Zeb kirjoitti:No mitä ne oikeat intohimot sitten ovat? Kelpaako vasta sitten jos on vain yksi tai kaksi asiaa, jotka ovat tärkeitä?
Ku mä oon jotenkin ajatellu, että se menis niin! Kammoksun sanaa paljon. Jos intohimo on yhtä kuin elämisen arvoinen asia niin listani on onneksi pitkä.
NuoriDaavid kirjoitti: Niin kai se on, että pakko on puolensa pitää tässä maailmassa. Itsekin olen ollut (ainakin omasta mielestäni) aikoinaan liian kiltti ja arka, mutta pakko on ollut opetella käyttämään kyynärpäitä.
Meinaatko ettei tämä "kerään ympärilleni muut nöösit jotka välittävät minusta" -taktiikka toimi? Toisaalta, vaikka itseni puolustaminen on minulle vaikeaa, niin toisten puolustaminen käy ketterämmin. Luulen, että jos saan joskus poikasia niin minusta tulee varsinainen leijonaemo. Puolustan myös ystäviäni ja läheisiäni varsin rohkeasti, samoin kuin jota kuta selvästi heikoilla olevaa, vaikkei olisikaan omaa lehmää ojassa.
En ole kovin intohimoinen ihminen. Vain seksi on asia, johon voin suhtautua aidon intohimoisesti ja sekin vaatii oikeanlaisen partnerin johon luotan. Toki nautin monesta muustakin asiasta paljon, mutta intohimoksi asti .. no, Corvettea odotellessa, sano.
NuoriDaavid kirjoitti: Niin kai se on, että pakko on puolensa pitää tässä maailmassa. Itsekin olen ollut (ainakin omasta mielestäni) aikoinaan liian kiltti ja arka, mutta pakko on ollut opetella käyttämään kyynärpäitä.
Meinaatko ettei tämä "kerään ympärilleni muut nöösit jotka välittävät minusta" -taktiikka toimi?
Toivottavasti se toimii. Sivusta olen kuitenkin nähnyt, että helposti parisuhteessakin liian kiltti joutuu kärsimään.
Lisäksi kaikkia ihmissuhteita (esim. työkavereita) ei pysty itse valitsemaan.
Tunnen välillä intohimoa vaikkapa lautapeleihin tai gradun kirjoittamiseen. Himo laantuu valitettavan nopeasti, eikä kohde kiinnosta enää ollenkaan. Siksi kauppiksen gradu on edelleen pahasti levällään.
Onko tuo sitten huono? Sanoisin, että tuollaisia sitä mieluummin ympärilleen ottaa, kuin pahoja ihmisiä jos nyt niin tarkoituksellisesti kukaan paha on, mutta niitäkin löytyy.
NuoriDaavid kirjoitti:Lisäksi kaikkia ihmissuhteita (esim. työkavereita ) ei pysty itse valitsemaan.
No tässä kohtaa olen ilmeisen onnekas. Työkavereitani en vaihtaisi.
Varmaan hankalaa olisi muualla vastaavia löytää, mutta tuskin mahdotonta. Hyviä tyyppejä on maailmassa paljon.
Voih niitä on niin kovin monta! Rakastan kaikkea millä pääsee eteenpäin lujaa, rakastan kaikkea sellaista mikä saa adrenaliinin liikkeelle, rakastan matkustelemista, rakastan seikkailuja, rakastan haasteita jne. Elämäni suurin intohimo on elämä itse
Niin kai se on, että pakko on puolensa pitää tässä maailmassa. Itsekin olen ollut (ainakin omasta mielestäni) aikoinaan liian kiltti ja arka, mutta pakko on ollut opetella käyttämään kyynärpäitä.
