Olen tässä aamulla harjoitellut itsetuntemusta keskustelemalla vatsastapuhujani kanssa. Sen ääni vain häiritsee minua, sillä se kuulostaa kovin eleettömältä, lakoniselta ja vähän juopuneelta. Mutta luulen ettei sitä voi harjoitella pois yhtään sen enempää kuin normaalia puheääntäänkään.
Vadim kirjoitti:...tapaan ihanan tytön ja tuhoan sitten vahingossa hänen numeronsa.
Oletko muuten ihan varma että se oli vahinko?
No tätä vanhin ystävänikin epäili - siis että ei ollut. Tämä ei tosin selitä, miksi olen yrittänyt tavoittaa häntä sen jälkeen noin sadalla eri tavalla - ellei sitten ole niin, että oikeiksi uskomani tiedot ovatkin kieron mieleni vääristelyä.
Tämä olisi jo kyllä vähän julmaa. Huijaisin itse itseäni ja kärsisin, kun kaikki tiet vievät ei-mihinkään. Kiinnostava teoria silti!
Pakko palata tähänkin aiheeseen vielä, koska päädyin kehittelemään tuotakin teoriaa eteenpäin... Tämä kaikki liittyy siihen Diorin pukuusi. Olit huomannut ongelman ja alkanut pelätä (sen puvun ratkeamista siis), ja päätit keksiä jotain muuta ajateltavaa. Niinpä paikansit nätin tytön ja järjestit itsellesi tämän puhelinnumeron, minkä jälkeen hukkasit sen tahallasi. Lopputuloksena et voinutkaan keskittyä tämän tytön ajattelemiseen, mikä olisi edesauttanut sitä puvun ratkeamista, vaan pelkästään sen puhelinnumeron metsästämiseen, mikä on paljon turvallisempaa.
