Arvottomat
Mika Kaurismäen roadmovie vuodelta 1982. Tämä elokuva teki Kaurismäen veljeksistä lopullisesti tunnettuja niin kotimaiselle kuin kansainvälisellekin yleisölle. Se oli myös pääosaa esittävän Matti Pellonpään ensimmäinen elokuva. Tässä elokuvassa, kuten Kaurismäkien tuotannossa yleensäkin, on jotain niin suomalaisen haikeaa. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta kyllä tästä kotimaansa tunnistaa. Elokuva on erinomainen kuvaus siitä, millainen Suomi oli 25 vuotta sitten. Näyttelijät ovat kotimaista huippua, dialogi on Kaurismäkeläisen kirjakielistä, pelkistettyä ja nasevaa ja erinomainen soundtrack Anssi Tikanmäen käsialaa.
Elokuvien päähenkilöt elävät yleensä järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, niin tässäkin tapauksessa. Pääosissa ovat pikkurikollinen Manne (Matti Pellonpää), maalaispoika Harri (Juuso Hirvikangas) sekä kaunis Veera (Pirkko Hämäläinen), jotka ajavat poliisit ja gangsterit kintereillään halki katoavan suomalaisen maalaismaiseman vanhalla Volgalla, vailla varsinaista päämäärää. Myös Rauli Badding Somerjoki vilahtaa elokuvassa Agentsien kanssa.
DVD kuului "The Mika Kaurismäki Collection" -sarjaan, joten se sisälsi extrana myös MK:n haastattelun tämän elokuvan teosta. Haastatteluun puolestaan sisältyi mm. hauska tarina siitä, kuinka olivat kiertäneet elokuvassa esiintyvällä Volgalla edellisenä kesänä kaikki kuvauspaikat.
Suosittelen. Ajaton klassikko.
Katsoin leffan
-
Rouva Pupu
-
Rouva Pupu
Kyllä vaan. Aivan huippu.aimohaiku kirjoitti:Arvottomat
Mika Kaurismäen roadmovie vuodelta 1982. Tämä elokuva teki Kaurismäen veljeksistä lopullisesti tunnettuja niin kotimaiselle kuin kansainvälisellekin yleisölle. Se oli myös pääosaa esittävän Matti Pellonpään ensimmäinen elokuva. Tässä elokuvassa, kuten Kaurismäkien tuotannossa yleensäkin, on jotain niin suomalaisen haikeaa. En osaa sitä tarkemmin selittää, mutta kyllä tästä kotimaansa tunnistaa. Elokuva on erinomainen kuvaus siitä, millainen Suomi oli 25 vuotta sitten. Näyttelijät ovat kotimaista huippua, dialogi on Kaurismäkeläisen kirjakielistä, pelkistettyä ja nasevaa ja erinomainen soundtrack Anssi Tikanmäen käsialaa.
Elokuvien päähenkilöt elävät yleensä järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella, niin tässäkin tapauksessa. Pääosissa ovat pikkurikollinen Manne (Matti Pellonpää), maalaispoika Harri (Juuso Hirvikangas) sekä kaunis Veera (Pirkko Hämäläinen), jotka ajavat poliisit ja gangsterit kintereillään halki katoavan suomalaisen maalaismaiseman vanhalla Volgalla, vailla varsinaista päämäärää. Myös Rauli Badding Somerjoki vilahtaa elokuvassa Agentsien kanssa.
DVD kuului "The Mika Kaurismäki Collection" -sarjaan, joten se sisälsi extrana myös MK:n haastattelun tämän elokuvan teosta. Haastatteluun puolestaan sisältyi mm. hauska tarina siitä, kuinka olivat kiertäneet elokuvassa esiintyvällä Volgalla edellisenä kesänä kaikki kuvauspaikat.
Suosittelen. Ajaton klassikko.
When the going gets weird, the weird turn pro.
Dr. Hunter S. Thompson
Dr. Hunter S. Thompson
-
Bhven
-
bedlam
Reservoir Dogs
Kyl toimii. Muutama pikkuseikka tässä häiritsee, mutta muutoin toimiva ja napakasti mukaansatempaava kattaus tarantinomaisuutta.
Kyl toimii. Muutama pikkuseikka tässä häiritsee, mutta muutoin toimiva ja napakasti mukaansatempaava kattaus tarantinomaisuutta.
-
1108
Rouva Pupun pyynnöstä:
Nojohan oli pläjäys.
Pikku Wille on yksin olemassa koira on tosin seurana. Vissiin sitä harmittaa tai jotakin. Siinä sitä kruisaillaan autolla ja lievitetään ihmisikävää flirttaamalla mallinukeille. Iltasin maataan kylpyammeessa kun ulkona vipeltää ne pahat pojat. Päivisin sitten messässetään vintiöitä joita on kiva tökkiä neuloilla kellarissa. On kovin jännää.
Sitten mennään vissiin omaan ansaan ja päälle vielä tökätään puukolla omaan reiteen (tyhmää mielestäni), oletan että oli oma ansa koska muutakaan järkeä tilanteeseen löytänyt. Koiruus kuolee ja sitten ahistaa, mitä muutakaan tehtävänä kun tapppaa vintiöitä. Vituiks menee mutta joku täti tulee puskasta ja pelastaa. Sitten katotaan Shrekkiä ja kiukutaan. Sitten vintiöt vittuilee liikaa ja koko maailma räjähtää pillunpäreiksi ja täti putputtaa autolla tietäpitkin ja löytää kavereita.
Lopputulos: Kasa nättiä efektiä ja järjettömiä juonenkäänteitä. Vittuaks kai sitten siitä, kassoi tämän kerran mutta ei toistakertaa.
3/5
Nojohan oli pläjäys.
Pikku Wille on yksin olemassa koira on tosin seurana. Vissiin sitä harmittaa tai jotakin. Siinä sitä kruisaillaan autolla ja lievitetään ihmisikävää flirttaamalla mallinukeille. Iltasin maataan kylpyammeessa kun ulkona vipeltää ne pahat pojat. Päivisin sitten messässetään vintiöitä joita on kiva tökkiä neuloilla kellarissa. On kovin jännää.
Sitten mennään vissiin omaan ansaan ja päälle vielä tökätään puukolla omaan reiteen (tyhmää mielestäni), oletan että oli oma ansa koska muutakaan järkeä tilanteeseen löytänyt. Koiruus kuolee ja sitten ahistaa, mitä muutakaan tehtävänä kun tapppaa vintiöitä. Vituiks menee mutta joku täti tulee puskasta ja pelastaa. Sitten katotaan Shrekkiä ja kiukutaan. Sitten vintiöt vittuilee liikaa ja koko maailma räjähtää pillunpäreiksi ja täti putputtaa autolla tietäpitkin ja löytää kavereita.
Lopputulos: Kasa nättiä efektiä ja järjettömiä juonenkäänteitä. Vittuaks kai sitten siitä, kassoi tämän kerran mutta ei toistakertaa.
3/5
-
Herra Manala
Hot rod *½
Kosmista paskaa. Leffan ainoa positiivinen pilkku oli Ian "Lovejoy" McShanen täysin keskinkertainen roolisuoritus.
Bedlam pieruleffahumoristina voisi tykätä, minua ei naurattanut. Se kertonee jotain jos sanon että elokuvan hauskin kohta oli kun kaveri tippui rinnettä pitkin alas. Kohtaus on onneksi varsin aikaisessa vaiheessa elokuvaa, joten jos kyseisen elokuvan aikoo kuitenkin katsoa, voi sen katsomisen lopettaa hyvällä omallatunnolla tuon kohtauksen jälkeen. Koko loppuraina on täynnä itseään toistavia ennalta-arvattavuuksia.
Kosmista paskaa. Leffan ainoa positiivinen pilkku oli Ian "Lovejoy" McShanen täysin keskinkertainen roolisuoritus.
Bedlam pieruleffahumoristina voisi tykätä, minua ei naurattanut. Se kertonee jotain jos sanon että elokuvan hauskin kohta oli kun kaveri tippui rinnettä pitkin alas. Kohtaus on onneksi varsin aikaisessa vaiheessa elokuvaa, joten jos kyseisen elokuvan aikoo kuitenkin katsoa, voi sen katsomisen lopettaa hyvällä omallatunnolla tuon kohtauksen jälkeen. Koko loppuraina on täynnä itseään toistavia ennalta-arvattavuuksia.
-
isohaara
Tuo oli kyllä aivan idioottimainen kohtaus, muuten leffa oli kertakäyttökamaa - katselee kerran ja unohtaa sitten.1108 kirjoitti:Sitten mennään vissiin omaan ansaan ja päälle vielä tökätään puukolla omaan reiteen (tyhmää mielestäni), oletan että oli oma ansa koska muutakaan järkeä tilanteeseen löytänyt.
-
SikaMika
Mutta ostaa kuitenkin varmaan voisit?bedlam kirjoitti:En mää kyllä tuon tyylisistä piruhuumorileffoista tykkää edes sen vertaa kuin sinä, kannen ja kuvauksen perusteella en tuota edes harkitsisi koskaan katsovani.
Niin, itse katsoin viimein eilen kotimaisen Paha maa -elokuvan. Aivan loistopätkä, alun musta komiikka muuttui loppua kohden silkaksi ahdistukseksi. Tunteita se herätti: minä sain nauraa ja seuralainen itkeä, jotain siis jokaiselle. Hyviä näyttelijäsuorituksia niin sivu- (mm. Mikko Kouki ja Sulevi Peltola) kuin pääosissakin (mm. Jasper "yleensä täysi inhokki" Pääkkönen), käsikirjoitus on myös varsin tiivis paketti. Toimii. Suosittelen.
-
bedlam
-
Vihtahousu
Tuo ollut katsomislistalla jo nelisen viikkoa, subbarin päällä DVD-laitteen vieressä on majaillutHerra Manala kirjoitti:Hot rod *½
Kosmista paskaa..
Veli heitti sen että pitäs kattoa, en ole pieruhuumorin kova ystävä, mutta luulenpa etten kuitenkaa tykkää tuosta. Vaikka olen yksi ainoista ihmisistä maapallolla joka tykkäs BeerFest-elokuvasta.A Fish called Wanda
Mitäpä tähän vois sanoa, jos Jamie Lee Curtis on jopa leffassa kateltava, niin leffan on pakko olla vitun hyvä. Komediassa paremmin vetivät: John Cleese ja Kevin Kline, olihan siinä joitain muitakin mutta niitä jaksa.
-
killkill
Osittain samoilla linjoilla, mutta en tuomitsisi ihan noin jyrkästi.1108 kirjoitti:Rouva Pupun pyynnöstä:I Am Legend
Lopputulos: Kasa nättiä efektiä ja järjettömiä juonenkäänteitä. Vittuaks kai sitten siitä, kassoi tämän kerran mutta ei toistakertaa.
3/5
Tarina on kliseisyydestään huolimatta periaatteessa hyvä, pitää muistaa että se pohjaa jo 1950-luvulla kirjoitettuun kirjaan. Tavallaan harmi että hanke juuttui kehittelyhelvettiin niin pitkäksi aikaa että Danny Boyle ehti kipaista ohi sprintterizombi-filkoillaan ("28 Days Later" + jatko). Suurin miinus tulee "nää on nähty jo" - CGI-zombeista, jotka Boylen real-actor-raivopäihin verrattuna lähinnä huvittavat. Muovisen näköisiä ja fysiikkamallinnus jotain aivan kamalaa.
Yksin suur-Manhattanille raivotauti-zombie-vampyyri-lauman keskelle jämähtäneen tiedemiehen ahdistuksesta olisi voinut lypsää paljon enemmänkin irti, Will Smith kun ei ole kummoinkaan luonnenäyttelijä - häviää itseasiassa hännänmitalla sympaattiselle koirakumppanilleen.
Muutamia hyviä säikkyhetkiä ja vauhdikkaita toimintakohtauksia, mutta millään mitalla leffa ei nouse klassikoksi. Autioitunut Manhattan oli kyllä luotu tyylikkäästi, pienillä jutuilla.
-
masa
Täältä täysin toisenlainen arvio. 28 Days Later meets Resident Evil. Lopputulos, yksi vuoden surkeimmista leffoista. Ei maksa vaivaa maksaa leffalippua. Warena ja darrapaivänä, ehkä menettelee. Arvio 1/51108 kirjoitti: Lopputulos: Kasa nättiä efektiä ja järjettömiä juonenkäänteitä. Vittuaks kai sitten siitä, kassoi tämän kerran mutta ei toistakertaa.
-
aimohaiku
Sooloilua
Katja Kallion Sooloilua-romaaniin perustuva kotimainen draamakomedia. Kolmikymppinen toimittaja Emma ihastuu huippukapellimestari Joel Abrahamssoniin. Tämä elokuva oli ihan yhtä huono kuin miltä se kuulostaakin.
"Eläväisellä ja energisellä ääniraidalla kuulaan lukuisia nuoria artisteja kuten Chisu, Jippu ja Kristiina Brask."
Sehän oli täyttä tuubaa koko ääniraita. Paitsi Jipun musiikista pidän.
Katja Kallion Sooloilua-romaaniin perustuva kotimainen draamakomedia. Kolmikymppinen toimittaja Emma ihastuu huippukapellimestari Joel Abrahamssoniin. Tämä elokuva oli ihan yhtä huono kuin miltä se kuulostaakin.
"Eläväisellä ja energisellä ääniraidalla kuulaan lukuisia nuoria artisteja kuten Chisu, Jippu ja Kristiina Brask."
Sehän oli täyttä tuubaa koko ääniraita. Paitsi Jipun musiikista pidän.
-
Herra Manala
BeerFestistä en tiedä mitään, mutta komediat on kyllä kaikista paskinta shittiä arvosteltavaksi. Ihan paska shit dumppia. Komediat kärsii tai hyötyy kaikista eniten sen hetkisestä mielenlaadusta, missä zombienoituna elokuvan katsoo. Lupaan etten arvostele enää ikinä komedioita (pl. Francis Ford Coppolan leffat). Nimittäin tulin itsekin hieman katumapäälle tuon Hot Rodin arvostelun, ja sen pisteytyksen suhteen. Syvällisen pohdinnan ja itseanalysoinnin jälkeen tulin nimittäin siihen tulokseen, että jos olisin juuri saanut pillua, pullon tapiota, sekä vetänyt kolmen gramman blossit vesipiipusta kunnon kukkaa, olisin antanut kyseiselle leffalle kaksi tähteä.Vihtahousu kirjoitti:Tuo ollut katsomislistalla jo nelisen viikkoa, subbarin päällä DVD-laitteen vieressä on majaillutHerra Manala kirjoitti:Hot rod *½
Kosmista paskaa..
-
Herra Manala
Harsh Times ****
Kosmista paskaa. Voi vittu että voi vituttaa katsoa tällaista leffaa 3 tuntia sen jälkeen kun on luvannut lopettaa röökinpolton. En voi suositella kellekään. Vituttaa enemmän kuin muumipeikkoa.
Kosmista paskaa. Voi vittu että voi vituttaa katsoa tällaista leffaa 3 tuntia sen jälkeen kun on luvannut lopettaa röökinpolton. En voi suositella kellekään. Vituttaa enemmän kuin muumipeikkoa.
-
1108
-
killkill
War
Kun laitetaan suosikki-wushu-kenkijäni Jet Li ja favourite-kovanaamani Jason Statham samaan rainaan, lopputulos ei voi olla huono, eihän? Kyllä ja ei.
Kuten julisteesta voi puolilla aivoilla varustettu itse päätellä, herrat pelaavat vastakkaisissa leireissä - toinen FBI-ukko (Statham) kostoretkellä työtoverinsa perheen teloittanutta mafian palkkatappajaa jahtaamassa - toinen yllättäen tämä samainen tappaja (Li). Kuinka originelliä. Kostoteema onkin ihan uutta kung-fu-action -rintamalla. Kun ollaan ensin möyhennetty sekä yakuzan että kiinalaistriadien rivejä kiitettävällä innolla, päästään lopun pakolliseen show-downiin - ei kuitenkaan ilman Yllättävää Juonenkäännettä (!!!)
Genressään muuten ihan kelpo ajankulu kärsii eniten muutamasta Grand Canyonin kokoisesta aukossa tarinan logiikassa. Toiminta on kuitenkin hyvin kuvattua, eikä Jet-setäkään roiku vaijereissa, kuten esimerkiksi kamalassa "The Onessa". Jopa jäykkis-Jason on saatu liikkumaan ihan näppärän näköisesti.
***
Veneenkuljetus-peräkärry
Kun laitetaan suosikki-wushu-kenkijäni Jet Li ja favourite-kovanaamani Jason Statham samaan rainaan, lopputulos ei voi olla huono, eihän? Kyllä ja ei.
Kuten julisteesta voi puolilla aivoilla varustettu itse päätellä, herrat pelaavat vastakkaisissa leireissä - toinen FBI-ukko (Statham) kostoretkellä työtoverinsa perheen teloittanutta mafian palkkatappajaa jahtaamassa - toinen yllättäen tämä samainen tappaja (Li). Kuinka originelliä. Kostoteema onkin ihan uutta kung-fu-action -rintamalla. Kun ollaan ensin möyhennetty sekä yakuzan että kiinalaistriadien rivejä kiitettävällä innolla, päästään lopun pakolliseen show-downiin - ei kuitenkaan ilman Yllättävää Juonenkäännettä (!!!)
Genressään muuten ihan kelpo ajankulu kärsii eniten muutamasta Grand Canyonin kokoisesta aukossa tarinan logiikassa. Toiminta on kuitenkin hyvin kuvattua, eikä Jet-setäkään roiku vaijereissa, kuten esimerkiksi kamalassa "The Onessa". Jopa jäykkis-Jason on saatu liikkumaan ihan näppärän näköisesti.
***
Veneenkuljetus-peräkärry
-
killkill
Pako New Yorkista
Kaikkien Kulttileffojen Isä! John Carpenter naulasi ja naputti 1970-1980-luvuilla monta klassikkoa, mutta tulipa vuoleskelleeksi siinä seassa muutaman tökerön puu-ukkelinkin. Kurt Russelin staraama toimintapläjäys on yksi niistä.
Eletään vuotta 1997 ja New York on aidattu kamalaksi Kakolaksi. Tietysti Air Force One tipahtaa sinne, mukanaa pressa salkku täynnä Salaisuuksia. Kun kytät eivät saa retrievattua residenttiä, asialle pannaan Kunnon Ketku, ex-marine-super-commando-nyt-pankkirosvo Snake Plissken. Hurjaa!
Kaikki kulttifilmin ainekset: ylinäytteleminen, kamala pimputus-musiikki, kipeä puvustus ja käsittämätön tarina. Omalla tavalla hyvinkin viihdyttävä, nyt ei vaan osunut oikea mielentila kohdalle.
Google tietää kertoa, että tästä ollaan tekemässä remake-versiota, suunniteltu julkaisu ensi vuonna. Saa nähdä toteutuuko, Wikin mukaan alkuperäisesti pääosaan castattu Gerald ("300") Butler ja ohjaaja Len Wiseman ovat jo häipyneet projektista...
[/b]
Kaikkien Kulttileffojen Isä! John Carpenter naulasi ja naputti 1970-1980-luvuilla monta klassikkoa, mutta tulipa vuoleskelleeksi siinä seassa muutaman tökerön puu-ukkelinkin. Kurt Russelin staraama toimintapläjäys on yksi niistä.
Eletään vuotta 1997 ja New York on aidattu kamalaksi Kakolaksi. Tietysti Air Force One tipahtaa sinne, mukanaa pressa salkku täynnä Salaisuuksia. Kun kytät eivät saa retrievattua residenttiä, asialle pannaan Kunnon Ketku, ex-marine-super-commando-nyt-pankkirosvo Snake Plissken. Hurjaa!
Kaikki kulttifilmin ainekset: ylinäytteleminen, kamala pimputus-musiikki, kipeä puvustus ja käsittämätön tarina. Omalla tavalla hyvinkin viihdyttävä, nyt ei vaan osunut oikea mielentila kohdalle.
Google tietää kertoa, että tästä ollaan tekemässä remake-versiota, suunniteltu julkaisu ensi vuonna. Saa nähdä toteutuuko, Wikin mukaan alkuperäisesti pääosaan castattu Gerald ("300") Butler ja ohjaaja Len Wiseman ovat jo häipyneet projektista...
[/b]-
bedlam
Last House on the Left
Tääkin Wes Cravenin kulttiversio Bergmanin Neidonlähteestä tuli vihdoin katsottua. Rikollisjengi kaappaa, raiskaa ja tappaa nuoren tyttökaksikon mutta eksyykin vahingossa etsimään majapaikkaa toisen tytön vanhempien luolta.
Cravenin tarkoitushan oli leffalla näyttää väkivalta oikeasti kauhistuttavana ja aitona asiana sen normaalin länkkäriammuskelun sijaan. No ok, ymmärrän toisaalta ajatuksen mutta tämä lähtökohta tiedostaen on outoa, että nuorten teinityttöjen raiskauksen, tapon ja suolistamisen välissä leffa siirtyy funkyn musan saattelemana seuraamaan komediallisen kyttäkaksikon vitsailua, kun koko hahmoilla ei tarinan kannalta ole edes mitään virkaa?
Tai siis ehkä hän tuolla yritti parodioida sitä, miten kepeänä väkivalta näytetään elokuvissa mutta minusta se teki suurta hallaa koko alkuperäisajatukselle. Muutenkin kaikki suolten repimiset ja moottorisahailut tuntuivat jotenkin yliammutuille. Pääosapahikset kyllä hoitivat hommansa hienosti, varsinkin kun tämä taisi olla suunnilleen ainoa oikea elokuvaroolinsa koskaan. Toinen oli muusikko ja toinen pornonäyttelijä.
Ja dvd-ekstrat olivat kyllä hauskimmat aikoihin ja itse asiassa haastattelut alkuperäisidiksestä ja leffan tekemisestä nostivat itse elokuvankin arvoa.
Day of the Woman (I Spit on Your Grave)
Hieman samantyylinen, mutta Cravenin leffaa pahamaineisempi tekele 70-luvun lopulta. Tässäkin nuori nainen tulee jengin raiskaamaksi pahoinpitelemäksi, mutta jää henkiin ja suorittaa kostonsa itse. Tää oli kyllä jo aika rankkaa katsottavaa ja toimi ajatukseltaan paremmin kuin Cravenin leffa. On kyllä hämmästyttävää, että tätä leffaa haukuttiin raiskaamiseen yllyttäväksi ja naista halventavaksi. Mitä helvettiä. Toiset pitävät tätä päinvastoin feministisenä leffana ja sitähän tämä pikemminkin on. Elokuva näyttää raiskauksen äärimmäisen rumana ja väkivaltaisena tekona ja ei missään vaiheessa edes kerro tarinaa jengin näkökulmasta.
Se kostotarina vähän ontui ollessa lähinnä tavallista slasher-kamaa, mutta siltäkin osastolta kylpyhuonekohtaus sai vääntelehtimään ja irvistelemään.
Dawn of the Dead
Maailman paras zombileffa ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista muutenkin. En ollut aiemmin tätä Romeron hyväksymää "oikeata" versiota nähnyt, Suomi-dvd:llä oli julkaistu vain pidempi versio sekä Argenton leikkaus. Nyt bluureillä lisäksi kuvanlaatukin oli jotain ihan muuta kuin köpönen letterboksi.
Tää leffa toimii monella tasolla. Zombisplatterina, yhteiskuntasatiirina, komediana ja ihmissuhdedraamana. Vähän kuin RoboCop esimerkiksi. Ja ne Goblinin musat! Muistan, että bändin progepoppis vaati alussa amerikkalaisiin klassisemman tyylin kauhumusiikkeihin tottuneelta hieman aikaa tottua, mutta jo ensimmäisellä katselukerralla rekkakohtauksen musiikit juuttuivat syvälle tajuntaan.
Tääkin Wes Cravenin kulttiversio Bergmanin Neidonlähteestä tuli vihdoin katsottua. Rikollisjengi kaappaa, raiskaa ja tappaa nuoren tyttökaksikon mutta eksyykin vahingossa etsimään majapaikkaa toisen tytön vanhempien luolta.
Cravenin tarkoitushan oli leffalla näyttää väkivalta oikeasti kauhistuttavana ja aitona asiana sen normaalin länkkäriammuskelun sijaan. No ok, ymmärrän toisaalta ajatuksen mutta tämä lähtökohta tiedostaen on outoa, että nuorten teinityttöjen raiskauksen, tapon ja suolistamisen välissä leffa siirtyy funkyn musan saattelemana seuraamaan komediallisen kyttäkaksikon vitsailua, kun koko hahmoilla ei tarinan kannalta ole edes mitään virkaa?
Tai siis ehkä hän tuolla yritti parodioida sitä, miten kepeänä väkivalta näytetään elokuvissa mutta minusta se teki suurta hallaa koko alkuperäisajatukselle. Muutenkin kaikki suolten repimiset ja moottorisahailut tuntuivat jotenkin yliammutuille. Pääosapahikset kyllä hoitivat hommansa hienosti, varsinkin kun tämä taisi olla suunnilleen ainoa oikea elokuvaroolinsa koskaan. Toinen oli muusikko ja toinen pornonäyttelijä.
Ja dvd-ekstrat olivat kyllä hauskimmat aikoihin ja itse asiassa haastattelut alkuperäisidiksestä ja leffan tekemisestä nostivat itse elokuvankin arvoa.
Day of the Woman (I Spit on Your Grave)
Hieman samantyylinen, mutta Cravenin leffaa pahamaineisempi tekele 70-luvun lopulta. Tässäkin nuori nainen tulee jengin raiskaamaksi pahoinpitelemäksi, mutta jää henkiin ja suorittaa kostonsa itse. Tää oli kyllä jo aika rankkaa katsottavaa ja toimi ajatukseltaan paremmin kuin Cravenin leffa. On kyllä hämmästyttävää, että tätä leffaa haukuttiin raiskaamiseen yllyttäväksi ja naista halventavaksi. Mitä helvettiä. Toiset pitävät tätä päinvastoin feministisenä leffana ja sitähän tämä pikemminkin on. Elokuva näyttää raiskauksen äärimmäisen rumana ja väkivaltaisena tekona ja ei missään vaiheessa edes kerro tarinaa jengin näkökulmasta.
Se kostotarina vähän ontui ollessa lähinnä tavallista slasher-kamaa, mutta siltäkin osastolta kylpyhuonekohtaus sai vääntelehtimään ja irvistelemään.
Dawn of the Dead
Maailman paras zombileffa ja yksi kaikkien aikojen hienoimmista elokuvista muutenkin. En ollut aiemmin tätä Romeron hyväksymää "oikeata" versiota nähnyt, Suomi-dvd:llä oli julkaistu vain pidempi versio sekä Argenton leikkaus. Nyt bluureillä lisäksi kuvanlaatukin oli jotain ihan muuta kuin köpönen letterboksi.
Tää leffa toimii monella tasolla. Zombisplatterina, yhteiskuntasatiirina, komediana ja ihmissuhdedraamana. Vähän kuin RoboCop esimerkiksi. Ja ne Goblinin musat! Muistan, että bändin progepoppis vaati alussa amerikkalaisiin klassisemman tyylin kauhumusiikkeihin tottuneelta hieman aikaa tottua, mutta jo ensimmäisellä katselukerralla rekkakohtauksen musiikit juuttuivat syvälle tajuntaan.
-
Rouva Pupu
Kieltämättä mietin samaa, että miten yllyttää raiskaukseen?! Tämän jälkeen luulisi sen pipulin pysyvän pehmeänä muutaman minuutin. Kylpyhuonekohtauksesta samaa mieltä, jopa munattomana naisena. Aah, tuNtuupa hyvältä tai no ehkä ei sittenkään.bedlam kirjoitti:
Day of the Woman (I Spit on Your Grave)
kylpyhuonekohtaus sai vääntelehtimään ja irvistelemään.
Lisämaustetta antoi kostoretkellä se, että nörttimys vajaamus pääsi kuin pääsikin piNpan päälle vaikkakin orgasmin jälkeiset raukeudet jäivätkin väliin.
-
bedlam
Kieltämättä tuo kohta hieman epäilytti. Että nainen antoi nörtin hoitaa hommat ihan rauhassa, ennenkuin hirttolenkin heilautti. Mutta toisaalta siinä kai oli jujuna juuri se, että tyyppi sai ekaa ja viimeistä kertaa.Rouva Pupu kirjoitti:Lisämaustetta antoi kostoretkellä se, että nörttimys vajaamus pääsi kuin pääsikin piNpan päälle vaikkakin orgasmin jälkeiset raukeudet jäivätkin väliin.
Kommenttiraidalla filmikriitikko ihmetteli sitä, että miksi sitä kylpyhuonekohtausta ei jätetty sen tylsän venekohtauksen sijaan viimeiseksi. Oishan se ollutkin paljon hienompi lopetus, Jennifer laittaa levyn soimaan, istahtaa alas, karjuminen vaikenee ja lopputekstit rullaa päälle. Mutta miksi kylppärin ulkopuolella oli takalukko? Ja miksi pääpahis näyttää ihan tutulle näyttelijälle vaikkei ole näytellyt missään muualla koskaan?