se, että olisi olemassa jokin lopputulema, joka pitäisi elämäänsä hankkia tai oivaltaa. Sen määrittäminen ei kuitenkaan sinällään riittäisi ihmisille, vaan sen tarkoituksen pitäisi lisäksi kuitenkin olla myös riittävän hohdokas sellaiseksi. Olisi taas yksi aihe lisää, jossa ihmiset voisivat kilpavarustella. Sitäpaitsi veikkaan, että moni joutuisi elämänsä kuluessa määrittelemään elämäntarkoitustaan uudelleen moneen kertaan. Tekisikö sellainen menettely elämästä jotenkin keveämpää tai vähemmän tuskaista (jos nyt siis ajatellaan, että elämäntarkoituksen määritteleminen jotenkin helpottaisi elämää)?
Tuskinpa.
Voihan se olla, että elämän tarkoituksen puute tuntuu järjettömältä, mutta minä näen vielä vähemmän järkeä lähteä sellaista määrittelemään.
Minusta sattuma on loogisin ja tarpeellisin selitys elämälle, vaikka kuulostaakin tylsältä. Se on vaan niin fantastisen vapauttava ja kahlitsematon

Öh, ei tuon nyt niin tajunnanräjäyttävä ajatus pitäisi olla ottaen huomioon, että puolet ihmiskunnasta uskoo juuri noin.Aava kirjoitti: Eniten minua pelottaisi ajatus siitä, että joku taho (jumala, kohtalo, karma tms.) täällä oikeasti ohjailisi tapahtumia jonkun ennakkokäsityksen ja suunnitelman mukaisiksi. Minulle sellainen tarkoitushakuisuus ei ainakaan tuota mitään turvaa, päinvastoin. Sitä ikäänkuin jättäisi itsensä jonkun systeemin armoille, ja selittäisi elämänsä tapahtumia ensisijaisesti sillä jollain systeemillä eikä omilla valinnoillaan.
Toisekseen, tuohan olisi vapauttava systeemi eikä rajoittava. Ei tarvitsisi kantaa huolta mistään, koska valintoja ei ole. Liikennevalot, duuni ja muut arkipäiväisyydet voisi jättää huomiotta, koska loppu (ja reitti) on jokatapauksessa määrätty.
Se fiksumpi puolisko ihmiskunnasta tietty pitää moisia uskomuksia roskana. Ei elämällä tietenkään ole mitään tarkoitusta.
Siis vaikutusvallan puute on mielestäsi jotenkin vapauttavaa... ? Onpa mielenkiintoinen näkemys.elco kirjoitti:Toisekseen, tuohan olisi vapauttava systeemi eikä rajoittava. Ei tarvitsisi kantaa huolta mistään, koska valintoja ei ole. Liikennevalot, duuni ja muut arkipäiväisyydet voisi jättää huomiotta, koska loppu (ja reitti) on jokatapauksessa määrätty.Aava kirjoitti: Eniten minua pelottaisi ajatus siitä, että joku taho (jumala, kohtalo, karma tms.) täällä oikeasti ohjailisi tapahtumia jonkun ennakkokäsityksen ja suunnitelman mukaisiksi. Minulle sellainen tarkoitushakuisuus ei ainakaan tuota mitään turvaa, päinvastoin. Sitä ikäänkuin jättäisi itsensä jonkun systeemin armoille, ja selittäisi elämänsä tapahtumia ensisijaisesti sillä jollain systeemillä eikä omilla valinnoillaan.
No minusta se ei taas ole lainkaan vapauttavaa, ettei olisi valintoja eikä siten myöskään niihin sidonnaisia seurauksia tai vastuuta. Eikö se nimenomaan luo elämään lisää mielekkyyttä, että pystyy itse vaikuttamaan asioihin (kun saa valita vapaasti) - sen sijaan, että sitä vain eläisi jonain passiivisena välikappaleena jonkin muinaisen ideologian ja omien tarpeiden välissä? Josta syystä minusta onkin paradoksaalista, että esim. uskonnoista tai astrologiasta nimenomaan haetaan jotain selitystä ja turvaa omalle elämälleen.
Onhan se tietenkin eräänlainen valinta olla valitsematta ja antaa itsensä ajelehtia joidenkin vastauksia tarjoavien aatteiden vietävänä. Mielipiteet omaksutaan valmiina. Sehän on varsin helppo tapa olla. Minusta tuollainen helppous on kuitenkin varsin kyseenalaista helppoutta enkä vain kerta kaikkiaan näe sellaisessa vastuunpakoilussa mitään turvallista tai mieltäylentävää, että ohjenuoraksi haetaan jokin ihmisestä itsestä ja hänen elämästään ulkopuolinen säännöstö ja lakataan ajattelemasta asioita itse, kyseenalaistamasta ja hakemasta optimia.
Helppous on aivan liian yliarvostettua.
Tottakai luin. Elcohan kuitenkin selvästi kirjoitti, että kokee ideologioiden tarjoamat valmiit käsitykset (ja siten vaihtoehtojen vähyyden) lähinnä vapauttavina kuin rajoittavina... Siis se, ettei voi valita, on Elcon mielestä jotenkin vapauttavaa. Minusta se taas ei ole sitä.SikaMika kirjoitti:No on. Luitko sä Elcon postauksen viimeistä kappaletta laisinkaan ennen kuin vastasit? Sitä, jossa tuo mielenkiintoinen näkemys rytättiin roskaksi?Aava kirjoitti:
Onpa mielenkiintoinen näkemys.
Tässä suhteessa ollaan siis eri linjoilla, vaikka ilmeisesti tosiaan molemmat ajatellaan, että ideologioiden käsitykset elämän tarkoituksesta ovat kukkua ja tarpeettomia.
Vaikka toisaalta... jos pystyy näkemään ideologioihin uskomisen vapauttavana, miksi sitä sitten itse kuitenkin pitää kukkuna? Ellei Elco sitten sattumoisin nauti rajoittuneesta elämäntavasta...

Jos loppu ja reitti sinne on määrätty Corceamman Woiman toimesta niin kuljen vain määrättyä reittiä pitkin. Eli libyalainen autokuski ei paljon liikennevaloista piittaa, koska Allah päättää milloin lähtö tuloo valon väristä riippumatta. Autokuski itse ei tietenkään tiedä tulooko lähtö vai ei, joten hänen vinkkelistään reitti ja loppu ei ole tiedossa - mutta hän uskoo, että reitti ja loppu on CW:n vinkkelistä määrätty. Jos siis otan ja täräytän pomoa vastapalloon ja otan loparit niin ei se minun vikani ole, koska se on niin määrätty.Aava kirjoitti:
Siis vaikutusvallan puute on mielestäsi jotenkin vapauttavaa... ? Onpa mielenkiintoinen näkemys.
Uskovaisten suurin ongelma on juuri tämä vastuun sysääminen Corceammalle Woimalle tahi muulle Hoccuspoccucselle. Toisaalta, koska elämällä ei ole mitään tarkoitusta niin sama kai se noin maailmankaikkeuden kannalta on, minkä värisiä valoja päin sitä ajaa. En kuitenkaan aja, koska olen geenieni ja ympäristöni tuote ja orja.
elco kirjoitti: Uskovaisten suurin ongelma on juuri tämä vastuun sysääminen Corceammalle Woimalle tahi muulle Hoccuspoccucselle. Toisaalta, koska elämällä ei ole mitään tarkoitusta niin sama kai se noin maailmankaikkeuden kannalta on, minkä värisiä valoja päin sitä ajaa.
Niin, kylläkyllä, maailmankaikkeuden kannalta. Nyt kuitenkin nimenomaan oli kyse elämän tarkoituksen hakemisen mielekkyydestä ihmisille. Ihmisten kulttuurien mittakaavassa lopputulos kun ei kuitenkaan useinkaan ole sama tilanteessa, jossa ihmiset eivät ajattele itse kuin tilanteessa, jossa he ajattelevat itse. Ja tässä mielessä maailmankaikkeudellinen yhdentekeväisyys on aika epäolennainen särö, koska ylipäätään niin harvalla ihmisen toiminnalla tai valinnalla on suora yhteys maailmankaikkeuteen. Sillä ei siis mielestäni voi pyhittää tai ymmärtää uskovaisten vastuunpakoilua.
Transhumanisti Kurzweil vauhdissa:
http://www.wired.com/medtech/drugs/maga ... f_kurzweil
Hänen elämänsä tarkoitus on elää sen verran pitkään että hän ehtii muuttua kuolemattomaksi, kun Singulariteetti tapahtuu. Eli kun koneet ovat älykkäämpiä kuin ihmiset, tekoäly osataan yhdistää aivoihin, ja ihmisen tietoisuus voidaan siirtää kuolemattomaan koneeseen.
On se .... jännää.
http://www.wired.com/medtech/drugs/maga ... f_kurzweil
Hänen elämänsä tarkoitus on elää sen verran pitkään että hän ehtii muuttua kuolemattomaksi, kun Singulariteetti tapahtuu. Eli kun koneet ovat älykkäämpiä kuin ihmiset, tekoäly osataan yhdistää aivoihin, ja ihmisen tietoisuus voidaan siirtää kuolemattomaan koneeseen.
On se .... jännää.
Re: Mitä me täällä teemme?
Se on juuri sopivaa hömppää aivoilleni. Sarja on vienyt Teho-osaston idean vielä pitemmälle. Siinäkin sarjassa ihmissuhteilla oli ainoastaan merkitystä ja siinä sivussa hoidettiin potilaita. Greyn anatomiassa hädintuskin muistetaan potilaitten hoito, vaan siinä keskitytään kuka saa parhaat duunit (eli kropat leikeltäväksi).Feiz kirjoitti:Itse aloin miettimään postaustasi lukiessa, kuka voi katsoa noin paskaa ohjelmaa kuin Greyn anatomia.
Mitä tulee tähän ikuisuuskysymykseen niin voisin sanoa ihmisille "Don't flatter yourself" ei me niin erikoisia olla, että meidän ololle täällä olisi joku hieno tarkoitus
Sitten lopussa tehdään yhteenveto päivän tapahtumista, jotta tyhmempikin katsoja tajuaisi. Nuo kässärinvääntäjät tekevät rahaa tuolla...
Ikuisuuskysymys tuntuu silti kaipaavan selityksiä. Tekisi silti aika-ajoin mieli liehitellä itseäni kehittämällä jotakin suurempaa merkitystä tälle tallaamiselle. Oletettavasti kyseessä on joku alkava ikäkriisi pitkästä aikaa.
Came here for school, graduated to the high life