Vittuilexsä?Rouva Numba kirjoitti:Ymmärrettävää, se on joskus ikävää vähän varttuneimmillekin palata sieltä.
Kityurpot kysyvät ja kityurpot vastaavat
-
1108
-
Rouva Numba
-
Rouva Pupu
Ensimmäinen joulukortti tipahti luukusta. Kysyisinkin, että minkä takia lähetetään puin-oman-lapseni-hassuksi-joulutontuksi-ihastelkaa-ihmiset-jälkeläistäni- joulukortteja? Joku raja, sanon minä. Eikä tule olemaan viimeinen laatuaan, tietää hän.
Edit: en huomannutkaan takana olevaa runoa, jossa hehkutetaan miten joulu koetaan lapsen/lapsien kanssa. Otan tämän kyllä aikamoisena vittuiluna.
Edit: en huomannutkaan takana olevaa runoa, jossa hehkutetaan miten joulu koetaan lapsen/lapsien kanssa. Otan tämän kyllä aikamoisena vittuiluna.
-
Pyry-Matias
-
Vihtahousu
-
SaintJohnPerse
Aivan... Vihaan noita kortteja... Samat tyyypit vetävät lompakostaan muutaman kaljan jälkeen vetävät lompakostaan esiin sinappikoneensa kuvan ja esittelevät sitä ylpeinä lapsettomille kavereilleen... Ja sitten ihmettelevät, miksi kaljalle-kutsut vähenevät...Rouva Pupu kirjoitti:Ensimmäinen joulukortti tipahti luukusta. Kysyisinkin, että minkä takia lähetetään puin-oman-lapseni-hassuksi-joulutontuksi-ihastelkaa-ihmiset-jälkeläistäni- joulukortteja? Joku raja, sanon minä. Eikä tule olemaan viimeinen laatuaan, tietää hän.
Kauheinta oli ehkä viime jouluna saamani multimedia-video klippi, jossa se kakara oli pistetty sanomaan hyvää joulua...
Söpöä? Not!
-
Rouva Pupu
*lol* Tuo vetäisi sanattomaksi. Anyway, tuohtuminen kaikkosi (suunnittelin pukeutuvani itse tontuksi ja räpsiä muutamat jouluiset kuvat maustettuna "Lapsettomien joulu, yhtä seksijuhlaa"-teksteillä ja käydä visiitillä postilaitoksella) kun tajusin, jotta nämä tyypit ei taida olla selvillä mun elämäntavastain, joten tekevälle sattuu.SaintJohnPerse kirjoitti: Kauheinta oli ehkä viime jouluna saamani multimedia-video klippi, jossa se kakara oli pistetty sanomaan hyvää joulua...
-
PerttiMakimaa
Ovatko lapset siis kielletty puheenaihe? Puhutut joulukortit ja multimediaesitykset ymmärrän, mutta eikö lapsistaan saa ollenkaan puhua? Jos ei saa niin miksei?SaintJohnPerse kirjoitti:Samat tyyypit vetävät lompakostaan muutaman kaljan jälkeen vetävät lompakostaan esiin sinappikoneensa kuvan ja esittelevät sitä ylpeinä lapsettomille kavereilleen... Ja sitten ihmettelevät, miksi kaljalle-kutsut vähenevät...
-
Rouva Pupu
Kyllähän se lapsettomana on aika helvetin tylsää kuunneltavaa (EVVVK)jos kaljakaveri ei jaksa lähestulkoon muusta jauhaa. Itsellänikin on näitä tuttuja, aina sama kaava. Pari kaljaa (jos hyvin käy) ja sama mantra alkaa. Onneksi on niitä kun osaa muustakin sen suuremman ajan puhua.PerttiMakimaa kirjoitti: Ovatko lapset siis kielletty puheenaihe? Puhutut joulukortit ja multimediaesitykset ymmärrän, mutta eikö lapsistaan saa ollenkaan puhua? Jos ei saa niin miksei?
-
SaintJohnPerse
Niin... tavallaan tuon viestin saaminen teki hieman surulliseksi, kun tajusin kuinka paljon olin etääntynyt lapsuuden/teiniajan kaverista... Saman tyypin kanssa heiluttiin, soitettiin bändeissä jne. muuta teini iän rock-hölmöilyä...Rouva Pupu kirjoitti:*lol* Tuo vetäisi sanattomaksi. Anyway, tuohtuminen kaikkosi (suunnittelin pukeutuvani itse tontuksi ja räpsiä muutamat jouluiset kuvat maustettuna "Lapsettomien joulu, yhtä seksijuhlaa"-teksteillä ja käydä visiitillä postilaitoksella) kun tajusin, jotta nämä tyypit ei taida olla selvillä mun elämäntavastain, joten tekevälle sattuu.SaintJohnPerse kirjoitti: Kauheinta oli ehkä viime jouluna saamani multimedia-video klippi, jossa se kakara oli pistetty sanomaan hyvää joulua...
Olin ollut ko. kaverin 3-kymppisillä muutama kuukausi sitten ja jätin reppuuni pakatun viinipullon juomatta, kun huomasin, että niissä bileissä juopottelun sijasta keskusteltiin pihalle rakennetusta suihkulähteestä ja katsottiin "hassuja valokuvia"... Nätti-tradenomi vaimo tarjoili cocktail-paloja jakku puvussa... Illasta oli varmaan tulossa rankka, sillä nurkassa havaitsin Tallinnasta tuodut kaksi Saku lavaa, pari pulloa Viru Valgea ja Vana Tallinna pullon... sekä karaoke laitteeit... Häivyin paikalta kiireisiin vedoten...
Viikkoa aikaisemmin olin ollut toisen ystäväni häissä, joihin oli lapsilta pääsy kielletty, kaverit vetivät stand up showta... tuttujen bändi soitti ja halkopinon takana kiersi kossupullon sijasta jointti...
Tajusin, ettei minusta ole vielä kasvannut kunnon keskiluokkaista aikuista...
-
Geetz
Multa saa aina repiä niitä lasten kuulumisia, kiva kun repivätkin. Mut joskus sekin ärsyttää, siis hitto menis niitten kans kaljalle (maidolle) jos niin kiinnostaa ja lakkais tuhlaamasta adult-aikaani!!11
Joskus tuntuu, ettei kolmekymppiset ihmiset osaa puhua ku lapsista ja perheistä. Joutuu Kitinästä ettii kaikki pimppipippelijutut.
Joskus tuntuu, ettei kolmekymppiset ihmiset osaa puhua ku lapsista ja perheistä. Joutuu Kitinästä ettii kaikki pimppipippelijutut.
-
PerttiMakimaa
Alan vain kokemusperäisesti huomata, että kun on vauva talossa aika suuri osa päivittäisistä asioista pyörii tavalla tai toisella hänen ympärillään. Eli joko kerrot mitä sinulle kuuluu tai tietysti voittehan jutella paikalla olevien naisten perseistä. Ainakin ystävilleni mieluumin kertoisin miten minulla oikeasti menee vaikka kyllä tissit ja perseet ovat tärkeitä.Rouva Pupu kirjoitti:Kyllähän se lapsettomana on aika helvetin tylsää kuunneltavaa (EVVVK)jos kaljakaveri ei jaksa lähestulkoon muusta jauhaa. Itsellänikin on näitä tuttuja, aina sama kaava. Pari kaljaa (jos hyvin käy) ja sama mantra alkaa. Onneksi on niitä kun osaa muustakin sen suuremman ajan puhua.PerttiMakimaa kirjoitti: Ovatko lapset siis kielletty puheenaihe? Puhutut joulukortit ja multimediaesitykset ymmärrän, mutta eikö lapsistaan saa ollenkaan puhua? Jos ei saa niin miksei?
Yleensä niillä lapsettomilla on jotakin biletystä yms. josta he ehdottomasti haluavat kertoa (ja odottavat kuunneltavan) yksityiskohtaisesti montako kerralla oli viimeksi sängyssä ja toki vastavuoroisesti niin teen. What are friends for...
Mitä koetan sanoa on, että erikoista miten paljon lapsesta puhuminen vaikuttaa palstaolosuhteissa keljuttavan. Elämän osa sekin on.
-
SaintJohnPerse
No, en minäkään puhu näille ihmisille lutkailusta...PerttiMakimaa kirjoitti:Ovatko lapset siis kielletty puheenaihe? Puhutut joulukortit ja multimediaesitykset ymmärrän, mutta eikö lapsistaan saa ollenkaan puhua? Jos ei saa niin miksei?SaintJohnPerse kirjoitti:Samat tyyypit vetävät lompakostaan muutaman kaljan jälkeen vetävät lompakostaan esiin sinappikoneensa kuvan ja esittelevät sitä ylpeinä lapsettomille kavereilleen... Ja sitten ihmettelevät, miksi kaljalle-kutsut vähenevät...
ja siitä puheen ollen... nämä samat "lapsen kuva lompakossa" käyvät vielä muutaman jälkeen muisteleemaa "omaa nuoruuttaan" ja "sitä kun silloin oli kaksi naista kerralla" kehottaen nauttimaan vapaudesta... (mutta samalla toitottavat sitä ihanaa sinappikonetta)...
Pitääkö ihmisen muuttua idiootiksi, kun lapsi ilmestyy kuvioihin ja huppari/farkut vaihtuvat slipoveriin ja sammareihin?
-
Edith
Kyllä musta on ollut kiva silleen lyhyesti tietää, mitä muitten lapsille kuuluu ja nähdä pari kuvaakin. Ei kymmeniä kuvia eikä niitä kakanvärejä, mutta kohtuudella kiinnostaa kyllä. Ja jos semmosta lastenkuvajoulukorttia nyt vaikka kymmenenkin sekuntia kattois, niin ei oo hirveen iso osa elämästä siihen kulunu.
-
PerttiMakimaa
Eli pitääkö ihmisen muuttaa käytöstään elämäntilanteensa vaihtuessa? Oma vastaus, pitää. Henkilökohtaisesti näen tämän nykytilanteeni niin, että nyt tehdään tätä (vauvanhoitoa) ja ehkä ensi vuonna jotakin muuta. Ihmisillä on paha tapa jumittaa johonkin kohtaan.SaintJohnPerse kirjoitti:Pitääkö ihmisen muuttua idiootiksi, kun lapsi ilmestyy kuvioihin ja huppari/farkut vaihtuvat slipoveriin ja sammareihin?
Nuoruudestani muistan, että vaikka vanhempani olivatkin erittäin vastuullisia hoidossani niin kyllä he meille heti hieman ikää tultua lapsenvahdinkin osasivat hankkia ja tehdä muitakin asioita. Se on suunnitelma.
-
Rouva Pupu
Onneksi (ainakin omassa elämässäni) on muutakin puhuttavaa kuin pippalointi/tissit/perse/elämän muuttuminen vauvan myötä.PerttiMakimaa kirjoitti: Mitä koetan sanoa on, että erikoista miten paljon lapsesta puhuminen vaikuttaa palstaolosuhteissa keljuttavan. Elämän osa sekin on.
Nimenomaan elämän OSA. Puheista päätellen koko elämä. Ja kun on erilaiset elämät = erilaiset kiinnostuksen kohteet. Toki lapsistaan saa puhua, kunhan vaihtaa sitä levyä tai sitten seuraa.
-
Geetz
Tuli mieleen, etten koskaan tykänny pahaa kun niitä kakarakortteja sain. Niistä tuli onnellinen fiilis. Jollain on jotain, mikä tekee sen elämästä tärkeää, good for her or him... Yhtä paljon kyl tykkäilin eläinkorteista.
Mut sillon ku ei ollu muksuja ni en käyny kaljalla muksullisten kaa, en tiedä miten tuskaisaa se voi olla.
Mut sillon ku ei ollu muksuja ni en käyny kaljalla muksullisten kaa, en tiedä miten tuskaisaa se voi olla.
-
PerttiMakimaa
Aika iso osa. Ehkä suhtautumiseeni tässä keskusteluaiheessa vaikuttaa se, että en ole tavannut täysin pelkästään lapsistaan puhuvaa ihmistä vielä.Rouva Pupu kirjoitti:Nimenomaan elämän OSA. Puheista päätellen koko elämä. Ja kun on erilaiset elämät = erilaiset kiinnostuksen kohteet. Toki lapsistaan saa puhua, kunhan vaihtaa sitä levyä tai sitten seuraa.
Onhan minullakin asuntojen hintojen lasku.
-
masa
-
Geetz
Tuntu et kanssani jutuissa viihtyy noin 10 miestä ja that's it, loppulauma kyräilee takana ja ja ja... Odotas kun olen ollut muutaman kuukauden kasvottomana, mies ja isompi skidi painunu päivistämme kotoa ja pikkutoukka ei jaa pimppipippelijuttujaan kanssani, niin varmaan taas alotan riivauksen.masa kirjoitti:Ja sit säkin olet lopettanut kaikki kumikikkelinpäälläpomppimisjutut. Susta on tullut jo liiian mamma.Geetz kirjoitti: Joutuu Kitinästä ettii kaikki pimppipippelijutut.
Hävettää kaikki, tyydyn lukee ND:n elämästä ja avioehdottomuuksista.
-
Rouva Pupu
En suoranaisesti tykkää pahaa vauvankuvakorteista, ihmettelen vain. Osa näyttää jo niin nöyryyttäviltä. Jotenkin vain tökeröä. Muuten tykkään kun saan kuvia ihan normaalisti postin kautta niistä ystävien vauveleista, koska on osa heidän elämäänsä.Geetz kirjoitti:Tuli mieleen, etten koskaan tykänny pahaa kun niitä kakarakortteja sain. Niistä tuli onnellinen fiilis. Jollain on jotain, mikä tekee sen elämästä tärkeää, good for her or him... Yhtä paljon kyl tykkäilin eläinkorteista.
Mut sillon ku ei ollu muksuja ni en käyny kaljalla muksullisten kaa, en tiedä miten tuskaisaa se voi olla.
Enemmän kyllä nyt ramasee se lapsiruno siellä kortin takana. Aikamoista shittii sanoisinko. Toivottavasti ei mene samanlainen läpyskä lapsettomuushoitoja läpi käyvälle perheelle, jonka elämä on lapsen kaipuun takia ihan pohjamudissa *kuvitteellinen tilanne*. Tahdikkuus on joskus kova päivän sana.
Olen käynyt lapsellisten kanssa kaljalle, ne voi kylmästi jakaa kahteen kategoriaan. Normaaleihin ja hurmoksiin. Hurmoksia ei kovin kauan mukaan pyydetä.
Palasinpa tähän, kun oli niin mielenkiintoinen kysymys. No, ensinnäkin adoptiovanhemman pitää olla vähintään 25-vuotias. Jotkin maat vaativat 30 vuoden vähimmäisikää. Mitäs se oma mittari nyt näyttikään... hurjat 24 tällä hetkellä. Kun soppaan lisätään henkilökohtainen elämäntilanne (ei ammattia tai uraa, jota luoda, ei edes varmuutta mille alalle lähtisi kouluttautumaan) ja se, että ei halua tulla äidiksi enää sen jälkeen, kun alkaa 3x-vuosia kilahdella mittariin. Plus se, että lapsia olisi toiveissa ehkä useampi, niin oli aika hankala lähteä odottamaan ensin sitä, että tulee se 25-30 vuotta ikää plus vielä itse lapsen odotusaika, joka useimmiten lasketaan vuosissa. Siihen kun ynnää sen, että moni maa vaatii adoptiovanhemmilta kristillistä vakaumusta (tääl 2xateisti), niin se rajaa mahdollisuuksia entisestään. Kotimaasta kun vapautuu äärimmäisen vähän lapsia. Tulorajat on myös asetettu adoptiovanhemmille, köyhät älkööt vaivautuko, naimisissa pitää olla ollut tietty aika, jos ei yksin hae, mitään potentiaalisia elämää lyhentäviä parantumattomia sairauksia ei saa olla, elinolojen pitää olla vakaat ja tulojen myös. Adoptointi ei ole mitään lasten leikkiä eikä niitä orpokotien lapsiraukkoja tuosta vaan haeta parempiin oloihin.bedlam kirjoitti:Miksi sivistysmaiden toimeentulevat ihmiset haluavat ehdottomasti tehdä omia lapsia? Maailma on täynnä hyvää kotia vailla olevia lapsia, niin kaikki haluaa silti pukata ne biologisesti omat vauvat maailmaan vielä kaiken tämän ihmisolennon luoman paskan sekaan. Miksi? Omien geenien jatkuminen ei riitä selitykseksi, ihmisen pitäisi kyetä ajattelemaan jo niiden eläimellisten suvunjatkamishörhellysten ylitse.
Päädyimme siis seuraavaan ratkaisuun: Eka lapsi syntyi -06, seuraava saapuu -08 (todennäköisesti). Toisen syntyessä olen sen 25-v. Sen jälkeen pidämme joka tapauksessa useamman vuoden tauon lastenhankintahommissa (tarkoituksena mun lukea ammatti, rakennamme yhteisen kodin ja vakiinnutamme elinolot Suomeen muuton perään). Adoptiosta aloin puhua miehelle jo esikoisen odotusaikana eli siis käytännössä suhteen alkuvaiheissa ja olen hiukan selvitellyt mitä käytännön mahdollisuuksia adoptioon meillä olisi vai olisiko. Mitään päätöksiä asian suhteen ei ole tehty, koska vielä on runsaasti aikaa harkita.
Käytännön syistä meille on nyt tullut ja tulossa ensinnä biolapsia. Raskaudet ja synnytys ovat toistaiseksi olleet mielenkiintoisia ja unohtumattomia, tärkeitä kokemuksia. En vaihtaisi pois, mutta en koe välttämätöntä tarvetta päästä tähän ruljanssiin mukaan uudestaan. Tavallaan olen halunnut tarjota ainakin yhdelle lapselle tässä maailmassa hyvät elin- ja kasvuolosuhteet aivan alusta asti. Esimerkiksi perusturvallisuus ihmisellä rakentuu pitkälti ensimmäisen ikävuoden aikana, joten valtaosa vastasyntyneinä vähäresurssisiin orpokoteihin joutuneista lapsista kärsii loppuikänsä jonkinasteisista vaurioista (toki ns. ydinperheissäkin samanlaisia vaurioita saatetaan aiheuttaa "kasvatuksen" nimissä tai silkkaa välinpitämättömyyttä. Ei se ole pelkästään orpojen osa.) Näen adoptiolapsen suurempana haasteena kuin biolapsen juuri tästä syystä, että todennäköiset vaurionsa pitää osata huomioida ja olla lisäämättä ongelmia hänelle. Tokihan lapsi itsessään opettaa ynnä adoptioneuvonta ja muu "oheistieto", mutta jos päädymme ja saamme adoptoida, koen, että aiempi kasvatuskokemus auttaa tuossa tehtävässä.
Monimutkainen asia. Vielä kun tarkastelee asiaa nimenomaan ekologisesta näkökulmasta, ei ole ollenkaan järkevää ihmisten lisääntyä holtittomasti. Tavallaan kaksi biolasta on perusteltu määrä heille, jotka lapsia haluavat. Jos kaikki toimisivat näin, väkiluku pienenisi, koska kaikki eivät halua ja tee lapsia. Okei, idealistista, eikä toteudu, mutta kuitenkin. Adoptiolapsi siihen päälle ei ole maailmalle enää lisäkuormite (mitä nyt täytyy lentosaastuttaa vähintäs hakureissun ajan) ja adoptointi muutenkin on kannatettava asia. Harmi vain, että se on niin pirun hankalaa käytännössä (vaikka onhan se vain lapsen etu).
Ja ne geenit. Onhan siinä oma helppoutensa ja apunsa, kun tuntee lapsen sukurasitteet sairauksien suhteen, mutta oikein muuta perustelua nimenomaan biolapsille en geeninäkökulmasta näe.
-
bedlam
Kiitoksia Midalle perustavanlaatuisesta vastauksesta. Kommenttini oli heitetty ympäripäissään kalsarikännäillessä, joten siksi kärjistykset. 'Kännissä käsitys kärjistyy', siinäpä näin spontaanisti uusi sanonta, prööt.
Nyt offtopikkia, mutta mitä "ramasee" teillä päin tarkoittaa? Kun minulle se takoittaa väsymystä, kylläpä ramasee=kylläpä nukuttaa. Mutta ilmeisesti siellä on eri merkitykset?Rouva Pupu kirjoitti:Enemmän kyllä nyt ramasee se lapsiruno siellä kortin takana. Aikamoista shittii sanoisinko.
-
Rouva Pupu
-
1108