Aito_Johanna kirjoitti:Ja Pertti Palstajeesus se ei ikinä petä Oikeinko tosissasi väität, että mulla on täällä jotain "opettajan auktoriteettia"? Kiitos kunniasta, mutta luulenpa, että tuo on nyt hiukan ylimitoitettua.
Kiitos.
Mutta tuolta minusta juuri tuntui kommenttiani kirjoittaessasi. Ottaisin paljon henkilökohtaisemmin arvostelun sinulta kuin useiltakin muilta. Jos se taas ei muuttunut järkeväksi tekstiksi niin sille en mahda mitään.
Otetaan esimerkiksi tapahtumat, jotka johtivat palstakatooni joksikin ajaksi. Ei minua haitannut, että palstan virallinen "pirihuora" haukkui hulluksi, ei että Betty haukkui tyhmäksi (Bettyhän on oikeasti todellinen mussukka *pus*). Mutta se haittasi, että eräs ihan peruspalstalainen totesi ettei enää jaksa lukea juttujani.
exPertti kirjoitti:Ei minua haitannut, että palstan virallinen "pirihuora" haukkui hulluksi, ei että Betty haukkui tyhmäksi (Bettyhän on oikeasti todellinen mussukka *pus*). Mutta se haittasi, että eräs ihan peruspalstalainen totesi ettei enää jaksa lukea juttujani.
Ei minulle kyllä ole mitään väliä sillä kuka sanoo, kunhan sisäistän miksi hän sen sanoo. A_J:stä tekee ongelmallisen minun maailmassani se, että hän niin harvoin sanoo yhtään mitään. Niinpä hänellä täytyy olla melko voimakas motiivi jokaiselle yksittäiselle viestilleen, eikä mitään niistä siten kirjoiteta sellaisessa mielentilassa, että harkintakyky olisi ollenkaan hakusessa. Sen verran harva täällä yleensäkään esittää mitään muiden kirjoittajien persoonaa suoraan koskevia kommentteja muutoin kuin nopeatempoisissa väittelyissä, että edelleenkin tuo vähän kummeksuttaa. (En kyllä usko, että A_J itsekään oikein tietää.)
prosessi kirjoitti:ongelmallisen minun maailmassani se, että hän niin harvoin sanoo yhtään mitään. Niinpä hänellä täytyy olla melko voimakas motiivi jokaiselle yksittäiselle viestilleen, eikä mitään niistä siten kirjoiteta sellaisessa mielentilassa, että harkintakyky olisi ollenkaan hakusessa.
Sun maailma on kyllä aivan totaalisen sekaisin. AJ kirjoittelee vähän koska käy palstalla melko vähän. Kirjoittamiseen ei sen kovempaa motiivia tarvita kuin muillakaan eikä sen enempää harkintaa. Kalibroippas pääsi taas hiukan. Eiköhän kirjoittelut ole melko suorassa suhteessa palstalla vietettyyn aikaan.
Huomaa sanamuoto. Nyt täytyy ensin tietää mikä kalibroippa on, ja mistä se on hiukan päässyt.
Kaliboippa on minun pelottava kaksossiskoni, joka yleensä asuu tynnyrissä, eikä siis tiedä miten ihmisten ilmoilla kuuluu käyttäytyä. Niinpä se ei vapaalle jalalle päästyään tajua, että mainostamalla julkisesti tykkäävänsä Vadimista se huonontaa Tixin mainetta Kitinän naistenkaatajana, minkä seurauksena Tixin on tilanteen korjatakseen suureksi harmikseen suoritettava muutama vihamielinen täsmäisku prosessin suuntaan parissakin eri ketjussa. Siinä missä Tix jonkin aikaa sitten langetti Vadimille kuolemantuomion Pickelhauben päälle istuttamalla, prosessille tai kalibroippalle se ei luonnollisestikaan sovi rangaistukseksi, ottaen huomioon heidän selviytyneen moisesta toistuvasti hengissä, joten heidän kohdallaan on pakko tyytyä julkiseen häpäisyyn, vai miten se oikein menikään?
prosessi kirjoitti:Ei minulle kyllä ole mitään väliä sillä kuka sanoo, kunhan sisäistän miksi hän sen sanoo. A_J:stä tekee ongelmallisen minun maailmassani se, että hän niin harvoin sanoo yhtään mitään. Niinpä hänellä täytyy olla melko voimakas motiivi jokaiselle yksittäiselle viestilleen, eikä mitään niistä siten kirjoiteta sellaisessa mielentilassa, että harkintakyky olisi ollenkaan hakusessa. Sen verran harva täällä yleensäkään esittää mitään muiden kirjoittajien persoonaa suoraan koskevia kommentteja muutoin kuin nopeatempoisissa väittelyissä, että edelleenkin tuo vähän kummeksuttaa. (En kyllä usko, että A_J itsekään oikein tietää.)
Toisaalta A_J on monestikin saanut minut älähtämään näillä ajattelemattomilla (<- sisältää henkilökohtaisen mielipiteen) töksäytyksillään. Siksi hän kai palstajeesukseksi minua historiallisista syistä kutsuukin.
prosessi kirjoitti:Ei minulle kyllä ole mitään väliä sillä kuka sanoo, kunhan sisäistän miksi hän sen sanoo. A_J:stä tekee ongelmallisen minun maailmassani se, että hän niin harvoin sanoo yhtään mitään. Niinpä hänellä täytyy olla melko voimakas motiivi jokaiselle yksittäiselle viestilleen, eikä mitään niistä siten kirjoiteta sellaisessa mielentilassa, että harkintakyky olisi ollenkaan hakusessa. Sen verran harva täällä yleensäkään esittää mitään muiden kirjoittajien persoonaa suoraan koskevia kommentteja muutoin kuin nopeatempoisissa väittelyissä, että edelleenkin tuo vähän kummeksuttaa. (En kyllä usko, että A_J itsekään oikein tietää.)
Toisaalta A_J on monestikin saanut minut älähtämään näillä ajattelemattomilla (<- sisältää henkilökohtaisen mielipiteen) töksäytyksillään. Siksi hän kai palstajeesukseksi minua historiallisista syistä kutsuukin.
Vakuutan edelleenkin vaikka käsi Raamatulla, että motiivini kyseiseen kommenttiin oli se ja vain se, jonka tuolla edellä jo väänsin rautalangasta. Siihen ei sisältynyt mitään sen syvempää sanomaa. Harmi, jos se on liian arkinen skandaalinkäryä ja kyökkipsykologiaa kaihoaville mielillenne, mutta muuta ei ole tarjota.
En seuraa näitä keskusteluja kovin tiiviisti enkä ole perillä kaikista komplekseista ja traumoista, joita pinnan alla mahdollisesti kiehuu enkä siis välttämättä tunne kaikkia Kitinän kirjoittamattomien käytössääntööjen nyansseja. Jos prossun palstapersoonan kommentointi on jostain syystä aihe, jonka esille ottaminen on automaattisesti " ajattelematon töksäytys", olen toki kovasti paljon pahoillani aiheuttamastani hämmingistä ja muistan välttää tekemästä samaa mokaa uudestaan. Muuten varaan jatkossakin oikeuden heitellä palstalla ihan vaan heittoja ilman sen syvempää tarkoitusta ja motiivia ja höpötellä mitä mua sattuu huvittamaan, niin kuin palstalla nähdäkseni on tapana.
Aito_Johanna kirjoitti:Vakuutan edelleenkin vaikka käsi Raamatulla, että motiivini kyseiseen kommenttiin oli se ja vain se, jonka tuolla edellä jo väänsin rautalangasta. Siihen ei sisältynyt mitään sen syvempää sanomaa. Harmi, jos se on liian arkinen skandaalinkäryä ja kyökkipsykologiaa kaihoaville mielillenne, mutta muuta ei ole tarjota.
En seuraa näitä keskusteluja kovin tiiviisti enkä ole perillä kaikista komplekseista ja traumoista, joita pinnan alla mahdollisesti kiehuu enkä siis välttämättä tunne kaikkia Kitinän kirjoittamattomien käytössääntööjen nyansseja. Jos prossun palstapersoonan kommentointi on jostain syystä aihe, jonka esille ottaminen on automaattisesti " ajattelematon töksäytys", olen toki kovasti paljon pahoillani aiheuttamastani hämmingistä ja muistan välttää tekemästä samaa mokaa uudestaan. Muuten varaan jatkossakin oikeuden heitellä palstalla ihan vaan heittoja ilman sen syvempää tarkoitusta ja motiivia ja höpötellä mitä mua sattuu huvittamaan, niin kuin palstalla nähdäkseni on tapana.
En minä vakuuttelujasi epäile. Enkä tarkoitusperiäsi. Jotenkin onnistut vain aika-ajoin painelemaan nappuloitani kommenteillasi, joita tosiaan pidän kohdalle osuessa töksähtävinä.
prosessi kirjoitti:
Kaliboippa on minun pelottava kaksossiskoni, joka yleensä asuu tynnyrissä, eikä siis tiedä miten ihmisten ilmoilla kuuluu käyttäytyä. Niinpä se ei vapaalle jalalle päästyään tajua, että mainostamalla julkisesti tykkäävänsä Vadimista se huonontaa Tixin mainetta Kitinän naistenkaatajana, minkä seurauksena Tixin on tilanteen korjatakseen suureksi harmikseen suoritettava muutama vihamielinen täsmäisku prosessin suuntaan parissakin eri ketjussa. Siinä missä Tix jonkin aikaa sitten langetti Vadimille kuolemantuomion Pickelhauben päälle istuttamalla, prosessille tai kalibroippalle se ei luonnollisestikaan sovi rangaistukseksi, ottaen huomioon heidän selviytyneen moisesta toistuvasti hengissä, joten heidän kohdallaan on pakko tyytyä julkiseen häpäisyyn, vai miten se oikein menikään?
prosessi kirjoitti:
Kaliboippa on minun pelottava kaksossiskoni, joka yleensä asuu tynnyrissä, eikä siis tiedä miten ihmisten ilmoilla kuuluu käyttäytyä. Niinpä se ei vapaalle jalalle päästyään tajua, että mainostamalla julkisesti tykkäävänsä Vadimista se huonontaa Tixin mainetta Kitinän naistenkaatajana, minkä seurauksena Tixin on tilanteen korjatakseen suureksi harmikseen suoritettava muutama vihamielinen täsmäisku prosessin suuntaan parissakin eri ketjussa. Siinä missä Tix jonkin aikaa sitten langetti Vadimille kuolemantuomion Pickelhauben päälle istuttamalla, prosessille tai kalibroippalle se ei luonnollisestikaan sovi rangaistukseksi, ottaen huomioon heidän selviytyneen moisesta toistuvasti hengissä, joten heidän kohdallaan on pakko tyytyä julkiseen häpäisyyn, vai miten se oikein menikään?
Ehheh heh. Menin sanattomaksi.
Kas, tämä onkin mennyt täysin ohi. Ei helvettiläinen mitä huttua.
Nyt tiedän miksen käytä tuota sanaa. Se on liian neutraali ja tuntuu etäisyyden ottamiselta, kun taas sana mukelo on läheinen, melkein kuin nimi, jota tietenkin mieluiten käyttäisin, ellei tämä olisi julkinen keskustelupalsta ja mukelolla turhankin epätavallinen nimi.
Kyseisen nimen keksin aivan sattumalta, testaillessani mitä kaikkia nimiä väestörekisteristä oikein löytyy. Tuonnimisiä löytyi viisi, hajautettuna viime vuosisadalle melko tasaisin välein. Nimi kuulosti minun korviini hyvin suomalaiselta (sennimisiä suomenhevosia löytyy enemmän kuin ihmisiä...), mutta jälkeenpäin selvisi, että jopa vanhempani tietävät kaksi sennimistä - suomenruotsalaista. Yksi ystäväni puolestaan totesi, että nähtyään nimen aluksi vain kirjoitetussa muodossa, hän oli ajatellut sen olevan ranskalaista alkuperää. Tätä asuntoa esittelyssä katsomassa olleen kiinalaistytön suuhun nimi taas sopi myös täysin vaivatta, kun hän puhui mukelolle kiinaa. Puheen seassa nimi kuulosti aivan kiinalaiselta. Jotenkin hämmentävää, edellytyksenä saattaa olla lyhyys, nelikirjaiminen nimi taitaa väistämättä olla kansainvälisempi kuin jokin pidempi. (Niitä suomenruotsalaisia en kyllä tajua, sillä kieliopillisesti oikein äännettynä nimi kuulostaisi harvinaisen typerältä, ja vanhempieni mukaan molemmissa tapauksissa nimi äännetäänkin suomalaisittain.)
Eilen kirjoitin pitkän tekstin, jota en kuitenkaan postannut, tallensin vain omalle koneelleni, koska siitä tuli aivan liian henkilökohtainen. Jälkeenpäin jäin miettimään, että mikä kumma siitä teki liian henkilökohtaisen verrattuna kaikkeen siihen mitä tänne olen postannut, sillä aihe ei edes ollut mitenkään ajankohtainen, vaan liittyi ensimmäisen avioliittoni hyviin puoliin, kuten tasaväkisyyteen riidellessä. Tekstin ongelma taisi kuitenkin olla ihan vain se, että muistin asiat liian hyvin ja sain niitä kuvailtua sellaisella täsmällisyydellä, että kuka tahansa lukija olisi voinut siirtyä vähäksi aikaa minun mieleeni ja katsella maailmaa sieltä käsin, eikä ajatus tuntunut minusta yhtään mukavalta, vaikken edes maininnut ainuttakaan varsinaista riidanaihetta, vaan keskityin kuvailemaan käyttäytymistämme enemmänkin ulkopuolisena havainnointina. Lisäksi se olisi epäkohteliasta lukijoita kohtaan, koska täällä kukaan ei etukäteen voi tietää mitä minä seuraavaksi kirjoitan, joten tuollaista tunteensiirtoa vastaan on hyvin vaikea suojautua muuten kuin noraamalla minut kokonaan. Puhumattakaan siitä, että riitelynaikaiset tunteet ovat turhan voimakkaita koettavaksi viihteenä.
Jälkeenpäin mietin myös omaa riitelyhistoriaani. Ensimmäisen avioliittoni aikana riitelimme hyvin harvoin, mutta kyseiset riidat olivat todella rankkoja periaatteellisia ristiriitoja, joissa kompromisseja ei ole olemassakaan. Eron jälkeen masennuttuani kadotin riitelemisen taidon kokonaan, en vain jaksanut suuttua mistään. Se ei ole ollenkaan hyvä malli, ja valitettavasti siihen jää helposti koukkuun, koska se tekee elämästä niin paljon helpompaa. Joskus suuttuminen kuitenkin on suorastaan tarpeellista, joten sitä tässä kovasti taas opetellaan, äitini on toiminut hyvänä sparraajana siellä asuessani. Onpa käynyt mielessä sekin, että jos olisin alunalkaen osannut riidellä kunnolla Elukankin kanssa, mikä tilanne mahtaisi olla nyt.
Siinä missä havainnoin muiden kitinäkäyttäytymistä Freudilaisittain, olen tehnyt sitä mitä suurimmassa määrin myös itseni kohdalla. Tix mietti mistä minä nuo levottomat juttuni keksin, ja selityshän on tietenkin se, että kun yritän ymmärtää miksi itse käyttäydyn kuten käyttäydyn, tulen tarkkailleeksi hyvinkin tarkkaan niitä viestejä, joihin tunnen tarvetta kommentoida. Kun huomaan ärsyyntyväni siitä, että Tix tuomitsee Vadimin kuolemaan juuri piikkikypärällä, ihmettelen tietenkin miksi siitä ärsyynnyn. Siinä vaiheessa kun muistan mikä piikkikypärä on saksaksi ja kuka on käyttänyt sitä nimimerkkinään, tajuan vaivatta ärsyyntymiseni syyn. Lisäksi on tietenkin viestejä, joissa ei ole itsessään mitään varsinaisen ärsyttävää, mutta joihin reagoin aivan kuin olisin ärsyyntynyt. Ne ovat erityisen mielenkiintoisia, koska silloinhan minulla täytyy olla aivan muita motiiveja käyttäytymiselleni. Yleensä syy löytyy aina pienellä pähkäilyllä, olen yllättävän johdonmukainen kaikessa epäjohdonmukaisuudessani.
Luonani kävi ensimmäinen vieras. Hän kutsui itse itsensä, ja vaikka ensin ajattelin etten halua kenenkään näkevän tätä kaaosta, muutinkin mieleni ja toivotin vieraan tervetulleeksi, kunhan tuo mukanaan poran ja kiinnittää tauluja seinille. Koska nyt on joulu, toi hän myös tullessaan joululahjan, synttärilahjasta (superpallo!) nyt puhumattakaan. Taulujen ja kattolampun lisäksi myös loppuosa kirjahyllyä tuli koottua. Minun kirjahyllyni ei tietenkään noudata fysiikan lakeja, eivätkä siis kaikki pystytuet ylety lattiaan asti, puhumattakaan siitä, että pari hyllykköä on pinottu toistensa päälle. Itse asiassa hyllykkö taitaa vähän näyttää siltä, kuin pari leikkikouluikäistä olisi koonnut sen parhaan taitonsa mukaan, huonohkolla menestyksellä. Vieraani oli sitä mieltä, ettei hyllyjä kannata laittaa vinoon, joten sekin hylly on nyt melkein suorassa, jonka alkuperäinen asento aikaansai minussa senasteisen naurukohtauksen, että meinasin pudota ikkunalaudalta jonka päällä seisoin yrittäessäni taiteilla sitä paikoilleen. Vieraani mielestä kirjahylly sellaisena näytti kovin epäheterolta.
En ole tajunnutkaan miten paljon minulla on tauluja. Vaikuttaisi siltä, että tämänkokoisessa asunnossa niitä on pakko kierrättää ja pitää vain osaa kerrallaan seinillä. Valitseminen vain on hyvin vaikeaa, sillä pidän hyvin paljon niistä kaikista, enkä haluaisi syrjiä yhtäkään. Onneksi osa edes on vielä kehystämättömiä, niin ne jäävät automaattisesti odottamaan omaa vuoroaan. Käytännöllisyyssyistä ei tarvitse edes riidellä äidin kanssa niistä parista itse maalaamastani taulusta, jotka aikoinani hylkäsin kotoa muuttaessani, mutta joita nyt taas kaipaisin omaan käyttööni, koska ne eivät mahdu tänne. Etenkin toinen niistä tauluista on jo vuosia ollut riitakapula, äiti väittää etten voi viedä sitä, koska hän on kehystänyt sen ja omistaa kehykset, eikä kyseisiä kehyksiä voisi käyttää mihinkään muuhun tauluun, joten pelkän taulun vieminenkään ei kuulemma ole mikään ratkaisu. Perusteluissa on mielestäni jotain mätää, mutten osaa täsmentää mitä. Seinätilan vähyys kuitenkin hautasi sotakirveen ainakin joksikin aikaa taas.
Nyt niin suuri osa tavaroista kuitenkin on jo paikoillaan, että täällä mahtuu melkein asumaan, eikä olo ole ollenkaan niin epätoivoinen kuin vielä pari päivää sitten. Kyllä tästä vielä koti tulee.
prosessi kirjoitti:Vaikuttaisi siltä, että tämänkokoisessa asunnossa niitä on pakko kierrättää ja pitää vain osaa kerrallaan seinillä. Valitseminen vain on hyvin vaikeaa, sillä pidän hyvin paljon niistä kaikista, enkä haluaisi syrjiä yhtäkään.
prosessi kirjoitti:Vaikuttaisi siltä, että tämänkokoisessa asunnossa niitä on pakko kierrättää ja pitää vain osaa kerrallaan seinillä. Valitseminen vain on hyvin vaikeaa, sillä pidän hyvin paljon niistä kaikista, enkä haluaisi syrjiä yhtäkään.
Voisit vaikka laittaa osan tauluista kattoon?
Niska tulisi vain kipeäksi, kun tiirailisin koko ajan josko ne ovat aikeissa hyökätä kimppuuni.
Täytyy vielä jatkaa noista tauluista, tai itse asiassa yhdestä erityistapauksesta. Kyseinen taideteos on nimittäin ensimmäisen mieheni serkun leikkikoulussa tekemä, ja se oli alunperin silloisen anoppini lahjaksi saama. Minä kerjäsin ja rukoilin sitä itselleni vuosia, mutta anoppini ei luopunut siitä, vaikka hän ei edes nähnyt sen taiteellista arvoa. Itse hän kuulemma piti enemmän kyseisen lapsen isoveljen maalaamasta kuvasta, joka oli tavallinen lapsenomainen maisemakuva, ja lähinnä ihmetteli mitä kummaa minä siinä pikkuveljen omituisessa työssä oikein näin. Olen varma, ettei hän ikinä edes katsonut kyseistä taulua kunnolla, mutta siltikään hän ei mukamas voinut luopua siitä. Ei edes vaikkei hän halunnut pitää sitä seinällä. Ilmeisesti hän epäili sen olevan jollain oudolla tavalla arvokas ihan siitä syystä, että minä halusin sen itselleni. Kun anoppini kuoli, appeni sitten lopulta luovutti taulun minulle. Itse hän oli ollut aikeissa heittää sen roskiin. Ihmiset ovat välillä hyvin omituisia.
Oikeinko tosissasi väität, että mulla on täällä jotain "opettajan auktoriteettia"?
Kiitos kunniasta, mutta luulenpa, että tuo on nyt hiukan ylimitoitettua.
