Ammattihaureus
Paritus on laitonta. Mutta mikä siinäkään niin moraalisesti väärin olisi?
Ainakaan jos ajateltaisiiin parittamista ei huorien "omistamisena" ja riistona, vaan rehellisenä liiketoimintana, jossa parittaja tarjoaa tilat (esim. vanhan hyvän ajan bordellien tyyliin), hoitaa markkinoinnin, byrokratian ja nimenomaan tarjoaa työturvallisuutta prostituoiduille.
Jonkun dokkarin mukaan kun Ranskassa kiellettiin bordellit, huoraamisesta tuli entisen loiston sijaan suttuista nyhjäämistä mm. autoissa ja myös hyvin vaarallista huorille.
Ainakaan jos ajateltaisiiin parittamista ei huorien "omistamisena" ja riistona, vaan rehellisenä liiketoimintana, jossa parittaja tarjoaa tilat (esim. vanhan hyvän ajan bordellien tyyliin), hoitaa markkinoinnin, byrokratian ja nimenomaan tarjoaa työturvallisuutta prostituoiduille.
Jonkun dokkarin mukaan kun Ranskassa kiellettiin bordellit, huoraamisesta tuli entisen loiston sijaan suttuista nyhjäämistä mm. autoissa ja myös hyvin vaarallista huorille.
No ainakin 5% palkasta!Vadim kirjoitti:Meinaat, että syyttäjille maksetaan omasta ajattelusta?prosessi kirjoitti:Voi myös olla, että itse kuitenkin aliarvioit ihmisten kykyä omaan ajatteluun. Varmasti lehtijutut vaikuttavat jossain määrin, mutta en vain jaksa uskoa, että kukaan syyttäjä loppupeleissä tekisi syyttämispäätöksen sellaisesta tapauksesta, jonka materiaaleihin tutustuttuaan hän on vakuuttunut siitä, että kyseinen päätös olisi väärä. Sen sijaan minä kyllä hatarasti muistan joskus lukeneeni tapauksesta tai parista, joissa esimies on kävellyt syyttäjän syyttämättäjättämispäätöksen yli, mutta ne ovat käsittääkseni kuitenkin harvinaisia.
Myönnetään. Mutta sen verran usein ja paljon noiden kaikkien toimia kritisoidaan median toimesta, että kyllä nuo melko järjestelmällisesti näyttäisivät toimivan eri linjoilla median "yleisen mielipiteen" kanssa.Näiden ylikävelyjen ideanahan on juuri se, että ihmisiä pannaan ruotuun. Ei syyttäjälaitos poikkea tässä suhteessa muista organisaatioista millään tavoin.
Tässä puhutaan nyt vain syyttäjistä, mikä on tavallaan epäreilua, onhan ketjun alkupäässä poliisejakin ja loppupäässä tuomareita ja lautamiehiä. Tuskin hekään välttyvät median luomilta mielikuvilta.
Joo, mietinkin Hesarin isoa verorikosjuttua lukiessani, että siitäkö seuraava?Vadim kirjoitti:EDIT: Lisätäänpä vielä muutama huomio. Nämä moraaliset paniikit, joita aika ajoin esiintyy, näyttäisivät kuitenkin vaikuttavan aika lailla oikeuslaitoksen toimintaan. Viittaan tässä esimerkiksi rötösherrajahtiin 80-luvulla, huumepaniikkiin 90-luvulla, terroristipaniikkiin, prostituutiopaniikkiin ja pedofiilipaniikkiin 2000-luvulla. Kyllähän näitä riittää.
No, parittamisella on kai syystäkin huono maine. Sen sijaan en oikein ymmärrä, että jos suojeluobjektina on nimenomaan prostituoitu (mikä ei tietysti ole asianlaita, koska ei näillä seksinostokielloilla suojella ketään), niin minkä vuoksi esimerkiksi internetilmoittelun ylläpitäminen on parittamista? Prostituoidut ovat riippuvaisia verkostoistaan, ja tämä ajaa heitä usein parittajien kynsiin. Internet tekisi heistä riippumattomampia, mikä tarkoittaisi heidän asemansa parantumista. Mutta jälleen kerran - tällaisen moralisoivan lainsäädännön ideana ei tietysti olekaan suojella prostituoitua vaan vaikeuttaa heidän toimintaansa. Minusta ei ole kovin eettisesti ihailtavaa lyödä lyötyä, mutta se tämän lainsäädännön tarkoituksena on.Gat kirjoitti:Paritus on laitonta.
Tässä Seksialan Liitto Sallin lakiasiain sihteerin Johanna Sirkiän kirjoitus Aamulehdessä:
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema ... 0732.shtml
Johanna Sirkiä: Seksin ostokielto uhka prostituoiduille
20.09.2006 - 09:56
Seksin ostamisen kriminalisointi ei parantaisi prostituoitujen oikeusturvaa. Naisten aseman kohentamisen sijasta hallitus on hairahtunut hurskasteluun, arvioi Seksialan liiton edustaja Johanna Sirkiä.
Keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille ristiriitaisia arvioita prostituution vapaaehtoisuudesta. Joidenkin mukaan ei ole olemassakaan vapaaehtoista prostituutiota, kun taas toisten mielestä sitä saattaa jossain määrin esiintyä. Joidenkin tietojen mukaan Suomessa lähes kaikki prostituoidut ovat vapaaehtoisia.
Kun näkemykset poikkeavat toisistaan näin paljon, herää epäilys, puhutaanko samasta asiasta. Onko edes määritelty, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan?
Vallitsevan käsityksen mukaan seksi on vapaaehtoista vain silloin, kun molemmat osapuolet ryhtyvät siihen omasta halustaan pelkästään nautinnon tai rakkauden vuoksi. Epäilyttävänä pidetään jo sitä, että rinnalle tulee muita motiiveja, kuten pyrkimys saada itselle etuja seksin avulla. Koska muut motiivit tulevat tärkeimmiksi, pidetään tällaista seksiä moraalittomana ja vääristyneenä.
Monet tutkijat tutkivat prostituutiota siitä oletuksesta lähtien, että prostituutio on vääristynyttä seksuaalisuutta. Vapaaehtoisuutta saatetaan tutkia kysymällä prostituoiduilta: "Harrastaisitko tällaista seksiä, jos siitä ei maksettaisi?" Näin saadaan tutkimustulos, jonka mukaan yksikään prostituoitu ei toimi vapaaehtoisesti.
Työelämässä vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavalla. Harva voi tehdä työtä pelkästään rakkaudesta työhön. Useimmilla tärkeimpänä motiivina on taloudellinen toimeentulo.
Monilla on myös rajalliset mahdollisuudet valita oma työpaikkansa. Silti työntekijöitä ei pidetä pakotettuina. Työelämässä pidetään riittävänä tasona sitä, että työntekijöillä on kohtuulliset mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyoloihin ja ettei työnantaja voi esittää mitä tahansa vaatimuksia.
Jos tutkija ottaa lähtökohdakseen, että prostituutio on toimeentulokeino, hän päätyy kysymään prostituoiduilta: "Onko sinulla muita toimeentulomahdollisuuksia? Mistä asioista pystyt itse päättämään työssäsi? Mistä asioista et pysty päättämään? Mitä haluaisit muuttaa työskentelyolosuhteissasi?" Näin saadaan esille erilaisia seksityön vapaaehtoisuuden asteita.
Vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavoilla yksityisessä seksielämässä ja julkisessa työelämässä, mutta seksityössä on kyse molemmista: seksistä ja työstä. Seksityön vapaaehtoisuuden tutkiminen pelkästään toisesta näkökulmasta johtaa yksipuoliseen kuvaan siitä, minkälaista seksityöntekijöiden kokema vapaaehtoisuus tai sen puute on.
Radikaalifeministisen näkemyksen mukaan prostituutiossa on kyse rakenteellisesta epätasa-arvosta, joka loukkaa kaikkia naisia. Vaikka jotkut yksilöt sanovat toimivansa prostituoituina vapaaehtoisesti, niin he ovat kuitenkin patriarkaalisen järjestelmän uhreja, joten heidän vapaaehtoisuuttaan ei voi pitää pätevänä.
Tässä radikaalifeministisessä näkemyksessä vapaaehtoisuutta ei tarkastella yksilön mahdollisuutena tehdä valintoja, vaan se määritellään marxilaisen luokkateorian mukaisesti. Miehet ovat hallitseva luokka, ja prostituutio on yksi hallitsemisen väline. Niinpä prostituoiduksi ryhtyvä nainen on petturi, joka on alistunut luokkavihollisen tahtoon.
Porvarillisempi näkemys painottaa enemmistön vapautta. "Haluaisitko sinä, että tyttäresi ryhtyisi prostituoiduksi?" on retorinen kysymys, joka paljastaa oleellisen. Vapaaehtoisuudessa onkin kyse enemmistön mahdollisuudesta saada elää yhteiskunnassa, jossa ei esiinny prostituutiota.
Seksipalveluiden oston kriminalisointia koskevassa hallituksen esityksessä on todisteltu vapaaehtoisuuden puutetta ja prostituoitujen uhriutumista kaikista mahdollisista näkökulmista: sijansa saavat vääristynyt seksuaalisuus, surkeat työolot, kasautuneet sosiaaliset ongelmat, yleinen sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhteiskunnan moraali.
Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan eritellä, miten kriminalisointi käytännössä lisäisi vapaaehtoisuutta tai uhrien ongelmien ratkaisemista.
Oikeuskäytäntö toimii päinvastaisesti. Kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna prostituoitu on lain edessä vastuullinen ja vapaaehtoinen toimija. Ruotsin mallin mukainen seksin ostamisen kriminalisointi ei muuta sitä, että prostituoitu on kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen ja ALV-tilitysvelvollinen. Seksinostoa tai paritusta koskevissa oikeustapauksissa prostituoitu ei ole asianomistaja eikä oikeutettu korvaukseen rikoksen uhrina.
Ihmiskaupan uhritkin ovat uhreja vain poliitikkojen puheissa. Jopa Ruotsin poliisin käsissä he ovat useimmiten vain maasta käännytettäviä laittomia ulkomaalaisia.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei tuo prostituoiduille mitään uusia oikeudellisia turvakeinoja eikä vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja. Laki ei poista yhtäkään prostituoituihin kohdistetuista sanktioista, rajoituksista tai velvollisuuksista. Riippumatta siitä toteutetaanko laki hallituksen esittämässä muodossa vai "rajoitetussa" muodossa, ehdotettu laki ainoastaan rajoittaa prostituoitujen vapaaehtoisuuden toteutumista.
Johanna Sirkiä
Kirjoittaja on seksityöntekijöiden oikeuksia puolustavan Seksialan liitto SALLI ry:n lakiasiain sihteeri.
http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema ... 0732.shtml
Johanna Sirkiä: Seksin ostokielto uhka prostituoiduille
20.09.2006 - 09:56
Seksin ostamisen kriminalisointi ei parantaisi prostituoitujen oikeusturvaa. Naisten aseman kohentamisen sijasta hallitus on hairahtunut hurskasteluun, arvioi Seksialan liiton edustaja Johanna Sirkiä.
Keskustelu seksin ostamisen kriminalisoinnista on tuonut esille ristiriitaisia arvioita prostituution vapaaehtoisuudesta. Joidenkin mukaan ei ole olemassakaan vapaaehtoista prostituutiota, kun taas toisten mielestä sitä saattaa jossain määrin esiintyä. Joidenkin tietojen mukaan Suomessa lähes kaikki prostituoidut ovat vapaaehtoisia.
Kun näkemykset poikkeavat toisistaan näin paljon, herää epäilys, puhutaanko samasta asiasta. Onko edes määritelty, mitä vapaaehtoisuudella tarkoitetaan?
Vallitsevan käsityksen mukaan seksi on vapaaehtoista vain silloin, kun molemmat osapuolet ryhtyvät siihen omasta halustaan pelkästään nautinnon tai rakkauden vuoksi. Epäilyttävänä pidetään jo sitä, että rinnalle tulee muita motiiveja, kuten pyrkimys saada itselle etuja seksin avulla. Koska muut motiivit tulevat tärkeimmiksi, pidetään tällaista seksiä moraalittomana ja vääristyneenä.
Monet tutkijat tutkivat prostituutiota siitä oletuksesta lähtien, että prostituutio on vääristynyttä seksuaalisuutta. Vapaaehtoisuutta saatetaan tutkia kysymällä prostituoiduilta: "Harrastaisitko tällaista seksiä, jos siitä ei maksettaisi?" Näin saadaan tutkimustulos, jonka mukaan yksikään prostituoitu ei toimi vapaaehtoisesti.
Työelämässä vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavalla. Harva voi tehdä työtä pelkästään rakkaudesta työhön. Useimmilla tärkeimpänä motiivina on taloudellinen toimeentulo.
Monilla on myös rajalliset mahdollisuudet valita oma työpaikkansa. Silti työntekijöitä ei pidetä pakotettuina. Työelämässä pidetään riittävänä tasona sitä, että työntekijöillä on kohtuulliset mahdollisuudet vaikuttaa työskentelyoloihin ja ettei työnantaja voi esittää mitä tahansa vaatimuksia.
Jos tutkija ottaa lähtökohdakseen, että prostituutio on toimeentulokeino, hän päätyy kysymään prostituoiduilta: "Onko sinulla muita toimeentulomahdollisuuksia? Mistä asioista pystyt itse päättämään työssäsi? Mistä asioista et pysty päättämään? Mitä haluaisit muuttaa työskentelyolosuhteissasi?" Näin saadaan esille erilaisia seksityön vapaaehtoisuuden asteita.
Vapaaehtoisuus ymmärretään eri tavoilla yksityisessä seksielämässä ja julkisessa työelämässä, mutta seksityössä on kyse molemmista: seksistä ja työstä. Seksityön vapaaehtoisuuden tutkiminen pelkästään toisesta näkökulmasta johtaa yksipuoliseen kuvaan siitä, minkälaista seksityöntekijöiden kokema vapaaehtoisuus tai sen puute on.
Radikaalifeministisen näkemyksen mukaan prostituutiossa on kyse rakenteellisesta epätasa-arvosta, joka loukkaa kaikkia naisia. Vaikka jotkut yksilöt sanovat toimivansa prostituoituina vapaaehtoisesti, niin he ovat kuitenkin patriarkaalisen järjestelmän uhreja, joten heidän vapaaehtoisuuttaan ei voi pitää pätevänä.
Tässä radikaalifeministisessä näkemyksessä vapaaehtoisuutta ei tarkastella yksilön mahdollisuutena tehdä valintoja, vaan se määritellään marxilaisen luokkateorian mukaisesti. Miehet ovat hallitseva luokka, ja prostituutio on yksi hallitsemisen väline. Niinpä prostituoiduksi ryhtyvä nainen on petturi, joka on alistunut luokkavihollisen tahtoon.
Porvarillisempi näkemys painottaa enemmistön vapautta. "Haluaisitko sinä, että tyttäresi ryhtyisi prostituoiduksi?" on retorinen kysymys, joka paljastaa oleellisen. Vapaaehtoisuudessa onkin kyse enemmistön mahdollisuudesta saada elää yhteiskunnassa, jossa ei esiinny prostituutiota.
Seksipalveluiden oston kriminalisointia koskevassa hallituksen esityksessä on todisteltu vapaaehtoisuuden puutetta ja prostituoitujen uhriutumista kaikista mahdollisista näkökulmista: sijansa saavat vääristynyt seksuaalisuus, surkeat työolot, kasautuneet sosiaaliset ongelmat, yleinen sukupuolten välinen tasa-arvo sekä yhteiskunnan moraali.
Hallituksen esityksessä ei kuitenkaan eritellä, miten kriminalisointi käytännössä lisäisi vapaaehtoisuutta tai uhrien ongelmien ratkaisemista.
Oikeuskäytäntö toimii päinvastaisesti. Kaikista mahdollisista näkökulmista katsottuna prostituoitu on lain edessä vastuullinen ja vapaaehtoinen toimija. Ruotsin mallin mukainen seksin ostamisen kriminalisointi ei muuta sitä, että prostituoitu on kirjanpitovelvollinen, verovelvollinen ja ALV-tilitysvelvollinen. Seksinostoa tai paritusta koskevissa oikeustapauksissa prostituoitu ei ole asianomistaja eikä oikeutettu korvaukseen rikoksen uhrina.
Ihmiskaupan uhritkin ovat uhreja vain poliitikkojen puheissa. Jopa Ruotsin poliisin käsissä he ovat useimmiten vain maasta käännytettäviä laittomia ulkomaalaisia.
Seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei tuo prostituoiduille mitään uusia oikeudellisia turvakeinoja eikä vaihtoehtoisia selviytymiskeinoja. Laki ei poista yhtäkään prostituoituihin kohdistetuista sanktioista, rajoituksista tai velvollisuuksista. Riippumatta siitä toteutetaanko laki hallituksen esittämässä muodossa vai "rajoitetussa" muodossa, ehdotettu laki ainoastaan rajoittaa prostituoitujen vapaaehtoisuuden toteutumista.
Johanna Sirkiä
Kirjoittaja on seksityöntekijöiden oikeuksia puolustavan Seksialan liitto SALLI ry:n lakiasiain sihteeri.
En tosiaan käsitä, miksi näitä asenteellisia juttuja oikein tehdään. Talousrikollisten kohdalla preventiovaikutukseen vetoaminen on jotenkin kyllä järkevämpää kuin vaikka henkirikosten, mutta en ymmärrä sitä, että lämmitellään rovioita kyselemällä, pääsevätkö nämä ihmiset "liian vähällä". Ilmeisesti kysymystä ei voi asettaa kuin siitä premissistä, että totta kai pääsevät "liian vähällä", vaikka joku voisi ehkä ajatella, että vuosikausien prosessaaminen ja maineenmenetys eivät ehkä ole ihan mitättömiä rangaistuksia nekään.prosessi kirjoitti:Joo, mietinkin Hesarin isoa verorikosjuttua lukiessani, että siitäkö seuraava?Vadim kirjoitti:EDIT: Lisätäänpä vielä muutama huomio. Nämä moraaliset paniikit, joita aika ajoin esiintyy, näyttäisivät kuitenkin vaikuttavan aika lailla oikeuslaitoksen toimintaan. Viittaan tässä esimerkiksi rötösherrajahtiin 80-luvulla, huumepaniikkiin 90-luvulla, terroristipaniikkiin, prostituutiopaniikkiin ja pedofiilipaniikkiin 2000-luvulla. Kyllähän näitä riittää.
Niinpä. Tuossa jutussa ärsytti erityisesti se, että rangaistusten koventamista yritettiin perustella sillä, että tuo kaikkialle yltävä "järjestäytynyt rikollisuus" riemuitsee pienistä tuomioista. Kun tosiasiassa kuitenkin hyvin suuri osa noista tuomituista on pienyrittäjiä, jotka eivät välttämättä ole aina edes tienneet toimintansa täyttävän rikoksen tunnusmerkit.Vadim kirjoitti:En tosiaan käsitä, miksi näitä asenteellisia juttuja oikein tehdään. Talousrikollisten kohdalla preventiovaikutukseen vetoaminen on jotenkin kyllä järkevämpää kuin vaikka henkirikosten, mutta en ymmärrä sitä, että lämmitellään rovioita kyselemällä, pääsevätkö nämä ihmiset "liian vähällä". Ilmeisesti kysymystä ei voi asettaa kuin siitä premissistä, että totta kai pääsevät "liian vähällä", vaikka joku voisi ehkä ajatella, että vuosikausien prosessaaminen ja maineenmenetys eivät ehkä ole ihan mitättömiä rangaistuksia nekään.prosessi kirjoitti:Joo, mietinkin Hesarin isoa verorikosjuttua lukiessani, että siitäkö seuraava?
- McJanne
- Kitisijä
- Viestit: 8611
- Liittynyt: 13.11.2005 23:14
- Paikkakunta: Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!
Nii, varsinnii jos onniin vuoan kysseessä jutunjuuren mukane perähikiän huarakonttuuri.prosessi kirjoitti: Kun tosiasiassa kuitenkin hyvin suuri osa noista tuomituista on pienyrittäjiä, jotka eivät välttämättä ole aina edes tienneet toimintansa täyttävän rikoksen tunnusmerkit.
Kirjoitan tätä alasti
Pffft. Juttele joskus pesiä hoitavien asianajajien kanssa niin saat melkoisen hyvän käsityksen siitä miten "epätietoisia" nämä "pienyrittäjät" ovat. Konkurssien, kuittikaupan ja verovilungin maailma on ruma. Viattomia sieltä löytää yhtä usein kuin neuloja heinäsuovasta.prosessi kirjoitti:Niinpä. Tuossa jutussa ärsytti erityisesti se, että rangaistusten koventamista yritettiin perustella sillä, että tuo kaikkialle yltävä "järjestäytynyt rikollisuus" riemuitsee pienistä tuomioista. Kun tosiasiassa kuitenkin hyvin suuri osa noista tuomituista on pienyrittäjiä, jotka eivät välttämättä ole aina edes tienneet toimintansa täyttävän rikoksen tunnusmerkit.
Talousrikosten vahingon kohdistuvat moneen tahoon, sillä veronsaajan lisäksi vahinkoa heijastuu kilpailijoihin, asiakkaisiin ja työntekijöihin. Verrattuna tavalliseen omaisuusrikollisuuteen vaikutukset ovat moninkertaisia. Tuomiot taas heppoisempia.
Eikä kukaan tietysti pysähdy pohtimaan, mitä tällä "järjestäytyneellä rikollisuudella" oikein tarkoitetaan. Sen määrittely-yritykset ovat olleet juridisia painajaisia, jotka viime kädessä saattavat vaaraan kansalaisten oikeusturvan.prosessi kirjoitti:Niinpä. Tuossa jutussa ärsytti erityisesti se, että rangaistusten koventamista yritettiin perustella sillä, että tuo kaikkialle yltävä "järjestäytynyt rikollisuus" riemuitsee pienistä tuomioista. Kun tosiasiassa kuitenkin hyvin suuri osa noista tuomituista on pienyrittäjiä, jotka eivät välttämättä ole aina edes tienneet toimintansa täyttävän rikoksen tunnusmerkit.
Toisaalta, verosuunnittelun ja veronkierron välinen ero on silkka veteen piirretty viiva.Tix kirjoitti:Pffft. Juttele joskus pesiä hoitavien asianajajien kanssa niin saat melkoisen hyvän käsityksen siitä miten "epätietoisia" nämä "pienyrittäjät" ovat. Konkurssien, kuittikaupan ja verovilungin maailma on ruma. Viattomia sieltä löytää yhtä usein kuin neuloja heinäsuovasta.
Kyllä niitä löytyy, paitsi tietty jos tyhmyys on rikos. Lähempää olen päässyt seuraamaan erästä tapausta, jossa isä onnistui salaamaan verorikoksensa osakkaana olleelta pojaltaan, ja poika sai silti tuomion.Tix kirjoitti:Pffft. Juttele joskus pesiä hoitavien asianajajien kanssa niin saat melkoisen hyvän käsityksen siitä miten "epätietoisia" nämä "pienyrittäjät" ovat. Konkurssien, kuittikaupan ja verovilungin maailma on ruma. Viattomia sieltä löytää yhtä usein kuin neuloja heinäsuovasta.
Ovathan nuo hankalia, mutta tärkein torjuntakeino olisi kai kuitenkin yritysten toiminnan tarkempi valvonta, loppuelämän kestävä velkojen maksaminen kun varmasti on ihan riittävä "lisätuomio" suurimmassa osassa tapauksia.Talousrikosten vahingon kohdistuvat moneen tahoon, sillä veronsaajan lisäksi vahinkoa heijastuu kilpailijoihin, asiakkaisiin ja työntekijöihin. Verrattuna tavalliseen omaisuusrikollisuuteen vaikutukset ovat moninkertaisia. Tuomiot taas heppoisempia.
Mitä hyötyä valvonnasta ei ole, jos siitä ei kuitenkaan seuraa rangaistusta vaikka tekisi mitä?prosessi kirjoitti:Ovathan nuo hankalia, mutta tärkein torjuntakeino olisi kai kuitenkin yritysten toiminnan tarkempi valvonta, loppuelämän kestävä velkojen maksaminen kun varmasti on ihan riittävä "lisätuomio" suurimmassa osassa tapauksia.
Nykyinen rangaistustaso riittäisi kyllä silloin, mutta itse asiassa aktiivinen valvonta ehkäisee kyllä rikoksia niin, ettei edes tapahdu mitään rangaistusta edellyttävää.Tix kirjoitti:Mitä hyötyä valvonnasta ei ole, jos siitä ei kuitenkaan seuraa rangaistusta vaikka tekisi mitä?prosessi kirjoitti:Ovathan nuo hankalia, mutta tärkein torjuntakeino olisi kai kuitenkin yritysten toiminnan tarkempi valvonta, loppuelämän kestävä velkojen maksaminen kun varmasti on ihan riittävä "lisätuomio" suurimmassa osassa tapauksia.
Ok. Loistava ajatus. Enää ei tarvita kuin 300.000 täysipäiväistä verotarkastajaa. Eiköhän saman tien ripusteta kamera jokaiseen liikennevaloon, 200 metrin välein kaikille maanteille, varusteta kaikki kansalaiset kallon sisäisin gps-siruin, osteta turvalukolliset siveysvyöt kaikille naisille ja anneta tv-lupatarkastajille harkinnanvarainen kotietsintälupa, pippurisumute ja sarjatuliase.prosessi kirjoitti:Nykyinen rangaistustaso riittäisi kyllä silloin, mutta itse asiassa aktiivinen valvonta ehkäisee kyllä rikoksia niin, ettei edes tapahdu mitään rangaistusta edellyttävää.
Sulla on aika outo käsitys valvonnasta.Tix kirjoitti:Ok. Loistava ajatus. Enää ei tarvita kuin 300.000 täysipäiväistä verotarkastajaa. Eiköhän saman tien ripusteta kamera jokaiseen liikennevaloon, 200 metrin välein kaikille maanteille, varusteta kaikki kansalaiset kallon sisäisin gps-siruin, osteta turvalukolliset siveysvyöt kaikille naisille ja anneta tv-lupatarkastajille harkinnanvarainen kotietsintälupa, pippurisumute ja sarjatuliase.prosessi kirjoitti:Nykyinen rangaistustaso riittäisi kyllä silloin, mutta itse asiassa aktiivinen valvonta ehkäisee kyllä rikoksia niin, ettei edes tapahdu mitään rangaistusta edellyttävää.
Re: Ammattihaureus
Mitä ajattelet siitä, että varsin suuri osa ihmisistä tekee työtä, joka on heidän mielestään vastenmielistä? Lääkärinä tapaan näitä joka päivä. Työstä maksetaan palkkaa juuri sen takia, että sitä pääsääntöisesti ei tehdä huvikseen.Tix kirjoitti:If you say so. Minusta se ei täyty, jos täytyy työkseen tehdä jotain mikä on omasta mielestä vastenmielistä.Chap kirjoitti:Pointti on, että käsittääkseni tietyissä tapauksissa vapaan tahdon kriteeri näyttää täyttyvän, esim. suomalaisten ammattinharjoittajien tapauksissa lienee yleistä.
.
Onko jossain päin maapalloa onnela, jossa kaikki tekevät vain sitä työtä, josta itse pitävät?
Re: Ammattihaureus
Ihmettelen ihmisiä, jotka tekevät työtä joka on heistä vastenmielistä. Ei oo pakko jos ei taho. Olen minä ollut mm. parjattuna varastomiehenä, eikä se ollut vastenmielistä. Monotonista ja raskasta vain, mutta ei vastenmielistä. En usko että suurin osa ihmisistä tekee työtä jonka kokevat vastenmieliseksi. Vaikka jokin lääkärin toimenpide olisi "vastenmielinen", luulisin että lääkärit kokevat pääosin olevansa avuksi ihmisille. Se ei voi olla kovin vastenmielistä.NuoriDaavid kirjoitti:Mitä ajattelet siitä, että varsin suuri osa ihmisistä tekee työtä, joka on heidän mielestään vastenmielistä?
Re: Ammattihaureus
Bzzzt. Dave pitää paavia susta seuraavana.EveryWoman kirjoitti:Ai niin, ehdin jo unohtaa että pidät minua nykyisin Paavista seuraavana. Toivon mukaan unohdan sen uudelleen mahdollisimman pian.NuoriDaavid kirjoitti:Älä aliarvioi itseäsi.
Re: Ammattihaureus
Niin. Tämähän on tietty niiden monien innokkaiden ymmärryksestä kiinni!EveryWoman kirjoitti: No joka tapauksessa saan mielihyvää siitä, että minulla on Kitinässä noin monta innokasta lähetyssaarnaajaa aina valmiina toistelemaan ketjusta toiseen mitä tahansa mitä suustani päästän. Riippumatta siitä, onko asiaa edes ymmärretty vai ei. Jatkakaa!
Oletetaan, että minä julistan olevani Kuun, joka muuten on juustoa, Paha Keisari ja että kazoombaus on tie parempaan ihmisyyteen. Puhun sitten täällä kazoomabuksesta kuin leivästä, kunnes jotkut ihme tyypit alkavat kommentoimaan kazoombausteorioitani ilkeämieliseen sävyyn. Onko vika minussa vai kommentoijissa?
Minusta jokatapauksessa sinun kannattaisi kazoombata enempi.
Re: Ammattihaureus
Eo. kommenttini ei viitannut itseeni. Kaikista ammateista, joihin minulla on lahjoja, olen mieluiten lääkäri (toki kaikista mieluiten olisin maailmankuulu menestyskirjailija, kuten olen jo aiemminkin kertonut, mutta en halua tunkea AJ:n tontille).Tix kirjoitti:Ihmettelen ihmisiä, jotka tekevät työtä joka on heistä vastenmielistä. Ei oo pakko jos ei taho. Olen minä ollut mm. parjattuna varastomiehenä, eikä se ollut vastenmielistä. Monotonista ja raskasta vain, mutta ei vastenmielistä. En usko että suurin osa ihmisistä tekee työtä jonka kokevat vastenmieliseksi. Vaikka jokin lääkärin toimenpide olisi "vastenmielinen", luulisin että lääkärit kokevat pääosin olevansa avuksi ihmisille. Se ei voi olla kovin vastenmielistä.NuoriDaavid kirjoitti:Mitä ajattelet siitä, että varsin suuri osa ihmisistä tekee työtä, joka on heidän mielestään vastenmielistä?
En väittänytkään, että suurin osa ihmisistä tekee heille vastenmielistä työtä, mutta suuri osa kyllä tekee.
Yleensä vastenmielisyyden syynä ei ole työ sinänsä, vaan työpaikan ihmissuhteet. Toki monesti työkin on työntekijälle yksinkertaisesti fyysisesti tai psyykkisesti liian rasittavaa.
Jos kaikki nuo ihmiset lopettaisivat työnteon, niin maailma pysähtyisi.
Kirjoitat "ei oo pakko, jos ei tahdo". Globaalisti tuo ei tietenkään pidä paikkaansa, mutta ei edes suomen kontekstissa. Jos asuntolaina/vuokranmaksu painaa päälle, niin vapaa tahto työssä olemiseen on monelle imaginaarinen käsite.
Ps. Toki ainoa asia, joka on pakko tehdä, on kuolla. Kaikki muu on viime kädessä vapaaehtoista.