Minulle saa tuoda kukkia, mutta arvostan elettä enemmän kuin itse tavaraa. Maanläheisenä tyttönä saatan myös vaivaantua aika lailla leikkokukkapuskasta. Rentun ruusu sopii minulle paremmin.
Viime aikoina ainoa mies, jolta olen saanut kukkia on eräs ystäväni, jonka syntymäpäivää minä aina unohdan...
martza kirjoitti:Tuohon kukkien antamiseen tai muihin huomionosoitusten jakamiseen Naisille vaatii Mieheltä ns. tunneälyä. Toisilla tätä on ja toisilla ei.
Hyvä, koska toit asiasi esiin vaatimuksena tunneälystä, jota vain osalla on, en osaa tulkita kommenttiasi muutoin, kuin että sinulla itsellä sitä on. Kuitenkin kukkien antaminen daamille on vain hyvin pieni osa huomionosoitusten laajasta kirjosta. Ja mitäköhän tämä mainostamasi tunneäly nyt sitten on? Siis muuta kuin trendikäs sana ja sopiva yleistermi miehen "oikeanlaiselle" tunteikkuudelle naista kohtaan?
Ja kukat kauppaan jättävät miehet ovat näin ollen tunnevammaisia?
Lolita kirjoitti:Kyllä kiitos kukkia. Kaikki kukat käy ruususta kaktukseen, olis muuten todella ihanaa, että joku mies kehtaisi tuoda kaktuksen. Suklaa on toinen, mikä vetoaa.
Lolita kirjoitti:Kyllä kiitos kukkia. Kaikki kukat käy ruususta kaktukseen, olis muuten todella ihanaa, että joku mies kehtaisi tuoda kaktuksen. Suklaa on toinen, mikä vetoaa.
Tätä täytyy kyllä kompata ihan kybällä.
Haluaisko jompikumpi peikonlehden? Se ei enää mahdu meikäläisen kämppään?
nypari kirjoitti:
Ja mitäköhän tämä mainostamasi tunneäly nyt sitten on? Siis muuta kuin trendikäs sana ja sopiva yleistermi miehen "oikeanlaiselle" tunteikkuudelle naista kohtaan?
Tässä eräs määritelmä ns. tunneälylle. Tämän on määritellyt psykologi ja aivotutkija Anne Lehtokoski
"Tunneäly on kyky tunnistaa omat tunteensa ja toimia niiden mukaisesti. Se on myös kykyä ja uskallusta näyttää omia tunteitaan ja hallita niitä".
"Ihmiset ovat hyvin erilaisia tunteidensa näyttämisessä ja ymmärtämisessä. Toisille tunteiden osoittaminen on luontaista ja helppoa, toisille se voi olla äärimmäisen vaikeaa. "Tunneälyssä ja tunteiden ilmaisussa on aina mukana biologiasta johtuva yksilöllisyytemme".
Elikkä mulla on helppo näyttää tunteeni ja ehkä hieman osaan tulkita myös ystävättäreni tunteet. Ainahan on sanottu, että suomalaiset miehet eivät uskalla näyttää tunteitaan, mm. itkeä, suukotella, kosketella jne. Tämä on vierasta mulle. Haluan näyttää tunteeni selvästi, kosketella, halia, suukotella jne. Kaikilla ei ole tällaista uskallusta. Tätä tarkoitin.
"Elämä syntyy hanurista - tai ainakin läheltä sitä"
Bluntly kirjoitti: Haluaisko jompikumpi peikonlehden? Se ei enää mahdu meikäläisen kämppään?
Täten saatettakoon yhteisön tietoon, että pertziltä hänen kämpänvaihtonsa yhteydessä perimäni kiinanruusu voi hyvin, ja siinä on tällä hetkellä 1 kukka, 3 puoliksi auennutta nuppua ja n nuppua.
Lolita kirjoitti:Tai mahtuuhan se kuolemaan kaksiossakin, niin mun kukille aina käy...
Kun lasketaan mukaan äitiyksikköni eilen tuoma mystinen rehu, kämpästäni löytyy 51 ruukkukasvia, joista yksi on varmasti kuollut ja toinen ei taida tietää itsekkään onko hengissä vai ei. Eli rehujen hengissäpitämiseen ei tarvita taitoa vaan oikeita lajivalintoja sekä sopivan ravinnepitoista ilmaa.
Pidän rehun kuitenkin itselläni kun en jaksa nostaa sitä...
Bluntly kirjoitti: Haluaisko jompikumpi peikonlehden? Se ei enää mahdu meikäläisen kämppään?
Täten saatettakoon yhteisön tietoon, että pertziltä hänen kämpänvaihtonsa yhteydessä perimäni kiinanruusu voi hyvin, ja siinä on tällä hetkellä 1 kukka, 3 puoliksi auennutta nuppua ja n nuppua.
Ei se ollut perintö vaan lahja uuteen kotiisi!
Hienoa että kukka on viihtynyt kanssasi. Kiinanruususi arvostaa hellää huolenpitoasi.
HellBell kirjoitti:Kyllä kukatkin käy, tosin jos valita pitää, niin mieluummin vaikka sitten karkkia. Oikeasti.
En voi välttyä ajatukselta naiselle kukkia vievästä miehestä, että hän on jotenkin tylsä, mielikuvitukseton varmanpäällepelaaja. Kukat on liian klisee juttu. Liian helppoa.
Ehkä tämä yhdistettynä tuntemattomiin muihin syihin on syynä sille, että en ole naisella montaakaan kertaa kukkia vienyt. Olisinkohan kerran tai kaksi.
Aasinsillaksi HB:n lainaukselle, karkkipussin voisin hyvinkin viedä ja olen useasti vienytkin piristykseksi. Valitsisin lempikarkkeja ja sillee...
HellBell kirjoitti:Kyllä kukatkin käy, tosin jos valita pitää, niin mieluummin vaikka sitten karkkia. Oikeasti.
En voi välttyä ajatukselta naiselle kukkia vievästä miehestä, että hän on jotenkin tylsä, mielikuvitukseton varmanpäällepelaaja. Kukat on liian klisee juttu. Liian helppoa....
Ajatuksena huomioiminen on ihan kiva, mutta kieltämäti kukista tulee mieleen vähän klisee juttu. Silloin kun toista ei vielä tunne, voi ajatella vievänsä kohteliaana eleenä jonkin kukkakimpun (nimenomaan _jonkin_ kukkakimpun eikä esim. sellaista joka olisi tiedetysti/aavistetusti toisen mieleen) toiselle, mutta silloin molemmat käsittävät että kyseessä on kohteliaan huomioiva ele vailla perehtymisiä asiaan tarkemmin.
Jos taas tuntee toisen ja uskoo tietävänsä juuri sellaisen kukkakimpun josta toinen pitäisi tai joka jopa sykähdyttäisi toista jollain tasolla, on vaikutelma eri onnistuessaan. "Juuri nämä kukat.. Päivänkakkaroita ja orvokkeja.. Ooh.."
Kiintoisa huomio :Tiedän muutaman ei-sukulaispiiriin-kuuluvan keski-ikäisen pariskunnan, joissa mies ei noudata 'tuntemisvaistojaan' ostaessaan kukkia naiselle vaan pistää esimerkiksi naisen itse ostamaan itselleen kukkia. Eh..
..Ehkä tämä yhdistettynä tuntemattomiin muihin syihin on syynä sille, että en ole naisella montaakaan kertaa kukkia vienyt. Olisinkohan kerran tai kaksi....
En minäkään ole koskaan saanut kukkia. Lasisen ruusun sain kerran ja se Tuntui. Emme kyseisen miehen/exän kanssa edes ymmärtäneet toisiamme ja sitten jotain sellaista..
.. karkkipussin voisin hyvinkin viedä ja olen useasti vienytkin piristykseksi. Valitsisin lempikarkkeja ja sillee...
Oi, yllättyisin mieluusti kukista jotka armaani minulle ojentaisi mutta tuskinpa näin tulee tapahtumaan...
Olen saanut armaaltani kaksi ruukkukukkaa. Toinen oli joku nahkealehtinen joka ei pysynyt hengissä. Toinen on ruohobambu joka rehottaa valtoimenaan. Molemmat on ostettu tyyliin "tänään on sun synttärit, haluatko kukan? No mennään ostamaan". Tylsähköä mutta on se silti ihan kivaa. Ikänä en kuitenkaan ole saanut spontaania kukkaa ts armaani ostaisi ihan itse kukan minulle minun tietämättäni.
Itse ostin armaalleni yllätyksenä timangiananaksen ja nyt se on tehnyt jo 2x3 pentua ja yksi niistä pennuista on tätä nykyä kukkimisvaiheessa! Oma timangiananakseni vaan poikii mutta yksikään poikasista ei kuki. Prkl, armaalla muka vihreämpi peukalo ku mulla!
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.
