Mida kirjoitti: No me nyt mentiin naimisiin lähinnä juridisista syistä ja saipahan hyvän tekosyyn samalla kutsua lähisuku koolle ja viettää hauska päivä. Mut pääsyy siinä oli nimenomaan perheenjäsenten asemien turvaaminen. Paskat mää annan millekään kuvitelmille siitä, että avioliitto itessään automaattisesti sitois yhteen iäksi tms. Ehkä joku jäärä (tai uskova) sen silleen ottaa.
Miten vaan, pääasia että tuli tehtyä toimiva ratkaisu teidän tarpeisiin nähden
Mida kirjoitti:
Ihan kiva sivuvaikutus oli kans se, että kaikenlainen paperisota on aika paljon helpompaa ny ja sukukin mieltää meiät puolisot osiksi sukuaan hiukan painavammin.
Jaa. No, ilmeisesti teidän suvussa pidetään avioliittoa lujittavana tekijänä parisuhteelle. Vai tarkoititko tällä sitä taloudellista sitoutumista ja yhtenäisyyttä? Ehkä tuollainen sivuvaikutus on toivottava, jos suku on kovin tiiviisti yhteyttäpitävä. Meillä kun taas ollaan aika harvoin tekemisissä, olisi aivan yks hailee, onko naimisissa vai seurusteleeko vaan tunnepohjalta... ehkä pääasiallisin ajatus sukulaisilla ois nimittäin joka tapauksessa, että tuo Aavan mies ei kyllä taida oikein tietää, mihin on ryhtynyt....
Mida kirjoitti: Ei se meiän arkeen vaikuttanu muutoin ku että miehen sukunimi vaihtu.
Mies otti sun sukunimen? Kiva variaatio. Toistaiseksi tiedän vain yhden tapauksen teidän lisäksi, kun mies on ottanut naisen sukunimen.
Mida kirjoitti:
Lapsinäkökulma tuli esiin lähinnä siksi, että kun itse olen äitinäkökulmasta ny maailmaa kattellu pian 2v, niin se ny väistämättäki vaikuttaa. Ja toisaalta ihan yleisesti ajattelin, en niinkään juuri sun tilannetta (ku en mää ees kaikkee oo jaksanu lukee).
Joo, eikä välttämättä kannata lukeekaan
Ihan varmasti tämä suhtautuminen lastensaantiin vaikuttaa puolin ja toisin.
Mida kirjoitti:
Enkä sano, että siihen suureen huumaan hyppääminen olis aina tyhmää. Sanon vaan, että musta näyttää siltä, että se voi helposti olla melkosen tyhmää ja johtaa seurauksiin, jotka olis voitu välttää jos pää ei olis ollu nii perhanan sekasi.
Ilman muuta voi. Mutta koska ihminen kuitenkin periaatteessa on selvinpäin silloin kun kovasti ihastuu johonkuhun (ei siis varsinaisesti humalassakaan sen toisen ihmisen takia), en pitäisi aivan automaattisena sitä, että tietoisuus hämärtyy. (On tietenkin aivan eri asia huumaantua jostain kännissä, mutta jätetään se näkökulma nyt täysin läpikäymättä.) Toki se on varmasti todennäköisempää kuin neutraalimmassa kohtaamisessa. Luulenpa, että sillä, kuinka vaikea-asteisesti tietoisuus kiintymyssuhteissa hämärtyy, ilmenee samanlaista Gaussinkäyrämäistä jakaumaa kuin esim. matemaattisessa lahjakkuudessa: joillakin sitä on enemmän kuin toisilla.
Mida kirjoitti:
Mut ei se kaikilla pieleen mee. Silti o hyvä miettii nääki puolet ja jos tietää, että pahimmas tapaukses kusee sit vaa omat asiat (eli ei tuu tehtyä lapsia ihan kovin nopeal aikataulul) ni mikäs siinä kokeillessa. Toki saattaa kuulostaa tekopyhältä, ku oma esikoinen on laitettu alulle tarkotuksella 2vkoa ensilivetapaamisen jälkeen, mut kyllä mää ny jälkeenpäin pidän sitä aika hurjapäisenä päätöksenä. Siis vaikka kuin olin jo heti vakuuttunu (järkitasolla suurimmaks osaks, tunnetasolla riittävästi) että tällä jutulla on helkkarin hyvät mahdollisuudet kestää ja kestää ja toimia, ni silti.
Joo, näinhän se menee. Pitää vaan tietää itse, mitä tekee ja luottaa siihen. Se lienee ainoa luonnonlaki parisuhteissa, jota kannattaa noudattaa.
Tosta tulee käsitys, että pystyt erottelemaan järjen tunteista aika tuloksekkaasti. Miten ihmeessä teet sen? Mulle nimittäin järki ja rationaalisuuskin on eräänlainen tunne, joka on seuraus sellaisesta tietyn päättelyketjumaisen ajatuksenjuoksun toteutumisesta, jota pidän perusteltuna ja johdonmukaisena.
Mida kirjoitti:
Emmää enää uskaltais. Ja onneks en sit vääräs ollu (tänhetkisen tietämyksen perusteella tietty). Kyllä hirvittää ajatus, että mitäs jos olisin arvioinu tuon miehen väärin. Mitä jos olisin rakastunu hetkessä epärealistisiin mielikuviin hänestä tietämättä hänestä sen enempää ja sitten pitääkseni kiinni siitä tunteesta, vähätellyt itselleni joitain ominaisuuksiaan. HUH.
No, luulenpa, että mielestäsi sait kuitenkin tarpeeksi näyttöä tätä pelkovisiota vastaan, joka sai suhteen onnistumisen tuntumaan sinusta todennäköisemmältä kuin sen epäonnistuminen.