irmelianneli kirjoitti:Ihan by the way näin total outsiderina, mut onks imettäminen aina ja kaikkien mielestä ihanaa ja upeeta ja miellyttävää? Tai paremminkin, onko ihminen jonka mielestä se on epämiellyttävää, inhottavaa ja sattuukin kaiken lisäks, niin jotenkin outo tai huono? (Itelleni nännit on niin arka asia, että puistattaa ajatuskin, ja tekis mieli huutaa ihan vaan ku ajatteleekin asiaa! Oon nähny nännipainajaisiakin koko elämäni)
Se mun kaveri vaan (joka ny muutenkin loukkaantui ja repeili aika pahasti synnytyksessä) ei tykkää yhtään niistä tissihommista ja muutenkin on tunnustanu ihan suoraan, että on ihan hajalla ku ei saa nukkua ku 2h yössä ja että 'ei tää ookkaan niin ihanaa mitä kuvitteli'.. Ja onhan se tosi sairaskin vielä.. (synnytyksestä nyt 1kk). Toisaalta ihan virkistävää että joku puhuu ääneen tommosistakin asioista, kun välillä tuntuu että asiaan kuuluis vaan julistaa jtn ääretöntä pumpulionnea ja elämän ja vauvan ihanuutta. Toisaalta taas tietenkin vähän säälittääkin. Mut se on 35v, ett ehkä se kerkis liikaa tottua itsenäisen elämän autuuteen ja luksukseen.
Omasta puolestani: Synnytyksen jälkeen imetys sattui useamman viikon ihan pirusti. Rinnoilla kesti aikansa tottua senkin jälkeen kun synnärillä nänneihin nousseet rakot olivat parantuneet. Sen jälkeen oli pääasiassa kivutonta, kätsyä ja mukavaa meno (mulle olis painajainen joutua pesemään pulloja, lämmittämään maitoa jne kun vaihtoehtona on ainavalmis ruoka). Hampaiden tullessa lapsen suun ph muuttui ja se pienenä nipistelynä tuntui. Lapsen ollessa reilun vuoden, en jaksanut enää yöimetyksiä alle 2h välein (vaikkakin perhepedissä nukuimme suurimman osan yöstä) ja koska arvelin, ettei nälkä ole syynä vaan tottumus, siirryttiin pitempään imuttamattomaan unipätkään öisin. Raskaaksi tultua imetys alkoi sattua ja mitä pidemmälle päästiin, sitä enemmän. Viimeaikoina enemmän kuin silloin ihan alkuun (joskaan ei ihan joka kerta).
Nännit muuten tottuvat imetykseen. Tuntoherkkyys väheni itselläni imetysaikana ihan tosi paljon ja se alkoi palautua vasta kun raskaushormonit alkoivat herätellä. Luultavasti palautuu imetysten loputtua ilman raskauttakin.
Imetyksen miellyttävyyteen vaikuttaa ihan hirveän moni asia. Omista asenteista ja valmiudesta heittäytyä symbioosiin pienen vauvan kanssa aina imuotteen kautta fyysisiin ominaisuuksiin asti. En ainakaan minä voi sanoa, että sellainen ihminen, joka ei imetyksestä pidä, olisi jotenkin huono. Olen yllätyksekseni jopa kuullut äideistä, jotka kokevat imetyksen ahdistavaksi ja epämiellyttäväksi, että silti ovat laittaneet lapsen edun edelle ja jaksaneet täysimettää 6kk ja ainakin vuoden ikään sen jälkeen. Mutta sellaisessa on riskinsä, että suhde lapseen muutoin häiriytyy ja se tekee enemmän hallaa lapsen kehitykselle kuin altistua lehmänmaidolle. Jokaisen pitää tässä asiassa etsiä se omalle perheelle sopiva ratkaisu punniten kaikkien osallisten plussat ja miinukset asiassa. Ainoastaan tosi typerät syyt olla imettämättä, kuten "tissit lässähtää" tai "pitää päästä tuulettumaan (=ryyppäämään)" saavat näkemään punaista ihan vain sen pienen lapsen puolesta. Ja sekin, että etenkin ensisynnyttäjän voi olla mahdotonta saada asianmukaista, riittävää ja kattavaa imetystietoa ja -tukea, jos ei tiedä mistä etsiä, mutta siinä ärsyttää erityisesti neuvolan osuus.
Kyllä minua nyt jo nyppii hieman edessä oleva reilu puolivuotinen, jonka tulen olemaan tiukasti pikkuisessa kiinni, mutta teen sen, koska se on lapsen kehitykselle ja hyvinvoinnille paljon tärkeämpää, kuin minun vähäpätöisemmät tarpeeni. Katsotaan paljonko se aiheuttaa valitusta sitten aikanaan. Kunhan ei olis koliikkia tai allergioita ja imetys sujuisi.