Avoimuus, rehellisyys ja ihmissuhde

[EveryWoman]

Alkaa olla sellainen tuntuma, että tuskinpa minä ainakaan mitään häviän.

Jep. Koska jokainen on vastuussa omasta olemisestaan ja elämästään, toisen tekemiset tai tekemättä jättämiset eivät muuta sitä, että uuden opettelusta on aina hyötyä. Mulla ei ole nyt aikaa kirjoitella pitemmin (palaan asiaan kunhan kerkiän), mutta tähän knoppina vielä ihan röyhkeän suora, parisuhdeopastyyppinen neuvo, joka voisi olla vaikka suoraan jostakin jenkkiläiskaupallisesta paskajulkaisusta (itse asiassa varmaan todennäköisesti onkin!), ja jollaisten ääneen lausumisen kai kuuluisi kovasti hävettää ketä tahansa realistista ja elämän monitahoisuutta ymmärtävää intellektuellia - mutta joka siitä huolimatta testatusti toimii. Ja koska minua ei kiinnosta pidetäänkö minua realistina tai intellektuellina , voin jopa hyvin kirjoittaa sen tähän: Jos toivot toisen muuttuvan, kohtele häntä kuin hän olisi sellainen jo valmiiksi.

Sillä tavalla ainakin minusta tuli naisellisempi ja miehestäni tunneilmaisun piirimestari. Ja kaikkea mitä en tähän kirjoita! Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin provosoin palstan ryppyotsa-ateisti-intellektuellijaostoa vielä vähän lisää: Raamatussa esitetty rakkauden määritelmä on nimittäin aivan oivallinen. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... kaiken se kestää jne. (enpä sentään ihan ulkomuistista osannut ladella koko litaniaa!). Ja rakastamalla saa aikaan rakkautta. Jos siis toivoisit miehesi rakastavan sinua enemmän, rakasta häntä enemmän (toiminnan, ei ainoastaan tunteen tasolla). Se on sen luokan voima, jonka vaikutusta on hyvin vaikea ellei mahdoton vastustaa. Sen käyttäminen on toki haasteellista, mutta opittavissa siinä missä kommunikointikin.

Jaksaa, jaksaa!

*palaa ompelustudioon*

[Mida]

Jos toivot toisen muuttuvan, kohtele häntä kuin hän olisi sellainen jo valmiiksi.

Jaa'a. Mitenköhän se käytännössä oikeen onnistuis. Ku emmää oikee voi tyhjästäkää alkaa kehumaan. Sekös vasta absurdia. Että kuvittelis toisen ottaneen asioita puheeks. Tai että hienoa ku kysyit ja tarkistit tän asian, vaikka se mitää oo kysyny.

Siis silleen mää ymmärrän, että vois lakata kärventämästä sitä tän saamattomuutensa takia ja siihen yhä olis pyrkimys. Ja että sit jos/ku tavalla tai toisella asia joskus ehkä tän vuoden aikana vaikkapa nousee esiin ni yrittäs olla että luonnollista ja jee ja vähäks oot nerokas (tässä kohtaa ilman ivaa tiätty) jne. Mutta millais mää kohtelen sitä aktiivisena osallistujana muun aikaa jos se on passiivinen mörö ja jos se johtaa kaiken maailman turhiin lisäkiemuroihin asioiden selvittelyssä, jotka väkisinki turhauttaa? Ny ei aivo taivu ei.

Onnistuisko se sillain et jos ohjelmoi itteensä lähtöodotuksen, että ton kanssa ei voi puhua mistään vaikeemmasta eikä se koskaan kysy mitään ja kaikki selvittelyt menee sitte vaikeimman kautta jne. Ni sitte o luonnostas iha haltioissas ku se joskus sit repäseeki ja muun aikaa asiat o niinku olettiki?

Mul o viä vähä surutyö kesken tän luottamuksenpettämisjutun kanssa. Yhä vaa piru viä kaihertaa kaikki sellaset hiljaset rauhalliset hetket jollon ite olis sitä mieltä, että asian vois ottaa puheeks mutta ikän nii ei käy. Sen vivun ko sais naksautettuu pois päält ni jo helpottais. En oo viä sitä löytäny.

[Mida]

Eilen tuli eräänlainen pieni läpimurto tässä asiassa, joka herätteli toivoa, että tämä asia vielä tästä muljahtaa eteenpäin.

Juteltiin niitänäitä ja lopulta mies sai kysytyksi, että mimmosta unta näin ku aamulla olin maininnut jotain nähneeni. Siitä sitten juttelu eteni vähän rennommin, ku pikkusen saatu pää auki ja sanoin, että olen tänne kirjoitellut lisää. Mies siihen, että jaa, hän kävi aamupäivällä katsomassa, mutta silloin ei ollut mitään.

Miksetsää sanonu itte et oot käyny kattomas?
Eipä tuo ollu aatellu et se olis niin tärkeetä.
Jaa että vaikka oon pyytäny, että pitää mut ajan tasalla ni ei vaan voi?
Sitten se Oleellinen repliikki: No kuinka tarkkaan mun oikeen sit pitäis kertoa?
(Tässä kohtaa pyrki turhaumat pintaan melkosen voimakkaasti, että tosiaan otti kuukauden ja parit painokkaat keskustelut siitä ku ei mitään ole kerrottu ja siltikään tuo ei ole tuota kyennyt kakistamaan ulos ennen ku vasta sitte ku oon ihan epätoivon partaalla, ahdistunu ja luottamus säröillä koko äijään jne. Eikä mulle ollu käyny mielessäkää, että tietysti jos käytän käsitettä edistyminen, ni se tarkoittaa hänelle ihan eri kokoluokan asioita ku mulle. Että sit vast tarvii sanoo yhtää mitää ku o suurinpiirtein ratkassu kaiken tms. )
Mutta kysyipähän! Perkele! KYSYI! Olishan se voinu jatkaa pölvästelyjä ja jatkaa vaa entiseen malliin. Kysyä ehkä siinä vaiheessa ku mää pakkaan kapsäkkejä. Tai jättää kysymättä ollenkaan. Että ei se ny onneks ihan niiiin pöljäke oo.

Sit asianedistymisenesto-ongelma nro 2: Hän tosiaan on ajatellu, että hän ku yrittää tätä keskustelua ymmärtää, ni olis jotenki erityisen hienoa ja välttämätöntä, että hän ei kysy mihinkään mitään selvennystä vaan tajuaa kaiken ihan itte. No, vähän tästä keskusteltiin, että eipä siinä sinänsä mitään vikaa ole, mutta onko se tosiaan tässä tilanteessa sen arvosta, ku luultavasti semmonen vaan hidastaa koko prosessia. No totesipa tuo sitten, että eipä kai se kovin hienoa ole huudahtaa, että HEUREKA! jos perhe o hävinny ympäriltä aikapäivii sitte. Että onpahan hienoa ny ymmärtää tää ongelma, ku sen korjaaminen on jo myöhästä. Ja onko se nyt ahaa- ja jes-elämysten arvosta tällasessa asiassa koetella omaa ymmärryskapasiteettiaan mahdollisimman paljon, ku kerran tutkailtavana on ongelma, joka tekee hallaa parisuhteelle niin kauan kuin se on olemassa sellaisenaan ja siis mitä kauemman kestää saada sitä korjattua, niin sen paskempi homma. Että eikö ennemmin voisi keskittyä siihen onnistumisen elämykseen, mikä tulee kun saadaan ongelmaa pois päiväjärjestyksestä. Luulisi senkin nyt olevan melkosen hiano homma miehelleki. Ja varmasti onkin, ku hoksaa siltä kantilta asiaa tarkastella.

Keskustelu suju melkosen mukavasti, eikä ilmapiiri ollu niin musta ku aiemmin ku en oo pystyny olee asiasta hiljaa. Ja ny jälkeenpäinkin tuntuu, että VIHDOIN on saatu jotain edistystä asiaan. Kaukana ny vielä ollaan, mutta että joku alku edes. Nukkumaan mentyä sanoin vielä, että eikun kyllä mä oikeestaan odotan sitä, että päästäis käsitteleen tätä asiaa yhdessä.

Ja kyllähän mää vähän siinä illalla sorruin vuodattaan näitä turhaumiani, mutta koitin painottaa, että ei ne oo hänen haukkumisekseen. Lähinnä infoksi, että miten mä olen tähänastisen edistymättömyyden kokenut. Mut siis ny o vähä helpompi taas hengittää.

[Zeb]

^
Kuulin hiljattain radiosta, että mies osoittaa rakkautta puolisolleen hankkimalla vaikkapa uuden television kotiin. Mies nyökkäili vieressä hyväksyvästi. Revi siitä

[Pyry-Matias]

^
Kuulin hiljattain radiosta, että mies osoittaa rakkautta puolisolleen hankkimalla vaikkapa uuden television kotiin. Mies nyökkäili vieressä hyväksyvästi. Revi siitä

Ei rakkautta mutta pelisilmää

[1108]

Ja kun nyt pääsin vauhtiin, niin provosoin palstan ryppyotsa-ateisti-intellektuellijaostoa vielä vähän lisää: Raamatussa esitetty rakkauden määritelmä on nimittäin aivan oivallinen. Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä... kaiken se kestää jne. (enpä sentään ihan ulkomuistista osannut ladella koko litaniaa!).

Hold your horses!!!!

Raamattu sanoo myös:

Nainen luopui Jumalan sanasta, lankesi syntiin ensimmäisenä ja houkutteli miehen lankeamaan 3:1-7

Koska porttoja ei saa olla ja naisten on oltava neitsyitä naimisiin mennessään, tarkoittaa se, että sukupuolista puhtautta vaaditaan molemmilta. Esiaviollisista suhteista (jos nainen oli kihloissa toisen kanssa) seuraa kuolemanrangaistus. Deut.22:13-30

Avioeroa ei hyväksytä, mutta muutama laki on tehty olettaen että tätä kuitenkin tapahtuu. Deut.24:1-4 ja Jeesuksen kommentti Matt.19:3-9. Sama pätee moniavioisuuteen Deut.21:10-17.

Että (anteeksi vaan jos pakana opettaa), raamattu puhuu rakkaudesta erittäin rumasti ja naista halventavasti. Toisin kuin monessa pakanauskonnossa on nainen laitettu jopa miehen yläpuolelle.

PS: En omaa ryppyjä otsassa ja en ole intellektuelli (homojen hommaa).

[EveryWoman]

raamattu puhuu rakkaudesta erittäin rumasti ja naista halventavasti

Sitäkin. So? Pointti ei ollut keskustella Raamatusta vaan rakkaudesta.

[EveryWoman]

Ja ny jälkeenpäinkin tuntuu, että VIHDOIN on saatu jotain edistystä asiaan. Kaukana ny vielä ollaan, mutta että joku alku edes.

Hienoa. Toivottavasti voit myös hyväksyä että se tavoiteltu lopputilanne, jossa kaikki on täydellistä, ei "ehkä" ole edessä vielä vuosiin tai jopa vuosikymmeniin. Päämäärään pääsemistä tärkeämpää ja hauskempaa on itse matka. Elämä. Pääasia, että on päästy liikkeelle!

[EveryWoman]

Jos toivot toisen muuttuvan, kohtele häntä kuin hän olisi sellainen jo valmiiksi.

Jaa'a. Mitenköhän se käytännössä oikeen onnistuis. Ku emmää oikee voi tyhjästäkää alkaa kehumaan. Sekös vasta absurdia. Että kuvittelis toisen ottaneen asioita puheeks. Tai että hienoa ku kysyit ja tarkistit tän asian, vaikka se mitää oo kysyny.

Luovuutta peliin. Kuvittele, miten käyttäytyisit missäkin tilanteessa, jos miehesi käyttäytyisi juuri siten kuin toivot - tarkkaile miten sellaisten miesten vaimot käyttäytyvät - mieti mitä sellaista teet nyt, mitä et tekisi jos miehesi olisi jo puhjennut kukkaan (en sano "muuttunut", koska ei ole järkevää yrittää siirtää toiseen sellaisia ominaisuuksia joita hänessä ei ole - tämän kuitenkin uskon miehessäsi olevan ihan samoin kuin kenessä tahansa muussakin, se ei vain toistaiseksi ole kovin pinnalla). Voi nimittäin olla, että sinun käyttäytymisesi vaikuttaa miehesi käyttäytymiseen tavoilla, joita ei ole mahdollista tiedostaa - ainoastaan testata.

Yksittäisiä konkreettisia asioita tärkeämpää on fiilis. Sellainen meininki, että on vain ajan kysymys koska kaikki järjestyy, ja että vaikka kaikenlaisia kehityskohteita toki on, niin ne eivät huolestuta tippaakaan koska homma hoituu kyllä. Eli usko. Ei siis mikään kristinusko tai muukaan uskomusjärjestelmä, vaan eräänlainen henkilökohtainen aivojen asento, jonka avulla voi surffata vaikeampienkin hetkien yli toivoa menettämättä. Fiiliksen voimalla siirtyy vuoret.

[Mida]

Tuon edistysaskeleen jälkeen tuuli kääntyi. Usko, toivo, luottamus kipittivät kilvan kotiin. Nyt on ollut niin että! Ainakin minun puoleltani. Ja kyllähän tässä pyörät lähtivät jo enemmänkin pyörimään asian kanssa, sitten elämästä tuli yhtä härdelliä reiluksi viikoksi, yövieraita, matka Suomeen hautajaisiin ja nyt paluu viimein normaaliin arkeen.

On ollut yllättävän helppo jättää pelko ja epäilys yms. taakse. Ja siihen riitti ihan vaan se, että mieheltä tuli vihdoin selkeä viesti mukana olosta. Ei tarvi enää kököttää viikkotolkulla matkaselvityksessä että eikö se perkele aio lainkaan raahata luitaan tänne.

[EveryWoman]

Nyt on ollut niin että!

Jeee!! Onnea ja menestystä jatkoon.

[1108]

Pointti ei ollut keskustella Raamatusta vaan rakkaudesta.

Eli on ok lainata Raamatusta tekstiä mutta on väärin keskustella itse lainauksen lähteestä?

[EveryWoman]

Pointti ei ollut keskustella Raamatusta vaan rakkaudesta.

Eli on ok lainata Raamatusta tekstiä mutta on väärin keskustella itse lainauksen lähteestä?

Jos lainaan jonkun virkkeen, jota sanon hyväksi, sillä ei ole mitään tekemistä teoksen muun sisällön kanssa. Jos haluat keskustella Raamatun sisällöstä yleisesti, avaa ketju. Eix?

[1108]

Jos lainaan jonkun virkkeen, jota sanon hyväksi, sillä ei ole mitään tekemistä teoksen muun sisällön kanssa.

Eli jos lainaan Mein Kampf:sta yhden lausahduksen niin se ei ole paheksuttavaa?

On olemassa totuuksia, jotka ovat niin ilmeisiä, että ne juuri sen vuoksi jäävät tavalliselta maailmalta näkemättä tai ainakin huomaamatta. Maailma sivuuttaa tuollaiset ylen tavalliset viisaudet monestikin kuin sokea ja on mitä suurimmassa määrin hämmästynyt, jos äkkiä joku keksii sellaista, mikä sentään kaikkien pitäisi tietää.

[EveryWoman]

Eli jos lainaan Mein Kampf:sta yhden lausahduksen niin se ei ole paheksuttavaa?

No siis miksi ihmeessä olisi? Jos jokin lause on mielestäsi niin hyvä ja kannatettava, että haluat sen erikseen lainata, niin ei se sitä saastuta että lauseen on kirjoittanut joku pösilö tai että se on esiintynyt yhteydessä, jossa on esitetty myös sontaa. Asiat kannattaa pyrkiä arvioimaan asioina eikä sen mukaan kuka tai missä niitä esitetään.

[1108]

Asiat kannattaa pyrkiä arvioimaan asioina eikä sen mukaan kuka tai missä niitä esitetään.

Mielestäni on olemassa kuitenkin lainatun tekstin ja lähteen välillä yhteys mikä ei voi olla vaikuttamatta kirjoittajan mielipiteeseen. Jos lainaat Aku Ankkaa niin suhtaudut lainaukseen erilailla kuin lainatessasi raamattua.

Esimerkiksi: Juutalainen tokko lainaa Taisteluitani, ateisti tokko lainaa raamattua.

Itseäni lähinnä kiinnosti asia miksi joku lainaa raamattua ja paheksuu lähteestä keskustelua. Ylipäätänsä se että yksi kirjoittaja alkaa neuvomaan mistä saa ja mistä ei saa keskustella jossakin ketjussa on kokolailla keskustelupalstan idean vastaista.

[EveryWoman]

Asiat kannattaa pyrkiä arvioimaan asioina eikä sen mukaan kuka tai missä niitä esitetään.

Mielestäni on olemassa kuitenkin lainatun tekstin ja lähteen välillä yhteys mikä ei voi olla vaikuttamatta kirjoittajan mielipiteeseen.

Anteeksi nyt, tiedän että sulla on huono päivä jne., mutta aika hämmentävästi sanottu. Siis: jos siteeraan Raamattua, mielipiteeni muuttuu jotenkin mystisesti enemmän Raamatun ideologian mukaiseksi kuin se muuten olisi?

Jos lainaat Aku Ankkaa niin suhtaudut lainaukseen erilailla kuin lainatessasi raamattua.

Ehkä se sulla menee noin, mulla ei. Jos löydän hienon ajatuksen, pidän sitä aivan yhtä hienona ajatuksena riippumatta siitä onko sen esittänyt Khalil Gibran, Tomi Putaansuu, Muhammed vai Frank Jonker. Arvioin ajatuksia sen mukaan, minkä verran niissä on järkeä enkä sen mukaan minkä verran niiden esittäjällä on järkeä.

Esimerkiksi: Juutalainen tokko lainaa Taisteluitani, ateisti tokko lainaa raamattua.

Miksei lainaisi? Minäkin olen (varmaan sinun määritelmilläsi) ateisti.

Itseäni lähinnä kiinnosti asia miksi joku lainaa raamattua ja paheksuu lähteestä keskustelua. Ylipäätänsä se että yksi kirjoittaja alkaa neuvomaan mistä saa ja mistä ei saa keskustella jossakin ketjussa on kokolailla keskustelupalstan idean vastaista.

No kylläpä nyt elämä potkii päähän.

Raamatun asiasisällöstä keskustelu ei liity aiheeseen mitenkään, koska alkuperäinen aihe on parisuhteet ja minäkään en omassa postauksessani ottanut mitään kantaa Raamatun asiasisältöön, ainoastaan lainasin sieltä pikku pätkän, jonka olisin yhtä hyvin voinut esittää omin sanoin. Olennaista oli siis se, mitä siinä pätkässä sanottiin, ei se että se sattui olemaan peräisin Raamatusta.

Mutta siis totta hemmetissä sinä saat keskustella Raamatusta tässä ketjussa, jos se sinun mieltäsi lämmittää. Ehkä kannattaa kokeilla, jospa jostain löytyisi kiinnostunut keskustelukumppanikin! Toisaalta sellaisen löytymistä juuri edesauttaisi se oma ketju aiheelle, ja aiheiden pitäminen omissa ketjuissaan olisi lisäksi keskustelupalstan idean mukaista (ei vastaista) - mutta tee ihmeessä ihan kuten haluat.

[1108]

Siis: jos siteeraan Raamattua, mielipiteeni muuttuu jotenkin mystisesti enemmän Raamatun ideologian mukaiseksi kuin se muuten olisi?

Jos henkilö on tutustunut johonkin lähdeteokseen ja lainaa sitä niin eikö se tarkoita että henkilö on sisäistänyt asian mitä teos käsittelee ja ymmärtää sen sanoman?

Minkä verran niissä on järkeä enkä sen mukaan minkä verran niiden esittäjällä on järkeä.

Millä laskennalla ynnäät esittäjän järjen? Josef Mengele oli varmasti mielestäsi sekopää. Mies kuitenkin teki useita läpimurtoja lääketieteessä.

Minäkin olen (varmaan sinun määritelmilläsi) ateisti.

En pysty määrittelemään sinua. En määrittele kirjoittajia keskustelupalstoilla henkilöinä, ainoastaan kirjoittajina.

No kylläpä nyt elämä potkii päähän.

Itseasiassa ei edes potki.

Olennaista oli siis se, mitä siinä pätkässä sanottiin, ei se että se sattui olemaan peräisin Raamatusta.

Tuo mainitsemasi kirja muuten kirjoitetaan pienellä.

[EveryWoman]

Siis: jos siteeraan Raamattua, mielipiteeni muuttuu jotenkin mystisesti enemmän Raamatun ideologian mukaiseksi kuin se muuten olisi?

Jos henkilö on tutustunut johonkin lähdeteokseen ja lainaa sitä niin eikö se tarkoita että henkilö on sisäistänyt asian mitä teos käsittelee ja ymmärtää sen sanoman?

Öö, annas kun mietin: ei. Kunpa tarkoittaisikin! Silloinhan esimerkiksi kaikki Kitinässä minun tekstejäni lainaavat keskustelijat olisivat ymmärtäneet mitä olen kirjoittanut. Ja vaikka joku olisikin ymmärtänyt jotakin, ei siitä vielä seuraa että hänen ymmärtämänsä aihe vaikuttaisi hänen ajatteluunsa sillä ilmeisimmällä tavalla.

Minkä verran niissä on järkeä enkä sen mukaan minkä verran niiden esittäjällä on järkeä.

Millä laskennalla ynnäät esittäjän järjen?

En millään, kun ei ole tarvetta. Sanoinhan juuri, että esittäjän järkevyydellä ei ole minulle merkitystä.

Josef Mengele oli varmasti mielestäsi sekopää. Mies kuitenkin teki useita läpimurtoja lääketieteessä.

Yritetäänpä nyt vielä vääntää rautalangasta: jos löytäisin jonkin Mengelen esittämän lausahduksen, jota pitäisin erinomaisen hyvänä, siteeraisin sitä ihan ilomielin Kitinässä sopivan hetken tullen. Miksi ylipäänsä edes otit Mengelen esiin? Minusta tämä näyttää siltä, että yrität löytää jonkun henkilön (Mengele) tai aiheen (Raamattu), josta olisimme eri mieltä, vain päästäksesi riitelemään kanssani.

Siltä varalta, että tulkitsin oikein, helpotan tehtävääsi kertomalla, että vaatesuunnittelijan (tai muidenkaan taidealojen edustajien) järkyttäminen elämän marginaali-ilmiöillä ei ole mitenkään erityisen yksinkertaista. Hui, Mengele ja tiede! Ehkä kannattaisi vaihtaa joko kohdetta tai strategiaa?

Minäkin olen (varmaan sinun määritelmilläsi) ateisti.

En pysty määrittelemään sinua. En määrittele kirjoittajia keskustelupalstoilla henkilöinä, ainoastaan kirjoittajina.

Juu, mutta sinulla on oltava käytössä jonkinlainen ateismin määritelmä, kun kerran käytät ateismi-sanaa. Ellet sitten käytä käsitteitä ilman mitään ajatusta siitä, mitä niillä tarkoitat. Se, että uskon sopivani tuohon määritelmääsi, on oma arvaukseni.

No kylläpä nyt elämä potkii päähän.

Itseasiassa ei edes potki.

Siis tikusta asiaa ihan muuten vaan?

Olennaista oli siis se, mitä siinä pätkässä sanottiin, ei se että se sattui olemaan peräisin Raamatusta.

Tuo mainitsemasi kirja muuten kirjoitetaan pienellä.

Kirjojen nimet, kuten Koraani, Pelimiehen käsikirja ja Pääministerin morsian, kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Jos et Raamattua uskalla isolla kirjoittaa, niin aika nöhverö olet mieheksi. Tai sitten hämmentävän piilokristillinen!

[Niba]

Väsyä läppää, ei jaksaisi lukea tommosta ees "suhteilut" = mokailut-osiossa!

[NuoriDaavid]

Ihmisellä täytyy olla myös pelisilmää, myös sosiaalista pelisilmää.

Oot oppinut uuden sanan näemmä. Jostain Valittujen palojen suhdeoppaasta vai?

Aikanaan oli olemassa "Matti Nykäsen parisuhdevinkit"-palveleva puhelin.

Täytyy kyllä rehellisesti ( ) sanoa, että kyseinen palvelu on mennyt meikäläiseltä täysin ohi. Miten tuollainen Killer Application on voinut vaipua unhoon?? Jos palvelu olisi lanseerattu vuosituhannen vaihteessa wap-sovelluksena, niin Matti olisi varmasti helposti kerännyt pääomasijoittajilta muutaman kymmenen miljuunaa jo ensimmäisellä rahoituskierroksella.

[Puliveivari]

Kaikenlaiset kommentit ja pohdinta ovat tervetulleita.

Kuunapäivänäikinämilloinkaan ei kannata olla rehellinen, vaan yrittää ajatella toisen hyvää. Valitettavasti rehellisyys ja rakentavuus kulkevat vain harvoin käsi kädessä. Siksi valehtelemisen opettelu on tärkeää.

Valehtelusta saa jäädä myös kiinni, kunhan osaa ilmaista sellaisen kokonaismerkityksen, että kumppani ymmärtää valehtelun olevan valinta suhteen hyväksi. Pelkästään itsekäs valehtelu kääntyy suhdetta vastaan.