Lapsen ruumiillinen kurittaminen

[Gat]

Nitsku taas ilmeisesti leikkii tarhassa enemmän poikien kanssa.

Minä en ole leikkinyt tyttöjen kanssa sen jälkeen, kun päivähoitopaikkani tyttö harhautti minut iskemään käteni koirankakkaan ja sitten pesemään käteni kuralammikossa Kaikki neuroosini ovat sen Marjan syytä!! Piiskaa paljaalle pyllylle sellaiselle!!

Edit: Lisäksi Marjalla oli ehjä Batman-auto (nykyään kallis harvinaisuus), mulla oli puuttuvat siivekkeet korvattu tulitikuilla!

Muuten tästä ketjusta mielelläni luen, miten naiset ovat pienenä saaneet "piiskaa pepulle". Pedofilian välttämiseksi kuvittelen siihen teidän nykyiset peppunne.

[ninnithequeen]

Lisäksi Marjalla oli ehjä Batman-auto (nykyään kallis harvinaisuus), mulla oli puuttuvat siivekkeet korvattu tulitikuilla!

Nitskulla oli joskus lelupäivänä mukana vanha, aito He-Man (varmaan isänsä lapsuudenleikeistä jääny aikanaan anoppilaan), ja voi jee että pojat oli ollu kateellisia

Tänäänkin on lelupäivä, Luojan kiitos neiti vei sinne BabyBorn-nukkensa Liisan eikä mitään poikien kamaa...

[EveryWoman]

on typerää väittää tietävänsä ettei traumoja olisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen on ok).

On typerää väittää tietävänsä että traumoja tulisi (ja sitten sillä perustella, että kurittaminen ei ole ok).

Kuka noin on väittänyt?

[EveryWoman]

Osasit olla jopa hieman hauska.

Lipsuu, lipsuu! Unohdit sanan "tahattomasti". Mutta ei se mitään, I aim to please.

Varmasti tuskallista kun käydään hyvä-itsetunto-läppää romuttamaan.

Hyvä itsetunto -läppää?

Sinänsä hyvä, että mainitsit De Mellon. Nyt voin lopettaa haukkumisesi ja vastata sinulle kuin PetriFBlle.

Eihän tuo de Mello mikään uusi juttu ollut. Ja muistaakseni olet a) pitänyt minua hihhulina ja b) pitänyt minua noressa jo useamman vuoden ajan. Siihen nähden minuun kohdistuva keskusteluaktiivisuutesi on hämmentävää. Pidä toi!

[urpiainen]

Lue muuten alkajaisiksi tämä tiivistelmä:
http://miximixi71.spaces.live.com/blog/ ... 2198.entry

Kun kerran vaivauduit tuon postaamaan, niin luen sen (kun ehdin), vaikka näinkin Hamilon televisiossa tekemässä sen luokan loogisia virhepäätelmiä, että odotukset eivät ole kovin korkealla.

Crowbar, Crowbar. Nyt alkaa ote lipsumaan. Usein noissa sinun Hyvinkään lukion vihaisen teini-intellektuellin mieleentuovissa purkauksissasi on kuitenkin jotain tolkkua. Mutta Marko Hamilo. Siis tämä Hesarin tiedesivut pilannut tiedetoimittaja, jolla on jokin kumma pakkomielle uusliberalistisen politiikan sekä evoluutiopsykologian vulgaaritulkinnan väitetyn tieteellisyyden puolustamisesta? Sinänsä kyllä suupieliänostattavan ironista, että Freudia kiihkolla vastustava (kannattaako tiedeyhteisössä muuten kukaan Freudin oppeja nykyisin?) Hamilo on niin kliseisen freudilainen kaikissa kirjoituksissaan: Ihmisten teot eivät selity tiedostetuilla uskomuksilla ja haluilla, päätöksillä ja suunnitelmilla, vaan ne ovat tiedostamattomien, ikiaikaisten viettien tuottamia. Toimijat eivät itse tätä ymmärrä ja tiedosta, muta onneksi korkeammasta tiedosta valaistunut Freud/Hamilo voi kertoa ihmisille heidän toimintansa todelliset syyt. Sinänsä muuten aavistuksen - mutta vain aavistuksen - verran yllättävää, että EW suhtautuu noin kriittisesti Hamiloon. Hamilon sisäänpäinkääntynyt alkeistason evoluutiopsykologia kun on ainakin osin yhteensopivaa itsensätuntemishörinän kanssa, ja poliittisista asioista kirjoittava Hamilo tuokin argumentaatiollaan aina väistämättä mieleen SE:n.

[Crowbar]

Urpiainen.
En minä ole Hamiloa lukenut enkä edes tehnyt päätöstä luenko. En edes ole kuullut koko jannusta.
Tuossa jutussa on vaan helmiä virkkeitä, jotka täyttä vastapalloa EW:n juttuihin ja ihan järkeenkäypää settiä. Minulla ei ole mitään kantaa onko Hamilo roskaa vai ei.

Yleensä vältän roskan lukemista jos tiedän, että se on roskaa. Sinä saat tuon Hamilon kuulostamaan yhtä pahalta roskalta kuin http://fi.wikipedia.org/wiki/Roistovaltio_%28kirja%29

Yo. roskan luin kun osasin odottaa sen olevan hauska kokemus. Platon on esimerkki roskasta, jota ei ole hauska lukea. Jos Hamilon jutut noin räikeästi hakkaa toisiaan niin sehän saattaa olla ihan hyvä lukukokemus. Tämän myötä taidan testata.

(Muuten ei kait tuossa oteta kantaa siihen kannattaako joku tiedeyhteisössä jotain Freudia. Eikös tuossa ole sellaista läppää, että arkipäivä ja käytäntö palaa täydellä eteenpäin aivan kuin näin olisi.)

[urpiainen]

Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille

Eikö sinulla ole ollut joskus tapana lähetellä joitain hyvinkin rasistisesti vihjailevia lainauksia sekä skinejä sun muita vähemmistöjensortajia ymmärtäviä postauksia tänne palstalle? Voin toki muistaa väärinkin, mutta jos näin todella on, voisi joku olla taipuvainen psykologisoivaan selitykseen.

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että keskeistä on varmaan myös se miten asiat sanoo eikä vain mitä sanoo. Jotenkin tuntuu siltä, että vaikka toisaalta lapsen poisantamisella uhkailemisesta voivat sivulliset toki jeesustella maailman tappiin asti, sinä teet sen kuitenkin todellisuudessa siten, että se tosiaan on tehokkuudestaan huolimatta psykologisesti harmitonta tai peräti rakentavaa:

No enpä usko. Äkkiä loppuu karjuminen ja reippaasti jaksaa kerätä lelut äitin kanssa. Ja mä muuten uhkaan vaihtaa miehenkin parempaan siinä samalla, kun en saa heitä irti pleikkaristaan. Se on Nitskusta hyvinkin hauskaa.

[urpiainen]

Tuossa jutussa on vaan helmiä virkkeitä, jotka täyttä vastapalloa EW:n juttuihin ja ihan järkeenkäypää settiä. Minulla ei ole mitään kantaa onko Hamilo roskaa vai ei. (...)
(Muuten ei kait tuossa oteta kantaa siihen kannattaako joku tiedeyhteisössä jotain Freudia. Eikös tuossa ole sellaista läppää, että arkipäivä ja käytäntö palaa täydellä eteenpäin aivan kuin näin olisi.)

Juu. Ja onhan Hamilo kai tavallaan ihan fiksu mies. Monesta hänen psykokulttuurin ja postmodernin fiilistelyn kritiikistään olen itse asiassa aika samaa mieltä. Mutta en pidä hänen ylimielisestä ja sellaisena pahasti strutsistrategiaan ajautuvasta tavastaan korvata freudilainen psykoanalyysihömppä evoluutiohömpällä.

[Tix]

Juu. Ja onhan Hamilo kai tavallaan ihan fiksu mies.

Kukaan Anu Suomelan artikkelin kirjaansa ottanut ei voi olla kovin fiksu mies.

[ninnithequeen]

Eikä mulla ole mitään traumoja siitä, että vanhempani uhkasivat myydä mut mustalaisille

Eikö sinulla ole ollut joskus tapana lähetellä joitain hyvinkin rasistisesti vihjailevia lainauksia sekä skinejä sun muita vähemmistöjensortajia ymmärtäviä postauksia tänne palstalle? Voin toki muistaa väärinkin, mutta jos näin todella on, voisi joku olla taipuvainen psykologisoivaan selitykseen.

Niihin on täysin toiset syyt. Vaikka meidän baarissa kävi aika lauma skinejä, en ikinä pitänyt heidän toimiaan hyväksyttävänä. Kiltisti olivat meillä, ja kohtelin heitä mamman vauvoina (veljeni yksi heistä). Se mitä he tekivät ravintolamme ulkopuolella, on yks ja hailee, mitä mä siihen puuttumaan. Kun ei kannattanut, nääs.

PS: et näköjään tiennyt, että mieheni on juutalainen?

PPS: olen edelleen sitä mieltä, että jokainen ulkomaalainen joka tänne tulee ryöstämään, tappamaan tai raiskaamaan, on karkotettava ensi tilassa.

[EveryWoman]

Varmasti tuskallista kun käydään hyvä-itsetunto-läppää romuttamaan.

Hyvä itsetunto -läppää?

Aha, nyt luin tekstin ja ymmärrän paremmin. Sanalla sanoen tuon itsetuntoaiheen osalta näyttäisi kehittyneen jonkinlainen epäongelma ihan vain käsitteenmäärittelytasolla olevien eroavaisuuksien vuoksi.

Kommentit tekstistä (liitän siitä tähän vain pieniä pätkälainauksia):

Ihmisten pahan olon ympärillä pyörii psykoteollisuus, jossa kahisevien miljardien lisäksi pelataan postmoderneilla ideologioilla.

Olen Hamilon kanssa jossain määrin samaa mieltä siitä, että nykyiset psykologian ammattilaiset tuppaavat a) näkemään sairautta sielläkin missä sitä ei tarvitsisi eikä kannattaisi nähdä, ja b) asennoitumaan turhan pessimistisesti ihmisen mahdollisuuksiin selvitä psyykkisistä vaikeuksistaan ilman terapiaa. Lähipiirissäni on tapauksia, joiden hälytyskellot kilkattavat aivan normaalien, tasapainoisten ja hyvin pärjäävienkin ihmisten pienistä vastoinkäymisistä. Tuotakin ilmiötä tekee kovasti mieli psykologisoida - on nimittäin ihan ymmärrettävää että henkilö, joka päivästä toiseen työssään kohtaa (vieläpä syvällisellä tavalla) oikeasti mieleltään järkkyneitä ihmisiä, alkaa nähdä järkkyneitä mieliä vähän joka kadunkulmassa. Itselleni ainakin kävisi juuri niin, minkä vuoksi olen onnellinen siitä että en koskaan ryhtynyt opiskelemaan psykologiaa.

Hamilon viesti lieneekin suunnattu freudilaisuuden yhä hämäännyttämälle suurelle yleisölle. Tähän tarkoitukseen teksti on turhan jyrkkää, hivenen ylimielistä ja dogmaattista. Se voi ärsyttää ja kääntyä kirjoittajan tarkoitusta vastaan.

Hamilon tekstiä en ole lukenut, mutta hänen televisioesiintymisensä perusteella voin aavistaa olevani samaa mieltä.

Richard McNallyn ryhmän tulokset osoittavat hyvin selkeästi, ettei ihmisluonnolla ole taipumusta kadottaa ikäviä tapahtumia muistista kieltämällä ne. Päinvastoin. Ihminen muistaa ikävät tapahtumat erityisen hyvin.

Tämä on kovasti mielenkiintoista. Itsellänikin on se käsitys, että ikävät tapahtumat muistetaan hyvin - tai että vaihtoehtoisesti niitä ei muisteta lainkaan ainakaan ilman yritystä. Tämä käsitys tukee arkikokemustani, mutta jäin miettimään voisiko arkikokemukseni aiheesta olla kokonaisuudessaan kuviteltua ja väärinkäsitettyä. Ja miksipä ei voisi?

Pääsee ehdottomasti listalle "selvitän asiaa lisää kun tulee hyvä hetki".

Hamilo kutsuu psykoterapiaa ystävyyden prostituutioksi. Psykoterapia on auttanut monia ihmisiä säätämällä pään ulkoisia naruja, ja heiluttamalla niiden kautta myös nupin piuhoja. Ystäväkauppaa?

Heh, olen joskus käyttänyt itse samaa termiä. Ja kyllä, olen sitä mieltä että olisi ihmisten kannalta parempi, että jokaisella olisi ainakin yksi rehellinen ja kriittinen ystävä, jonka kanssa keskustelemisesta olisi oikeasti apua oman elämän miettimisessä ja hahmottamisessa. Monen mielestä ystävyys kuitenkin näyttäisi olevan pikemminkin sitä, että toista pönkitetään ja tuetaan sokeasti ja kyseenalaistamatta, olivatpa hänen ratkaisunsa miten typeriä ja pahaenteisiä tahansa - tai jos ei tueta niin ainakin "kohteliaasti" pidetään omat mielipiteet omana tietona vaikka selän takana kauhisteltaisiinkin. Sellaisessa ystävyyssuhteessa ihminen ei kasva, joten seuraavaksi paras vaihtoehto lienee sitten ostaa tämä palvelu joltakulta, joka on valmis sitä myymään.

Psykoanalyysissa on kieltämättä paljon uskonnon piirteitä. Kritiikki on kiellettyä. Kaikki vastarinta selitetään teoriasta itsestään käsin.

Tuttua tämäkin, kuten sekin, etteivät psykoterapeutit monesti itsekään vaikuta erityisen selväjärkisiltä tai tasapainoisilta ihmisiltä. Ehkä psykoterapeutiksi tullaan hieman samaan tapaan kuin juristiksi (anteeksi, palstan juristit, mutta tämä on terapeuttituttuni lausunto): kun vanhemmat riitelivät, juristia kaivattiin. Onhan se kettumaista kuunnella ammattiterapeutin pieleen menneitä tulkintoja omasta persoonallisuudesta (ilman hoitosuhdetta), ja saada perusteltuun kritiikkiin vastaus: Minä tiedän paremmin, olenhan terapeutti! Toisaalta tuo asenne on niin inhimillinen ja yleinen, että jos otetaan huomioon että terapeutitkin ovat vain ihmisiä, se muuttuu ymmärrettäväksi. Uskonnon piirteitä nyt on löydettävissä ihan mistä tahansa inhimillisestä toiminnasta, koska sitähän uskonto on: inhimillisyyden manifestaatio. Sellaisen esiintuomista pidän nollakeskusteluna.

Todetaan että psykoanalyysissa on paljon mielenkiintoista, vaikka se ei tieteellisiä kriteereitä täytäkään. Lukon napsahdettua jatketaan taas puhetta psykoanalyysitieteestä.

Eksaktien tieteiden yliarvostus on toisaalta turmiollista sekin. Jos tutkitaan ihmistä, taidetta tai muita ei-staattisia ilmiöitä, tutkimusmenetelmiä on turha arvottaa fysiikan mittareilla.

Koulukiusaamisen yhteydessä Hamilo ottaa esiin psykokulttuurin klassikoksi kasvaneen itsetunnon käsitteen. --- Jos hyvällä itsetunnolla varustettu yksilö esittää kykyihinsä nähden liian hyvää jätkää, hänet nolataan, ja hän putoaa arvoasteikossa. Huono itsetunto estää hyppimästä vallan kahvassa tiukemmin roikkuvien silmille. Huonolla itsetunnolla evästetty pyrkii petraamaan kykyjään. Siihen häntä motivoi menestyksestä nouseva itsetunto ja sen tuoma huumeen lailla koukuttava hyvä olo.

Tässä on nyt käsitteenmäärittelyongelma: minun sanakirjassani nuo molemmat kuvaillut itsetunnon lajit ovat huonoa itsetuntoa.

Hamilon siteeraaman Roy Baumeisterin mukaan koulukiusaajilla on yleensä hyvä itsetunto, ei huono kuten naamiohypoteesissa väitetään. Jos koulukiusaamista sallitaan yhtään, se nousee helposti menestyksen strategiaksi. Vaikka kuinka toisin väitetään, kovat jätkät ovat suosittuja.

Kuten sanottu: määrittelykysymys. Aivan sama, miten se määritellään, kunhan puhutaan yhteisillä käsitteillä. En myöskään käsitä, miten jollekulle voi tulla mieleen vetää yhtäläisyysmerkit menestyksen ja suosittuuden välille. Jos suosituimmuusasema saavutetaan huonon (tai tässä: hyvän) itsetunnon keinoin, siitä seuraava "menestys" ei ole luonteeltaan sellaista, jota ihmisten varsinaisesti kannattaisi tavoitella.

Lyhyessä luvussa Hamilo ottaa esiin narsistien uhrien tuki ry:n toiminnan, joka ruokkii itsekeskeisiä myötätunnon kerjääjiä. Narsistisesti häiriintyneitä on väestöstä korkeintaan pari prosenttia. Jokaiseen avioeroon ja riitaan hekään eivät ennätä, kuten uhrien tuen keskustelupalstalta voisi päätellä. Narsistien uhrien keskusteluissa paljastuukin, että useimmissa tapauksissa kysymys on normaaleista ristiriidoista puolisoiden, vanhempien, sisarusten tai työnjohtajien kanssa.

Tästä ongelmasta on ollut paljon keskustelua ihan psykologian ammattipiireissäkin.

Sitten siirrytään bisnesmaailmaan ja psykokulttuurin osiin joille on helppo nyökytellä: tiimikonsulttien, psykotestaajien, yritysastrologien, henkilöarvioinnin ja persoonallisuustestien maailmassa pyörii miljoona hynää. Julkisenkin sektorin töihin palkataan pätevimpien sijaan sopivimpia. Hyviä tyyppejä. Ihmiset eivät tee työtä, vaan he ovat työelämässä. Kun persoonakin on valjastettu, työn ulkopuolelle ei jää mitään.

Ihmisten työ kehittyneissä maissa muuttuukin jatkuvasti a) vaativammaksi ja b) henkisemmäksi. Mitä vaativampaa ja henkisempää työ on, sitä kokonaisvaltaisemmin ihminen tekee sitä koko persoonallisuudellaan. Kaivosmiehelle riittää fyysinen kunto ja kestävyys, ajatustyöläisellä kyse on väistämättä myös persoonallisuudesta. Se taitaa olla väistämätön kehityssuunta, ollaan siitä mitä mieltä hyvänsä.

Psykobisneksessä voisi olla monen kouluttamattoman yrittäjän tulevaisuus. Bisnes voisi hyvinkin kasvaa korkoa korolle. Kun firmaan lähetetään touhukas konsulttiryhmä selvittämään työilmapiiriä eli antamaan potkuja, sama psykofirma voisi lähettää perään kriisiterapiaryhmän siivoamaan jälkiä.

Tämä taas vaikuttaa siltä, että aineettomien arvojen todellisuus ei ole vielä kohdannut kirjoittajaa aivan täysillä.

Kirjan viimeisessä luvussa Susanne Björkholm lyttää lukion psykologian opetusta. Luonnontieteen opettajien parissa psykologiaa on perinteisesti pidetty blondien oppiaineena. Ainakin vanhanmuotoisessa reaalikokeessa psykologian kirjoittivat usein ne jotka eivät koulussa pärjänneet. Psykologiasta oli tiedossa korkeita arvosanoja kognitiivista purukalustoa liikaa kuormittamatta. Björkholm osuu oikeaan nimetessään luvun: Lukion psykologia ja älyllisen laiskuuden viettelys.

Voi olla, että psykologiasta saa tai on saanut hyviä arvosanoja helpommin, mutta se ei merkitse että pehmeät ja epävarmoihin menetelmiin perustuvat tieteet sinänsä olisivat kovia "helpompia" tai edustaisivat älyllistä laiskuutta. Päin vastoin. Kiveen hakattuja sääntöjä on aina helpompaa noudattaa kuin epämääräisiä ja muuttuvia.

Lukion psykologia on saanut sittemmin vankempaa tieteellistä sisältöä. Sitä riivaa kuitenkin edelleen dualismin riippakivi. Björkholm lainaa lukion oppikirjaa: …ilman psyykeä olisimme vain jonkinlaisia biologisia robotteja. Mikä psyyke? Miten sellaisen olemassaolo voitaisiin havaita?

Fyysikon kysymys, joka on ihan mielenkiintoinen, mutta jos sitä yritetään käyttää kokonaisen tieteenalan disauttamiseen, se vaikuttaa enemmän pelkuruudelta kuin järkevyydeltä.

Voitaisiin luottaa ihmisiin ilman yhteisen toteemin kumartelua.

Sounds like a plan, kunhan siitä insinööritieteiden toteemista luovutaan yhtälailla.

[Elppis]

Tuli mieleen yhden ystävän 5-vuotias poika, joka oli alkanut äidilleen sanoa eri käänteissä: "Kohta alkaa läski tummumaan!" Arvatkaas mistä se sen oli oppinut? Kersat apinoivat kaiken, joten syytä varoa sanojaan. Pätee varmaan moniin muihinkin tekemisiin.

Voi kuule, yritä iskeä täyssensuuri päälle jos olet lapsen kanssa päivät

Siskontytön ensimmäiset sanat ns. järjestyksessä oli KISS MY ASS, oli kuullut sen Kauniista ja Rohkeista joka oli pyörinyt meidän tädin luona kesämökillä. Jos oikeasti haluaa että lapsi kasvaa kuplassa, on niitä turha tehdä.

[EveryWoman]

Hamilon sisäänpäinkääntynyt alkeistason evoluutiopsykologia on ainakin osin yhteensopivaa itsensätuntemishörinän kanssa

En tajua, miten tuo voi olla mahdollista. Evoluutiopsykologia? Selventäkää, omin sanoin, asap.

[prosessi]

Joo, tällaistahan se on. Aikanaan työskennellessäni psyykkisesti sairaiden lapsien parissa psykologien ja psykiatrien päällimmäinen neuvo oli, että tee mitä teet mutta perusturvallisuutta ei koskaan pidä järkyttää edes vihjaamalla hylkäämisen mahdollisuudesta.

Tästäpä muistuikin mieleeni eräs tapaus ajalta, jolloin itse olin 13-vuotias. Minulla oli niskoillani runsaan vuoden ikäinen pikkusiskoni sekä erään tuttavaperheen englanninkielinen samanikäinen lapsi. Olimme mökillä, ja minun piti viedä tytöt katsomaan lampaita, joten he istuivat molemmat vaunuissa, englanninkielisen kiljuessa jatkuvalla syötöllä "mommyyyyyy, mommyyyyyyy, mommyyyyyyyy", mitä hän siis harrasti aina ja kaikissa tilanteissa, jos hän ei ollut oman äitinsä sylissä. Perheen isäkään ei mukamas voinut ikinä olla kahdestaan hänen kanssaan, koska lapsi kuulemma "kärsi" siitä suunnattomasti. Lopulta minulta paloi pinna, ja hieman haparoivalla kouluenglannillani ilmoitin lapselle, että jos huuto ei lopu, jätän hänet metsään.

Hän vaikeni kuin seinään ja alkoi tuijottaa minua, ei oikeastaan järkyttyneenä, vaan ennemminkin ihmeissään. Hieman jopa kiusaantuneena jatkoin vaunujen työntämistä kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja lapsi vain tuijotti ja tuijotti. Lähinnä minusta tuntui, että hän yritti selvitellä mielessään, josko minusta olisi uhkauksen toteuttajaksi. Lopulta hän näytti päätyvän lopputulokseen, että ei olisi, ja alkoi jokellella ja puhua omiaan, olihan itkeminen jo niin vanha juttu, ettei hän viitsinyt aloittaa sitä uudestaan.

Palattuamme takaisin lapsen vanhemmat ihmettelivät iloista lastaan, ja erityisesti sitä, että tuon reissun jälkeen kyseinen lapsi vinkui vähän väliä minun seuraani. He ihmettelivät miten minä olin moiseen kyennyt, enkä minä tietenkään kehdannut kertoa totuutta. Lapset ovat välillä hyvinkin omituisia.

Enemmän olen huolissani siitä, ettei nuorison kapinaa näy missään, ja pelkään pahoin, että tämä kapinointi on muuttumassa joksikin vielä kauhistuttavammaksi - hiljaiseksi paheksunnaksi siitä, että me, seniilit kalkkikset, käyttäydymme sillä tavoin, että kuusivuotiaskin alkaa vaikuttaa meidän rinnallamme kypsältä, vastuulliselta ja ajattelevalta ihmisyksilöltä. Pelottava skenaario.

Ei pidä unohtaa, että kapinoidakin voi monella eri tavalla. Ei teatraalisuus ole ainoa oikea tapa, ja ehkä tämä hiljainen malli saa jopa enemmän aikaan. Joten huolissaan tuskin tarvitsee olla.

[prosessi]

(kannattaako tiedeyhteisössä muuten kukaan Freudin oppeja nykyisin?)

Onko tuon kysymyksen vastauksella mitään merkitystä kenellekään? Jos on, niin mitä?

[Chap]

^Onko siitä tosiaan parikymmentä vuotta, kun löysitte toisenne kirjoittelemasta viestejä toisillenne miesten vessassa?

Jos oikein muistan, Herran Vuonna 1989. Joo, tutustuttiin Yliopiston miestenvessan kopissa. Viihdyttiin siellä tuntikausia. Tosin eri aikaan, mutta tunne on tärkeintä.

Ei saatana, en tajunnut, että teillä kahdella on taustalla tuollainen vuosisadan rakkaustarina

[Clay]

En jaksa uskoa, että lapset muka olisivat niin erilaisia, että johonkin tiettyyn lapsilajiin ei muka tehoa muu kuin fyysinen kurittaminen. Höpökakkaa.

Itse en ainakaan uskonut mitään muuta kuin rangaistuksia, ja kaikki keinot oli kyllä vanhemmilla käytössä fyysisestä kurituksesta aresteihin ja puhutteluihin - ja enemmän ne puhuttelut rassas mitä jotku tukkapöllyt, mutta ei nekään tehonnut, paitsi ehkä vähäksi aikaa.

Koulussakin olin rasavilli niin kauan kuin jaksoin, kun opettajilla ei ollut keinoja rankaista - koulun kaikki rankaisukeinot tuntuivat lähinnä hauskoilta vitseiltä.

Toki olisin varmaan nykyään paljon onnellisempi, jos vanhemmat olisivat tukeneet ja ymmärtäneet käytöstäni ja piittaamattomuuttani sääntöjen suhteen.
Selkään en kyllä edes saanut, mutta se tais olla ainoa rangaistus, jota todella kunnioitin, koska sillä uhkaaminen tehosi aika hyvin.

Eli kyllä minä ymmärrän fyysisen kurituksen, mutta jos kokoajan joutuu lasta pieksemään, niin on jotain pielessä. Puhumalla pärjää aika pitkälle, mutta uskon kyllä verbaalisten rangaistusten traumatisoivan ihan yhtä lailla kuin fyysistenkin.

Olen nämä samat asiat kyllä suurinpiirtein kirjoittanut ennenkin, mutta toistetaan nyt itseämme.

[Herra Manala]

Vielä aikuisenakin läheisissä ihmissuhteissani (siis lähinnä parisuhteissa) tunnen sietämätöntä pahaa oloa, jos toinen suuttuu minulle ilman että ansaitsisin sen (siis esimerkiksi jonkin väärinkäsityksen seurauksena).

Eiköhän tässä ole kääntäen se pointti mitä masakin yritti selittää että miksi ne joita on kuritettu, korostavat sitä ettei traumoja ole jäänyt: Oikeudenmukaisuus. Jos tietää että on tehnyt jotain selkäsaunan arvoista ja saa selkään, se ei tunnu väärältä eikä turvattomalta. Sen sijaan jos rangaistuksen saa esimerkiksi vahingosta tai muuten epäoikeudenmukaisesti tuomittuna, se tuntuu pahalta, turvattomalta ja sekoittavalta, oli se rangaistus kuinka pienen ja mitättömän oloinen tahansa. Uskon, että vääristä syistä annetut tunnin kotiarestitkin voivat suhteessa jättää ikävämpiä arpia tarpeeksi herkkään lapseen kuin kunnon selkäsauna Vaahteramäen Eemeliin, joka sai sen ansaitusti ties minkä saunan polttamisesta.

Ja ei, en ole itse selkäsaunojen enkä muunkaan lyömisen kannalla. Pidätän itselläni oikeuden kasvattajana kuitenkin siihen tukkapöllyyn tai puserosta pois kantamiseen sellaisessa erikoistilanteessa, jossa jostain syystä kommunikointi ei lapsen kanssa toimi kuten pitäisi.

Pikkusiskoni keksi jo pienenä, että isoveljen sai helposti "ruotuun" valehtelemalla vanhemmille isoveljen tehneen mitä ikinä keksikin. Lyöneen, tukistaneen, haukkuneen, you name it, ja tekoitkua päälle. Yleensä sisko provosoi vaikkapa mättämällä jollain nukella päin kuuppaa useampaan kertaan, ja sitten kun siltä otti nuken pois kädestä, alkoi parkuminen ja valehtelu. Isin pikku enkelihän ei voisi valehdella, joten meikäläinen sitten keräsi muutamia bonuspalkintoja aina silloin tällöin väärin ja valheellisin perustein annettuna. Ja todella paskaltahan se tuntui, oli rangaistukset kuinka kevyitä tahansa. Varmaan juuri siitä syystä mulle onkin kehittynyt melkoisen vahva oikeudentaju, sillä sille oli tarvetta jo kakarana. Varsin nopeasti myös huomasi että ei ne vanhemmat olekaan aina oikeassa, ja noin 12-13 vuotiaana aloin tajuamaan että olen mm. faijaani aika selvästi etevämpi esimerkiksi moraalintajua ja oikeuksia kysyvissä asioissa.

Kerran tuli otettua avokämmenestäkin noin 14-vuotiaana kun faija rupesi jäämään verbaalisesti jalkoihin, vaikka luotettava, oikeudenmukainen ja rationaalinen lapsi aina olinkin. En tarkalleen muista millainen tilanne se oli, mutta söi ilmeisesti miestä ja perusteluna lieni "vanhempien kunnioittaminen", vaikka käytännössä ihan perusteetta ja omasta päänaukomisestaan tilanne syntyi. Anteeksi ei tietenkään pyydelty. Onneksi tuollaisia tilanteita ei ollut kuin yksi, ja muutenkin tuosta miedommatkin kuritusmuodot olivat todella harvinaisia. Esimerkiksi arestia en ole koskaan saanut, eikä minulla ole ollut liiemmin kotiintuloaikojakaan. Traumoja ei jäänyt (tai vitustako minä tiedän miten miedot ovat teidän pullamössömäärityksenne traumojen olemassaoloille), mutta kunnioitus rapisi faijaa kohtaan älyllisen epärehellisyyden ja epäoikeudenmukaisuuden edessä. Mutsini sen sijaan on aina ollut oikeudenmukainen, kunnioitettava ja turvallinen ihminen, joskin pari kertaa sekin taisi vipuun mennä pikkusiskon paskanjauhamisesta.

Siksi edelleen painottaisinkin sitä, että on melko naurettavaa käydä jotain vääntöä siitä miten hirveän kamalaa joku tukkapölly-mukaväkivalta on nurkassaseisottamis-vapaudenriiston vierellä meuhkaten siitä miten pitää rangaista ennemmin kuin siitä miksi ja milloin rangaistaan. Vähän sama kuin olisi poliisit väittelemässä siitä mihin kohtaan kroppaa se luoti laitetaan pysäyttääkseen epäilty ilman keskittymistä siihen että millaisessa tilanteessa sellaisia keinoja ylipäätänsä lähdetään edes käyttämään. Lopputulos on mussutusta siitä ettei päähän saa ainakaan ampua, mutta polveen ehkä, vaikka kukaan ei ole keksinyt vielä edes rikosta.

Mut me aikuiset unohdetaan kovin usein, ettei lapsen aivot kehity ihan hurjaa tahtia. Tai siis joku 8-vuotiaalle jo kelpaava "ehdoton neuvo" ei todella mene 4-vuotiaan päähän edes hakkaamalla. Pikkulapsiin on pakko käyttää toistuvia kehotteita, kyllästymiseen asti, ihan niin kuin koirilla...

Pikemminkin päinvastoin. Te aikuiset tunnutte unohtavan kovin usein, ettei ne pienet lapset ole idiootteja. Ne janoavat ymmärtää vaikuttimia ja syitä. Siksi niiden joka toinen sana on "Miksi?"

Se kakara ei ymmärrä niitä sun kyllästymiseen asti annettuja toistuvia kehotteitas, jos se ei ymmärrä että miksi sä niitä kehotteitas annat. Minkä takia pyydetään ja minkä takia kielletään. Niistä asioista pitää jutella lasten kanssa lasten tasolla eikä asenteella "No kun äiti on äiti ja hättäntättää nyt teet niinku äiti sanoo" tai muuta "äitin juttuja" syynä käyttäen jossa lapsi alistetaan jo valmiiksi ihmisarvoltaan käskyjä suorittavaksi koiraksi mielivaltaisenoloisilla ja huonoilla perusteilla. Lasten ymmärryskykyä ja älykkyyttä pitää stimuloida mieluummin vaikka selvittämällä asia liiankin monimutkaisesti kuin odottamalla että "kyllä sä sitten joskus vanhempana tajuat". Se kakara saattaa nimittäin yllättää, ja ymmärtää sen asian aivan helvetin hyvin.

Ja ihan oikeasti, suun teippaaminen kuulostaa joltain sellaselta mistä sä ansaitsisit itse selkääsi ja pahasti. Aikamoista vapaudenriistoa viedä toiselta kommunikointikyky. Saa helposti aikaan fiiliksen pidemmällä tähtäimellä, että toisen mielipide ei myöhemmällä iälläkään ole ristiriitatilanteessa haluttu. Sanoo sykoneuvolaspede mitä tahansa, niin en oikeen keksi enää paljoa pahempaa perustoimintojen rajoittamista, ellei sitten käydä hengitykseen käsiksi. Ja tavallaanhan tossa käydään jo: Hengitettyä ei saa enää kuin nenän kautta. Kakaroilla on useasti nenät tukossa. Teippaa tukkonenän suu ja tapat sen tukehduttamalla, kun et enää hiffaa huutaako se lapsi teippinsä alta kiukkua vai tukehtumistaan. Ihan vitun älytöntä.

[McJanne]

Perkele, nyt on päivä pilalla. Moon samoilla linjoilla kun H. Manala varsinkin tuosta lasten ymmärtämiskyvystä.

[Geetz]

^ Ok Manala, keskustelen teippi-asiasta ketjun pohjalta huomenna oman pääspeden kanssa välttyäksemme traumoilta, sekä minä että piltti. Muuten en viitsi edes tarttua väitteesees, että pidän lapsia idiootteina. En mitenkään ole voinut antaa sellaista kuvaa. Niin kauan kun et tiedä miten meillä asiat hoidetaan niin anna olla. Mulla on vielä muistikuvia siitä, kuinka olen kanssas puhunu neidin kasvattamisesta mutta ehkä sitten en... Puutu vaan noihin, joista kerron, eikö niin. Mieluiten vieläpä liioittelemalla ja todella tuolla tavalla korostellen, että olisin tukehduttamassa lastani - näin varmasti tulen myöhemmin keskittymään ainoastaan sinne pippeli-osastolle.

Ja kyllä, lapset tarvitsevat toistoja, pitkäjänteistä ja -hermoista uudelleen ja uudelleen asioista kertomista koska asiat hyvin helposti unohtuvat kesken peuhaleikkien. On aivan älyttömän sairasta olettaa, että kun jonkun asian 3-vuotiaalle kerrot niin se päässä myös pysyisi, että seuraavan vastaavan tilanteen kohdalla voisit suoraan torua "***¤#%% enkö mä just viikko sitten sulle sanonu, ettei noin tehdä".

"Se kakara ei ymmärrä niitä sun kyllästymiseen asti annettuja toistuvia kehotteitas, jos se ei ymmärrä että miksi sä niitä kehotteitas annat. Minkä takia pyydetään ja minkä takia kielletään."

Ei siis ymmärräkään, eikä sillä ole mitään mahdollisuuksia kaikkea vielä 3-vuotiaana ymmärtääkään, helvetin hyvä niin. Toivottavasti jaksat tulevaisuudessa omalle lapsellesi selittää kerta toisensa jälkeen miksi jotain asiaa ei kuulu tai miksi se kuuluu tehdä. Usko pois, joudut toistamaan. (Moni ei jaksa ja sit huudetaan vaan ei:tä, woohoo.)

Uhmiskiukut nyt ei liity tähän niin mitenkään, ne tulee kun tulee ja niitä ei lapsi kykene välttämättä hallitsemaan. Sylitys, selitys miten joskus kiukuttaa ilman syytä, oma hermokontrolli... Kyllä ne on osoittaunu parhaiks.

[Vihtahousu]

Mut me aikuiset unohdetaan kovin usein, ettei lapsen aivot kehity ihan hurjaa tahtia. Tai siis joku 8-vuotiaalle jo kelpaava "ehdoton neuvo" ei todella mene 4-vuotiaan päähän edes hakkaamalla. Pikkulapsiin on pakko käyttää toistuvia kehotteita, kyllästymiseen asti, ihan niin kuin koirilla...

Pikemminkin päinvastoin. Te aikuiset tunnutte unohtavan kovin usein, ettei ne pienet lapset ole idiootteja. Ne janoavat ymmärtää vaikuttimia ja syitä. Siksi niiden joka toinen sana on "Miksi?"

Juuh, kyllä ne lapset oppivat pienenä tosi nopeastikin, vaikkeivat osaisi edes kunnolla puhua. Olin tuossa viime vuoden alussa vierailemassa paikassa jossa oli pieni lapsonen joka oli joutunut kokemaan alkoholismia ja sitä kautta ilmeisesti "heitteillejättöä". Tämä lapsi oli oppinut että alkoholin hajusta alkoi epämieluista käytöstä vanhemmilta...
Koiravertauksiin nyt ole muuta sanottavaa kuin että lapsesta tulee kasvattaa ajatteleva aikuinen eikä tottelevaa koiraa.

Ja siitä peloittelusta ja ulkonaseisottamisesta vielä;

Kannnattaa ehkä muistaa sekin että kun lapsi riehuu ja kapinoi, niin se ei välttämättä ole rajojensa testaamista. Lapsi voi reagoida samalla tavalla kun ei ymmärrä saamaansa rajoitetta ja silloin kuritoimenpiteillä saadaan vain hallaa aikaiseksi, pahimmillaan lapselle aiheutetaan tunne että hänestä välitetään vain silloinkun tämä käyttäytyy hyvin-> lapsi sopeutuu tilanteeseen eikä päästä patoumiaan ulos. Kaikki voivat arvata mitä tästä seuraa... Se syliote&selittäminen että rakastaa ja kertoo kädestä pitäen miksi ei saa tehdä, sillä voi erittäin suuri arvo.

[Geetz]

Ei jumalauta nyt menee niin yli, että... Kosteasilmäinen exit, en pysty jaksa kykene. Onneksi on EW ja muut, jotka jaksavat vänkätä sivusta toiseen saamatta muita ymmärtämään. Kasvojen kanssa en tähän enää lähde, pus pus.

Äideille ja iseille tsemppiä!

[Rouva Pupu]

Gee!!!!!!!!!!!! Et mene!!!!

[McJanne]

Kui se ny tollai hermostu?

[ninnithequeen]