No ei. Jos otsikoi "kanava pettyi", mutta jutussa ei kuitenkaan väitetä, että kanava pettyi, niin se ei ole hyväksyttävää. Avainsana on virheellinen tieto.1108 kirjoitti:Asoo... Eli supistettuna: Jos sanon "Haista vittu" yhdellä lauseella se on loukkaavaa mutta jos kirjoitan aiheesta kirjan se on hyväksyttävää?NuoriDaavid kirjoitti:Oikeus katsoi, että Iltalehden myyntijulisteessaan ja otsikoissaan julkaisema teksti "Kanava pettyi – Viivi ulos" oli virheellinen eikä vastannut itse kirjoituksen sisältöä.
On eri asia julkaista virheellistä tietoa. Matti ei ole kiistänyt, etteikö pitäisi uuniperunoista.
Susanille tuomio?
Niin. Onko sinusta idioottimaista, että ei ole kriminalisoitu sellaisten tietojen repostelu, jotka eivät ole omiaan aiheuttamaan kärsimystä? Minusta se on ihan viisas rajaus. Vai mikä kohta oli idioottimainen?prosessi kirjoitti:Perustuslaissa lukee asiasta vain näin: Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. ja näin: Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Ei noilla kovin pitkälle pötkitä. Eikä yksityisyyden suojassa ainakaan tuon rikoslain mukaan ole kaikki sellainen, mikä ei liity julkiseen rooliin, vaan pelkästään vähintään kärsimystä aiheuttavat asiat. Jos kaikki olisi, esimerkiksi muistelmia ei voisi kirjoittaa ollenkaan.
Eivätpä vaan ole. Rikosessa syyksiluettavuus (syyllisyys) edellyttää että paitsi että teko on tunnusmerkistön mukainen (vastaa pykälän kuvausta), että teko on tahallinen (tai jossain tilanteissa tuottamusella aiheutettu.) Tahallisuus ja syyllisyys eivät siis ole eri asioita, vaan tahallisuuden puuttuminen poistaa syyksiluettavuuden mahdollisuuden. Tahallisuuden poistaa esim. se, että kyseessä oli puhdas vahinko tai pakkoliike tms. Jos tahallisuutta ei ole, tunnusmerkistön mukainenkin teko ei ole rikos.Syyllisyys ja tahallisuus ovat käsittääkseni kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka tietämättömyys ei vaikutakaan syyllisyyteen, tahallisuuteen sen ainakin pitäisi vaikuttaa. En kyllä uskalla väittää, että näin todella olisi, kun en kerran ole lakimies. Harvassa tietenkin ovat ne rikokset, joissa tahallisuus millään tasolla vaikuttaisi syyllisyyteen, mutta kun tässä tapauksessa lainkohta johon tuomio perustuu on se mikä se on, ei minun mielestäni tahallisuutta saisi jättää ainakaan huomiotta. Kärsimyksen aiheuttamista kun on ainakin yritetty välttää. (Onneksi en ole lautamies, vai miten se menikään...)
Lautamiesten pohdinnassa kuitenkin viitattiin siihen, että teko ei ole tahallinen, koska on kysytty lakimieheltä onko tämän kirjan julkaisu rikos vaiko ei. Jos tämä periaate hyväksyttäisiin, niin tuomiovalta siirtyisi asianajajille ja professoreille. Pykälien tulkinta on tuomioistuinten hommaa, asianajaja voi tehdä vain riskianalyysin siitä, onko todennäköistä vai epätodennäköistä että jokin teko on rikos.Paitsi jos rikosta ei ole tapahtunut...
Eikö olekin. Siksi tuomioistuimet pyyhkivät asiantuntijalausunnoilla pääsääntöisesti persettä.Surullista.
Hyvä. On helpompaa kritisoida kuin rakentaa.Ok, tarvitsen ehkä vähän aikaa, kun on nämä muuttopuuhatkin, mutta taidan ihan piruuttani ottaa haasteen vastaan.
Olet lähdössä kunnallisvaaleihin ehdolle?Joo, tapetaan keltainen lehdistö! Kuolemantuomio kaikille!
Viimeksi muokannut Tix, 06.03.2008 14:18. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Luulen, että koko prosessia ei olisi tullut, jos kyseessä ei olisi kirja. Lehtiartikkelit ovat asia erikseen, ne ovat usein harkitsemattomia hetken tuotoksia. Kirjan kirjoittaminen vaatii harkintaa, aikaa ja siksi se varmaan vituttaakin enemmän. Varsinkin kun se kilistää suoraan tietolähteenkin kassaan eikä vain kasvottomalle mediakonsernille levikin kautta.aasi kirjoitti:Oikeuslaitoksen käyttäminen viestinnässä tapahtuneiden ylilyöntien käsittelyyn on minusta varsin kyseenalaista, varsinkaan kun mitään todellista vahinkoa ei näytä tapahtuneen.
Mutta työllistetäänpä vaan tuomareita ja lakimiehiä, pitäähän heidänkin elää.
En kysy seuraavaa väittääkseni vastaan, vaan uteliaisuudesta:Tix kirjoitti: Eivätpä vaan ole. Rikosessa syyksiluettavuus (syyllisyys) edellyttää että paitsi että teko on tunnusmerkistön mukainen (vastaa pykälän kuvausta), että teko on tahallinen (tai jossain tilanteissa tuottamusella aiheutettu.) Tahallisuus ja syyllisyys eivät siis ole eri asioita, vaan tahallisuuden puuttuminen poistaa syyksiluettavuuden mahdollisuuden. Tahallisuuden poistaa esim. se, että kyseessä oli puhdas vahinko tai pakkoliike tms. Jos tahallisuutta ei ole, tunnusmerkistön mukainenkin teko ei ole rikos.
Eikös vahingossakin tehdyistä asioista voida tuomita, ainakin liikenteessä? Lisäksi esim. lääkärille voi tuomio napsahtaa, vaikka tappaisikin jonkun vain "vahingossa", viittasitkin tuohon tuottamuksellisuuteen, miten se eroaa vahingosta?
Tällöin puhutaan usein tuottamuksellisuudesta. Silloin se näkyy jo rikosnimikkeessä. On törkeää tuottamuksellisuutta tai "tavallista". Sitten on olemassa rikoksia, jotka "vaativat" tahallisuuden, kuten vahingoteko.NuoriDaavid kirjoitti:Eikös vahingossakin tehdyistä asioista voida tuomita, ainakin liikenteessä?
Juuri näin. Rikoslain kokonaisuudistuksessa lähdettiin siitä, että tunnusmerkistössä on aina erikseen mainittu, että tuottamus riittää. Pääsääntöisesti rikos on aina tahallinen teko, mutta esim. vamman- ja kuolemantuottamus voivat perustua myös vahinkoihin. Ne ovatkin oikeastaan kääntäen asetettuja huolellisuusvelvoitteita muiden henkeä ja terveyttä kohtaan.Pyry-Matias kirjoitti:Tällöin puhutaan usein tuottamuksellisuudesta. Silloin se näkyy jo rikosnimikkeessä. On törkeää tuottamuksellisuutta tai "tavallista". Sitten on olemassa rikoksia, jotka "vaativat" tahallisuuden, kuten vahingoteko.NuoriDaavid kirjoitti:Eikös vahingossakin tehdyistä asioista voida tuomita, ainakin liikenteessä?
One liner, Olisko Matista edes vittua haistamaan? Ihmettelen jos haistasi.1108 kirjoitti:Asoo... Eli supistettuna: Jos sanon "Haista vittu" yhdellä lauseella se on loukkaavaa mutta jos kirjoitan aiheesta kirjan se on hyväksyttävää?NuoriDaavid kirjoitti:Oikeus katsoi, että Iltalehden myyntijulisteessaan ja otsikoissaan julkaisema teksti "Kanava pettyi – Viivi ulos" oli virheellinen eikä vastannut itse kirjoituksen sisältöä.
On eri asia julkaista virheellistä tietoa. Matti ei ole kiistänyt, etteikö pitäisi uuniperunoista.
Pyyhin Netikettiin..
Sillä ei oikeastaan ole merkitystä kuin rikoshyötyä määriteltäessä. Analysoin vain syytä siihen, miksi Vanhanen paksunahkaisena poliitikkona moiseen lähti - tietoisena siitä, että siitä seuraa myös ankaraa arvostelua. Enemmän tuomio taitaa ennakkoratkaisuna koitua muiden kuin hyödyksi. Siksi esim. Jacob Söderman häntä hieman yllättäen kiitteli. (Pitäen mielessä Södermanin taustan.)aasi kirjoitti:Olen siinä käsityksessä että kirja oli raskaasti tappiollinenTix kirjoitti:Varsinkin kun se kilistää suoraan tietolähteenkin kassaan eikä vain kasvottomalle mediakonsernille levikin kautta.
Ei ole idioottimaista, sinä itse vain väitit kaiken julkiseen rooliin liittymättömän nauttivan yksityisyyden suojaa, minä väitin että ei nauti. Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.Tix kirjoitti:Niin. Onko sinusta idioottimaista, että ei ole kriminalisoitu sellaisten tietojen repostelu, jotka eivät ole omiaan aiheuttamaan kärsimystä? Minusta se on ihan viisas rajaus. Vai mikä kohta oli idioottimainen?prosessi kirjoitti:Perustuslaissa lukee asiasta vain näin: Jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu. ja näin: Kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton. Ei noilla kovin pitkälle pötkitä. Eikä yksityisyyden suojassa ainakaan tuon rikoslain mukaan ole kaikki sellainen, mikä ei liity julkiseen rooliin, vaan pelkästään vähintään kärsimystä aiheuttavat asiat. Jos kaikki olisi, esimerkiksi muistelmia ei voisi kirjoittaa ollenkaan.
Mitä ihmettä kukaan sitten tekee tuolla Ignorantia juris nocet -periaatteella? Paitsi muuttaa sanan tahallisuus merkityssisällön joksikin yleisen kielenkäytön vastaiseksi. Järjetöntä.Eivätpä vaan ole. Rikosessa syyksiluettavuus (syyllisyys) edellyttää että paitsi että teko on tunnusmerkistön mukainen (vastaa pykälän kuvausta), että teko on tahallinen (tai jossain tilanteissa tuottamusella aiheutettu.) Tahallisuus ja syyllisyys eivät siis ole eri asioita, vaan tahallisuuden puuttuminen poistaa syyksiluettavuuden mahdollisuuden. Tahallisuuden poistaa esim. se, että kyseessä oli puhdas vahinko tai pakkoliike tms. Jos tahallisuutta ei ole, tunnusmerkistön mukainenkin teko ei ole rikos.Syyllisyys ja tahallisuus ovat käsittääkseni kuitenkin kaksi eri asiaa. Vaikka tietämättömyys ei vaikutakaan syyllisyyteen, tahallisuuteen sen ainakin pitäisi vaikuttaa. En kyllä uskalla väittää, että näin todella olisi, kun en kerran ole lakimies.
Ongelmaa ei olisi, jos syyllisyys ja tahallisuus pidettäisiin selkeämmin erillään toisistaan.Lautamiesten pohdinnassa kuitenkin viitattiin siihen, että teko ei ole tahallinen, koska on kysytty lakimieheltä onko tämän kirjan julkaisu rikos vaiko ei. Jos tämä periaate hyväksyttäisiin, niin tuomiovalta siirtyisi asianajajille ja professoreille. Pykälien tulkinta on tuomioistuinten hommaa, asianajaja voi tehdä vain riskianalyysin siitä, onko todennäköistä vai epätodennäköistä että jokin teko on rikos.Paitsi jos rikosta ei ole tapahtunut...
Hyvä. On helpompaa kritisoida kuin rakentaa.Ok, tarvitsen ehkä vähän aikaa, kun on nämä muuttopuuhatkin, mutta taidan ihan piruuttani ottaa haasteen vastaan.

Äänestäisitkö vai? Puolue vain pitäisi perustaa ensin...Olet lähdössä kunnallisvaaleihin ehdolle?Joo, tapetaan keltainen lehdistö! Kuolemantuomio kaikille!
Kaikki vaikeasti mitattava on vaarallista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, vaan lain yhteydessä olevien "laintulkintaohjeiden" ja riittävän korkean rangaistusstandardin yms. vaatima seikka.prosessi kirjoitti:Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.
Vanhasen tapauksen yhteydessä korvaus henkisestä kärsimyksestä on rajatapaus, useimmiten kun asia konkretisoituu henkirikosten omaisten kohdalla.
Henkirikosten omaisten kohdalla niitä ulkoisiakin vaikutuksia on, jolloin mitta-asteikko on mahdollista kehitellä. Mutta juuri Vanhasen tapaus, jossa Vanhanen vielä itse korostamalla korostaa, että "tämä on nyt tällainen periaatteellinen juttu", herättää todellakin kysymyksen siitä, että mikä hemmetti oikein on sen henkisen kärsimyksen määritelmä.Pyry-Matias kirjoitti:Kaikki vaikeasti mitattava on vaarallista. Tämä ei kuitenkaan ole mikään ylitsepääsemätön ongelma, vaan lain yhteydessä olevien "laintulkintaohjeiden" ja riittävän korkean rangaistusstandardin yms. vaatima seikka.prosessi kirjoitti:Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.
Vanhasen tapauksen yhteydessä korvaus henkisestä kärsimyksestä on rajatapaus, useimmiten kun asia konkretisoituu henkirikosten omaisten kohdalla.
Hemmetti-sanan käyttösi selvästi väheksyy Vanhasen mahdollisia kärsimyksiä. Kyllä kunnianloukkausjutuissakin on henkisiä kärsimyksiä rahassa mitattu ja maksettu.prosessi kirjoitti:...mikä hemmetti oikein on sen henkisen kärsimyksen määritelmä.
On olemassa erilaisia taulukoita, joita lain käyttäjä ennakkopäätösten, yleisen käytännön ja oman tulkintansa pohjalta apunaan käyttää. Luulen, että tässä tapauksessa korvauksen saaminen vaatii lääkärinlausunnon kaiken muun tueksi. Minimoidaan siis mielivallan osuus, myös se, että oikeusprosessi eikä päätös saa sellaiselta näyttää.
- McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Kyllähän Vanhanen koki taloudellisia tappioita myös, hän itse olisi ensinnäkin nimennyt kirjan esimerkiksi Pääministerin nettinarttu ja bestsellerinä tottakai jäänyt sen keräämillä tuotoilla eläkkeelle.
Sanokaa minun sanoneen, kohta kitinään tulee MattiPM -nimimerkki.
edit: ts. normaalia ihmistä luonnollisesti korpeaa jos joku muu tienaa omalla verellä, hiellä ja kyyneleillä höystetyllä työllä käteistä rahaa, vrt. kansalliskateus -teema.
Sanokaa minun sanoneen, kohta kitinään tulee MattiPM -nimimerkki.
edit: ts. normaalia ihmistä luonnollisesti korpeaa jos joku muu tienaa omalla verellä, hiellä ja kyyneleillä höystetyllä työllä käteistä rahaa, vrt. kansalliskateus -teema.
Kirjoitan tätä alasti
Epätarkasti ilmaistu, hyi minnuu.prosessi kirjoitti:Ei ole idioottimaista, sinä itse vain väitit kaiken julkiseen rooliin liittymättömän nauttivan yksityisyyden suojaa, minä väitin että ei nauti. Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.
Onko mielestäsi ylipäänsä vaarallista määrätä kärsimyksestä korvauksia? Minusta olisi paljon erikoisempaa se, että kärsimys medikalisoitaisiin. Jos asiaa pohtii tarkemmin, niin minusta on paljon vaarallisempaa se, että henkisen kärsimyksen tuottaminen olisi jotenkin hyväksyttävämpää kuin vaikkapa kivun. Kipu on itse asiassa hyvä analogia. Ei sekään näy mitenkään ulos, jos on korkea kipukynnys tai ei voivota ja ruikuta. Muuttuuko henkinen kärsimys kokemuksena vähäisemmäksi sillä, jos siitä ei käy kruikuttamassa nuppitohtorille sekä käy hakemassa nappeja ja saikkua? Miksi kivusta korvataan jos henkisestä kärsimyksestä ei? Mikä on se merkittävä ero?
Ei suinkaan. Tahallisuus on tekijän tietoisuuden suhde itse tekoon, ts. onko tarkoittanut tehdä jotain. Laintuntemus ei voi olla se tekijä, jolla tuota mitataan. Jos oikeusvaltiossa rangaistaisiin vain teoista, joiden tekijä tietää varmuudella olevan rikoksia, ei syytettyjen penkillä olisi kohta ketään. Aina voitaisiin esittää väite, että en tiennyt että tämä on kiellettyä ja vapautua vastuusta sillä, kun syyttäjä ei pysty näyttämään, että kylläpäs tiesit, kun istuit silloinMitä ihmettä kukaan sitten tekee tuolla Ignorantia juris nocet -periaatteella? Paitsi muuttaa sanan tahallisuus merkityssisällön joksikin yleisen kielenkäytön vastaiseksi. Järjetöntä.
Rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa myös syyllisyysteorian kolmas tekijä, eli teon moitittavuus. Pyrkimys ottaa selvää lain sisällöstä toki vähentää teon moitittavuutta ja siten useimmiten myös rangaistusta. Niissä tapauksissa, joissa laki on niin sekava tai ristiriitainen, että selon ottaminen on mahdotonta, moitittavuus puuttuu kokonaan ja silloin ei voida tuomita rangaistukseen ilman lain muutosta. Moitittavuuden kauttahan esim. hätävarjelu tulee kuvaan. Jotensakin siis näin:
Nyrkinisku naamaan -> vastaa pahoinpitelyn tunnusmerkistöä
Isku annettiin tietoisesti toisen ihmisen naamaan kohdistaen -> teko on tahallinen
Iskun tarkoituksena oli pelastaa somalineito barbaariselta rasistiraiskaajalta -> hätävarjeluna tehdyn teon moitittavuus poistuu, eli vaikka se vastaa tunnusmerkistöä ja on tahallinen, se ei ole rikos
Rikosoikeusteoriani on pikkuisen ruosteessa, mutta tahallisuus juridisessa merkityksessä koskee vain suhtautumista tekoon, ts. tarkoittaako tehdä niin kuin tekee vaiko ei. Ei sitä, tarkoittaako tehdä rikosta vaiko ei.
Eri asia sitten, että tahallisuus voi kohdistua eri lailla tunnusmerkistön eri osatekijöihin. Joku voi tarkoittaa lyödä, mutta ei tappaa -> tahallisuus täytyy pahoinpitelyn ja tuottamus kuolemantuottamuksen osalta, ei tapon, vaikka tunnusmerkistö sopisi myös tappoon.
Tahallisuuden teolta olisi voinut poistaa vain se, jos pidettäisiin selviönä, että kirjoittajalla/kustantajalla ei ole edes tulla mieleen eikä olisi edes pitänytkään tulla mieleen, että kirjassa olevien tietojen julkaiseminen kirjana voi olla omiaan tuottamaan Vanhaselle kärsimystä. Jos lautamiehet olisivat olleet tätä mieltä, perustelut eivät olisi niin vaarallisia. Mutta heidän mielestään riitti se, että kysäisi tutulta lakimieheltä.
Ei sitä ongelmaa ammattituomarilla ollutkaan. Vain tötöilevillä lautamiehillä jotka eivät ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Tai sitten eivät halunneet ymmärtää. Demarimandaatti?1!? Yhtä kaikki noin vaarallista perustelua ei voi jättää lainvoimaiseen tuomioon. Puolivillainen tsekkaus joltain lakimieheltä ei voi muuttaa syyllisyyttä, vain moitittavuutta.Ongelmaa ei olisi, jos syyllisyys ja tahallisuus pidettäisiin selkeämmin erillään toisistaan.
En, mietin vain että miksi keksit slogaineita.Äänestäisitkö vai? Puolue vain pitäisi perustaa ensin...
Kyllä minusta on hyvinkin tärkeää määrätä kärsimyksestä korvauksia, mutta vain sellaisesta kärsimyksestä, joka on mitattavissa ulkoisten tekijöiden avulla. Medikalisoimisen puolesta en puhu ollenkaan, vaan jättäisin sen puolen kokonaan oikeussalien ulkopuolelle. Käytännössä siis laajentaisin sananvapautta radikaalisti, koska pelkkien sanojen aiheuttama mielipaha on asia, jota oikeuslaitos ei voi kontrolloida millään mielekkäällä tavalla. Lääkärintodistukset henkisestä kärsimyksestä ovat ehkä idioottimaisin keksintö maan päällä. Kipu on siinä mielessä helpompi ilmiö, että tyhmäkin tietää käden ja jalan katkaisun aiheuttavan suhteessa enemmän kipua kuin sormen katkaisun, joten mittareita laaditaan ihan eri periaatteella. Tietenkin on ihmisiä, joihin sormen katkaisu sattuu enemmän kuin jonkun muun kokema kipu käden ja jalan katkaisusta, mutta sitähän ei kai ainakaan ole tarkoitus ottaa huomioon?Tix kirjoitti:Onko mielestäsi ylipäänsä vaarallista määrätä kärsimyksestä korvauksia? Minusta olisi paljon erikoisempaa se, että kärsimys medikalisoitaisiin. Jos asiaa pohtii tarkemmin, niin minusta on paljon vaarallisempaa se, että henkisen kärsimyksen tuottaminen olisi jotenkin hyväksyttävämpää kuin vaikkapa kivun. Kipu on itse asiassa hyvä analogia. Ei sekään näy mitenkään ulos, jos on korkea kipukynnys tai ei voivota ja ruikuta. Muuttuuko henkinen kärsimys kokemuksena vähäisemmäksi sillä, jos siitä ei käy kruikuttamassa nuppitohtorille sekä käy hakemassa nappeja ja saikkua? Miksi kivusta korvataan jos henkisestä kärsimyksestä ei? Mikä on se merkittävä ero?prosessi kirjoitti:Sen sijaan pelkkä henkinen kärsimys ilman minkäänlaisia ulkoisia vaikutuksia, joka ei ole millään tavoin todellisuudessa mitattavissa, on mielestäni aika vaarallinen asia lakiin kirjoitettavaksi. Se johtaa väkisinkin mielivaltaisiin tuomioihin.
Tarkoitin sitä, että juuri tällaiset pelkkiin sanoihin liittyvät tapaukset ovat siitä hankalia, ettei tekijä välttämättä edes oikein tiedä tehneensä jotain tiettyä tekoa, kuten tässä tapauksessa lain määrittelemää yksityisyyttä loukkaavaa tiedon levittämistä. Sen sijaan hän on kirjoittanut/julkaissut kirjan. Se eroaa melko paljon konkreettisemmista teoista, kuten nyrkiniskusta tai raskaasta kaasujalasta, jolloin itse teko on tekijänsä tiedossa aivan eri tasolla.Ei suinkaan. Tahallisuus on tekijän tietoisuuden suhde itse tekoon, ts. onko tarkoittanut tehdä jotain. Laintuntemus ei voi olla se tekijä, jolla tuota mitataan. Jos oikeusvaltiossa rangaistaisiin vain teoista, joiden tekijä tietää varmuudella olevan rikoksia, ei syytettyjen penkillä olisi kohta ketään. Aina voitaisiin esittää väite, että en tiennyt että tämä on kiellettyä ja vapautua vastuusta sillä, kun syyttäjä ei pysty näyttämään, että kylläpäs tiesit, kun istuit silloinMitä ihmettä kukaan sitten tekee tuolla Ignorantia juris nocet -periaatteella? Paitsi muuttaa sanan tahallisuus merkityssisällön joksikin yleisen kielenkäytön vastaiseksi. Järjetöntä.
Hankala homma, kun minun logiikkani mukaan tämä mainitun teon moitittavuus oli paljon ilmeisempi kuin sen tahallisuus. Ehkä logiikkani vain on pahasti vinksallaan.Rangaistuksen mittaamiseen vaikuttaa myös syyllisyysteorian kolmas tekijä, eli teon moitittavuus. Pyrkimys ottaa selvää lain sisällöstä toki vähentää teon moitittavuutta ja siten useimmiten myös rangaistusta. Niissä tapauksissa, joissa laki on niin sekava tai ristiriitainen, että selon ottaminen on mahdotonta, moitittavuus puuttuu kokonaan ja silloin ei voida tuomita rangaistukseen ilman lain muutosta.
Ensin pitäisi vain tosiaan määritellä se teko...Rikosoikeusteoriani on pikkuisen ruosteessa, mutta tahallisuus juridisessa merkityksessä koskee vain suhtautumista tekoon, ts. tarkoittaako tehdä niin kuin tekee vaiko ei. Ei sitä, tarkoittaako tehdä rikosta vaiko ei.
Tässä olen kanssasi eri mieltä. Toisaalta olen kyllä mitä ilmeisimmin myös eri mieltä kuin nuo lautamiehet, vaikka samaan lopputulokseen olisinkin päätynyt, joten taidan elää ihan omassa todellisuudessani.Tahallisuuden teolta olisi voinut poistaa vain se, jos pidettäisiin selviönä, että kirjoittajalla/kustantajalla ei ole edes tulla mieleen eikä olisi edes pitänytkään tulla mieleen, että kirjassa olevien tietojen julkaiseminen kirjana voi olla omiaan tuottamaan Vanhaselle kärsimystä. Jos lautamiehet olisivat olleet tätä mieltä, perustelut eivät olisi niin vaarallisia. Mutta heidän mielestään riitti se, että kysäisi tutulta lakimieheltä.
Ei noista kukaan ymmärtänyt, mutta syytän kaikesta lakia. Ja sitä etteivät ihmiset hallitse edes omaa äidinkieltään.Ei sitä ongelmaa ammattituomarilla ollutkaan. Vain tötöilevillä lautamiehillä jotka eivät ymmärtäneet mitä ovat tekemässä. Tai sitten eivät halunneet ymmärtää. Demarimandaatti?1!? Yhtä kaikki noin vaarallista perustelua ei voi jättää lainvoimaiseen tuomioon. Puolivillainen tsekkaus joltain lakimieheltä ei voi muuttaa syyllisyyttä, vain moitittavuutta.Ongelmaa ei olisi, jos syyllisyys ja tahallisuus pidettäisiin selkeämmin erillään toisistaan.
Kiltteyttäni. Ajattelin sinun tarvitsevan niitä omaan kampanjaasi.En, mietin vain että miksi keksit slogaineita.Äänestäisitkö vai? Puolue vain pitäisi perustaa ensin...
Ei tuo vielä mitään mutta jos se kertoisi sen kaavan..NuoriDaavid kirjoitti:Höh. Susan kaipaa seuraa.Tix kirjoitti:Taidan pitää liikaa yksityisyydestäni ryhtyäkseni poliittiseksi toimijaksi.prosessi kirjoitti:Kiltteyttäni. Ajattelin sinun tarvitsevan niitä omaan kampanjaasi.
"Tix halusi aina seksiä saman kaavan mukaan"
