Niin no. Pienelle yritykselle on täysin mahdollista päättää ostaa pieni laitos ja ryhtyä tekemään jotain erikoispaperia. Isolle yritykselle ei ole mahdollista myydä ydinliiketoimintaansa ja ryhtyä tekemään jotain pikkubisnestä, vaikka se olisi kannattavaakin.PerttiMakimaa kirjoitti:Suomalaisella selluteollisuudella on loistava tulevaisuus, sillä on näet paras tuote.
Metsäyhtiöitten aneemiset tulokset ja niitten juuret löytyvät 90-luvun lopulta jolloin tuotekehitysrahat ja investoinnit hyydytettiin. Ostettiin kyllä vaikka mitä toivottomia laitoksia ympäri maailmaa niin paljolla mitä satuttiin pyytämään. Silloin kun suomalaiset menivät tarkistamaan mitä pohjois-amöriikasta tuli ostettua he hämmästelivät miten paikat ja koneet olivat näin rempallaan. Nyt meininki on samaa täällä. Asiantuntijat varoittivat ensimmäistä kertaa (tai siis minä luin ensimmäistä kertaa asiasta) 1999, että kymmenen vuoden päästä tällä menolla tapahtuu kauheita.
Silloin oli suuruuden paradigma vaikka ehkä viisauden ja keskittymisen tyyli olisi toiminut paremmin. Vertaa vaikka erästä kumikenkä/vessapaperivalmistajaa, joka päätti keskittyä yhteen hommaan...
Lyhyesti sanottuna. Kaikki kyvyttömältä suomalaisjohdolta muille myydyt laitokset ovat nykyään kannattavia erikoistuneita laitoksia. Tämä ei liene sattuma.
Paperimarkkinat kasvavat pari prosenttia vuodessa. Tällaisessa tilanteessa ainoa vaihtoehto on ostaa kilpailijat pois häiriköimästä, jolloin hintatasoon pystyy sentään vaikuttamaan, ja keskittyä tuotannon tehostamiseen. Paperiteollisuudessa tehostaminen vaan tarkoittaa entistä suurempien tuotantolaitosten rakentamista, eikä tätä voi jatkaa loputtomiin, koska maailmalle ei yksinkertaisesti mahdu enempää paperia. Suomalaisteollisuus on myös yrittänyt keskittyä korkeamman jalostusasteen tuotteisiin, mutta kuten sanottua, erikoistuotteiden kysyntäkin on rajallista.
Sovellettuna Kemijärven sellutehtaaseen tämä tarkoittaa seuraavaa. Sellulle ei yksinkertaisesti ole kysyntää, ja siksi ei ole mikään ratkaisu myydä sellutehdasta jollekin toiselle yritykselle, koska se ei ratkaise ylitarjontaa. Siksi se on pakko lopettaa, vaikka sille ilmaantuisi jostain tuhat ostajaa.
Suomalainen on eittämättä kriisissä, mutta se ei välttämättä johdu siitä, että ne olisivat tehneet mitään väärin. Aika on vain ajanut niiden liiketoimintamalleista ohi, eikä uusia ole helppoa löytää. Ainoana ratkaisuna on tehostaa innovaatioiden kehittämistä ja kaupallistamista, eikä tällaista tapahdu heittämällä hyvää rahaa huonon perään (esim. maatalouteen ja syrjäseutujen tekohengittämiseen). Ulkomaankauppamme vaihtosuhde on heikentynyt jatkuvasti viimeisen vuosikymmenen, ja jos tunnelma jatkuu tällaisena, täällä on kohta aika kylmä. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko paperikoneisiin pantu rahaa vai ei.
