Tuostapa tulikin mieleeni, että herrasmiehet ja herrasmiessäännöt ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Naisen näkökulmasta se, että herrasmiehet puolustavat naisen kunniaa, on erinomainen asia. Sellaisille herrasmiehille on käyttöä nykypäivänäkin.Vadim kirjoitti:Ikävä kyllä herrasmiehen vastinpari on kunniallinen nainen. Nyt ehkä valkenee, kuinka ajankohtaisia he ovat.Zeb kirjoitti:En kyllä valitse kumpaakaan. Kammottavia. Keksi parempi.Herra Manala kirjoitti:Herrasnainen tai aristokraattihutsu. Saat valita paremmin korvaan sointuvan.
Zoomailu, öögailu ja katsastus
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Vadim kirjoitti:Ikävä kyllä herrasmiehen vastinpari on kunniallinen nainen. Nyt ehkä valkenee, kuinka ajankohtaisia he ovat.Zeb kirjoitti:En kyllä valitse kumpaakaan. Kammottavia. Keksi parempi.Herra Manala kirjoitti:Herrasnainen tai aristokraattihutsu. Saat valita paremmin korvaan sointuvan.
Vadim moro!
Kun kerran olet laittanna tämän kyselyn, sun pitäisi määritellä mikä on
Zoomaus ja mikä Öögaus? En osaa muuten vastata!!
Kerro vaikka esim. Erkki.
Terveisin kunnioittaen kaikkien yhteinen SA
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13
Herrasmies on ihan ajankohtainen eli suoraselkäinen, kunnollinen ja fiksu mies. Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. (Vitun Freudit sun muut ikiaikaiset ukot!1!) Olen itsekin joutunut joskus tyytymään olemaan "hyvä jätkä" kun parempaakaan termiä ei kai löytynyt. Siinäpä sitten mietittävää.Vadim kirjoitti:Ikävä kyllä herrasmiehen vastinpari on kunniallinen nainen. Nyt ehkä valkenee, kuinka ajankohtaisia he ovat.Zeb kirjoitti:En kyllä valitse kumpaakaan. Kammottavia. Keksi parempi.Herra Manala kirjoitti:Herrasnainen tai aristokraattihutsu. Saat valita paremmin korvaan sointuvan.
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Kelpaako Rotutamma?Zeb kirjoitti:Herrasmies on ihan ajankohtainen eli suoraselkäinen, kunnollinen ja fiksu mies. Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. (Vitun Freudit sun muut ikiaikaiset ukot!1!) Olen itsekin joutunut joskus tyytymään olemaan "hyvä jätkä" kun parempaakaan termiä ei kai löytynyt. Siinäpä sitten mietittävää.Vadim kirjoitti:Ikävä kyllä herrasmiehen vastinpari on kunniallinen nainen. Nyt ehkä valkenee, kuinka ajankohtaisia he ovat.Zeb kirjoitti: En kyllä valitse kumpaakaan. Kammottavia. Keksi parempi.
Anna tiivistyksestä pisteitä, kiitos! Näitkö MG-auton, sulle tarkoitetun omassa ketjussani.
Ketjuni on kamalasti väritetty. Pitäisi saada siistiytymään. Eihän sinne kehtaa vieraita laskea, voih!!
SA
RotuAmeba
"Tää on vähän kuin seuraisi ruuhka-aikaan hernerokkasumussa tapahtuvaa auto-onnettomuutta moottoritiellä. Hidastettuna." MrM 05/13
Ei kai Freud suhtautunut kovinkaan tuomitsevasti naisten seksuaalisuuteen, enemmän hän taisi olla ymmällään ja turvautui sen takia lokerointiin.Zeb kirjoitti:Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. (Vitun Freudit sun muut ikiaikaiset ukot!1!)
Myönnän etten ole kunnolla perehtynyt herra Freudin ajatusmaailmaan. Eniten kuitenkin ukossa ärsytti se kaikkien asioiden seksualisointi. Ihan kuin ihminen ei olisi muutakin.prosessi kirjoitti:Ei kai Freud suhtautunut kovinkaan tuomitsevasti naisten seksuaalisuuteen, enemmän hän taisi olla ymmällään ja turvautui sen takia lokerointiin.Zeb kirjoitti:Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. (Vitun Freudit sun muut ikiaikaiset ukot!1!)
Juu, Lorenz lisäsi soppaan kolme muutakin ominaisuutta, mikä kieltämättä laajensi nätisti niin ihmisyyttä kuin eläimyyttäkin.Zeb kirjoitti:Myönnän etten ole kunnolla perehtynyt herra Freudin ajatusmaailmaan. Eniten kuitenkin ukossa ärsytti se kaikkien asioiden seksualisointi. Ihan kuin ihminen ei olisi muutakin.prosessi kirjoitti:Ei kai Freud suhtautunut kovinkaan tuomitsevasti naisten seksuaalisuuteen, enemmän hän taisi olla ymmällään ja turvautui sen takia lokerointiin.Zeb kirjoitti:Mutta se, ettei naiselle löydy mitään vastaavaa, kertonee jotain noiden sanojen keksimisen aikaisesta arvostuksesta (tai siis sen puutteesta) naista kohtaan, ja siitä että hyvän naiseuden määreeksi riitti vain tietyn tyyppinen tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan. (Vitun Freudit sun muut ikiaikaiset ukot!1!)
Miehet taitavat sisällyttää tuollaiset asiat sinne seksuaalisuuden ja aggression välimaastoon. Periaatteella, että noita ei olisi olemassakaan ilman seksuaalisuutta ja aggressiota.Zeb kirjoitti:No höh, ei mitään romanttista ja mukavaa kuten rakkautta tai huolehtimisviettiä?prosessi kirjoitti:Nälkä, pelko ja aggressio.
No jos noin niin on se miesten maailma aika kova paikka. Ei kyllä hoivaamisella ole mitään tekemistä kummankaan noiden kanssa, väitän ma.prosessi kirjoitti:Miehet taitavat sisällyttää tuollaiset asiat sinne seksuaalisuuden ja aggression välimaastoon. Periaatteella, että noita ei olisi olemassakaan ilman seksuaalisuutta ja aggressiota.
Sama paikka se on kuin naistenkin maailma, näkökulma vain vähän eri. On jännää, miten sama asia yhdestä suunnasta voi näyttää hyvinkin pehmeältä, ja toisesta suunnasta kivikovalta. Itse katselen mieluiten sivusuunnasta, kun sieltä näkee molemmat puolet.Zeb kirjoitti:No jos noin niin on se miesten maailma aika kova paikka. Ei kyllä hoivaamisella ole mitään tekemistä kummankaan noiden kanssa, väitän ma.prosessi kirjoitti:Miehet taitavat sisällyttää tuollaiset asiat sinne seksuaalisuuden ja aggression välimaastoon. Periaatteella, että noita ei olisi olemassakaan ilman seksuaalisuutta ja aggressiota.
Joo, varmaan paras ratkaisu. Eikä se miestenkään maailma nyt ihan tuon Lorenzin nelikon varaan rakennu, ainakaan kaikkien. Tunnen hyvinkin rakastavia ja hoivaamisviettisiä miehiä. (Kohta joku masa tulee tähän tietty kertomaan et seksiä ne vaan haluu.)prosessi kirjoitti:Itse katselen mieluiten sivusuunnasta, kun sieltä näkee molemmat puolet.
Itse asiassa Lorenz on kirjoittanut kokonaisen kirjan pelkästä aggressiosta. Se kyllä kuvaa yllättävän hyvin niitä osia rakkaudesta ja hoivaamisvietistä, joita seksuaalisuus ei kata. Sinänsä hieman hämmentävää, mutta Lorenz olikin suunnilleen yhtä hämmentävä persoona kuin Freud.Zeb kirjoitti:Joo, varmaan paras ratkaisu. Eikä se miestenkään maailma nyt ihan tuon Lorenzin nelikon varaan rakennu, ainakaan kaikkien. Tunnen hyvinkin rakastavia ja hoivaamisviettisiä miehiä. (Kohta joku masa tulee tähän tietty kertomaan et seksiä ne vaan haluu.)prosessi kirjoitti:Itse katselen mieluiten sivusuunnasta, kun sieltä näkee molemmat puolet.
Herrasmiehiä tietysti. Se johtuu siitä, että kuka tahansa voi käyttäytyä kuin herrasmies, mutta naisen on liki mahdoton käyttäytyä kuin kunnollinen nainen. Herrasmies on helppo olla, se ei vaadi mitään muuta kuin pidättymistä muiden herrasmiesten daamien viettelystä ja muutoinkin kunnollista käytöstä. Herrasmieheksi voi myös alkaa kunhan saa tarpeelliset sikailut ulos systeemistään ja haluaa keskittyä kunnollisiin naisiin.NuoriDaavid kirjoitti:Kumpia on nykyään enemmän, herrasmiehiä vai kunniallisia naisia?
Sen sijaan ollakseen kunnollinen naisen pitää pidättyä oikeastaan kaikesta muusta kuin siitä, että on vain herrasmiehiele suosiollinen. Kuitenkin jo väärälle herrasmiehelle suosiollisena oleminen tekee naisesta epäkunnollisen ja oltuaan kerran epäkunnollinen nainen on aina epäkunnollinen riippumatta siitä, miten hän jatkossa käyttäytyy. Se näes kuluu käytössä.
Suomeksi: nössö joka jää ilman, on sitä mieltä, että kunnollisia naisia ei ole, riippumatta siitä onko herrasmiesnössö vai renttunössö.
Kysymys oli kunniallisuudesta, mikä on ihan eri asia. Kun Barbara Cartlandilta kysyttiin, miten on mahdollista, että miehet ovat naimisiin mennessään kokeneita ja naiset neitseitä, hän totesi, että helposti - miehethän käyvät bordellissa! Tästä siis opimme, että muinainen herrasmies on saattanut pitää myös siveettömistä naisista, tosin hieman eri tavoin kuin kunniallisista, joiden kanssa on tarkoitus astua avioliiton satamaan.Tix kirjoitti:Sen sijaan ollakseen kunnollinen naisen pitää pidättyä oikeastaan kaikesta muusta kuin siitä, että on vain herrasmiehiele suosiollinen. Kuitenkin jo väärälle herrasmiehelle suosiollisena oleminen tekee naisesta epäkunnollisen ja oltuaan kerran epäkunnollinen nainen on aina epäkunnollinen riippumatta siitä, miten hän jatkossa käyttäytyy. Se näes kuluu käytössä.
Kunniallinen oli kaiketi hieman sama asia kuin yksiavioinen. Se on ihan objektiivinen ilmaus, eikä riipu näkökulmasta. Itse asiassa, kunniallinen nainen vastustelee määritelmällisesti kaikkia lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta antautuu. Yhdelle, siis.
Luetko mitä kirjoitan? Juurihan totesin, että "herrasmieheksi voi myös alkaa kunhan saa tarpeelliset sikailut ulos systeemistään ja haluaa keskittyä kunnollisiin naisiin."Vadim kirjoitti:Tästä siis opimme, että muinainen herrasmies on saattanut pitää myös siveettömistä naisista, tosin hieman eri tavoin kuin kunniallisista, joiden kanssa on tarkoitus astua avioliiton satamaan.
Niin. Ja jos antautuu muulle kuin herrasmiehelle itselleen vaikka herrasmies niin haluaisi, on epäkunnollinen. Koska kunnollinen nainen antautuisi juuri sille yhdelle herrasmiehelle. Joka kenties oli aiemmin sika.Vadim kirjoitti:Kunniallinen oli kaiketi hieman sama asia kuin yksiavioinen. Se on ihan objektiivinen ilmaus, eikä riipu näkökulmasta. Itse asiassa, kunniallinen nainen vastustelee määritelmällisesti kaikkia lähestymisyrityksiä, kunnes lopulta antautuu. Yhdelle, siis.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Arvostan ihmisissä rehellisyyttä ja avoimuutta. Epärehellisyyttä ja epäavoimuutta en arvosta. Sen suorapuheinen ilmoittaminen, että pitää jostakusta ihmisenä, on lähtökohtaisesti rehellistä ja avointa, ja tilanteesta riippuen mahdollisesti myös rohkeaa ja epäitsekästä. Selvästi suhteen aloittamiseen pyrkivä pokailu taas on asia erikseen. Mitä enemmän toimintaan sisältyy vihjailua ja mitä enemmän siitä puuttuu suoruutta ja avoimuutta, sitä epärehellisempään suuntaan sen väri muuttuu.Vaola kirjoitti:Mun on pakko kysyä, että mitä tarkoitat sellaisella käytöksellä joka osoittaisi pitämistä? Tarkoitatko ihan jopa sitä, että mikäli henkilö olisi ihastunut sinuun... sanotaanko nyt seksuaalisessa, tai suhde-mielessä (Tixin sanoin öögaillen ja zoomaillen), niin hänen tulisi se osoittaa sinulle siinä ja heti, eikä esim. hoitaa päällä olevaa suhdetta ensin pois päiväjärjestyksestä. Tämä olisi minun mielestäni tämän kumppanin kannalta hienotunteista toimintaa, ja itse taas suhtautuisin epäilevästi henkilöön joka ei pystyisi sellaiseen.EveryWoman kirjoitti:Itse taas suhtautuisin varsin epäilevästi miekkoseen, jonka olisin tuntenut seurustellessani toisen kanssa, mutta joka käytöksellään osoittaisi pitävänsä minusta vasta suhteeni päätyttyä. Mieleen tulisi lähinnä, että tyyppi on epäaito ja/tai epäavoin, tai sitten vain Sen Yhden Asian perässä.
Vai riittääkö sulle vaan ystävällinen käytös ja "platonisempi" mielenkiinnon osoitus?
Oletetaan esimerkin vuoksi, että parisuhteessa elävä henkilö X pitää suhteen ulkopuolisesta henkilöstä Y, joka on myös tahollaan parisuhteessa.
Jos olen itse X:n asemassa, tilanteesta voidaan sanoa seuraavaa:
1. Koska olen kumppanilleni kaikista merkityksellisistä asioista avoin, hän tietää yhtä hyvin kuin itsekin tiedän, että pidän Y:stä.
2. Koska kumppanini on minulle kaikista merkityksellisistä asioista avoin, minä tiedän hänen mielipiteensä edellisestä kohdasta.
3. Jos (todennäköisemmin: kun) asia ei vaivaa kumppaniani, en keksi mitään hyvää syytä miksi en ilmaisisi ihailuani myös sen kohteelle. Ainoan varsinaisen haasteen tilanteeseen luo se, että tilanteesta riippuen voi olla vaikea arvioida miten Y ihailun ilmaisemisen tulkitsee.
4. Koska em. ilmaiseminen tietenkin tapahtuu siten, että kumppanini on siitäkin tietoinen, on mahdollista toimia sellaisella tavalla, joka ei loukkaa parisuhdettani (mahdollisten ylilyöntien/tulkintaepäselvyyksien sattuessa saan näet välittömästi palautetta, jolloin asiassa voidaan suorittaa tarvittavaa kalibrointia).
Pääsääntö: loukkaaminen on sitä helpompaa, mitä enemmän asioita esitetään rivien välistä, koska silloin tilanteessa alkaa helpommin vallita sellainen fiilis, että viestintää yritetään harrastaa kumppanin selän takana. Oman kumppanini kohdalla en pidä tätä erityisen konkreettisena riskinä, sillä hänellä ei yleensä ole mitään vaikeuksia ymmärtää viestinnän sanattomia kerroksia (oikeastaan hän ymmärtää niitä usein paremmin kuin minä itse). Tällä alueella olemme kuitenkin toisinaan joutuneet suorittamaan mainittua kalibrointia, sillä sanattoman viestinnän alueella toimittaessa voi tulla tahtomattaankin luoneeksi mielikuvan salailusta ja epäavoimuuden pyrkimyksestä. Jos kumppanini olisi sellainen, jonka kykyyn lukea rivienväliviestejäni en luottaisi, pidättäytyisin rivienväliviestinnästä tykkänään, koska silloin sen voisi katsoa tapahtuvan kumppanini tietämättä. Samaten pidättäydyn siitä tilanteissa, joissa suhteessani on meneillään jokin akuutti kriisi tai jos koen tai tiedän kumppanini kokevan (vaikka perusteetontakin) epävarmuutta suhteemme tulevaisuudesta.
Jos taas sitten kuvittelen itseni Y:n asemaan, näen tilanteen jotakuinkin seuraavalla tavalla:
1. Jos X ei ilmaise pitävänsä minusta, oletan että syy on jommankumman tai molempien parisuhteessa, ja johtopäätökseni on: a) X ei ole merkityksellisistä asioista rehellinen kumppanilleen, tai b) X:llä on itsestään turhan suuret luulot kuvitellessaan että hänen myönteinen palautteensa minun suuntaani vaikuttaisi parisuhteeni etenemiseen pyhäyksen vertaa, tai c) X pitää minua ihmisenä, jolle epätyydyttävään parisuhteeseen roikkumaan jääminen on realistinen vaihtoehto. Mikään edellisistä ei luo kuvaa henkilöstä, jonka kanssa olisin kiinnostunut parisuhteesta.
2. Jos X ilmaisee pitävänsä minusta heti kun parisuhteeni on päättynyt, mutta ei ennen sitä, tulen miettineeksi: a) pitääkö hän minusta todella vai nostiko vapaille markkinoille siirtyminen osakkeitani (= pokaileeko hän vähän keitä sattuu kunhan sattuvat olemaan vapaana), b) jos hän pitää minusta todella, onko hän sitä ihmistyyppiä, joka on valmis antamaan vain silloin kun saaminen on mahdollisimman todennäköistä (mikä voi viitata siihen, ettei hän pidä rakkautta vastikkeettomana), vai onko hän vain pelkuri ja/tai epäavoin luonne. Lisää syitä minulle olla haluamatta suhteeseen.
3. Jos X ei suoraan (rehellisesti ja avoimesti) ilmaise pitävänsä minusta, mutta harrastaa epäsuoraa vihjailua ja pokailua, en edes jää miettimään johtopäätöksiä vaan kunnioitukseni häntä kohtaan loppuu välittömästi. Vielä pahempaa on, jos X tämän lisäksi pyrkii epärehellisin keinoin vaikuttamaan parisuhteeseeni.
4. Jos X taas rehellisesti ja avoimesti ilmaisee pitävänsä minusta ja onnistuu lisäksi välittämään sen vaikutelman että ei toivo nykyisen suhteeni epäonnistumista eikä pyri kalifiksi kalifin paikalle, tulkitsen hänen tunteensa vastikkeettomiksi ja hänen käytöksensä rehelliseksi ja kunnioitettavaksi. Ääritapauksissa tätä tietä saattaa tulla mahdolliseksi myös kevyt, ystävällismielinen flirttailu, joka puolestaan tapahtuu minun osaltani samoilla säännöillä kuin ensimmäisen skenaarion neljännessä kohdassa. X:n osalta taas oletan hänen vastaavan toiminnastaan oman parisuhteensa kontekstissa itse.