Ja ne sinun oikeasti arat asiat oli mitkä? Ei sillä, että edes haluaisin, että vastaisit tässä. Rajansa avoimuudellakin IMHO.EveryWoman kirjoitti:Minä ainakin sanon suoraan heti, kun jonkun heittämä läppä alkaa harmittaa. Useimmiten läppä loppuu siihen, eikä enää toistu samanlaisena saman eikä monesti muidenkaan asiasta tietoisten kirjoittajien taholta. Olennaista tässä kai kuitenkin on juuri se suoraan sanominen erotuksena siitä, että vain vastaisi vittuiluun vittuilulla.
Zoomailu, öögailu ja katsastus
Vaikka Sokratesta seurannut filosofia ja tiede pohjautuisikin noihin käsityksiin, ei minun nähdäkseni yksikään filosofi ole kyennyt samaan johdonmukaisuuteen ja ajattelun kirkkauteen kuin Sokrates, ja suurin osa heistä on keskittynyt vain hyödyntämään Sokrateen menetelmiä kehitellessään omia juttujaan, eli tehneet juuri sitä mitä Sokrates halusi.EveryWoman kirjoitti:Ensinnäkin:prosessi kirjoitti:Sokrateenpa hyvinkin. Perusteluina käyttäisin esimerkiksi näitä Wikipedian tekstejä: ...
Ja sitten asiaan. Wikipedia-lainauksesi edustaa lähes kokonaisuudessaan sellaisia tieteellisen ajattelun ja toiminnan kulmakiviä, jotka ovat toki ok ja hyviä juttuja sinänsä, mutta koska Sokratesta seurannut filosofia ja tiede pohjautuu pitkälti noihin käsityksiin, en itse luonnehtisi häntä filosofina niiden kautta. Kun määritetään, millainen filosofi joku on tai oli, pyritään kai löytämään ajatuksia, joiden osalta hän eroaa muista.
Platonin tapa siirtää omia ajatuksiaan muka Sokrateen ajattelemiksi ja kirjoittaa Sokrateelle omasta mielestään kunniakas elämäntapa on tietenkin harmillista, kun Sokrates itse kerran ei ajatuksistaan ja teoistaan kirjoittanut, mutta minusta juuri nuo riidanhaastajuushommat sun muut eivät sovi ollenkaan yhteen Sokrateen muun ajattelun kanssa, kuten ei myöskään mikään eriarvoistaminen. Platon on valitettavasti sählännyt aivan liikaa kirjoittaessaan muistiin omia mielikuviaan Sokrateen teorioista.Siksi, jos Sokratesta luonnehditaan, itselleni tulee mieleen (jaksamatta nyt mistään tarkistaa näitä, joku varmaan korjaa jos olen väärässä) lähinnä hänen naista eriarvoistavat ajatuksensa ja käsittääkseni useissa lähteissä kuvattu tapansa haastaa riitaa ihan tietoisesti.
Eivät nuo muut samoja asioita esittäneet, vaan omia käsityksiään asioista. Se, että ne välillä heijastavat Sokrateen malleja, ei tee niistä vielä samoja asioita.Ainoa kohta, missä Sokrates myöhemmistä vakavasti otettavista filosofeista ja tieteentekijöistä eroaa noiden esittämiesi ajatusten suhteen, lienee se että hän esitti niitä tiettävästi ensimmäisenä.
Sokraattinen on uutta, hienoa ja ennen kaikkea riittävää vielä tänäkin päivänä. Siksi se onkin niin nerokasta. Ongelman sokraattisessa ajattelutavassa muodostaa lähinnä se, että liian suuri osa ihmisistä ei kykene elämään sen mukaisesti. Uudemmat filosofit ovatkin keskittyneet kehittelemään helpommin sisäistettäviä vaihtoehtoja, joista mikään ei kuitenkaan ole samalla tavalla kattava.Siitä, että joku luokittelee ajatteluni "sokraattiseksi", tulee ensimmäisenä mieleen että tuo joku katsoo minun jämähtäneen hengailemaan mainituille modernin tieteen perustuksille ja kuvittelevan, että se kaikki olisi uutta, hienoa ja ennen kaikkea riittävää vielä tänäkin päivänä. Sama ajatus tulee kartesiolaiseksi nimittelystä.
Sokrates ei asunut pilvenpiirtäjän missään kerroksessa, vaan ilmalaivassa. Siksi hän pystyikin vakoilemaan jokaisen kerroksen sisältöä.Ajatussuunnan keskeiset teemat kun ovat olleet modernin tieteen ja filosofian kannalta tärkeitä, mutta aika on sittemmin ajanut niiden ohi tai ainakin nuoremmat rakennusmestarit ovat rakentaneet useampia uusia kerroksia filosofian päättymättömään pilvenpiirtäjään. Siitä, että keskustelen useimpien ihmisten kanssa kartesiolaisuuteen viittaavia käsitteitä apuna käyttäen, toisin sanoen että käyn silloin tällöin vierailulla kartesiolaisuuden kerroksessa, ei omasta mielestäni ole järin viisasta päätellä että en voisi itse asua jossakin toisessa kerroksessa.
En osaa. Uskoni ei vain riitä siihen, että Sokrateelle tieto ja hyve liittyivätkin kiinteästi yhteen. Hyve on tietoa – oikea tieto johtaa välttämättä oikeaan toimintaan. Hyveellinen ihminen on hyvä aivan oikeasti eikä ainoastaan toimi ”oikean mielipiteen” mukaisesti.Ihmettelen, miksi sitten et ole.Minua itseäni ei haittaisi ollenkaan olla Sokrates.
Jos ihminen siis tuntee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, hän toimii automaattisesti oikeudenmukaisesti.
Koska minä en usko pahuuteen, seuraa minun ajattelumallistani valitettavasti se, etten oikein usko hyvyyteenkään. Eli voisi kai sanoa, että olen liian maallinen kyetäkseni nousemaan Sokrateen tasolle. Spinozan sekopäisyys, josta välillä löytyy totuuden siemen, mutta yleensä vain enemmän kysymyksiä, on minulle sopivampi ajattelumalli.
Harmittavat aiheet ja oikeasti arat aiheet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.EveryWoman kirjoitti:Minä ainakin sanon suoraan heti, kun jonkun heittämä läppä alkaa harmittaa. Useimmiten läppä loppuu siihen, eikä enää toistu samanlaisena saman eikä monesti muidenkaan asiasta tietoisten kirjoittajien taholta. Olennaista tässä kai kuitenkin on juuri se suoraan sanominen erotuksena siitä, että vain vastaisi vittuiluun vittuilulla.
Niinpä.prosessi kirjoitti:Harmittavat aiheet ja oikeasti arat aiheet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.EveryWoman kirjoitti:Minä ainakin sanon suoraan heti, kun jonkun heittämä läppä alkaa harmittaa. Useimmiten läppä loppuu siihen, eikä enää toistu samanlaisena saman eikä monesti muidenkaan asiasta tietoisten kirjoittajien taholta. Olennaista tässä kai kuitenkin on juuri se suoraan sanominen erotuksena siitä, että vain vastaisi vittuiluun vittuilulla.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Tämä tuli mieleeni miettiessäni vastausta Zebin kommenttiin. Sitä en kuitenkaan vielä keksinyt, miksi oikeasti arkojen aiheiden kohdalla älähtäminen a) olisi tyhmää, ja b) merkitsisi jonkinlaisen pidättelyn tai peittelyn epäonnistumista (vai mitä termiä siitä nyt käytettiinkään). Siis jos nyt ymmärsin yhtään oikein sen, mitä oikeasti aroilla aiheilla tarkoitetaan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään?prosessi kirjoitti:Harmittavat aiheet ja oikeasti arat aiheet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.EveryWoman kirjoitti:Minä ainakin sanon suoraan heti, kun jonkun heittämä läppä alkaa harmittaa. Useimmiten läppä loppuu siihen, eikä enää toistu samanlaisena saman eikä monesti muidenkaan asiasta tietoisten kirjoittajien taholta. Olennaista tässä kai kuitenkin on juuri se suoraan sanominen erotuksena siitä, että vain vastaisi vittuiluun vittuilulla.
Esimerkkeinä oikeasti aroista aiheista mainittakoon nyt vaikka insestitausta, se, että puoliso hakkaa, eikä osaa lähteä ja se, että sairastaa kuppaa ja psykoosia ja se, että tapaa ajaa kännissä joka perjantai.EveryWoman kirjoitti:Tämä tuli mieleeni miettiessäni vastausta Zebin kommenttiin. Sitä en kuitenkaan vielä keksinyt, miksi oikeasti arkojen aiheiden kohdalla älähtäminen a) olisi tyhmää, ja b) merkitsisi jonkinlaisen pidättelyn tai peittelyn epäonnistumista (vai mitä termiä siitä nyt käytettiinkään). Siis jos nyt ymmärsin yhtään oikein sen, mitä oikeasti aroilla aiheilla tarkoitetaan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään?
Minusta se ei merkitse pidättelyn tai peittelyn epäonnistumista, mutta tyhmää se on erityisesti julkisella foorumilla, jos ei kestä siitä tulevaa palautetta. Itse asiassa tuossa kalikan kalahtamis -tekstissä ongelmallista oli, että lähettäessään viestin Pickelhaube itse oli se joka älähti, keksimällä kyseenalaistaa minun moraalini, vaikka hän aivan hyvin tietää koko totuuden minusta. Niinpä kyseenalaistamisen motiivin täytyikin olla moraalini kyseenalaistaminen julkisuudessa, muiden silmissä, ei piikki minun suuntaani. Siksipä piikki ei tietenkään osunut minuun, mutta jätti kyllä miettimään Pickelhauben älähtämisen motiiveja.EveryWoman kirjoitti:Tämä tuli mieleeni miettiessäni vastausta Zebin kommenttiin. Sitä en kuitenkaan vielä keksinyt, miksi oikeasti arkojen aiheiden kohdalla älähtäminen a) olisi tyhmää, ja b) merkitsisi jonkinlaisen pidättelyn tai peittelyn epäonnistumista (vai mitä termiä siitä nyt käytettiinkään). Siis jos nyt ymmärsin yhtään oikein sen, mitä oikeasti aroilla aiheilla tarkoitetaan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään?prosessi kirjoitti:Harmittavat aiheet ja oikeasti arat aiheet ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Minun nähdäkseni yksinkertaisin selitys myöhempien ajattelijoiden epäjohdonmukaisuuteen on se, että he katsovat syvemmälle.prosessi kirjoitti:Vaikka Sokratesta seurannut filosofia ja tiede pohjautuisikin noihin käsityksiin, ei minun nähdäkseni yksikään filosofi ole kyennyt samaan johdonmukaisuuteen ja ajattelun kirkkauteen kuin Sokrates, ja suurin osa heistä on keskittynyt vain hyödyntämään Sokrateen menetelmiä kehitellessään omia juttujaan, eli tehneet juuri sitä mitä Sokrates halusi.
Ok.Platonin tapa siirtää omia ajatuksiaan muka Sokrateen ajattelemiksi ja kirjoittaa Sokrateelle omasta mielestään kunniakas elämäntapa on tietenkin harmillista, kun Sokrates itse kerran ei ajatuksistaan ja teoistaan kirjoittanut, mutta minusta juuri nuo riidanhaastajuushommat sun muut eivät sovi ollenkaan yhteen Sokrateen muun ajattelun kanssa, kuten ei myöskään mikään eriarvoistaminen. Platon on valitettavasti sählännyt aivan liikaa kirjoittaessaan muistiin omia mielikuviaan Sokrateen teorioista.
Tietenkään eivät esittäneet, vaan jakoivat ja hyödynsivät jne. Mutta juuri tästä syystä niitä ei mielestäni voida pitää sinä materiaalina, joka erottaisi Sokrateen filosofina muista. Jos Sokratesta ei olisi ollut, joku muu olisi todennäköisesti aikaansaanut samantapaisen "perustutkimuksen", pohjan, jolle tuleva ajattelu voi nojata.Eivät nuo muut samoja asioita esittäneet, vaan omia käsityksiään asioista. Se, että ne välillä heijastavat Sokrateen malleja, ei tee niistä vielä samoja asioita.Ainoa kohta, missä Sokrates myöhemmistä vakavasti otettavista filosofeista ja tieteentekijöistä eroaa noiden esittämiesi ajatusten suhteen, lienee se että hän esitti niitä tiettävästi ensimmäisenä.
Keskustelutapasi tuo hämmentävällä tavalla mieleeni parhaan ystäväni.Sokraattinen on uutta, hienoa ja ennen kaikkea riittävää vielä tänäkin päivänä. Siksi se onkin niin nerokasta. Ongelman sokraattisessa ajattelutavassa muodostaa lähinnä se, että liian suuri osa ihmisistä ei kykene elämään sen mukaisesti. Uudemmat filosofit ovatkin keskittyneet kehittelemään helpommin sisäistettäviä vaihtoehtoja, joista mikään ei kuitenkaan ole samalla tavalla kattava.
Jätän eriävän mielipiteeni sen osalta, että uudempi filosofia olisi helpommin sisäistettävää. Sisäistäminenhän edellyttää analyyttisen tason ymmärtämistä (vaikka tokikaan tuollainen ymmärrys ei yksinään riitä), ja sillä tasolla uudempi filosofia on useimmiten myös haasteellisempaa.
Itseäni kiinnostaa rakentaminen vakoilua enemmän.Sokrates ei asunut pilvenpiirtäjän missään kerroksessa, vaan ilmalaivassa. Siksi hän pystyikin vakoilemaan jokaisen kerroksen sisältöä.
Väärä vastaus.En osaa.Ihmettelen, miksi sitten et ole.Minua itseäni ei haittaisi ollenkaan olla Sokrates.
Tämä voi olla oikeampi vastaus. Usko vaatii hurjapäisyyttä. Ehkä et ole vielä riittävän paljon kosketuksissa omaasi?Uskoni ei vain riitä siihen, että Sokrateelle tieto ja hyve liittyivätkin kiinteästi yhteen. Hyve on tietoa – oikea tieto johtaa välttämättä oikeaan toimintaan. Hyveellinen ihminen on hyvä aivan oikeasti eikä ainoastaan toimi ”oikean mielipiteen” mukaisesti.
Jos ihminen siis tuntee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, hän toimii automaattisesti oikeudenmukaisesti.
Jos olet ajatellut minun uskovan pahuuteen, sinulla on vielä muutama Kitinäketju lukematta. Hyvyydestä puhun eräänlaisena inhimillisyyden synonyymina, en pahuuden vastakohtana.Koska minä en usko pahuuteen, seuraa minun ajattelumallistani valitettavasti se, etten oikein usko hyvyyteenkään.
Koska et usko? Kaikki ihmiset uskovat, jotkut eivät vain tiedosta sitä.Eli voisi kai sanoa, että olen liian maallinen kyetäkseni nousemaan Sokrateen tasolle.
No, jos minulta kysytään niin eniten kysymyksiä sisältävä malli on lähimpänä totuutta.Spinozan sekopäisyys, josta välillä löytyy totuuden siemen, mutta yleensä vain enemmän kysymyksiä, on minulle sopivampi ajattelumalli.
Korkeintaan se, että he yrittävät katsoa syvemmälle, mutta eivät näe oikeastaan mitään ja sokeuttaan ryhtyvät hallusinoimaan.EveryWoman kirjoitti:Minun nähdäkseni yksinkertaisin selitys myöhempien ajattelijoiden epäjohdonmukaisuuteen on se, että he katsovat syvemmälle.
Miksi Sokrates pitäisi filosofina erottaa muista? Eikö ole ihan hyvä, että on olemassa runko josta haarautuu oksia? Miksi ihmeessä olisi parempi olla yksi oksista kuin itse runko? Eikä mielestäni ole mitään väliä sillä, että olisiko joku muu jossain vaiheessa ryhtynyt Sokrateeksi Sokrateen paikalle. Tärkeintä on, että joku oli Sokrates.Tietenkään eivät esittäneet, vaan jakoivat ja hyödynsivät jne. Mutta juuri tästä syystä niitä ei mielestäni voida pitää sinä materiaalina, joka erottaisi Sokrateen filosofina muista. Jos Sokratesta ei olisi ollut, joku muu olisi todennäköisesti aikaansaanut samantapaisen "perustutkimuksen", pohjan, jolle tuleva ajattelu voi nojata.Eivät nuo muut samoja asioita esittäneet, vaan omia käsityksiään asioista. Se, että ne välillä heijastavat Sokrateen malleja, ei tee niistä vielä samoja asioita.
Jos hänkin on minun alter egoni.Keskustelutapasi tuo hämmentävällä tavalla mieleeni parhaan ystäväni.
Täytyy tietenkin muistaa, että yritys luoda helpompaa filosofiaa ei ole sama asia kuin siinä onnistuminen. Välillä kyllä miettii, että kuinka monta skitsofreenikkoa noista löytyy...Jätän eriävän mielipiteeni sen osalta, että uudempi filosofia olisi helpommin sisäistettävää. Sisäistäminenhän edellyttää analyyttisen tason ymmärtämistä (vaikka tokikaan tuollainen ymmärrys ei yksinään riitä), ja sillä tasolla uudempi filosofia on useimmiten myös haasteellisempaa.
Jos ei vakoile, ei tiedä mitä vielä ei ole rakennettu.Itseäni kiinnostaa rakentaminen vakoilua enemmän.Sokrates ei asunut pilvenpiirtäjän missään kerroksessa, vaan ilmalaivassa. Siksi hän pystyikin vakoilemaan jokaisen kerroksen sisältöä.
Ehkä, tai sitten vain näen maailman eri tavalla. Kukaan ei voi tietää.Tämä voi olla oikeampi vastaus. Usko vaatii hurjapäisyyttä. Ehkä et ole vielä riittävän paljon kosketuksissa omaasi?Uskoni ei vain riitä siihen, että Sokrateelle tieto ja hyve liittyivätkin kiinteästi yhteen. Hyve on tietoa – oikea tieto johtaa välttämättä oikeaan toimintaan. Hyveellinen ihminen on hyvä aivan oikeasti eikä ainoastaan toimi ”oikean mielipiteen” mukaisesti.
Jos ihminen siis tuntee esimerkiksi oikeudenmukaisuuden, hän toimii automaattisesti oikeudenmukaisesti.
Tiedän ettet usko pahuuteen, mutta meidän ajattelumalleissamme on se ero, että minulla pahuuden olemassaolemattomuudesta seuraa epävarmuus hyvyydenkään olemassaolosta, sinulla ei. Me määrittelemme itsekkyyden eri tavoilla, siitä ei vain pääse mihinkään.Jos olet ajatellut minun uskovan pahuuteen, sinulla on vielä muutama Kitinäketju lukematta. Hyvyydestä puhun eräänlaisena inhimillisyyden synonyymina, en pahuuden vastakohtana.Koska minä en usko pahuuteen, seuraa minun ajattelumallistani valitettavasti se, etten oikein usko hyvyyteenkään.
Tietenkin uskon vaikka mihin, olenhan täysi huru-ukko, mutta Sokrateen näkemykseen inhimillisyydestä en oikein usko.Koska et usko? Kaikki ihmiset uskovat, jotkut eivät vain tiedosta sitä.Eli voisi kai sanoa, että olen liian maallinen kyetäkseni nousemaan Sokrateen tasolle.
Ottaen huomioon miten hölmöjä kysymyksiä Spinozan malli herättää, ei sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä. Wikipedian artikkeli miehestä jaksaa aina vain naurattaa yhtä paljon, puhumattakaan siitä, etteivät Spinozaa pohtineet edes ole saaneet päätettyä, oliko Spinoza hihhuli vai ateisti. Jotenkin, tuota, tuttua.No, jos minulta kysytään niin eniten kysymyksiä sisältävä malli on lähimpänä totuutta.Spinozan sekopäisyys, josta välillä löytyy totuuden siemen, mutta yleensä vain enemmän kysymyksiä, on minulle sopivampi ajattelumalli.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Yritin miettiä omia "arkoja aiheitani" lähiaikoina käytyjen keskustelujen valossa ja keksin seuraavan esimerkin:Zeb kirjoitti:Esimerkkeinä oikeasti aroista aiheista mainittakoon nyt vaikka insestitausta, se, että puoliso hakkaa, eikä osaa lähteä ja se, että sairastaa kuppaa ja psykoosia ja se, että tapaa ajaa kännissä joka perjantai.EveryWoman kirjoitti:Tämä tuli mieleeni miettiessäni vastausta Zebin kommenttiin. Sitä en kuitenkaan vielä keksinyt, miksi oikeasti arkojen aiheiden kohdalla älähtäminen a) olisi tyhmää, ja b) merkitsisi jonkinlaisen pidättelyn tai peittelyn epäonnistumista (vai mitä termiä siitä nyt käytettiinkään). Siis jos nyt ymmärsin yhtään oikein sen, mitä oikeasti aroilla aiheilla tarkoitetaan. Voitteko auttaa minua ymmärtämään?
Minulle on tärkeää voida kokea olevani hyväksytty ja rakastettu sellaisessa tilanteessa, jossa seurustelen ja olen ihastunut suhteen ulkopuoliseen henkilöön. Minulle on myös poikkeuksellisen tärkeää voida kertoa tällaisesta tilanteesta avoimesti kaikille osapuolille. Asian tärkeyteen vaikuttaa olennaisesti se, että murrosiässä aina johonkuhun poikaan tai mieheen ihastuttuani koin halveksuntaa, panettelua ja kelpaamattomaksi leimaamista äitini taholta. Ilmapiiri kotona oli siedettävä vain silloin kun piilotin tällaiset tunteeni vanhemmiltani. Nyt aikuisena minulla on siis tarve ikään kuin pyyhkiä tuota pilaantunutta kohtaa kokemusmaailmastani ja saada tilalle rakastan sinua yhtä paljon kuin ennenkin ja haluan olla kanssasi vaikka oletkin ihastunut -tyyppisiä kokemuksia, mistä syystä en jätä käyttämättä tilaisuutta ilmaista ihastumisiani silloin harvoin kun niitä suhteessa ollessani ilmenee. Ainoa näissä tilanteissa toimintaani ohjaava tekijä tuo ei ole, mutta yksi niistä joka tapauksessa. Pyrin toki myös parhaan kykyni mukaan pitämään toimintani kaikkien osapuolien kannalta hyväksyttävissä rajoissa, mutta ei se vähennä tämän henkilökohtaisen aran asian olemassaoloa.
Onko tämä luokiteltavissa sinun tarkoittamaksesi araksi asiaksi (itse en sanoisi, että erityisesti aristelisin siitä puhumista Kitinässä tai ystävien kesken, mutta toisaalta parisuhde-elämässäni se on aihe, jonka osalta kielteinen suhtautuminen saa minut helposti pois tolaltani)? Vai onko arka asia vasta sellainen, joka johtaa yksiselitteisesti tuomittavaan toimintaan - esimerkiksi että en voisi kontrolloida tekojani ihastumistilanteissa, tai edes arvioida tekojeni moraalisuutta objektiivisuuteen pyrkien, koska arka asia häiritsisi minua niin kokonaisvaltaisesti?
Silloin kun henkilö itsekin tuomitsee oman toimintansa (tietoisesti tai vain alitajuisesti), voin ymmärtää, että hän ei välttämättä haluaisi asiasta keskusteltavan julkisesti. Silloin tuomitsevat kommentit varmaan satuttavat tavalla, jota kommentoija itse ei välttämättä ymmärrä - joten toteutuva tuska voi olla suurempaa kuin aiottu. Mutta tässäkään tapauksessa en sanoisi, että asian paljastaminen olisi tyhmää. Päin vastoin, se olisi merkki yrityksestä kohdata tuo asia, josta ei itse itsessään pidä. Kohtaaminen puolestaan on minun määritelmilläni asian kieltämistä viisaampaa.
EW: Siis tuo sinun "arka aiheesihan" on ihan liirumlaata noihin mun antamiin esimerkkeihin verrattuna, vai oletko eri mieltä? Mitenkään aliarvioimatta syväanalyysiäsi aiheestasi, niin on "arkoja aiheita" ja arkoja aiheita. Arkoja aiheita en suosittele ketään paljastamaan julkisella nettifoorumilla, "aroista aiheista" taas voin minäkin jutskata aika vapaasti. Onhan suosikkipelinikin sentään totuus tai tehtävä.
Arka aihe olisi vaikka sellainenkin, että olisit joskus ihastumisesi seurauksena pettänyt nykyistä miestäsi.
Arka aihe olisi vaikka sellainenkin, että olisit joskus ihastumisesi seurauksena pettänyt nykyistä miestäsi.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Aika, hmm, negatiivinen kuva sinulla on ajattelusta, jota sanot edustavasi. En välttämättä heti usko sinun olevan vilpittömästi tätä mieltä.prosessi kirjoitti:Korkeintaan se, että he yrittävät katsoa syvemmälle, mutta eivät näe oikeastaan mitään ja sokeuttaan ryhtyvät hallusinoimaan.EveryWoman kirjoitti:Minun nähdäkseni yksinkertaisin selitys myöhempien ajattelijoiden epäjohdonmukaisuuteen on se, että he katsovat syvemmälle.
Ei siinä, että pidät minua Sokrateena, ole muuta vikaa kuin se että minä en ole Sokrates.Miksi Sokrates pitäisi filosofina erottaa muista? Eikö ole ihan hyvä, että on olemassa runko josta haarautuu oksia? Miksi ihmeessä olisi parempi olla yksi oksista kuin itse runko? Eikä mielestäni ole mitään väliä sillä, että olisiko joku muu jossain vaiheessa ryhtynyt Sokrateeksi Sokrateen paikalle. Tärkeintä on, että joku oli Sokrates.
Itse sanoisin: jos hän onkin sinun ainoa alter egosi. Mainitsemani ei suinkaan jää ainoaksi yhteneväisyydeksi.Jos hänkin on minun alter egoni.Keskustelutapasi tuo hämmentävällä tavalla mieleeni parhaan ystäväni.
Nousemalla pilvenpiirtäjän pohjakerroksesta viimeisimmäksi rakennettuun kerrokseen siitä voi saada jonkinlaisen, vaikkakin eittämättä subjektiivisen käsityksen. Totuuden nimissä on sanottava, että itse olen käyttänyt välillä myös hissiä.Jos ei vakoile, ei tiedä mitä vielä ei ole rakennettu.Itseäni kiinnostaa rakentaminen vakoilua enemmän.Sokrates ei asunut pilvenpiirtäjän missään kerroksessa, vaan ilmalaivassa. Siksi hän pystyikin vakoilemaan jokaisen kerroksen sisältöä.
Se, että en ole poistanut sanavarastostani hyvyyden käsitettä, ei automaattisesti johda tuossa tekemääsi johtopäätökseen.Tiedän ettet usko pahuuteen, mutta meidän ajattelumalleissamme on se ero, että minulla pahuuden olemassaolemattomuudesta seuraa epävarmuus hyvyydenkään olemassaolosta, sinulla ei. Me määrittelemme itsekkyyden eri tavoilla, siitä ei vain pääse mihinkään.Jos olet ajatellut minun uskovan pahuuteen, sinulla on vielä muutama Kitinäketju lukematta. Hyvyydestä puhun eräänlaisena inhimillisyyden synonyymina, en pahuuden vastakohtana.Koska minä en usko pahuuteen, seuraa minun ajattelumallistani valitettavasti se, etten oikein usko hyvyyteenkään.
Miten sinä määrittelet itsekkyyden?
Siis haluaisit uskoa (sanoit, että olisit mielelläsi Sokrates), mutta et usko? Erotatko lisäksi sen, mitä uskot henkilökohtaisesti siitä, minkä uskot olevan totta? Siis voitko arvella jonkin sellaisen, johon et henkilökohtaisesti usko, olevan kuitenkin totta?Tietenkin uskon vaikka mihin, olenhan täysi huru-ukko, mutta Sokrateen näkemykseen inhimillisyydestä en oikein usko.
Mistä tiedät, että ne kysymykset ovat hölmöjä?Ottaen huomioon miten hölmöjä kysymyksiä Spinozan malli herättää, ei sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Pitäisi varmaan joku kerta astua hissistä vähän jaloittelemaan.Wikipedian artikkeli miehestä jaksaa aina vain naurattaa yhtä paljon, puhumattakaan siitä, etteivät Spinozaa pohtineet edes ole saaneet päätettyä, oliko Spinoza hihhuli vai ateisti. Jotenkin, tuota, tuttua.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
En (jos siis arvioidaan objektiivisesti), ja siksi kysyinkin täyttääkö tämä määritelmäsi (ymmärsin näet jotenkin aiemmasta kysymyksenasettelustasi, että katsot jokaisella olevan ainakin joitakin arkoja aiheita), vai pitäisikö aiheen myös johtaa yksiselitteisen moraalittomaan toimintaan.Zeb kirjoitti:EW: Siis tuo sinun "arka aiheesihan" on ihan liirumlaata noihin mun antamiin esimerkkeihin verrattuna, vai oletko eri mieltä?
Miksei aiempien miesten pettäminen kelpaisi? Jos pettäminen määritellään hyvin tiukasti, niin kerran olen yhtä pettänyt (halaamalla toista hieman liian seksuaalisesti) ja olen tästä myös useaan otteeseen Kitinässä kertonut.Zeb kirjoitti:Mitenkään aliarvioimatta syväanalyysiäsi aiheestasi, niin on "arkoja aiheita" ja arkoja aiheita. Arkoja aiheita en suosittele ketään paljastamaan julkisella nettifoorumilla, "aroista aiheista" taas voin minäkin jutskata aika vapaasti. Onhan suosikkipelinikin sentään totuus tai tehtävä.
Arka aihe olisi vaikka sellainenkin, että olisit joskus ihastumisesi seurauksena pettänyt nykyistä miestäsi.
Onko mitään perusteluja, mikset suosittele oikeasti aran aiheen paljastamista?
Ei kai siinäkään nyt ole mitään moraalitonta jos on vaikka insestin uhri? Tai mielisairas tai alkoholisti tms? Moraalittomuus ei ollut siis mikään kriteeri, vaan yksinkertaisesti se, että aihe on nolo, häpeällinen, yksityinen tai muuten vain sellainen, että sitä voi halutessaan käyttää sinua vastaan, ja se satuttaa.EveryWoman kirjoitti:En (jos siis arvioidaan objektiivisesti), ja siksi kysyinkin täyttääkö tämä määritelmäsi (ymmärsin näet jotenkin aiemmasta kysymyksenasettelustasi, että katsot jokaisella olevan ainakin joitakin arkoja aiheita), vai pitäisikö aiheen myös johtaa yksiselitteisen moraalittomaan toimintaan.
En usko että ihan jokaisella on ainakaan ihan yhtä arkoja aiheita, mutta yllättävän monella kuitenkin loppujen lopuksi. Ihmiset vaan yleensä pitävät suunsa kiinni näistä. Luulen, että kyllä ymmärsit millaisia aiheita tarkoitin.
Aiemmat ei olisi ihan yhtä raflaavia. Ja tuo halijuttu nyt on ihan nöösiMiksei aiempien miesten pettäminen kelpaisi? Jos pettäminen määritellään hyvin tiukasti, niin kerran olen yhtä pettänyt (halaamalla toista hieman liian seksuaalisesti) ja olen tästä myös useaan otteeseen Kitinässä kertonut.
Ks eka kappaleeni. Suositteletko itse jonkin mainitsemani tai vastaavantasoisen aran asian paljastamista julkisella nettifoorumilla? Ihanko tosi ja kenelle suosittelet?Onko mitään perusteluja, mikset suosittele oikeasti aran aiheen paljastamista?
En minä edusta noista kahjoista kuin yhtä vain, eikä hallusinoinnissa minun mielestän itse asiassa ole mitään negatiivista, kunhan se on hauskaa.EveryWoman kirjoitti:Aika, hmm, negatiivinen kuva sinulla on ajattelusta, jota sanot edustavasi. En välttämättä heti usko sinun olevan vilpittömästi tätä mieltä.prosessi kirjoitti:Korkeintaan se, että he yrittävät katsoa syvemmälle, mutta eivät näe oikeastaan mitään ja sokeuttaan ryhtyvät hallusinoimaan.EveryWoman kirjoitti:Minun nähdäkseni yksinkertaisin selitys myöhempien ajattelijoiden epäjohdonmukaisuuteen on se, että he katsovat syvemmälle.
Ei ole pakko. Ja onneksi minulla on aina ollut yhtä paljon ongelmia muistaa, että kuka ajatteli mitäkin. Muistan siis ajatukset itsenäisinä, mutta en osaa liittää yhden henkilön kaikkia ajatuksia kokonaisuudeksi ja tehdä sen kokonaisuuden avulla mitään yleistäviä tulkintoja edes ihmisen itsensä, saati sitten muiden ihmisten, sanoista. Joten en usko, että minun pitämiseni vaikuttaa käymissämme keskusteluissa mihinkään suuntaan.Ei siinä, että pidät minua Sokrateena, ole muuta vikaa kuin se että minä en ole Sokrates.Miksi Sokrates pitäisi filosofina erottaa muista? Eikö ole ihan hyvä, että on olemassa runko josta haarautuu oksia? Miksi ihmeessä olisi parempi olla yksi oksista kuin itse runko? Eikä mielestäni ole mitään väliä sillä, että olisiko joku muu jossain vaiheessa ryhtynyt Sokrateeksi Sokrateen paikalle. Tärkeintä on, että joku oli Sokrates.
Noihin esittämiini kysymyksiin kaipaisin silti vastauksia, ilman missään sinuun liittyvässä kontekstissa.
Itse sanoisin: jos hän onkin sinun ainoa alter egosi. Mainitsemani ei suinkaan jää ainoaksi yhteneväisyydeksi.Jos hänkin on minun alter egoni.Keskustelutapasi tuo hämmentävällä tavalla mieleeni parhaan ystäväni.
Lähellä olevien hyvinvoinnin asettamiseksi kokonaishyvinvoinnin edelle sellaisessakin tilanteessa, missä kokonaishyvinvoinnin edelle asettaminen saisi aikaan maailman näkökulmasta paremman lopputuloksen.Se, että en ole poistanut sanavarastostani hyvyyden käsitettä, ei automaattisesti johda tuossa tekemääsi johtopäätökseen.Tiedän ettet usko pahuuteen, mutta meidän ajattelumalleissamme on se ero, että minulla pahuuden olemassaolemattomuudesta seuraa epävarmuus hyvyydenkään olemassaolosta, sinulla ei. Me määrittelemme itsekkyyden eri tavoilla, siitä ei vain pääse mihinkään.
Miten sinä määrittelet itsekkyyden?
Haluaisin uskoa, mutta en usko. Ja kyllä, voin kuvitella jonkin sellaisen, johon en henkilökohtaisesti usko, olevan kuitenkin totta, onhan minulla hyvin vilkas mielikuvitus, ja olisi hölmöä kuvitella olevansa oikeassa kaiken suhteen.Siis haluaisit uskoa (sanoit, että olisit mielelläsi Sokrates), mutta et usko? Erotatko lisäksi sen, mitä uskot henkilökohtaisesti siitä, minkä uskot olevan totta? Siis voitko arvella jonkin sellaisen, johon et henkilökohtaisesti usko, olevan kuitenkin totta?Tietenkin uskon vaikka mihin, olenhan täysi huru-ukko, mutta Sokrateen näkemykseen inhimillisyydestä en oikein usko.
En tiedäkään, mutta minussa heränneet kysymykset huvittavat minua.Mistä tiedät, että ne kysymykset ovat hölmöjä?Ottaen huomioon miten hölmöjä kysymyksiä Spinozan malli herättää, ei sillä ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Mietipä vaikka tätä tekstiä ja mitä kysymyksiä se sinussa herättää:
Premissi 1: Substanssi on olemassa eikä voi olla riippuvainen mistään muusta ollakseen olemassa.
Premissi 2: Kaksi substanssia eivät voi jakaa samaa attribuuttia.
Todistus: Jos ne jakavat attribuutin, ne olisivat samanlaisia. Näin ne voitaisiin erottaa vain moodinsa perusteella. Tällöin ne olisivat kuitenkin riippuvaisia moodistaan ollakseen yksilöitäviä. Tällöin substanssi olisi riippuvainen omasta moodistaan, mikä olisi ristiriidassa premissin 1 kanssa. Tämän vuoksi kaksi substanssia eivät voi jakaa samaa attribuuttia.
Premissi 3: Substanssin voi aiheuttaa vain joku joka on samanlainen kuin se itse, eli joku joka jakaa sen attribuutin.
Premissi 4: Substanssia ei voida aiheuttaa.
Todistus: Jonkun asian voi aiheuttaa vain joku joka on samanlainen kuin kyseinen asia, eli joku joka jakaa sen attribuutin. Mutta premissin 2 mukaan kaksi substanssia eivät voi jakaa yhtä attribuuttia. Siksi substanssi ei voi olla aiheutettu.
Premissi 5: Substanssi on ikuinen.
Todistus: Jos substanssi ei olisi päättymätön (eli aiheuttamaton ja ikuinen) ja rajaton, se olisi päättyvä ja rajallinen. Mutta olla rajoitettu on sama kuin olla riippuvainen. Mutta premissin 1 mukaan substanssi ei voi olla riippuvainen mistään muusta. Siksi substanssi on päättymätön.
Johtopäätös: Voi olla vain yksi substanssi.
Todistus: Jos olisi olemassa kaksi ikuista substanssia, ne rajoittaisivat toisiaan. Tämä toimisi pidäkkeenä, jolloin ne olisivat riippuvaisia toisistaan. Mutta premissin 1 mukaan ne eivät voi olla riippuvaisia toisistaan. Siksi ei voi olla kahta substanssia.
Pitäisi varmaan joku kerta astua hissistä vähän jaloittelemaan.Wikipedian artikkeli miehestä jaksaa aina vain naurattaa yhtä paljon, puhumattakaan siitä, etteivät Spinozaa pohtineet edes ole saaneet päätettyä, oliko Spinoza hihhuli vai ateisti. Jotenkin, tuota, tuttua.
En nyt oikein allekirjoita. Miksei herrasnainen kelpaa? Herrasväki -> herrasmiehet ja herrasnaiset. Voit myös olla oman elämäsi herra ihan sukupuolisitoutumattomasti vaikka herra erotettuna yleisesti ottaen liitetäänkin miessukupuoleen. Herra-sanan sukupuolisidonnaisuus tulee ajalta jolloin tietynlaisten korkea-arvoisten herrasammattien koettiin olevan sukupuolisidonnaisia kuten pappeus. Nykyään samanlaisia sukupuolisidonnaisia ammatteja ei enää edes ole.Zeb kirjoitti:Herrasmies on ihan ajankohtainen eli suoraselkäinen, kunnollinen ja fiksu mies. Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan.Vadim kirjoitti:Ikävä kyllä herrasmiehen vastinpari on kunniallinen nainen. Nyt ehkä valkenee, kuinka ajankohtaisia he ovat.Zeb kirjoitti: En kyllä valitse kumpaakaan. Kammottavia. Keksi parempi.
No en mä jaksa osaltani enää lähteä tähän semantiikkatappeluun. Siltä se kuulosti minun ja aika monen muun korvaan, että haluat tietää varattunakin toisen hotsitustunteista miettiäksesi muita vaihtoehtoja. Miksi muuten haluaisit tietää toisen ei-platonisista tunteista? Minun mielestäni sellainen tilanne olisi ainoastaan vaivaannuttava ja vastenmielinen eikä mihinkään hyvään johtava. Ja joo, voi olla että tarkoitit täysin platonista ystäväarvostus-linjaa, mutta se nyt vain ei oikein tässä öögailuzoomailukontekstissa siltä näyttänyt.EveryWoman kirjoitti:Itsekkyyttäni en tietenkään kiistä. Olen varsin tietoinen siitä, että kaikki tekoni, myös ne jotka syystä tai toisesta määritellään epäitsekkäiksi, tapahtuvat lopulta itsekkäin motiivein.Herra Manala kirjoitti:Jos se öögailija ja zoomailija tietää toisen olevan suhteessa niin kyllä se vaan hienotunteisempaa on olla ilmoittamatta omia hotsituksiaan sitä varattua kohtaan. EW:n näkökanta kuulostaa melko tavalla itsekkäältä. Että kerro hetiheti jos sua hotsittaa ni mäki voin funtsia tässä näitä uusia tilaisuuksia ja vaihtoehtoja, ja et jos kerrot vast sit ku oon sinkku, ni oot epäaito liimanhaistelija, joka on vaan pillun perässä.
Fucks sake, mihin kaikki herrasmiessäännöt on jääneet?
Mutta ihanko tosissasi ajattelit minun suhteessa ollessani miettivän muita vaihtoehtoja - ja että tämä olisi rehellisyyden arvostamiseni syy? Oletko sitä mieltä, että ihminen on epähienotunteinen (= rumatunteinen?) jos hän sattuu näkemään myös suhteen ulkopuolella ihailtavia ihmisiä tai ihailemaan jotakuta joka seurustelee, vai onko tuota rumatunteisuutta vasta se, että on tuntemuksistaan rehellinen? Pers-utelut mukaan, tack.
Muutenkin sun ajatuksesi vaikuttavat mulle vähän yli-karvaston lentävältä idealismilta. Tippaleipälonkerot lentelee vähän sinne tänne ja väistämättä ne törmäilee joissain kohdin tehden ristiriitaisuuksia omiin silmiini. Tämän kaiken sitten kuittaat jollain yleisellä "best intentions" -höpötyksellä jota en oikein ymmärrä. Silmäiltyäni noita järjettömiä kirjoitusmääriä mitä olette parissa päivässä saaneet aikaiseksi, istun kyllä aika pitkälti Tixin putkiaivokelkan kyydissä.
Miten mä muistan sun puhuneen aiemmin että olit kuitenkin ilmoittanut tälle kaverille että toivoisit hänen vapautumistaan suhteesta, ja että voisit hänen kanssaan pientä sänkypeliä pitää siitäkin huolimatta vaikka hän ei vaimostaan luopuisikaan?NomenNescio kirjoitti:Itse olen kertonut eräälle miehelle että jos hänen sosiaalinen tilanteensa koskaan muuttuisi, niin hän voi ottaa yhteyttä että olenko itse silloin vapaa. Siitä on jo aikaa, mutta olen edelleen samaa mieltä, ja kyllä kyseinen sen tietää, eikä sanomani muuttanut mitään. Aivan kuten EW sanoi, ei se minun kiinnostukseni ilmaiseminen muuta hänen suhdettansa mihinkään, joten mitä pahaa siinä muka on?
Naiset muuttuvat tuollaisessa tilanteessa monesti todella armottomiksi ja katkeriksi. Ihan sama miten hellin ottein ja fiksusti yrität viestin välittää. Mulla on tästä oikein oppikirjaesimerkki alle vuoden takaa, ja se katkera paskanjauhanta, päänaukominen ja mustamaalaus minusta muille ihmisille mitä siitä seurasi, ei ole loppunut vieläkään.prosessi kirjoitti:Mikä tuollaisesta tilanteesta tekee niin karmean?Tix kirjoitti:auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää
Tix taitaa olla ainoita jotka hiffaa pointin ihan omasta kokemuksesta, ja voin kyllä erittäin hyvin allekirjoittaa. Miehiltä vastaavassa tilanteessa odotetaan oikeastaan vain yhdenlaista käytösmallia: Hyväksy hissukasti. Ja niinhän sitä yleensä tehdäänkin. Vakavasti haavoitetunkin miehen oletetaan yleensä vain käpertyvän omiin oloihinsa nuolemaan pakkihaavojaan. Hulluimmat lähtevät kartsalle vetämään pään täyteen ja tinttaavat sitten jotain sivullista kuonoon jolla ei ole asiaan osaa eikä arpaa. Naisille pettymyksen purkaminen katkeruuteen ja raivoon pakit antanutta yksilöä kohtaan taas on jotenkin odotettavampaa ja yleisempää oman kokemukseni mukaan. Vaikka toki naisista suuri osa (ehkä jopa puolet!!11) osaavat ottaa pakit vastaan sivistyneesti. Harvoin kuitenkaan sellainenkaan nainen pystyy enää olemaan ystävänä miehen kanssa.
Ihan oikeasti se on vastemielisin tilanne mihin mies voi joutua; antamaan pakit itseä kiinnostamattomalle naiselle joka on selvästi kiinnostunut itsestä, koska siinä tilanteessa ei ole onnellista loppua. Parhaimmassa mahdollisessa tapauksessa jopa erinomainen ystävyys vain kuolee. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa taas saat naisesta pahansuovan elinikäisen katkeran riesan. Huvittavinta tässä on se, että vaikka olisi miten hyvä ihmistuntemus tahansa, se ei oikein päde tällaisessa tilanteessa. Fiksuna ja moraalisesti kunniallisenakin pitämäsi ihminen saattaa suoriutua niin uskomattomiin ja halpamaisiin rimanalituksiin ja valheisiin ettei tosikaan.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Alkoholismi aiheuttaa usein moraalitonta tai vähintään jollakin tavoin halveksuttavaa käytöstä, samoin mielisairaudet. Insesti taas sitten ei niin sovikaan kehittelemääni malliin, paitsi jos ajatellaan että siinä ei hävetä niinkään omaa moraalitonta käytöstä vaan oman vanhemman (joka lienee usein lähes yhtä arka juttu). Toisaalta varmaan raiskatuksi tuleminenkin voi olla hyvin arka aihe, siitä huolimatta että raiskaaja olisi täysin tuntematonkin. Mutta eikö vain siihenkin usein liity irrationaalinen häpeä omasta jotenkin muka sopimattomaksi kuvitellusta käytöksestä? Ne, jotka eivät omaa toimintaansa häpeä, eivät käsittääkseni karta myöskään kokemuksestaan kertomista.Zeb kirjoitti:Ei kai siinäkään nyt ole mitään moraalitonta jos on vaikka insestin uhri? Tai mielisairas tai alkoholisti tms? Moraalittomuus ei ollut siis mikään kriteeri, vaan yksinkertaisesti se, että aihe on nolo, häpeällinen, yksityinen tai muuten vain sellainen, että sitä voi halutessaan käyttää sinua vastaan, ja se satuttaa.
Itse taas uskon, että objektiivisesti arvioiden vähäpätöiseltäkin vaikuttava aihe voi olla toiselle todella arka. Siis että arkuus ei johdu niinkään itse aiheesta, vaan enemmän siitä miten kukin aiheen subjektiivisessa todellisuudessaan kokee.En usko että ihan jokaisella on ainakaan ihan yhtä arkoja aiheita, mutta yllättävän monella kuitenkin loppujen lopuksi. Ihmiset vaan yleensä pitävät suunsa kiinni näistä. Luulen, että kyllä ymmärsit millaisia aiheita tarkoitin.
Sinun näkökulmastasi ehkä onkin. Minulle se oli yksi elämäni rankimmista kokemuksista ja kaikkea muuta kuin helposti käsiteltävä.Tuo halijuttu nyt on ihan nöösi
Suosittelen lähtökohtaisesti asian käsittelemistä siten, että sen aiheuttama häpeä lievenee ja parhaassa tapauksessa lopulta katoaa. Jos käsittelyssä auttaa asiasta keskustelu nettifoorumilla, niin ei kai se ainakaan tyhmää ole? Tämä ei merkitse että mielestäni kaikkien tulisi välittömästi mennä avautumaan kaikista mahdollisista aroista aiheistaan kaikilla mahdollisilla foorumeilla - en vain pidä tällaisten asioiden "paljastamista" niin kaikenkattavasti vahingollisena ja huonona ajatuksena, että olisin valmis määrittelemään sellaisen tyhmyydeksi.Ks eka kappaleeni. Suositteletko itse jonkin mainitsemani tai vastaavantasoisen aran asian paljastamista julkisella nettifoorumilla? Ihanko tosi ja kenelle suosittelet?Onko mitään perusteluja, mikset suosittele oikeasti aran aiheen paljastamista?
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Ymmärrän edelleen aivan hyvin, että vastikkeellisen rakkauden ja tunneilmaisun maailmassa elävien silmiin se näyttää nimenomaan suhteeseen pyrkimiseltä. Onneksi minun ei kuitenkaan tarvitse elää sellaisessa maailmassa - pidän aika todennäköisenä että vähintään masentuisin vakavasti. Vaikka en itse tuollaista elämää sietäisikään, olen valmis uskomaan että jotkut toisenlaiset ihmiset ehkä jopa haluavatkin elää juuri niin. Varsinkin näin joulun alla, kun ihmisillä olisi tarkoitus olla hyvä tahto ja niin edelleen.Herra Manala kirjoitti:No en mä jaksa osaltani enää lähteä tähän semantiikkatappeluun. Siltä se kuulosti minun ja aika monen muun korvaan, että haluat tietää varattunakin toisen hotsitustunteista miettiäksesi muita vaihtoehtoja. Miksi muuten haluaisit tietää toisen ei-platonisista tunteista? Minun mielestäni sellainen tilanne olisi ainoastaan vaivaannuttava ja vastenmielinen eikä mihinkään hyvään johtava. Ja joo, voi olla että tarkoitit täysin platonista ystäväarvostus-linjaa, mutta se nyt vain ei oikein tässä öögailuzoomailukontekstissa siltä näyttänyt.
Mukavaa kelkkaretkeä teille!Silmäiltyäni noita järjettömiä kirjoitusmääriä mitä olette parissa päivässä saaneet aikaiseksi, istun kyllä aika pitkälti Tixin putkiaivokelkan kyydissä.
Jos ja kun itse en muutu, minulla lienee syytä pitää mahdollisena että tapaamani vastikkeettomia tunneilmaisuja ymmärtävät miehetkin ovat sellaisia aivan oikeasti eivätkä ainoastaan pelleile kustannuksellani.Herra Manala kirjoitti:Naiset muuttuvat tuollaisessa tilanteessa monesti todella armottomiksi ja katkeriksi.
No joo, jotkut tapaukset ovat tietenkin hankalia, ihan sukupuolesta riippumatta. Mutta kyllä tuollaiset minun käsittääkseni ovat poikkeustapauksia.Herra Manala kirjoitti:Naiset muuttuvat tuollaisessa tilanteessa monesti todella armottomiksi ja katkeriksi. Ihan sama miten hellin ottein ja fiksusti yrität viestin välittää. Mulla on tästä oikein oppikirjaesimerkki alle vuoden takaa, ja se katkera paskanjauhanta, päänaukominen ja mustamaalaus minusta muille ihmisille mitä siitä seurasi, ei ole loppunut vieläkään.prosessi kirjoitti:Mikä tuollaisesta tilanteesta tekee niin karmean?Tix kirjoitti:auta armias että on karmea tilanne joutua antamaan pakit ihmiselle joka ei kiinnosta romanttisseksuaalisessa mielessä puolimätää herkkusientä enempää
Yleensä ihmiset osaavat käyttäytyä. Miehillä joskus esiintyvä flippaustapa, jossa vaimo ja mahdolliset lapset tapetaan, antaa yllättäen valoa kuolemantuomiokeskustelullekin. Flippavat naiset = elinkautinen kärsimys rikolliselle pakit antaneelle. Flippaavat miehet = henki veks pakit antaneelta syylliseltä. Kumpi nyt sitten on parempi...Tix taitaa olla ainoita jotka hiffaa pointin ihan omasta kokemuksesta, ja voin kyllä erittäin hyvin allekirjoittaa. Miehiltä vastaavassa tilanteessa odotetaan oikeastaan vain yhdenlaista käytösmallia: Hyväksy hissukasti. Ja niinhän sitä yleensä tehdäänkin. Vakavasti haavoitetunkin miehen oletetaan yleensä vain käpertyvän omiin oloihinsa nuolemaan pakkihaavojaan.
Vain puolet? Tuolla tilastolla alkaa jo ihmetellä, että miksi joku vetää juuri tuollaisia naisia puoleensa.Vaikka toki naisista suuri osa (ehkä jopa puolet!!11) osaavat ottaa pakit vastaan sivistyneesti. Harvoin kuitenkaan sellainenkaan nainen pystyy enää olemaan ystävänä miehen kanssa.
No joo, ehkä minun ei pitäisi puhua niin paljon aiheesta, josta en tiedä tarpeeksi. Olenhan kuitenkin ollut suuren osan aikuisiästäni suhteessa, joten pakkimekaniikka ei ole minulle oikein selvillä.Ihan oikeasti se on vastemielisin tilanne mitä miehellä voi olla joutua antamaan pakit itseä kiinnostamattomalle naiselle joka on selvästi kiinnostunut itsestä, koska siinä tilanteessa ei ole onnellista loppua.<clip>Fiksuna ja moraalisesti kunniallisenakin pitämäsi ihminen saattaa suoriutua niin uskomattomiin ja halpamaisiin rimanalituksiin ja valheisiin ettei tosikaan.
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Mitä on vastiikkeellinen rakkaus ja miten se eroaa vastikkeettomasta rakkaudesta? Miksi ensinmainittu ahdistaa?EveryWoman kirjoitti:vastikkeellisen rakkauden ja tunneilmaisun maailmassa elävien
Siis sä vertaat näitä kahta käytösmallia nyt ihan onnistuneesti toisiinsa ja pidät niitä noin suurinpiirtein yhtä yleisinä? Jos saadaan pakit, siinä harvemmin on kyseessä vielä vaimoja ja lapsia. Toisekseen mun ymmärtääkseni lapsiaan tappavat äidit eivät ole yhtään sen harvinaisempia kuin lapsiaan tappavat miehetkään. Joka tapauksessa puhut nyt jo vakavasti henkisesti sairaista ihmisistä, et mistään pakeista katkeroitumisesta, joita ei voi edes verrata toisiinsa.prosessi kirjoitti:Yleensä ihmiset osaavat käyttäytyä. Miehillä joskus esiintyvä flippaustapa, jossa vaimo ja mahdolliset lapset tapetaan, antaa yllättäen valoa kuolemantuomiokeskustelullekin. Flippavat naiset = elinkautinen kärsimys rikolliselle pakit antaneelle. Flippaavat miehet = henki veks pakit antaneelta syylliseltä. Kumpi nyt sitten on parempi...
Kuules nyt Neiti Manala! Kyllä se Herra liittyy sukupuoleen, vaikkei lautamies tai palomies liitykään. Herrasmies ja herrasväki/herrasnainen taas viittaa ihan eri asioihin, eka käytöstapoihin/kunnollisuuteen ja jälkimmäiset sosioekonomiseen statukseen.Herra Manala kirjoitti:En nyt oikein allekirjoita. Miksei herrasnainen kelpaa? Herrasväki -> herrasmiehet ja herrasnaiset. Voit myös olla oman elämäsi herra ihan sukupuolisitoutumattomasti vaikka herra erotettuna yleisesti ottaen liitetäänkin miessukupuoleen. Herra-sanan sukupuolisidonnaisuus tulee ajalta jolloin tietynlaisten korkea-arvoisten herrasammattien koettiin olevan sukupuolisidonnaisia kuten pappeus. Nykyään samanlaisia sukupuolisidonnaisia ammatteja ei enää edes ole.
Äh, tyydyn olemaan kunnian nainen ja pitämään itseni naisena!
Ero on vain isommat pakit. Ja kyllä, vertaan noita toisiinsa, koska ikuisuuksia jatkuva vainoaminen on aivan yhtä häiriintynyttä kuin tappaminenkin. Yleisyyksistä en sano muuta, kuin että molemmat ovat hyvin epätavallisia.Herra Manala kirjoitti:Siis sä vertaat näitä kahta käytösmallia nyt ihan onnistuneesti toisiinsa ja pidät niitä noin suurinpiirtein yhtä yleisinä? Jos saadaan pakit, siinä harvemmin on kyseessä vielä vaimoja ja lapsia.
Sinä itse puhuit sellaisesta pakeista katkeroitumisesta, jonka seurauksena on elinikäinen vaino. Kyllä minusta sitä voi pitää aivan yhtä henkisesti sairaana.Toisekseen mun ymmärtääkseni lapsiaan tappavat äidit eivät ole yhtään sen harvinaisempia kuin lapsiaan tappavat miehetkään. Joka tapauksessa puhut nyt jo vakavasti henkisesti sairaista ihmisistä, et mistään pakeista katkeroitumisesta, joita ei voi edes verrata toisiinsa.