Uskotko jumalaan?

Faghag · Viesti Kirjoittaja **Faghag** » 20.10.2005 10:39

Uskotko jumalaan?

Ja jos uskot, millaiseen jumalaan/jumaluuteen uskot?

Tunnustatko uskoasi joidenkin maailmassa esiintyvien uskontomuotojen kautta?

Tarvitseeko jumalaan uskominen sinun mielestäsi pappia ja seurakuntaa tai muuta muodollista instituutiota?

Mikä maailmassa esiintyvistä uskonnoista sinua kiinnostaa ja miksi?

Pitäisikö tunnustuksellinen uskonnonopetus lopettaa Suomen kouluissa?

Itse olen kuulunut ortodoksiseen seurakuntaan syntymästäni asti. Siitä huolimatta kävin peruskoulussa luterilaisessa uskonnonopetuksessa. Olen aina ollut kiinnostunut maailmassa esiintyvistä uskonnoista ja lukenut niistä paljon. Erilaiset jumaluuskäsitykset eri kulttuureissa ovat kiehtoneet mieltäni.

Kuulun ortodoksiseen seurakuntaan sen takia, että ihailen bysanttilaista taidetta ja kirkkoarkkitehtuuria. Ortodoksisuus liittyy myös henkiseen perintööni, jonka olen saanut karjalaisilta isovanhemmiltani. Mutta en usko kristittyjen jumalaan enkä mytologiaan.

Minun mielestäni uskonnonopetus tulisi lopettaa peruskouluissa. Monikulttuurisessa yhteiskunnassa tulisi tunnustuksellinen uskonnonopetus järjestää seurakuntien kautta. Enemmän kaipaisin peruskouluun ja lukioon pakollista filosofian opetusta, jossa tutustuttaisiin eri aikoina ilmenneisiin aatteisiin niin Euroopassa kuin muuallakin maailmassa. Tutustuminen muiden maiden uskontoihin on tutustumista ihmiskunnan kulttuurihistoriaan, joka lisää tätä paljon parjattua sivistystä.

Maailmanuskonnoissa minua kiehtoo taolaisuus ja buddhalaisuus, jotka korostavat henkilökohtaista kehittymistä ja täydellistymistä. Koen buddhalaisuuden varsin eettiseksi aatteeksi, jossa uskotaan lähinnä ihmisyyteen, jonka voi täydellistää tekemällä hyviä tekoja toisia kohtaan ja puhdistumalla tunteista, jotka tekevät meidät henkisesti riippuvaisiksi materiaalisista ja hetkellisistä asioista. Buddhalaisuudessa on ihanteena valaistuminen, jonka symbolina toimii ihminen, ei joku hämärä jumaluus.

Nowaysis · Viesti Kirjoittaja **Nowaysis** » 20.10.2005 11:54

En usko, en ole ikinä pystynyt käsittämään kuinka joku hyvä hallitseva voima tai mikä lie pystyisi sallimaan kaiken maailmassa tapahtuvan pahan. Yhdyn myös väittämään että uskonto on opiumia kansalle. En pidä useimmista uskonnoista, uskoa jotain korkeampaa voimaa vastaan minulla ei ole kuitenkaan mitään.

Minua ei ole myöskään kastettu eivätkä vanhempanikaan kuulu kirkkoon. Ettei maailmankuvani vaikuttaisi täysin tyhjältä ja kyyniseltä, haluan kertoa uskovani itseeni, rakkauteen, ihmisissä olevaan hyvyyteen ja tähän todellisuuteen.

Uskonnon opetuksen kouluissa voisi mielestäni korvata elämänkatsomustiedolla, juuri Faghagin mainitsemalla filosofialla sekä muihin kuin kristinuskoon tutustumisella. Itselleni ainakin et:n opiskelu oli todella kiinnostavaa ja varmasti on osaltaan vaikuttanut siihen miten katselen maailmaa nyt aikuisena.

Jos pitäisi olla jonkin sortin uskovainen luulisin olevani mieluiten catholic school girl because they rule, tietty sellaisessa koulupuvussa siis.

Exsat · Viesti Kirjoittaja **Exsat** » 20.10.2005 12:33

Uskotko jumalaan?
Uskon.

Ja jos uskot, millaiseen jumalaan/jumaluuteen uskot?
Ev.lut. oppien mukainen Jumala on hyvin lähellä omaa mielikuvaani jumaluudesta.

Tunnustatko uskoasi joidenkin maailmassa esiintyvien uskontomuotojen kautta?
Kuulun evankelis-luterilaiseen kirkkoon.

Tarvitseeko jumalaan uskominen sinun mielestäsi pappia ja seurakuntaa tai muuta muodollista instituutiota?
Ei tarvitse. Usko on henkilökohtainen kokemus, jonka halutessaan voi jakaa muiden samanmielisten kanssa.

Mikä maailmassa esiintyvistä uskonnoista sinua kiinnostaa ja miksi?
Kaikki kiinnostavat tasapuolisesti. Uskonto vaikuttaa paljolti ihmisten käyttäytymiseen ja arvomaailmaan.

Pitäisikö tunnustuksellinen uskonnonopetus lopettaa Suomen kouluissa?
Ei, koska lapsen vanhemmilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa siihen, osallistuuko lapsi uskonnon opetukseen vai ei. Kuitenkin maailmanuskontojen opetusta voisi lisätä pienemmillekin oppilaille.

Leilah · Viesti Kirjoittaja **Leilah** » 20.10.2005 12:57

Faghag kirjoitti:Uskotko jumalaan?
En tiedä. Ennen olen uskonut. Olen ollut myös sellaisessa elämäntilanteessa, jossa en enää voinut tukeutua mihinkään muuhun kuin Jumalaan. Kukaan muu ei olisi pystynyt oloani parantamaan. Silloin tunsin saavani lohtua rukouksista. Nyt kun menee paremmin, minulla on varaa olla uskomatta.

Ja jos uskot, millaiseen jumalaan/jumaluuteen uskot?
Uskon yhteen, armolliseen Jumalaan. Uuden Testamentin Jumalaan.

Tunnustatko uskoasi joidenkin maailmassa esiintyvien uskontomuotojen kautta?

Kuulun ev. lut. kirkkoon.

Tarvitseeko jumalaan uskominen sinun mielestäsi pappia ja seurakuntaa tai muuta muodollista instituutiota?

Ei.

Mikä maailmassa esiintyvistä uskonnoista sinua kiinnostaa ja miksi?

Ei mikään eirtyisesti, mutta on mielenkiintoista tutustua erilaisiin uskontoihin.

Pitäisikö tunnustuksellinen uskonnonopetus lopettaa Suomen kouluissa?

Eos.

.

EveryWoman · Viesti Kirjoittaja **EveryWoman** » 20.10.2005 13:52

Uskotko jumalaan?

Riippuu tietysti arvaamattoman paljon jumalan määritelmästä. Mutta tunnistan todellisuudesta sellaisen taajuuden, jota voisin vallan hyvin suostua kutsumaan jumalaksi - vähintään silloin kun keskustelen sellaisen ihmisen kanssa, jota tämäntyyppinen määrittely auttaa ymmärtämään tarkoittamani asian laatua.

Ja jos uskot, millaiseen jumalaan/jumaluuteen uskot?

Verbaalisesti sitä on hyvin vaikea määritellä, enkä tavallaan koe siihen tarvettakaan, paitsi tietysti keskustellessani muiden kanssa. No, yritetään.

Lähestymistapa 1:
Koen maailmaan, ihmisiin ja eläimiin selittämätöntä yhteyttä. Kävellessäni ensimmäistä kertaa vieraan maan kaduilla, oudossa ympäristössä, yksin, vailla paikkaa missä nukkua, tuntematta siitä maasta yhtäkään ihmistä, tunnen kuitenkin olevani kotona. Miten se on mahdollista? Suurin osa ihmisistä on sekä luonteeltaan että elämäntavoiltaan hyvin erilaisia kuin minä. Minulla ei yleensä ole ihmisten kanssa mitään sellaista puhuttavaa, joka kiinnostaisi molempia osapuolia. Jotkut suhtautuvat minuun vihamielisesti, toiset ynseästi ja osa ylemmyydentuntoisesti. Silti minulla on tunne, että olen heidän kanssaan yhtä, haluan heille hyvää. Miten se on mahdollista?

Jumala voisi olla hyvä nimitys sille yhteydelle, joka vallitsee minun ja maailman välillä, ja minun ja muiden olentojen välillä. Voi olla, että mitään erillistä yhteyskanavaa ei todellisuudessa ole. Koska en voi päästä inhimillisen ajatteluni rajojen ulkopuolelle, en voi tietää vaikka universumi todellisuudessa koostuisi yksinomaan omasta tajunnastani, ja kaikki arkitodellisuudessa havaitsemani asiat ja olennot olisivat todellisuudessa osa minua itseäni (tai sitten mitä tahansa muuta minulle käsittämätöntä). Hyväksyn sen, että jumala on nimitys jollekin selittämättömälle lainalaisuudelle, jonka kykenen havaitsemaan omassa todellisuudessani vain rajallisesti. Samaa sarjaa kuin sattuma.

Lähetymistapa 2:
Aika monien uskontojen mukaan jumala on hyvän edustaja, joko abstrakti voima tai konkreettinen henkilö. Jumala tekee hyviä tekoja ja on mahdollisesti luonut maailman. Minä tunnistan tällaisen voiman olemassaolon maailmassa joka päivä. Toinen nimi, jolla sitä tekee mieli kutsua, on rakkaus. Esimerkiksi Raamattu sanoo Jumalan olevan rakkaus. Minusta koko opuksen modernin version olisi voinut typistää noihin kolmeen sanaan. Menisi varmaan ihmisille paremmin jakeluun. Ihmiset, jotka eivät usko rakkauden olemassaoloon, ovat aika kurjia tapauksia. Ihmiset, jotka uskovat, saavat ihmeitä aikaan. Ei sen minusta tämän mystisempää tarvitse olla.

Tunnustatko uskoasi joidenkin maailmassa esiintyvien uskontomuotojen kautta?

En, mutta kuulun kirkkoon, sillä haluan maksaa kirkollisveroa jolla ylläpidetään kirkkorakennuksia.

Tarvitseeko jumalaan uskominen sinun mielestäsi pappia ja seurakuntaa tai muuta muodollista instituutiota?

Ei. Mutta jotkut ihmiset, joiden usko rakkauteen ja maailmassa vallitsevaan hyvyyteen on heikko, hyötyisivät aivan varmasti tahosta jonka kanssa niitä juttuja voisi käydä läpi. Suurin osa tapaamistani papeista ei kyllä sopisi siihen tehtävään ollenkaan. Tunnustuksellisuus ja historiallisiin tapahtumiin vetoaminen / niiden merkityksellisinä pitäminen estävät ihmisiä näkemästä uskon ja uskomisen tärkeyden ja merkityksen ihmisen elämässä. Eli uskonnosta ja kirkosta instituutiona on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kirkkorakennuksia sen sijaan pidän tärkeinä, etenkin niitä joiden arkkitehtuuri on onnistunutta. Jokaisessa kaupungissa on oltava jokin paikka, jonne ihminen voi paeta yhteiskunnan konkreettista ja käsittellistä hälyä. Sellaisessa paikassa rakkaus on helpompi havaita. Maaseudulla saman asian ajanee luonto.

Mikä maailmassa esiintyvistä uskonnoista sinua kiinnostaa ja miksi?

Kaikki uskonnot ovat järjestelmiä, ja järjestelmällisyys on ristiriidassa henkilökohtaisen uskomisen kanssa. Uskon kuitenkin, että jotkut ihmiset ja ihmisryhmät voivat olla niin kaukana omaehtoisen uskomisen mahdollisuudesta, että heille uskontojen suoma "koulutus" tekee enemmän hyvää kuin pahaa.

Pitäisikö tunnustuksellinen uskonnonopetus lopettaa Suomen kouluissa?

Äärimmäisen vaikea kysymys. Toisaalta kuulostaa karulta opettaa lapsille asioita joiden paikkansapitävyydestä ei ole yksimielisyyttä (Raamatun tapahtumat), toisaalta monet lapset saavat uskonnosta ja rukoilemisesta elämäänsä tarpeellista lohtua ja turvallisuudentunnetta. Itselleni uskonnon sadut olivat lapsena vain pieni osa kaikista niistä saduista, joihin samastuminen ja tietynlainen uskominen vaikuttivat myöhempiin kehitysmahdollisuuksiini ehdottoman myönteisesti. Näppituntumalta säilyttäisin tunnustuksellisen uskonnonopetuksen ala-asteen ensimmäisillä luokilla, edellyttäen että opettajien asenne olisi oikeanlainen. Neljäsluokkalaisten kanssa voitaisiin jo alkaa suunnata opetusta filosofisempaan ja uskontotieteellisempään suuntaan.

AarneAnkka · Viesti Kirjoittaja **AarneAnkka** » 20.10.2005 14:11

Tuolta ei oikein löytynyt käsitykseeni sopivaa vaihtoehtoe. En kiistä jumaluutta enkä korkeampaa voimaa. Uskon että on olemassa korkein ideaali, jota kohti ihmiskunta haparoiden pyrkii, ja jotkut näkevät tämän jumalana. En voi myöskään kiistää etteikö aistein / instrumentein havaittavissa olevan maailman ulkopuolella voisi olla vielä jotain. En kuitenkaan usko, että tällaisilla ulkopuolisilla tekijöillä on elämäämme merkitystä. Olemme itse luoneet merkityksemme ja tarkoituksemme, kuten elämä on tehnyt aikojen alusta alkaen.

AarneAnkka · Viesti Kirjoittaja **AarneAnkka** » 20.10.2005 14:17

EveryWoman kirjoitti:Koen maailmaan, ihmisiin ja eläimiin selittämätöntä yhteyttä. .... Jotkut suhtautuvat minuun vihamielisesti, toiset ynseästi ja osa ylemmyydentuntoisesti. Silti minulla on tunne, että olen heidän kanssaan yhtä, haluan heille hyvää. Miten se on mahdollista?

Koska olemme kaikki ihmisiä. Me kaikki osaamme itkeä, nauraa, hymyillä ja irvistää.

Nisäkkäätkin tuntevat keskinäistä yhteenkuuluvaisuutta. Kaikki nisäkkäät tuntevat pelkoa ja haluja, ja ilmaisevat niitä pohjimmiltaan hyvin samanlaisilla tavoilla. Siksi tunnemme "selittämätöntä" yhteenkuuluvaisuutta esim. koirien kanssa. Varsinkin kun koirat ovat vielä aktiivisen jalostuksen takia tulleet herkemmiksi ihmisten kuin toistensa eleille ja ilmeille.

ja kaikki arkitodellisuudessa havaitsemani asiat ja olennot olisivat todellisuudessa osa minua itseäni

Ehkei osa sinua itseäsi, mutta ainakin jotain josta löydät jotain yhteistä itsesi kanssa.

Angita · Viesti Kirjoittaja **Angita** » 20.10.2005 22:27

Uskotko jumalaan?
Mihin niistä?

Ja jos uskot, millaiseen jumalaan/jumaluuteen uskot?
Uskon, että on olemassa monenlaisia jumalattaria ja jumalia. Feminiinisyys ja maskuliinisuus ovat keskenään tasapainossa. Jumaluus on kaikkialla läsnä myös meissä itsessämme. Maailmankuvani on panteistinen ja polyteistinen.

Tunnustatko uskoasi joidenkin maailmassa esiintyvien uskontomuotojen kautta?
Kyllä, olen wicca.

Tarvitseeko jumalaan uskominen sinun mielestäsi pappia ja seurakuntaa tai muuta muodollista instituutiota?
Ei tarvitse. Uskonto on aina pohjimmiltaan hyvin henkilökohtaista ja sitä voi aivan hyvin harjoittaa yksinkin.

Mikä maailmassa esiintyvistä uskonnoista sinua kiinnostaa ja miksi?
Olen kiinnostunut kaikista uskonnoista. Uskon, että jokaiselle on olemassa oma polkunsa - oli se sitten ateismi, agnostismi tai joku muu uskonto.

Pitäisikö tunnustuksellinen uskonnonopetus lopettaa Suomen kouluissa?
Pitäisi. Elämme nykyään niin monikulttuurisessa maailmassa, että mielestäni joku nykyisen et:n ja filosofian yhdistelmä voisi hyvin korvata tunnustuksellisen uskonnonopetuksen. Se auttaisi lapsia paremmin ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta myös uskontojen suhteen.

Gina · Viesti Kirjoittaja **Gina** » 20.10.2005 22:45

En usko. Pidän uskoa heikkoutena.

puujalka · Viesti Kirjoittaja **puujalka** » 21.10.2005 0:10

DIAGNOSTIC SELFTEST PASSED

Starflare · Viesti Kirjoittaja **Starflare** » 21.10.2005 4:41

Gina kirjoitti:En usko. Pidän uskoa heikkoutena.

Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?

Impi · Viesti Kirjoittaja **Impi** » 21.10.2005 9:18

Tunnustuksellinen uskonnonopetus on lopetettu jo ajat sitten. Nykyään opetus on tunnustuskuntalähtöistä, eli tutustutaan ensin oman kulttuurin uskontoon, ja vasta sitten muihin.

Ort+ kat. kirkolla, muslimeilla ja joillakin aasialaisilla uskonnoilla on kyllä tunnustuksellista opetusta. Luterilaisella kirkolla ei.

Gina · Viesti Kirjoittaja **Gina** » 21.10.2005 10:07

Starflare kirjoitti:
Gina kirjoitti:En usko. Pidän uskoa heikkoutena.
Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?

No tämä nyt on ihan mutua... Mutta jotenkin ihminen joka uskoo jumalaan (mitä kiihkeämmin sitä pahempi) antaa mulle semmoisen vaikutelman että on hieman naiivi ja yksinkertainen eikä kestä elämän totuuksia ilman että keksii niille jonkun tuulesta temmatun selityksen. "Maailmassa tapahtuu pahaa koska jumalalla on joku tarkoitus, jumala koettelee meitä" jne. Maailmassa vaan tapahtuu kaikkea paskaa, ihmiset ovat myös pahoja eikä sille tarvii mitään sen kummempaa tarkoitusta hakea.

Elämä on sattumaa.

Saa toki uskoa jumalaan ja monet mun ystävistäkin uskovat ainakin jossain määrin, mutta silti... No, mä olen käynyt mielenkiintoisia väittelyjä aiheesta jo IRL

Starflare · Viesti Kirjoittaja **Starflare** » 21.10.2005 10:12

Gina kirjoitti:
Starflare kirjoitti:
Gina kirjoitti:En usko. Pidän uskoa heikkoutena.
Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?
No tämä nyt on ihan mutua... Mutta jotenkin ihminen joka uskoo jumalaan (mitä kiihkeämmin sitä pahempi) antaa mulle semmoisen vaikutelman että on hieman naiivi ja yksinkertainen eikä kestä elämän totuuksia ilman että keksii niille jonkun tuulesta temmatun selityksen. "Maailmassa tapahtuu pahaa koska jumalalla on joku tarkoitus, jumala koettelee meitä" jne. Maailmassa vaan tapahtuu kaikkea paskaa, ihmiset ovat myös pahoja eikä sille tarvii mitään sen kummempaa tarkoitusta hakea.

Elämä on sattumaa.

Saa toki uskoa jumalaan ja monet mun ystävistäkin uskovat ainakin jossain määrin, mutta silti... No, mä olen käynyt mielenkiintoisia väittelyjä aiheesta jo IRL

Juu en nyt koittanutkaan hyökätä, vaan ihan uteliaisuudesta kyselin. Minusta hyvä esimerkki siitä miten usko voi tehdä ihmisestä vahvan (niin hyvässä kuin pahassakin) on tuolla lähi-idässä. Rättipäät mättävät menemään amerikkalaisia vastaan vaikka varusteet ovat toisesta maailmansodasta ja rivitkin aika laihat. Pitävät sitä allahin koetuksena tjsp.

Gina · Viesti Kirjoittaja **Gina** » 21.10.2005 10:21

Starflare kirjoitti:
Juu en nyt koittanutkaan hyökätä, vaan ihan uteliaisuudesta kyselin. Minusta hyvä esimerkki siitä miten usko voi tehdä ihmisestä vahvan (niin hyvässä kuin pahassakin) on tuolla lähi-idässä. Rättipäät mättävät menemään amerikkalaisia vastaan vaikka varusteet ovat toisesta maailmansodasta ja rivitkin aika laihat. Pitävät sitä allahin koetuksena tjsp.

En mä sitä niin ottanutkaan.

Tuo on ihan hyvä esimerkki sinällään. Mutta vahvistaa entisestään mun käsitystä uskovien yksinkertaisuudesta.

Starflare · Viesti Kirjoittaja **Starflare** » 21.10.2005 10:23

Gina kirjoitti:
Starflare kirjoitti:
Juu en nyt koittanutkaan hyökätä, vaan ihan uteliaisuudesta kyselin. Minusta hyvä esimerkki siitä miten usko voi tehdä ihmisestä vahvan (niin hyvässä kuin pahassakin) on tuolla lähi-idässä. Rättipäät mättävät menemään amerikkalaisia vastaan vaikka varusteet ovat toisesta maailmansodasta ja rivitkin aika laihat. Pitävät sitä allahin koetuksena tjsp.
En mä sitä niin ottanutkaan.
Tuo on ihan hyvä esimerkki sinällään. Mutta vahvistaa entisestään mun käsitystä uskovien yksinkertaisuudesta.

AAH! Sehän onkin jo sitten asia erikseen

. En jaksa alkaa siitÄ pölpöttämään tässä, jos kohtaamme joskus IRL niin puhun aiheesta enemmän kuin mielelläni

.

EDIT: Typo

Gina · Viesti Kirjoittaja **Gina** » 21.10.2005 10:34

Starflare kirjoitti:
AAH! Sehän onkin jo sitten asia erikseen . En jaksa alkaa siitö pölpöttämään tässä, jos kohtaamme joskus IRL niin puhun aiheesta enemmän kuin mielelläni .

Mun isä on ruennu vapaamuurariksi. Ikänsä ateistina ollu! Me käydään pitkiä väittelyjä aiheesta onko elämä sattumaa vai ohjaako meitä korkeampi voima. Mä ajattelen että isästä on alkanut tulla vanhaksi ja isä kai ajattelee että voi kun tyttö on vielä nuori ja hölmö.

Exsat · Viesti Kirjoittaja **Exsat** » 21.10.2005 11:13

Starflare kirjoitti:
Gina kirjoitti:En usko. Pidän uskoa heikkoutena.
Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?

Ihminen kokee itsensä vahvemmaksi voidessaan kokea olevansa osa jotain suurta kokonaisuutta. Mielestäni ihmisellä on oikeus myös heikkouksiinsa.

slam · Viesti Kirjoittaja **slam** » 21.10.2005 11:20

En tiedä sen tarkemmin, mutta jollakin tavalla tulen varmasti uskomaan Jumalaan aina. En halua nyt kertoa sen tarkempia erittelyjä, kun asia on mietintä asteella. Ehkä valaistun asian suhteen enemmän myöhemmässä vaiheessa ja mahdollisesti vaikka jopa lopetan moisen ajattelun.

Starflare · Viesti Kirjoittaja **Starflare** » 21.10.2005 11:23

Exsat kirjoitti:
Starflare kirjoitti:
Gina kirjoitti:En usko. Pidän uskoa heikkoutena.
Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?
Ihminen kokee itsensä vahvemmaksi voidessaan kokea olevansa osa jotain suurta kokonaisuutta. Mielestäni ihmisellä on oikeus myös heikkouksiinsa.

En nyt ihan jummarra, voisitko selventää?

Exsat · Viesti Kirjoittaja **Exsat** » 21.10.2005 11:29

Starflare kirjoitti:
Exsat kirjoitti:
Starflare kirjoitti: Miten uskovainen on heikompi kuin ei uskova?
Ihminen kokee itsensä vahvemmaksi voidessaan kokea olevansa osa jotain suurta kokonaisuutta. Mielestäni ihmisellä on oikeus myös heikkouksiinsa.
En nyt ihan jummarra, voisitko selventää?

Eli kun ihminen uskoo Jumalaan, hän ei ole koskaan aivan yksin tai täysin omillaan, vaan hänellä on aina joku "suurempi" voima puolellaan. Tämä voima saa aikaan turvallisuudentunteen niillä, jotka siihen luottavat ja nojaavat.

Ateistin silmissä olemattomaan voimaan "väkisin" tukeutuminen voi vaikuttaa heikkoudelta.

Starflare · Viesti Kirjoittaja **Starflare** » 21.10.2005 11:36

Exsat kirjoitti:
Starflare kirjoitti:
Exsat kirjoitti: Ihminen kokee itsensä vahvemmaksi voidessaan kokea olevansa osa jotain suurta kokonaisuutta. Mielestäni ihmisellä on oikeus myös heikkouksiinsa.
En nyt ihan jummarra, voisitko selventää?
Eli kun ihminen uskoo Jumalaan, hän ei ole koskaan aivan yksin tai täysin omillaan, vaan hänellä on aina joku "suurempi" voima puolellaan. Tämä voima saa aikaan turvallisuudentunteen niillä, jotka siihen luottavat ja nojaavat.

Ateistin silmissä olemattomaan voimaan "väkisin" tukeutuminen voi vaikuttaa heikkoudelta.

Juu, tämä kohta meni jakeluun, mutta miten tuo "Ihmisillä on myös oikeus heikkouksiinsa" liittyy tähän? se hämmentää.

Melnais · Viesti Kirjoittaja **Melnais** » 21.10.2005 11:39

Uskon korkeamman voiman olemassaoloon, lähinnä siksi että liian paljon tapahtuu pelkästään sattuman selittämänä oikein. Voi olla pelkkää vainoharhaa tietysti myös. Valitettavasti tämä voima ei ainakaan toistaiseksi ole uskonut minuun takaisin, joten lisävoimaa siitä ei saa.

Siinä suurin syy miksi aikanaan kipuilin kohti kristinuskoa. Olisihan se suloista jos voisi luottavaisena antaa elämänsä jonkun toisen käsiin tietäen että sinusta huolehditaan. Mikä luottamus ja tuki elämässä! En pystynyt yrittämällä saamaan itseäni uskomaan, enää en koeta.

Uskonnonopetusta pidän yleissivistyksenä, palvonnan lisäksi uskonnoista löytyy kuitenkin armeliaisuuselementtejä joiden omaksuminen ei varmasti tekisi koulukkaille pahaa.

Exsat · Viesti Kirjoittaja **Exsat** » 21.10.2005 11:43

Starflare kirjoitti: Juu, tämä kohta meni jakeluun, mutta miten tuo "Ihmisillä on myös oikeus heikkouksiinsa" liittyy tähän? se hämmentää.

Vaikka olisikin niin, että usko on heikkoutta, niin se ei vähennä sen arvoa niille, jotka uskovat. Ihmisellä on oikeus myös heikkouksiinsa.

bedlam · Viesti Kirjoittaja **bedlam** » 21.10.2005 11:52

Edit: pyyhin arvailuni.

Mä en itse asiassa ole ollenkaan varma uskonko jumaluuksiin. Muistan, että pienenä tapasin rukoilla nukkumaanmennessäni perheenjäsenten, eläinten ja tuttavien, kuten myöskin oman itseni puolesta, mutta jossain vaiheessa nuoruutta se jäi. Teininä tuli mietittyä paljonkin näitä asioita, samalla kun yritti määrittää paikkaansa universumissa, mutta kaiketi totesin myöhemmin moiset mietteet elämäni kannalta tarpeettomiksi.

Johonkin henkimaailman tasoihin saatan joskus epätodellisien tilanteiden sattuessa uskoa, mutta jäljet apinasta ovat niin vahvasti minussa läsnä, etten minkään raamatun luomiskertomuksiin voi uskoa. Itse asiassa se lapsuudessa rukoilemani jumalakaan ei ollut raamatun jumala, vaan aivan omassa päässäni jumalallisuudeksi katsomani voima.

Kitinä