EveryWoman kirjoitti:
Hyvä, että et ainakaan heti pillastunut tuosta (toistaiseksi kevyestä) haastamisesta. Joskus saan tahtomattani ihmiset hermostumaan ristikuulusteluillani.
Ei. Päinvastoin, aivan loistavaa argumentointia sulta.
EveryWoman kirjoitti:
Tietyt ominaisuudet ja keskimäärin varmasti kyllä, mutta se ei kerro mitään olennaista yksittäistapausten tasolla, joten moisien miettiminen on kutakuinkin tarpeetonta (joskus jopa vahingollista, koska se voi joitakuita masentaakin).
Totta. Amatöörimoka
EveryWoman kirjoitti:
Itse löydän johdonmukaisuutta ainoastaan henkisistä ominaisuuksista, ja niidenkin osalta vain yksittäisistä jutuista, en isommista kokonaisuuksista.
Itellä taas ne kolme kovimmin kolahtanutta ovat kaikki olleet hoikkia, urheilullisia, melko pitkiä, vaaleita/ristiverisiä ja korostuneen rauhallisia luonteeltaan. Systemaattisesti. Miehen rauhallinen luonne on mulle aivan järjettömän vastustamaton ominaisuus. Aikalailla listan kärkisijalla.
Ne loput lievemmät ihastukset ovatkin sitten huomattavasti laajempi kirjo eri ominaisuuksia, jopa vähän ristiriitaisia noihin kovimpaa iskeneisiin.
EveryWoman kirjoitti:
Mm, haetko siis lähinnä kykyä päästä aiemmasta ihastuksesta irti?
Mjoo. Tai jotain selitystä sille, miksi jotkut ihmiset kolahtavat minuun niin hirveän kovaa ja miksi toiset eivät. Että oppisin tuntemaan itseni paremmin ja välttäisin jatkossa nämä sotkut.
EveryWoman kirjoitti:
No, voin muotoilla toisinkin päin: jotta pääsisit irti henkilöstä, jonka kanssa sinulla ei kuitenkaan todennäköisesti olisi hyvä olla, sinun kannattaisi ehkä pyrkiä paremmin hahmottamaan sitä, millaisen tyypin kanssa sinun olisi hyvä olla. Kontrastivaikutus lässäyttää kuplan.
Joo. Tosin lähtökohtaisesti siis mulla on varsin hyvä olla yksinkin. En niin hirveästi ole haikaillut sinällään sitä parisuhdetta. Se selittänee sen, miksi en ole aiemmin näitä mielikuvaharjoitteita tehnyt. Mutta tosiaan, tällaisissa tilanteissa tuosta varmasti olisi apua.
EveryWoman kirjoitti:
Sivumennen sanoen: olen itsekin paljon tilaa ja hiljaisuutta tarvitseva tyyppi, ja nuorempana olin varma että tämän vuoksi en halua tai edes voi elää kenenkään kanssa parisuhteessa. Sittemmin on osoittautunut, että olin väärässä. Osapuolet tekevät suhteen - se, mikä ei ollenkaan toimisi jonkun kanssa voi toimia oikeanlaisen tyypin kanssa kuin unelma.
Oho. Tekisi mieli sanoa, etten usko, että olet _niin_ paljon tilaa ja rauhaa vaativa, mitä minä (sikäli kun niitä nyt voi edes vertailla), koska sinussa on kuitenkin ollut tilaa mennä onnistuneesti sitoutumaan johonkuhun
Ehkä minussakin jotain tilaa on mennä ihastumaan kuitenkin, mutta ehkä sitä ei ole tarpeeksi selvitä näistä aina ehjinä... ?
EveryWoman kirjoitti:
No, ihastuminen on kyllä hieno tunne silloinkin kun siihen ei vastata. Tuottoisaksikin sen voi havaita kanavoimalla sitä johonkin muuhun tarkoitukseen kuin ihastuksen kanssa pelehtimiseen.
Noin minäkin yritän itseäni psyykata. Mutta tähän kontekstiin vetäisin sen fyysisen halun korostumisen minussa. Minun on hirveän hankala tyytyä siihen pelkkään ihastumisen riemuun sinällään, koska tekisi niin mieli päästä lähemmäs...
EveryWoman kirjoitti:
...Pahinta kai olisi se, että ei koskaan ihastuisi, että mikään ja kukaan ei koskaan tuntuisi miltään.
Asiaa.
EveryWoman kirjoitti:
Vaan eikös epätasapainoista valta-asetelmaakin pidetä aika yleisenä artikkelina naisten stereotyyppisellä toivelistalla (nimimerkillä Pianonsoitonopettajaan aikanaan tulisesti ihastuneena)?
No ei minun listallani
Koin varsin voimakkaana, ettei tässä aika yksioikoisessa, mutta mielestäni itselleni varsin antoisassa elämäntavassa (jossa opinnot ja harrastukset ovat varsin keskeisiä) olisi ollut riittävästi annettavaa jollekin, jolla on jo tutkinnot kasassa, vakivirka, oma asunto, auto jne.
Jotenkin minusta vaan tuntui, ettei elämässäni ole hänenlaiselleen hänen elämäntilanteessaan mitään kovin kaksista annettavaa. Mutta SILTI, hän oli niin lähtemätön kohtaaminen. Järjettömän ristiriitaista.
Hienoa luettavaa tuo pianonsoitto-opettajaan ihastuminen. Sen sijaan, että asettaisit itsesi yläpuolelleni automaattisesti kokeneemmaksi, uskallat kuvata omaa kantapääreittiäsi myös. Todella hieno ele. Kiitos
EveryWoman kirjoitti:
Stereotyyppisistä ominaisuuksista urheilullisuus ja auktoriteetti riittivät sillä kerralla, ja no, olihan meillä jonkinlainen älyllinen yhteinen sävel ja kemiaakin. Mutta kyse ei kuitenkaan ollut persoonallisuuksien yhteensopivuuden aiheuttamasta ihastumisesta (jollaisia olen kokenut nyt vanhempana ja jotka vasta ovatkin jotain!), vaan stereotypioihin ihastumisesta - siitä luonnon keinosta varmistaa lajin jatkuvuus primitiivisellä viettitasolla. Nykyihmisessä on kuitenkin eläimellisyyden lisäksi niin paljon muutakin, että jos se muu ei itselläsi vielä asiaan kauheasti vaikuta, niin enpä usko että tarvitsee juuri muuta kuin odottaa.
*huokaus* Tuo kypsemmäksi tulemisen odottaminen... Odottaminen yleensä. Argh!
Ei mutta olet oikeassa. Kärsivällisyys ei vaan ole mikään kovin häikäisevä hyve tässä enemmän tulisieluisessa luonteessani.
EveryWoman kirjoitti:
Käytin termiä, koska sanoit: Yllättävän usein ensivaikutelmani miehestä osuu oikeaan. Siitä on vain lyhyt matka oikea mies -ajatteluun.
You are forgiven
EveryWoman kirjoitti:
Oletko nyt aivan varma? Tämähän merkitsisi, että olet elämäsi aikana tavannut vain kolme haluttavalta näyttävää miestä. Joko sinulla on aivan hämmästyttävän tiukat kriteerit haluttavalle ulkonäölle tai sitten siihen kolahtamiseen ovat vaikuttaneet muutkin tekijät.
Ei, vaan niitä on kaiken kaikkiaan yli parikymmentä. Nämä kolme ovat vaan erottuneet siitä koko sakista, koska heidän haluttavuutensa minun silmissäni on mennyt jotenkin muita selvästi poikkeavan voimakkaampiin mittasuhteisiin. Sinällään ulkonäköön kiintyy helpostikin, mutta tällaiset lujemmat iskut vaativat kyllä muutakin, esim. juuri sen rauhallisen luonteen.
EveryWoman kirjoitti:
Tuo luonnehdintasi siitä, että olisit keskimääräistä fyysisempi, on minusta hieman harhaanjohtava kun kerran kuitenkin tunteet ja fyysinen puoli näyttäisivät sinulla olevan voimakkaasti yhteydessä toisiinsa.
Osuit juuri naulan kantaan. Ulosantini saattoi olla harhaanjohtava. Siis nimenomaan sitä olen ihmetellyt, miten minussa toisen fyysinen haluttavuus ja tunteet miestä kohtaan ovat kulkeneet niin käsi kädessä, nimenomaan näiden kolmen tyypin kohdalla. Niistä muista lievemmistä ihastumisista toki löytyy esimerkkejä, joissa miehen ajatusten uloslausuminen on lamaannuttanut sitä haluttavuutta. Mutta siis nämä tyypit, joilla se muu käyttäytyminen vain syöttää lisää bensaa siihen haluttavuuden tuleen, ovat olleet todella hankalia ohikuljettavia. Siis epärealistisen hankalia ohitettavia.
EveryWoman kirjoitti:
Itse määrittelisin fyysiseksi tyypin, jolla ruumiillisuus on selvästi henkisyyttä korostetummassa asemassa. Jos olisit yksinomaan fyysinen tai jos vähintään käsittelisit sitä omana kokonaisuutenaan joka jo sellaisenaan on arvokasta ja tyydyttävää, niin fyysinen kontakti ilman toiveita romanttisesta suhteesta tuskin vahingoittaisi sinua henkisesti siten kuin olet edellä kuvaillut.
Ei kun nimenomaan mua on askarruttanut itsessäni taipumus sitoa toisen fyysinen haluttavuus henkiseen kapasiteettiin/luonteeseen. Tai siis että miten koen ne toisessa ihmisessä. Yleensä henkiset ominaisuudet ei kiinnosta, jos ei ensin vaikuta olevan fyysistä haluttavuutta, ja tämä käyttäytymisfilosofia on siis se, jota haluaisin lähteä ruoppaamaan ja syväanalysoimaan. Mulle on käynyt liian harvoin siten, että henkiset ominaisuudet olisivat hirveästi lisänneet fyysistä haluttavuutta, jos tuota jälkimmäistä ei alunperin hirveästi ollut. Ja tämä siis näin itsekin arvioituna joskus vaikuttaa sellaiselta ei-ehkä-niin-hedelmälliseltä filosofialta. Mutta jos se tulee vaistomaisesti, miten paljon sitä pystyy parantelemaan, raiskaamatta persoonallisuuttaan? Lähtökohtaisesti pidän aitoudesta. Olisiko tämä säilyttämisen arvoista aitoutta? Tätä olen siis tässä viime ajat mietiskellyt.
EveryWoman kirjoitti:
Luulen, että kun vain elät elämääsi ja tutustut ihmisiin, myös niihin huonompiin puoliin heissä, tuo viettipohjainen ihastus lakkaa hallitsemasta elämääsi kuormittavalla tavalla. Aikaa se tietysti voi vaatia.
No tämä kuulostaa jo luontevammalta
Elämä siis karsii tarpeettomana hedelmättömät ominaisuudet, kuten viettipohjaisen ihastumisen korostunut rooli. Määpä jään odottelemaan sitä aikuistumista...
EveryWoman kirjoitti:
Älä mieti mikä olisi hävettävää ja mikä ei - olet sellainen kuin olet ja sillä hyvä.... - mutta koska keskimääräistä ihmistä ei ole olemassa, teoriasta ei käytännössä ole hyötyä.
Mutta siis käsittämättömän monessa asiassa hyvin monet elävät ikäänkuin olisi olemassa sellainen "kollektiivinen imu".
Hämäävää.
EveryWoman kirjoitti:
Yritän siis sanoa, että ihastus ja rakastaminen ovat eri asioita. Ensimmäiseen ei voi itse vaikuttaa, jälkimmäiseen voi ja pitää. Ensimmäinen haihtuu ajan myötä automaattisesti - jälkimmäinen taas voi kestää ihmisiän, mutta ei automaattisesti. Ja rakkaus on ainakin itselleni miljoona kertaa ihastusta hienompi juttu. Voin ihastua suhteeni ulkopuolisiin ihmisiin, joskus voimakkaastikin, mutta sillä ei ole mitään vaikutusta suhteeni jatkuvuuteen tai tyydyttävyyteen, koska rakkaus on aivan eri suuruusluokan juttu.
Eli osaatko kokemuksessasi määritellä rakkauden?
EveryWoman kirjoitti:
No voihan siitä sähköstä jo sellaisenaankin nauttia, ilman että lähtisi hajottamaan toisen suhdetta tai sitoutumaan häneen tunnetasolla liian kivuliaasti. Vai?
No kai joo voi, mutta kun tekis niin kovasti mieli....
Ja mua sieppaa kovasti fyysiset vietit, jotka pitää sammuttaa. Arhg!
EveryWoman kirjoitti:
Viimeksi kun olin samantapaisessa tilanteessa itse (ihastuksen kohde seurusteli, minä en), pyrin tutustumaan mieheen mahdollisimman hyvin löytääkseni hänestä niitä huonoja puolia, joita kaikissa ihmisissä on. Ja löytyihän niitä, vaikka jouduinkin esittämään hänelle henkilökohtaisia ja kiusallisia kysymyksiä. Sitten keskustelin tahallani hänen kanssaan juuri niistä aiheista, joiden suhteen hänen pikkumaisuutensa ja pelkuruutensa tulivat parhaiten esille, ja kyllähän se ajan myötä alkoi tehota (ei aivan välittömästi kuitenkaan). Sillä tavalla ihastus laimeni sellaiselle siedettävälle tasolle, että pystyin sentään öisin nukkumaan jne.
Hyvältä vaikuttava mekanismi. Täytyypä ottaa omaankin valikoimaan, tosin en usko, että homma hoituu yhtä tyylikkäästi. Ehkä tämän menetelmän tuottoisa sovellettavuus vaatii tätä julmetun älykästä analysointitapaa, jota viesteissäsi harjoitat. Pitäisi ensin hommata se.
EveryWoman kirjoitti:
Niin, en ajatellutkaan että yksinoleminen olisi sinulle epämiellyttävää, vaan että tunnut haluavan suhdetta ihastuksesi kanssa siitä huolimatta että se ei käytännössä toimisi.
Ja tämä on juuri se epäkoherenssi sen voimakkaan halun ja reaalimaailman välillä, josta haluaisinkin päästä eroon. Vaikka tiedostaa sen voimakkaan halun, se ei automaattisesti tuo mukanaan työkaluja sen a) ymmärtämiseen tai b) sen kanssa elämiseen. Se sellainen viettipohjainen toisen haluttavana pitäminen on jotain varsin arkaluontoisen aitoa kiintymystä, mutta siis ilmeisen kestämätön tae mistään suhteen onnistumisesta.
EveryWoman kirjoitti:
Kappaleen viimeisestä virkkeestä olen samaa mieltä. Kyse on vain siitä, että tutkasi pitäisi kalibroida vastaamaan todellisuutta nykyistä paremmin. Siinä auttaa kaiken mahdollisen todellisuutta koskevan materiaalin syöttäminen alitajunnalle, esim. edellämainitun tyyppiset ajatusharjoitukset, käytännön tutustuminen ihastuksen kohteen huonoihin puoliin, monipuolinen ja avomielinen tutustuminen erilaisiin ihmisiin, tässä ketjussa mietiskelemäsi asiat jne. Hyvin se menee, olet jo hyvässä vauhdissa!
Upeeta tekstiä jälleen kerran. Ja kiitos taas kannustuksesta!
Ehkä tuon avoimen tutustumisen/realistisemman ajattelun esteenä on ollut menneiden vuosien epävarmuus omasta itsestä: yhtäkkiä koen vain jonkin voimakkan halun jotakuta kohtaan, enkä kertakaikkiaan ole tiennyt mistä se tulee tai miksi. Varsinkin, kun on taipumus ihastua sellaisiin, keiden en edes itse kuvittele ihastuvan minunkaltaisiin (oire siitä epävarmuudesta). Jos haluaisin vain tietoisia asioita, haluaisin vain treenata ja kehittää urheilullisia ja ammatillisia ominaisuuksiani. Ilmeisesti siis kuitenkin minussa on muutakin viettielämää. Soppa
Olen vain ajatellut, että viettini miehiä kohtaan ovat ilmentymiä tästä muutenkin toimintakeskeisestä fyysissuuntautuneesta luonteestani. En harrasta juuri kirjallisuutta, teatteria, edes leffoja tms. henkevää, en pidä edes shoppailusta (nii-in, superouto
), mieluummin juoksen muovisen pallon perässä pakarat vaahdossa tai saunon ankarasti jossain korpimökissä
Vähän sivujuonteena tähän, tämän oletetun visuaalispainotteisen aistimaailman oireena mun oma ulkonäkö on mulle ollut aina arka asia, ja on sitä nyt vieläkin. Erona aiempaan on vaan se, että pystyn nyt myöntämään sen herkkäluontoisuuden. Mutta että paljon on muutakin vielä opittavaa