Onko mistä pitää tärkeämpää kuin millainen on?
Onko mistä pitää tärkeämpää kuin millainen on?
Nick Hornbyn riemukkaassa romaanissa High Fidelity - joka muuten on kirja, joka luotaa 30-ja-risat-nykymiesten sielunelämää tarkemmin kuin mikään Mars-Venus-hömppä - kirjan sankarit kehittelevät teoriaa siitä, että parisuhteen kannalta vain sillä on väliä, mistä pitää. Millainen on näiden pitämisiensä takana ei ole tärkeää.
Onko tässä ajatuskuviossa mitään järkeä? Kirjassa tämä esitetään vitsinä (kavereilla on mielessään lähinnä musiikki- ja leffamaku), mutta kun seuraa näitä palstan keskusteluja (kirjojen lukeminen jne.) niin mieleen tulee, että kyllähän moni näin ajattelee. Vai onko preferenssien ja niiden takana olevan subjektin erotteleminen joka tapauksessa keinotekoista - ja jos on, vahvistaako tämä kirjassa esitetyn teorian?
Kuinka tärkeää Sinulle on, että (mahdollinen) kumppani pitää oikeista asioista?
Onko tässä ajatuskuviossa mitään järkeä? Kirjassa tämä esitetään vitsinä (kavereilla on mielessään lähinnä musiikki- ja leffamaku), mutta kun seuraa näitä palstan keskusteluja (kirjojen lukeminen jne.) niin mieleen tulee, että kyllähän moni näin ajattelee. Vai onko preferenssien ja niiden takana olevan subjektin erotteleminen joka tapauksessa keinotekoista - ja jos on, vahvistaako tämä kirjassa esitetyn teorian?
Kuinka tärkeää Sinulle on, että (mahdollinen) kumppani pitää oikeista asioista?
Minäkin ihastuin palavasti kerran mieheen, joka soitti minulle kitarallaan RHCP:n Breaking the Girliä. Julma maailma kuitenkin erotti meidät sen illan jälkeen.
Alkuperäiseen kysymykseen tylsä vastaus; on se tärkeämpää ja ei ole.
Jos ajatellaan kumppanin valintaa pisteytyssysteeminä, oikeista mielenkiinnon kohteista saa lisäpisteitä ja tietenkin jos samoja mielenkiinnonkohteita on paljon, pisteitäkin tulee paljon. Mutta kun ne eivät ole ainoat asiat joista pisteitä jaetaan. Joissain asioissa eriävää mielipidettä ei hyväksytä, joissain asioissa eriävä mielipide on positiivista.
Minusta on ollut suhteissani todella kiinnostavaa oppia kumppaneiltani uutta kaikenlaisista asioista, sukeltamisesta, bänditouhuista, hevistä, sairaanhoidosta ja palomiehistä...
Alkuperäiseen kysymykseen tylsä vastaus; on se tärkeämpää ja ei ole.
Jos ajatellaan kumppanin valintaa pisteytyssysteeminä, oikeista mielenkiinnon kohteista saa lisäpisteitä ja tietenkin jos samoja mielenkiinnonkohteita on paljon, pisteitäkin tulee paljon. Mutta kun ne eivät ole ainoat asiat joista pisteitä jaetaan. Joissain asioissa eriävää mielipidettä ei hyväksytä, joissain asioissa eriävä mielipide on positiivista.
Minusta on ollut suhteissani todella kiinnostavaa oppia kumppaneiltani uutta kaikenlaisista asioista, sukeltamisesta, bänditouhuista, hevistä, sairaanhoidosta ja palomiehistä...
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
mulle on todellakin erittäin paljon merkitystä sillä mistä asioista kumppani pitää. jostain syystä erityisesti musiikkimaun ja mielenkiinnonkohteiden seksuaalisuuden saralla on kohdattava.
olen jonkin verran harrastanut noita nettideittejä ja tähän asti olen aina lopettanut orastavankin tutustumisen siihen jos mies on kertonut diggailevansa "listapoppia, radio nrj:tä ja kissiä". sellaisen otuksen kanssa en suostuisi edes menemään treffeille.
hevin ja rokin diggaaminen näkyy yleensä ulkoisessa olemuksessa (ja se miellyttää silmääni), lisäksi tiedän että kotona voidaan yhdessä kuunnella molempia miellyttävää musiikkia. vapaa-ajanviettotavatkin lienevät musiikkimaun takia samanlaiset (rokkikeikat ja festarit), sekä luultavasti molempia kiinnnostavat samat lehdet ja julkaisut.
eli pelkkä musiikkimaku tuo jo paljon yhteistä...
seksuaaliset mielenkiinnon kohteet rajoittavat sitten pariutumistani vieläkin enemmän. tästä en kuitenkaan ole myöskään valmis joustamaan, sillä tiedän miltä sellainen parisuhde tuntuu jossa makuukammarissa toinen tykkää "discosta" ja toinen "hevistä". ei hyvä.
muuten periaatteessa saa olla minkälainen tahansa. ei tartte olla nätti, ei pitkä, ei pätkä, ei laiha, ei lihava, ei yhtään mitään. kunhan on vaan ja käyttää converseja
olen jonkin verran harrastanut noita nettideittejä ja tähän asti olen aina lopettanut orastavankin tutustumisen siihen jos mies on kertonut diggailevansa "listapoppia, radio nrj:tä ja kissiä". sellaisen otuksen kanssa en suostuisi edes menemään treffeille.
hevin ja rokin diggaaminen näkyy yleensä ulkoisessa olemuksessa (ja se miellyttää silmääni), lisäksi tiedän että kotona voidaan yhdessä kuunnella molempia miellyttävää musiikkia. vapaa-ajanviettotavatkin lienevät musiikkimaun takia samanlaiset (rokkikeikat ja festarit), sekä luultavasti molempia kiinnnostavat samat lehdet ja julkaisut.
eli pelkkä musiikkimaku tuo jo paljon yhteistä...
seksuaaliset mielenkiinnon kohteet rajoittavat sitten pariutumistani vieläkin enemmän. tästä en kuitenkaan ole myöskään valmis joustamaan, sillä tiedän miltä sellainen parisuhde tuntuu jossa makuukammarissa toinen tykkää "discosta" ja toinen "hevistä". ei hyvä.
muuten periaatteessa saa olla minkälainen tahansa. ei tartte olla nätti, ei pitkä, ei pätkä, ei laiha, ei lihava, ei yhtään mitään. kunhan on vaan ja käyttää converseja
Tästä on myös hyötyä, jos haluaa ihastuttaa minut itseensä. Aidossa tilanteessa minussa on ihastuksen värinöitä käynnistänyt, kun huomasin objektin myös käyttävän puheessaan sanoja Elimäen tarkoitus -kirjasta.huima kirjoitti:Rakastuin tyttöön, koska hän piti oikeasta elokuvasta - eli Rocky Horror Picture Showsta.
No just jotain tällaista ajoin takaa. Oletko KGrilli tosiaan noin kypsä, että näet asian lähinnä käytännöllisenä ongelmana (miten jakaa rajallinen yhteinen vapaa-aika jne.)? Tai toisinpäin, olenko vain minä niin omahyväinen, että arvotan monet näennäisesti merkityksettömät makuerot selkeästi hyvä-huono (tai turn on/off) -akselilla?KGrilli kirjoitti:hevin ja rokin diggaaminen näkyy yleensä ulkoisessa olemuksessa (ja se miellyttää silmääni), lisäksi tiedän että kotona voidaan yhdessä kuunnella molempia miellyttävää musiikkia. vapaa-ajanviettotavatkin lienevät musiikkimaun takia samanlaiset (rokkikeikat ja festarit), sekä luultavasti molempia kiinnnostavat samat lehdet ja julkaisut.
eli pelkkä musiikkimaku tuo jo paljon yhteistä...
Joissain isoissa asioissa, kuten politiikka tai uskonto, tämä on kai ymmärrettävämpää - ihmettelen pareja, joista toinen on uskonnollinen ja toinen ateisti, tai toinen selkeästi vasemmistolainen ja toinen oikeistolainen. Enpä moiseen pystyisi. Vaikka nämä erot eivät käytännössä kovin usein näkyisi, kyllä minä, vaikka tätä piirrettä itsessäni häpeänkin, suhtautuisin aika ylenkatsovasti toisin ajattelevaan. Ja tällöin kai tasapainonen suhde on aika mahdoton.
Ei, kyllä nää on vielä kokeilematta.kyyppo kirjoitti:Olet siis palstalaisista nussinut ainakin KK:n, Bedlamin, Starflaren & 1108:n kanssa?Lolita kirjoitti: sukeltamisesta, bänditouhuista, hevistä
Yritin valita esimerkit muinaisesta elämästä, mutta ilmeisesti taisi tulla aika huonot esimerkit.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
hmmm... no tässä musiikkiasiassa on tietysti ensisijaisena tämä käytännöllisyys. mutta jos oikein tarkaan asiaa pohdin niin kyllä taustalla taitaa olla sitäkin että hiukan halveksin ihmisiä joilla on minun mielestäni minuun musiikkimakuuni verrattuna huono musiikkimaku. toisaalta samalla sitten ihailen niitä joilla on laaja tietämys musiikista ja monipuolinen käsitys scenestä.urpiainen kirjoitti:No just jotain tällaista ajoin takaa. Oletko KGrilli tosiaan noin kypsä, että näet asian lähinnä käytännöllisenä ongelmana (miten jakaa rajallinen yhteinen vapaa-aika jne.)? Tai toisinpäin, olenko vain minä niin omahyväinen, että arvotan monet näennäisesti merkityksettömät makuerot selkeästi hyvä-huono (tai turn on/off) -akselilla?KGrilli kirjoitti:hevin ja rokin diggaaminen näkyy yleensä ulkoisessa olemuksessa (ja se miellyttää silmääni), lisäksi tiedän että kotona voidaan yhdessä kuunnella molempia miellyttävää musiikkia. vapaa-ajanviettotavatkin lienevät musiikkimaun takia samanlaiset (rokkikeikat ja festarit), sekä luultavasti molempia kiinnnostavat samat lehdet ja julkaisut.
eli pelkkä musiikkimaku tuo jo paljon yhteistä...
Joissain isoissa asioissa, kuten politiikka tai uskonto, tämä on kai ymmärrettävämpää - ihmettelen pareja, joista toinen on uskonnollinen ja toinen ateisti, tai toinen selkeästi vasemmistolainen ja toinen oikeistolainen. Enpä moiseen pystyisi. Vaikka nämä erot eivät käytännössä kovin usein näkyisi, kyllä minä, vaikka tätä piirrettä itsessäni häpeänkin, suhtautuisin aika ylenkatsovasti toisin ajattelevaan. Ja tällöin kai tasapainonen suhde on aika mahdoton.
politiikassa jne en usko että ongelmia tulisi vaikka näkökannat olisivat erilaiset. päinvastoin, se toisi mukanaan monia mielenkiintoisia keskusteluja. eräs pitkäaikainen rakkauteni oli vannoutunut kapitalisti, ammattisijoittaja ja pokerinpelaaja. itse kannatan pehmeitä, sosialidemokraattisia arvoja. väittelemme siis paljon, mutta se tekee suhteestamme mielenkiintoisen.
ehkä se, jos mies sanoisi että politiikka "ei vittu sitten kiinnosta pätkääkään" olisi taas turn off ja estäisi syvällisemmän tutustumisen. tämä liittyy siihen että yhdistän politiikan seuraamiseen älykkyyteen ja fiksuuteen ja se yleensä kertoo myös jonkinlaisesta yleistiedon tasosta. ja se taas sinänsä jo tekee ihmisestä kiinnostavan.
Mä olen jättänyt poikaystävän, koska sillä oli väärän väriset sukat. Kai se sitten on samaa käänteisesti.
Olen huomannut kaveritasolla tuntevani syvintä yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat mieltyneitä samankaltaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja elokuviin kuin itse. Seurustelua en ole edes kokeillut kaltaiseni kanssa.
Mun mielestä on ihan mielenkiintoistakin tutustua toisen kautta uuteen kulttuurimaailmaan, joka olisi muutoin jäänyt ehkä kokonaan pimentoon. Täysi mielenkiinnottomuus asioita kohtaan on kuitenkin lähes aina suurempi turn off kuin mielenkiinnon kohdistuminen eri juttuihin kuin itsellä.
Olen huomannut kaveritasolla tuntevani syvintä yhteyttä niihin ihmisiin, jotka ovat mieltyneitä samankaltaiseen musiikkiin, kirjallisuuteen ja elokuviin kuin itse. Seurustelua en ole edes kokeillut kaltaiseni kanssa.
Mun mielestä on ihan mielenkiintoistakin tutustua toisen kautta uuteen kulttuurimaailmaan, joka olisi muutoin jäänyt ehkä kokonaan pimentoon. Täysi mielenkiinnottomuus asioita kohtaan on kuitenkin lähes aina suurempi turn off kuin mielenkiinnon kohdistuminen eri juttuihin kuin itsellä.
Kolmas postaus ja näin hyvä alustus. Tästä kaverista kuullaan vielä
Teini-iässä muistan tuskailleeni, kun MISSÄÄN ei tuntunut olevan nätei plikoi, jotka jakaisivat polttavan intoni keskustella Angus Youngista aamunkoitteeseen. Iän tuplaannuttua pidän täysin luonnollisena ja jotenkin rauhoittavana, ettei missään ole nätei plikoi, jotka jakaisivat polttavan intoni keskustella Angus Youngista aamunkoitteeseen.
Teini-iässä muistan tuskailleeni, kun MISSÄÄN ei tuntunut olevan nätei plikoi, jotka jakaisivat polttavan intoni keskustella Angus Youngista aamunkoitteeseen. Iän tuplaannuttua pidän täysin luonnollisena ja jotenkin rauhoittavana, ettei missään ole nätei plikoi, jotka jakaisivat polttavan intoni keskustella Angus Youngista aamunkoitteeseen.
Kuka tää on? liittyykö se ac/dc:hen? Ja ei, en googlaa!killkill kirjoitti:... ettei missään ole nätei plikoi, jotka jakaisivat polttavan intoni keskustella Angus Youngista aamunkoitteeseen.
Edit: jos vaikka sanois jotain aiheeseen liittyvääkin... Se mistä ihminen pitää, kertoo minusta paljon siitä millainen hän on ihmisenä. Voiko näitä kahta asiaa edes erottaa toisistaan? Mun tuleva mies ei saa pitää pop musiikista, keskivertoelämästä ja joku tulenpalava mielenkiinnon kohde ois hyvä olla että voi muakin ymmärtää.
Re: Onko mistä pitää tärkeämpää kuin millainen on?
Oikeista asioista? Siis minulle "oikeista", merkityksellisistä asioista? Oikeastaan samantyyppinen arvomaailma on ainoa asia, minkä tulisi jollakin tasolla kohdata. En odota, että kumppanillani on samanlaiset poliittiset näkemykset tai että hän lukee samanlaisia kirjoja tmv. Oikeastaan se pointti on erilaisuuden (tässä tapauksessa suhteessa itseen) sietämisessä ja hyväksymisessä ilman tarvetta pyrkiä muuttamaan toista.urpiainen kirjoitti:
Kuinka tärkeää Sinulle on, että (mahdollinen) kumppani pitää oikeista asioista?
En oleta enkä odota, enkä välttämättä edes halua, että kumppani on kiinnostunut kaikesta, mistä itsekin olen (toisaalta sitä helposti kiinnostuu ainakin pintapuolisesti toisen intresseistä, koska onhan kyseessä ainutlaatuinen ja tärkeä ihminen: minulle se riittää joskus syyksi kiinnostua ja ottaa selvää asioista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että alkaisin kys. asiaa harrastamaan tai sen syvällisemmin siihen paneutumaan). Ainakaan hänen ei tarvitse kyseisiä asioita harjoittaa.
Minusta on mielenkiintoisempaa, kun voi oppia toiselta jotain ja saada uudenlaisia näkökulmia asioihin. Liika samanlaisuus ehkäisee tämän, koska luultavasti silloin jakaisimme monessa asiassa samantyyppisen näkökulmankin. Keskustelua voi olla aika vaikea saada aikaiseksi, jos molemmat ovat kaikesta samaa mieltä ja tarkastelevat asioita samoista horisonteista.
Ne yleiset odotukset, mitä toiselta ehkä "vaatisi" voisi olla ei-rikollisen elämäntavan noudattaminen ja muutenkin moraalinen elämäntapa (yksilötasollahan tuo moraalin raja voi vaihdella paljonkin, mutta tässä tarkoitan sellaista yleistä moraalista ohjenuoraa terveiden ihmisten parissa)
Ehkäpä se mistä pitää on 'tärkeämpää' kuin se millainen on, samalla tavalla kuin mauste on tärkeää ruuassa. Eli ne positiiviset ominaisuudet joita kaikki halajavat (mukava, hyvännäköinen, positiivinen, elinvoimainen, sosiaalisesti taitava, jne) ovat sellaisia "itsestäänselvyyksiä" joita ei halua / kannata erikseen vaatia toiselta. Henkilökohtaiset mieltymykset ovat ikään kuin se suhteen suola jolla hienoimmat vivahteet ihmisten välillä saadaan esiin.
Henkinen yhteensopivuus yleisellä tasolla on kaiketi tärkeäpää kuin mieltymykset, mutta yhteensopivuus on helpompi kartoittaa kiinnostuksen kohteita tiedustelemalla. Ainakin näin oletetaan yleisesti; tämän tästä käy niin että vaikka kiinnostuksen kohteet ja tykkäämiset / ei-tykkäämiset olisivat hyvinkin samanlaisia, niin näiltä henkilöiltä jää silti henkinen yhteys syntymättä ja suhde kuihtuu pois kun yhteiset puheenaiheet on kaluttu läpi.
Henkinen yhteensopivuus yleisellä tasolla on kaiketi tärkeäpää kuin mieltymykset, mutta yhteensopivuus on helpompi kartoittaa kiinnostuksen kohteita tiedustelemalla. Ainakin näin oletetaan yleisesti; tämän tästä käy niin että vaikka kiinnostuksen kohteet ja tykkäämiset / ei-tykkäämiset olisivat hyvinkin samanlaisia, niin näiltä henkilöiltä jää silti henkinen yhteys syntymättä ja suhde kuihtuu pois kun yhteiset puheenaiheet on kaluttu läpi.
Kyllä minä ihastuin pariini juuri sen takia, että meillä on paljon yhteistä. Pidämme aika paljon samanlaisista asioista, musiikkimaku, luonto, lapset, elämän arvot ja kaikki kauniit asiat ympärillämme. Vaikuttaa myös se, että olemme samallaa lailla impulsiivisia ihmisiä ja tartumme ns. hetkeen kiinni aina, kun sellainen tulee ja nautimme siitä 100 %:sti kummatkin.
Kuitenkin olemme taasen sopivassa määrin erillaisia tietyissä asioissa, jotta se meidän mielenkiinto toisiimme pysyy vahvana.
Kuitenkin olemme taasen sopivassa määrin erillaisia tietyissä asioissa, jotta se meidän mielenkiinto toisiimme pysyy vahvana.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Kiitos - auttaa kun lukee palstaa (ja Cityn palstaa) aktiivisesti vuoden verran ennen kuin rohkenee rekisteröityä ja postata...killkill kirjoitti:Kolmas postaus ja näin hyvä alustus. Tästä kaverista kuullaan vielä
kreivitar kirjoitti:Oikeista asioista? Siis minulle "oikeista", merkityksellisistä asioista?
Entäs jos kyse ei ole samankaltaisista kiinnostuksista, vaan vain, että kiinnostukset ylipäänsä jäsentyvät hyvä/huono -akselilla? Tönkkönä esimerkkinä voisi mainita vaikka sen, että itse en, edelleen häpeäkseni (eläköön anonymiteetti), lue juuri lainkaan runoutta. Kuitenkin potentiaalisen kumppanin kiihkeä kiinnostus esim. Arno Kotron tai Tommy Tabermannin ruonouteen olisi mielestäni selkeästi miinusmerkkistä, kun taas vastaava innostus vaikkapa Szymborskaan olisi vain myönteistä. Onko tällainen ajattelu yleistä?martza kirjoitti:Kyllä minä ihastuin pariini juuri sen takia, että meillä on paljon yhteistä. Pidämme aika paljon samanlaisista asioista
Niin, itse en lajittele asioita hyvä-huono -akselille edes sen perusteella, mitä mieltä itse niistä olen. Se, että jokin asia on minulle merkityksellinen, ei välttämättä ole sitä jollekin toiselle enkä koe olevani oikeutettu tuomitsemaan (tai arvottamaan) toimintaa vain omien intressieni perusteella. Uskoisin kyllä ymmärtäneeni pointin, mitä hait.urpiainen kirjoitti: Entäs jos kyse ei ole samankaltaisista kiinnostuksista, vaan vain, että kiinnostukset ylipäänsä jäsentyvät hyvä/huono -akselilla?
Minulle kuitenkin merkitsevät oikeasti (siis minulle oikeasti) suuret asiat, ja näitä oikeastaan ovat vain ne arvot, joista jo aiemmin mainitsinkin. Kaikki muu ollee kiinni niistä kemioista, joilla ei taasen ole mitään tekemistä intressien kanssa. Minä en esimerkiksi hae kumppanista seuraa harrastuksiin. Harrastukseni ovat sellaisia, ettei niihin tarvita muita.
Voisin tässä yhden pelkistetyn esimerkin mainita. Arvostaisin kumppania hakiessa (jos olisin ikinä vaivautunut hakemaan) esimerkiksi sitä, että hän olisi kiinnostunut ulkoilusta luonnossa (mielellään jossakin "kunnon luonnossa" tyyliin kansallispuistot ja muut ulkoilualueet keskellä ei mitään), mutta - nyt tulee se kuuluisa mutta - se ei ole mikään kriteeri. Osaan ulkoilla yksinkin eikä siten toisen kiinnostuksen puute tässä asiassa ole mitenkään dramaattinen tekijä suhteen muodostumisen kannalta.
Minulla ei oikeastaan koskaan ole ollut vaatimuksia kumppanille - paitsi ne arvot: rehtiys ja EI-rikollinen mieli.
Viimeksi muokannut Kreivitar, 28.10.2005 11:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Parisuhteessa hyvin suuri osa yhdessäolosta on keskustelua ja toisen kunnioittamista, niinpä henkilöiden samankaltaisuus, yhteiset haaveet, kiinnostus moniin samoihin asioihin helpottaa seurustelua ja toisen ymmärtämistä. Omassa suhteessani olemme välillä liiankin samanlaisia, oikeastaan ainoa asia missä syntyy poikkeus on politiikka. Yleispiirteisesti olemme politiikassakin samoilla linjoilla, mutta puolue on eri. Tästä johtuen aina vaalien (oli ne sitten kunnallis-, eduskunta- tai presidentin vaalit) lähestyessä politiikasta tulee meidän kodissa tabu. Vain jotta emme syyllistyisi toisen käännyttämiseen... Toimii meillä.
Mitä sitten pidän tärkeänä; korkeakoulutus, pyrkimys jatkuvasti oppia lisää ja intohimoinen kiinnostus tieteen kehitykseen, musiikki- ja leffamaku, hulluttelu sekä tietenkin rakkaus hyvää ruokaa ja hyvää keskustelua kohtaan.
Mitä sitten pidän tärkeänä; korkeakoulutus, pyrkimys jatkuvasti oppia lisää ja intohimoinen kiinnostus tieteen kehitykseen, musiikki- ja leffamaku, hulluttelu sekä tietenkin rakkaus hyvää ruokaa ja hyvää keskustelua kohtaan.
Be a good animal, true to your animal instincts.
Mielestäni tärkeintä on, että ns. elämänkatsomus on samansuuntainen, liian erilaiset näkemykset, periaatteet ym. voisivat saada eriasteisia konflikteja aikaan. Toisaalta liian samanlainen elämänkatsomus ei toisi mukavia keskusteluja, kiistelyjä jne. mukaan kuvioihin. Kohtuus kaikessa.
Välttämättä esimerkiksi musiikkimaku ei olisi itselleni kovinkaan suuri este/rasite suhteelle, tosin en voi väittää etteikö ole mukavaa, että ne suosikkibändit ovat molemmilla samoja --> molemmat voi fiilistellä, käydä keikoilla.
Kuitenkin on mielenkiintoista, että toisella on kiinnostuksen kohteina myös asioista joista itsellä ei aiempaa kokemusta/tietoa, eikä maailma siihenkään kaatuisi, josko tutustuessaan ei edelleenkään kiinnostus nousisi, jokaisella on hyvä olla jotain omaa.
Oman kokemukseni pohjalta voin kuitenkin itseäni ajatellen sanoa, että suhde itsessään on moninpuolin mielenkiintoisempi, paljon antava ja varmastikkin kestävämpää laatua, jos kumppanissa on enemmän samaa kuin itsessään, liika erilaisuus vie niin monelta asialta/kokemukselta pohjan.
Välttämättä esimerkiksi musiikkimaku ei olisi itselleni kovinkaan suuri este/rasite suhteelle, tosin en voi väittää etteikö ole mukavaa, että ne suosikkibändit ovat molemmilla samoja --> molemmat voi fiilistellä, käydä keikoilla.
Kuitenkin on mielenkiintoista, että toisella on kiinnostuksen kohteina myös asioista joista itsellä ei aiempaa kokemusta/tietoa, eikä maailma siihenkään kaatuisi, josko tutustuessaan ei edelleenkään kiinnostus nousisi, jokaisella on hyvä olla jotain omaa.
Oman kokemukseni pohjalta voin kuitenkin itseäni ajatellen sanoa, että suhde itsessään on moninpuolin mielenkiintoisempi, paljon antava ja varmastikkin kestävämpää laatua, jos kumppanissa on enemmän samaa kuin itsessään, liika erilaisuus vie niin monelta asialta/kokemukselta pohjan.
Vaikka aiheeseen ei itselläni ainakaan vielä ole mitään sanottavaa, niin kaiken uhallakin komppaan KooKoota ja lisään vielä että hemmetin hyvä että uskalsit! On meinaan selkeästi parhaimpia topikkeja IKINÄ . Joojoo, menen jo.urpiainen kirjoitti:Kiitos - auttaa kun lukee palstaa (ja Cityn palstaa) aktiivisesti vuoden verran ennen kuin rohkenee rekisteröityä ja postata...killkill kirjoitti:Kolmas postaus ja näin hyvä alustus. Tästä kaverista kuullaan vielä