Huolet ja murheet

[EveryWoman]

Minä olen lopultakin tajunnut etten ehkä olekaan kuolematon. Se on oikeastaan aika masentava ajatus.

Mun mielestä vasta tuon tajuamisesta seuraa elämän arvon tiedostaminen. En ymmärrä miten se voisi olla masentavaa.

Sen tiedostaminen muuttaa elämänkatsomusta:
- Lääkäri ei enää pelasta henkiä vaan tekohengittää seuraavaan kupruun asti
- Suurin osa tavarasta ja maallisesta mammonasta menettää aikahorisonttinsa

Se herättää myös kysymyksiä? Kannattaako säästää? Kannattaako terveyttä fanaattisesti vaalia, kun lopputulos on tiedossa? Ynnä muuta.

Joku vanhempi ihminen joskus tokaisi, että nuoruus on asioitten saamista ja vanheneminen on asioista luopumista.

Vaikuttaa siltä, että olet vasta tiedostamassa kuolevaisuuttasi. Et ainakaan ole vielä hyväksynyt sitä. Sitten kun sen hyväksyy, rahan ja tavaran ylikorostunut merkitys haihtuu, mikä puolestaan vapauttaa nauttimaan elämästä enemmän. Jos lääkäri onnistuu antamaan sinulle lisää aikaa, sehän on mahtava juttu! Sitten vain miettimään, mitä kaikkea hienoa sillä ajalla oikein voikaan tehdä.

[BettyB.]

Pitääkö tämäkin keskustelu anaalisoida pilalle?

[1108]

Pitääkö tämäkin keskustelu anaalisoida pilalle?

Pitää mutta minua mietityttää miksi noin lyhyellä kaavalla? Vaadin 14 A4:n mittaisen selvityksen miksi asia on nyt näin.

[EveryWoman]

Se, että muutoksen voi järkeillä olevan vääjäämätön, turhauttaa: tajuan, että jokin meikäläisen kierrätyspuuhastelu tai marttyyrimaiset minä en lentomatkaile -elkeet eivät loppupeleissä merkitse yhtään mitään.

Kyllä ne merkitsevät. Mitä kaikkea vaikutuksia niillä tarkalleen ottaen on, on mahdotonta analysoida, mutta pieninkin teko tai tekemättä jättäminen vaikuttaa aina jotenkin.

Jos sinulla olisi vaikkapa pedofiilisia taipumuksia, oikeuttaisitko toimintasi itsellesi sillä, ettei pedofilia kuitenkaan maailmasta lopu vaikka sinä siitä kieltäytyisitkin - vai merkkaisiko se kuitenkin sinulle henkilökohtaisella tasolla, että itse ainakaan et rikolliseen touhuun osallistu?

[EveryWoman]

Pitääkö tämäkin keskustelu anaalisoida pilalle?

Pitää mutta minua mietityttää miksi noin lyhyellä kaavalla? Vaadin 14 A4:n mittaisen selvityksen miksi asia on nyt näin.

Et saa sitä, tai vaihtoehtoisesti saat sen (kumpi nyt sitten onkaan suurempi pelote ), ennen kuin te molemmat toimitatte tyhjentävästi anaalisoivan selvityksen siitä, miksi keskustelu muka jonkun yksittäisen keskustelijan viesteistä pilaantuisi. Jos tämä ei käy, niin nore-nappula löytyy viesti-ikkunan oikeasta alakulmasta.

Edit: kirjvirh.

[Kreitsu]

Ehkä yleisemmästä huolestuneisuudesta enemmän. Tulevaisuuden uhkakuvat, jotka noihin asioihin liittyvät, tuntuvat painostavilta. Se, että muutoksen voi järkeillä olevan vääjäämätön, turhauttaa: tajuan, että jokin meikäläisen kierrätyspuuhastelu tai marttyyrimaiset minä en lentomatkaile -elkeet eivät loppupeleissä merkitse yhtään mitään.
On tässä vähän pelkästä omasta arjestakin kumpuavaa huolta: olen aina tykännyt kovasti oikeista lumisista talvista, ja surettaa, että ne nyt sitten loppuvat.

Ilmastonmuutoksesta on olemassa muitakin käsityksiä kuin päämedioissa esitellyt. Oletko tutustunut tähän:

http://www.tapionajatukset.com/40


Siinä ei olla kiistämässä ihmisen saastuttamisen vaikutuksia ja päästämässä heitä vastuusta, mutta on ihan hedelmällistä pohtia muitakin mahdollisia syitä ilmastonmuutokseen. En väitä, ettetkö olisi niin tehnytkin, mutta tämä nyt tuntuu sopivan tänne kuin hajuvesi lihapullaan.

Mistäs itse olisin huolissani (muuta kuin ilmastonmuutoksesta, jonka vaikutuksia muuten sai kokea Ausseissakin - puheenaihe se on sielläkin)... Jotenkin sitä on tullut kohtalaisen huolettomaksi tai sitten lääkitys on kohdallaan.

[Geep]

Läheisten terveys, joskus omakin. Lätkä.

[JoeB]

Toimeentulo tällähetkellä, ei siinämielessä että toimeentuleminen olisi ongelma vaan lähinnä se että lisää pitäis saada mammonaa aivan tolkuttomia määriä jotta huoli huomisesta ei painaisi. Tollanen 100Me olisi aika hyvä alku tai no, ehkä 10Me riittäsi joten kuten.

[swirl]

Suurimpia murheita aiheuttavat lähisukulaisen mielenterveysongelmat... lähinnä se, mitä koko tilanne tekee perheellemme. Aktiivisesti en kai juuri murehdi näistä asioista - oon helvetin hyvä sulkemaan pahat asiat mielestäni - mutta viha ja suru tulevat esiin öisin unissa.

Oma terveys myös vähän huolestuttaa. Niska- ja hartiaongelmat vain jatkuvat, kärsin lamauttavista päänsäryistä ja syön särkylääkkeitä kuin karkkia. Duunitkin kusevat, kun en jaksa keskittyä johtuen joko kivusta tai lääkepöllystä.

[Crowbar]

Ympäristön tila ja tulevaisuus. Ilmastonmuutos ahdistaa.

Onko tää nyt sun ainoa meriittis sitten missiksi? Helvetin läyhästä. Minä toivon koko maailmaan rauhan, just just.

[Pyry-Matias]

Moni asia on minulla enemmän kuin hyvin. Siis olen varmasti monen minut tuntevan ajatuksissa hyvin pärjäävä ja menestyvä. Huoleni liittyvät useimmiten masennus/ahdistukseeni, joka on säännöllistä. Sitähän ahdistuneena helposti murehtii itsensä puhki, jos ei ole asiaan tottunut ja asiaa itselleen hyvin järkeistänyt. Toinen päähuolenaiheeni liittyy isäni terveyteen, joka onneksi viime ajat on ollut stabiili, joskaa ei erityisen hyvä. Toki tuore ihmissuhdekin mietityttää välillä, niinkuin sen pitääkin.

Yritän olla tyytyväinen siihen, mitä kaikkea hyvää minulla on. Järjellä ajatellen olen periaatteessa onnellinen, mutta käytännössä ahdistunut ihminen ei juuri muuta tunne kuin ahdistusta. Näin.

[Storia]

Stressin määrä on about tasaisen vakio, mutta aiheet vaan vaihtelevat koko listan päästä päähän eri aikoina. Nyt just on päähuolen aihe se, että pitäisi keskittyä ja hengittää syvään, jotta tietäisi mitä sitä haluaisi seuraavaksi tehdä...
Vanhempien terveydentilasta puhuttaessa tulen useimmiten vain vihaiseksi, koska toinen tuntuu koittavan tappaa itsensä työllä ja toinen ruoalla. Itse yritän siis sinnikkäästi olla tekemättä kumpaakaan

[aasi]

Ei ole oikein taipumusta murehtimiseen, eikä syitä suuremmin huolehtiakaan.

Olen kuitenkin jokseenkin rasittunut; olisi hurjasti järjestelmällistä työntekoa kaipaavaa tekemistä - hiukan puuduttavaakin, mutta mieleni ei tahdo taipua vaadittavalla tavalla.

[Bluntly]

Omassa kropassa paikat krakailee satunnaisesti vanhojen vammojen lisäksi.Joskus tuntuu, että lähtö tuloo.

Porukoiden terveys huolettaa. Ukko on sairastellut jo pidempään ja mutsillakin alkaa heittämään. Jos mutsi kupsahtaa ensin niin joudun luultavimmin muuttamaan takaisin hevonkuuseen koska ukko ei pärjää yksin, eikä varmasti suostu menemään laitokseen.

Alkaa pahasti pelottamaan, että yksinhän tässä joutuu tallaamaan loppuelämän kun ei vain osaa noita sosiaalisia juttuja kovinkaan kehuttavasti. Täytyy toivoa, ettei päässä nyrjähdä yksinäisyyden takia.

Työpaikan säilyminen jänskättää kanssa kun miehiä tippuu vierestä kokoajan. Jos omaisin edes jonkun verran kunnianhimoa niin mahdollisuuksia olisi paljon.


Akattomuus kai isoin huoli.

[Vadim]

Ympäristön tila ja tulevaisuus. Ilmastonmuutos ahdistaa.

Kuten olen ennenkin sanonut, ympäristö on tullut ihmisen kannalta terveellisemmäksi viimeiset sata vuotta. Toisin sanoen, ympäristön tila teollisuusmaissa paranee.

Kasvihuoneilmiö ei tule vaikuttamaan teollisuusmaiden asujaimistoon juuri millään tavoin. Tämä ei tietysti ole syy olla tekemättä mitään, koskapa monet kehitysmaat tulevat nykytiedon valossa kärsimään kasvihuoneilmiöstä huomattavassa määrin.

Huomattavasti suurempi ympäristöhaaste on aurinko, joka tulee nielaisemaan maapallon kahdeksan miljardin vuoden kuluttua. Siinä suhteessa minun ullakko- ja purjeveneprojektini ovat ehkä hieman toisarvoisia.

Minua ahdistavat ihmiset, jotka katselevat ympärilleen ja näkevät vain ikäviä asioita, vaikka elämän laatu on jatkuvasti parantunut. En ymmärrä ihmiskunnan itseinhoa, muiden asioiden ohella.

[Lilo]

Kasvihuoneilmiö ei tule vaikuttamaan teollisuusmaiden asujaimistoon juuri millään tavoin. Tämä ei tietysti ole syy olla tekemättä mitään, koskapa monet kehitysmaat tulevat nykytiedon valossa kärsimään kasvihuoneilmiöstä huomattavassa määrin.

Ihanko tosissaan ajattelet, ettei teollisuusmaihin juuri millään tavoin vaikuta se, että kehitysmaat alkavat kärsiä huomattavissa määrin kasvihuoneilmiöstä..?

[Vadim]

Kasvihuoneilmiö ei tule vaikuttamaan teollisuusmaiden asujaimistoon juuri millään tavoin. Tämä ei tietysti ole syy olla tekemättä mitään, koskapa monet kehitysmaat tulevat nykytiedon valossa kärsimään kasvihuoneilmiöstä huomattavassa määrin.

Ihanko tosissaan ajattelet, ettei teollisuusmaihin juuri millään tavoin vaikuta se, että kehitysmaat alkavat kärsiä huomattavissa määrin kasvihuoneilmiöstä..?

Kyllä. Kehitysmaitakin ilmastonmuutos kohtelee hyvin eri tavoin. Suurimmat ongelmat kohdistuvat maihin, jotka eivät ole kovin tiheään asuttuja (Pohjois-Afrikka). Poikkeuksena on Bangladesh, jota vaivaavat tulvat saattavat lisääntyä. Koska suurimmissa maissa palkat nousevat huomattavaa vauhtia, on oletettavaa, että nykyisenmuotoinen (yksisuuntainen, talousperäinen) väestöliike etelän ja pohjoisen välillä hidastuu, eikä ilmastonmuutos asiaa muuksi muuta.

Hyvä uutinen on, että kehitysmaiden talous kasvaa tällä hetkellä nopeammin kuin moneen vuosikymmeneen. Niiden kannalta ilmastonmuutosta suurempia ongelmia ovat muun muassa terveydenhuolto, koulutus, sotilaalliset kriisit, ja köyhyys. Raaka-aineiden korkeista hinnoista taas saattaa olla vaihtelevasti sekä hyötyä että haittaa, sillä kehitysmaat ovat sekä niiden kuluttajia että niiden tuottajia.

[Lilo]

Kyllä.

Aika optimistinen näkemys. Mä en jotenkin ihan jaksa uskoa että äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivät maat vaan toteavat lopuille että jahas, tällainen tilanne, paska nakki mut hei kyl tää tästä.

[Vadim]

Kyllä.

Aika optimistinen näkemys. Mä en jotenkin ihan jaksa uskoa että äärimmäisistä sääilmiöistä kärsivät maat vaan toteavat lopuille että jahas, tällainen tilanne, paska nakki mut hei kyl tää tästä.

No, mitä ne sitten tekevät?

[Lilo]

No, mitä ne sitten tekevät?

No en kai mä sentään mikään ennustaja ole. Jos joku tosiaan osaisi tässä vaiheessa luotettavasti ennakoida ilmastonmuutoksen todelliset tulevat vaikutukset niin tuskinpa koko asia olisi tapetilla.

En vain osaa nähdä tilannetta ihan noin huolettomana.

[aimohaiku]

Valitsin ensimmäisen vaihtoehdon. Ihmissuhdesotkut ovat mullistaneet elämäni täysin. Muita suuria huolenaiheita ei tällä hetkellä onneksi ole, saa rauhassa yrittää rakentaa elämäänsä uudelleen.

[Bliss]

Läheisten terveys varmaan eniten, lähinnä tuon pikkuihmisen.
Ihmissuhteita ei ole eikä tule, tulevaisuudesta en jaksa stressata - tulee mitä tulee. Töitä on niin paljon kuin viitsii tehdä, ja jostain on aina pakko edes vähän stressata.

Asiat, joille en voi mitään eivät aiheuta mulle stressiä.

[exPertti]

Vaikuttaa siltä, että olet vasta tiedostamassa kuolevaisuuttasi. Et ainakaan ole vielä hyväksynyt sitä. Sitten kun sen hyväksyy, rahan ja tavaran ylikorostunut merkitys haihtuu, mikä puolestaan vapauttaa nauttimaan elämästä enemmän. Jos lääkäri onnistuu antamaan sinulle lisää aikaa, sehän on mahtava juttu! Sitten vain miettimään, mitä kaikkea hienoa sillä ajalla oikein voikaan tehdä.

Tiedostin sen ensimmäistä kertaa jo lukiossa kun minulle tuli irrationaalinen kuolemanpelko. Ehkä jotakin teiniangstia. Mutta siinä olet oikeassa, että tietyssä kieltämyksessä olen elänyt asian suhteen. Ehkä olen pohtinut keinoja miten kiertää tämä pikku vääjäämättömyys.

Siksihän olen saarnannut kumppaneistaan kranttuileville, että meillä on loppujen lopuksi tosi vähän aikaa täällä. Ja että et voi kovin monelle tarjoukselle sanoa ei.

[Rouva Pupu]

Mikään ei oikeastaan kunnolla huoleta ja pieni stressikin pitää naisen tiellä.

Parisuhteessa ei huolia, hieman toki pitää panostaa nyt kun uuden toimenkuvan myötä enemmän töitä ja tietysti työajatkin menee niin ettei toista tule kovinkaan usein viikolla nähtyä. Laatuaikaa onneksi pystyy kuitenkin järjestämään jos edes hiukan viitsii vaivautua, viitsin.

Työ ei sinänsä murehduta kun sujuu todella hyvin, lähinnä vain se, että mites sitten kun tulee muutto eteen täältä jeesuksen selän takaa. Pitää siis painaa täysillä ja todistaa taitonsa, jotta on yksi hiton hailee missä asuu, kun työpaikka seuraa perässä.

Läheisten terveyskin huolestuttaa jossain määrin, siinä sinänsä mitään uutta ja mullistavaa ole.

Kaikenkaikkiaan aika vähän huolenaiheita suhteellisen pienessä mittakaavassa.

[Georgina]

Mua huolettaa työjutskat ja ajankäyttö (aika yllättävää hei). Näihin liittyen oma jaksaminen ja terveys sekä parisuhteen hyvinvointi.

Edit: ja Raha. Big time. Mulla vaan assosioituu voimakkaasti työhön.