Kerro vaivasta

Painaako joku mieltä? Haluatko purkaa sydäntäsi? Jos ei apu löydy, niin ainakin kuuntelevia korvia.
VAIN ASIALLISET KOMMENTIT! Kuri on kova.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 15901
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Viesti Kirjoittaja Niba »

Joudun laittamaan värillisiä valkoisten sekaan, pyykkikoneeseen!
Olen murtunut, haluan jatkaa tästä diskriminaatiota.
Pyyhin Netikettiin..
Duckzilla

Viesti Kirjoittaja Duckzilla »

Vatsassa on jo useampana aamuna ollut sellainen epämukava kipu tai väänne tai jotain, muttei kovin voimakas kuitenkaan. Vähän vaikea sanoa mikä se oikein on. Orastava mahahaava? Jotain ihan muuta?

(Niin, ja yksin herääminen on ihan yhtä perseestä kuin ennenkin)
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

Perkuleenvittu. Oikee käsi on ajoittain särkenyt ja puutunut ja jäätynyt jo kauan, mutta nyt uutena kivana ekstrana on myöskin oikean puolen jalka alkanu puutuileen ja särkee ja se on myöskin ihan jääkylmä. Vasemman puolen raajoissa ei onkelmia. Niin, paitsi migreenissä just vasen puoli päätä meinaa räjähtää. Normaalissa jokapäiväisessä jännitys(?)päänsäryssäni snadi vanne kiristää päätä aina heti aamusta lähtien herätessä. Kaipa ne tosta niskasta kaikki johtuu.. Fysiatri antoi jumppaohjeita. Jeppajee. Silläpä se.
Kuinka monta vuotta mun pitää vielä jumpata..??
didi

Viesti Kirjoittaja didi »

Hajoaa pää tämän oman masennuksen takia. Välillä mieliala on äärettömän korkealla, sitten aivan yllättäen taas kaikki ikävät asiat palaavat mieleen, on ihan skitso olo, kun yhtäkkiä saattaa romahtaa itkemään, eikä ole mitään väliä missä olen sillä hetkellä. Ja tuntuu, että joka kerta mennään aikaista syvemmälle surussa. Mä en jaksa yrittää koko ajan toitottaa itselleni, että tämä muuttuu tästä vielä hyväksi.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8394
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

didi kirjoitti:Hajoaa pää tämän oman masennuksen takia. Välillä mieliala on äärettömän korkealla, sitten aivan yllättäen taas kaikki ikävät asiat palaavat mieleen, on ihan skitso olo, kun yhtäkkiä saattaa romahtaa itkemään, eikä ole mitään väliä missä olen sillä hetkellä. Ja tuntuu, että joka kerta mennään aikaista syvemmälle surussa. Mä en jaksa yrittää koko ajan toitottaa itselleni, että tämä muuttuu tästä vielä hyväksi.
Käytkö juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa? Lääkitys?

Masennus on perseestä. Älä ole liian ankara itsellesi, aikaa myöten avun kanssa pitäisi helpottaa.

Edit: Myös minulle saa purkaa pahaa oloa ja jutella ;)
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
didi

Viesti Kirjoittaja didi »

Lolita kirjoitti:Käytkö juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa? Lääkitys?

Masennus on perseestä. Älä ole liian ankara itsellesi, aikaa myöten avun kanssa pitäisi helpottaa.
Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä

En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
Zeb

Viesti Kirjoittaja Zeb »

didi kirjoitti:Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä

En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
Kauanko erosta on aikaa? Itselläni ainakin oli aikanaan aika rumbaa puolisen vuotta. Suosittelen hyvälle psykologi/psykiatrille hankkiutumista. Et varmastikaan ole mitenkään hullu, tuskin varsinaisesti sairaskaan, mutta tuo nyt kuulostaa elämänkriisiltä johon reagoit masennusoirein. Ensi sijaisesti siis jutskaamaan, sitten vasta miettimään onko pillerintarvetta. Mullekin saa kirjoitella jos siltä tuntuu, auttaisin mielelläni jos vaan pystyn.
Avatar
irmelianneli
Kitisijä
Viestit: 3375
Liittynyt: 14.08.2005 19:34

Viesti Kirjoittaja irmelianneli »

didi kirjoitti:Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä

En ole käynyt juttelemassa (vielä) ammattilaisten kanssa, ja ilman lääkkeitä tässä mennään. Yritystä on kyllä päästä juttelemaan jonkun kanssa, yritin jutella terveyskeskuksen terveydenhoitajan kanssa, mutta sain käteeni jonkun testin joka piti tehdä, josta sitten katsotaan olenko (tarpeeksi?) masentunut vai en.
Kannattaa käydä, suosittelen. Kuulostaa aika samikselta ku itelläni joku aika sitte. Menetin yöunetkin asioiden takia, joista on sentään kulunut parikymmentä vuotta.. Plus se ero siinä. Mutku elämä on semmonen kerä, ett kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ne paskat seuraa muodossa tai toisessa, jos niitä ei selvitä. Itsellä auttoi muutama kerta ihan vaan jonkun psykiatrian sairaanhoitajan kanssa juttelua. Avasi silmiä ja muutamia lukkoja kummasti.
didi

Viesti Kirjoittaja didi »

Zeb kirjoitti:Kauanko erosta on aikaa? Itselläni ainakin oli aikanaan aika rumbaa puolisen vuotta. Suosittelen hyvälle psykologi/psykiatrille hankkiutumista. Et varmastikaan ole mitenkään hullu, tuskin varsinaisesti sairaskaan, mutta tuo nyt kuulostaa elämänkriisiltä johon reagoit masennusoirein. Ensi sijaisesti siis jutskaamaan, sitten vasta miettimään onko pillerintarvetta. Mullekin saa kirjoitella jos siltä tuntuu, auttaisin mielelläni jos vaan pystyn.
Eropäätöksestä on reilu kolme kuukautta aikaa, konkreettisesta erosta vähän alle kolme kk. Hyvä tietää, että en kuulosta hullulta, pelkästään tuon "kuuleminen" helpottaa.
BettyB.

Viesti Kirjoittaja BettyB. »

^ Toistelen tässä nyt itseäni, sillä olen jo aiemmin tästä asiasta sanonut: Unohda ne laastarisuhteen niin kauaksi aikaa, kun olet saanut nämä asiat käsiteltyä. Ihan aikuisten oikeesti. Ne suhteet tuntuu kyllä tosi kivalle ja hyvälle, mutta niiden takia helposti piilottaa ne todelliset fiilikset ja pudotus muuttuu koko ajan korkeammaksi. Usko pois, kokemusta on.
didi

Viesti Kirjoittaja didi »

BettyB. kirjoitti:^ Toistelen tässä nyt itseäni, sillä olen jo aiemmin tästä asiasta sanonut: Unohda ne laastarisuhteen niin kauaksi aikaa, kun olet saanut nämä asiat käsiteltyä. Ihan aikuisten oikeesti. Ne suhteet tuntuu kyllä tosi kivalle ja hyvälle, mutta niiden takia helposti piilottaa ne todelliset fiilikset ja pudotus muuttuu koko ajan korkeammaksi. Usko pois, kokemusta on.
Tuo tuli huomattua tässä vähän aikaa sitten, olet ihan oikeassa.
didi

Viesti Kirjoittaja didi »

Kiitos hurjasti kaikille neuvoista, tänään töissä oli taas aivan hurjan vaikeaa olla hetkittäin, teistä oli apua.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8394
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

didi kirjoitti:Kaipa tämä suurimmilta johtuu erosta. Mulla on ihan vähän sellainen olo, että en välttämättä yksin pääse tosiaan tästä ( ja kaikesta muusta mitä on patoutunut elämän aikana) ihan heti yli. Eron myötä on alkanut miettiä omaa lapsuutta, ja kaikkien lapsuudejuttujen vaikutusta omaan itseensä.
Mulle ero teki ihan saman. Kaikkien erosta johtuvien tunteiden ja myllerryksen lisäksi päässä alkoi pyöriä lapsuusjutut ja kaikenlainen kakka vuosien varrelta. Sittemmin olen todennut kasvaneeni ihmisenä (kuulostaapa idiootilta) sen prässin aikana. Mun on nykyisin parempi olla minä, tykkään itsestäni just tämmöisenä ja olen päässyt sinuiksi menneen kanssa. Se keskusteluapu tekee todella hyvää.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Vitunmoinen flunssa!
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Rouva Pupu kirjoitti:Vitunmoinen flunssa!
Flunssaa, lämpöä ja kettuilevaa vatsaa. Puuh.
ninnithequeen

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Kuume on poissa mutta oon niin täynnä räkää että huh ja hei. Keuhkot tuloo kohta pihalle, yääääh.
Duckzilla

Viesti Kirjoittaja Duckzilla »

Kauhea ripuli keskellä työpäivää. :x Työkavereilla oli kivaa kuunneltavaa vessasta päin... :oops:

Mikähän tämänkin nyt taas aiheutti? :?
BettyB.

Viesti Kirjoittaja BettyB. »

Duckzilla kirjoitti:Mikähän tämänkin nyt taas aiheutti? :?
Veikkaisin tätä:
Duckzilla kirjoitti:Bjørf. Lounaksen nautinta suoritettu (siipikarjan ja sorkkaeläimen tuki- ja liikuntaelimistöä riisillä höystettynä).
Zeb

Viesti Kirjoittaja Zeb »

BettyB. kirjoitti:
Duckzilla kirjoitti:Mikähän tämänkin nyt taas aiheutti? :?
Veikkaisin tätä:
Duckzilla kirjoitti:Bjørf. Lounaksen nautinta suoritettu (siipikarjan ja sorkkaeläimen tuki- ja liikuntaelimistöä riisillä höystettynä).
Jep, kuulostaa kiinalaisravintolalta. Eihän siitä ole kauaa kun yksi kinkkimesta jäi kiinni siitä että hankki raaka-aineet takapihan kaupan roskiksesta, joten komppailen Bettyä.
Duckzilla

Viesti Kirjoittaja Duckzilla »

Zeb kirjoitti:
BettyB. kirjoitti:Veikkaisin tätä:
Jep, kuulostaa kiinalaisravintolalta.
Joo, paitsi että se oli suomalainen lounasravintola. Tarjolla oli kanankoipea, possupihvejä, kermaperunaa ja riisiä (joista valitsin riisin).

Ripulin sisällöstä päätellen (no älkää kirkuko, siis totta kai epäilyttävissä tapauksissa täytyy tarkistaa) se näytti siltä mitä olin syönyt eilen. Mutta voihan se silti olla että tämän päivän mätöt sen laukaisivat.

Nyt vedän Lactophilusta ja toivon parasta. Maha möyrii edelleen ilkeästi. :(

Voi olla että se on tuo wanha tuttu IBS...
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2872
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Ranteet viidettä päivää saakelin kipeänä.
Päätin viimein luovuttaa tämän kärvistelyn ja varasin päivystysajan tällepäivälle. Telefoonissa veikkasivat, että kortisoonia tartteis pistää, jotta rauhottuis turvotus, kuumotus ja kipu.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2872
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

mustaenkeli kirjoitti:Ranteet viidettä päivää saakelin kipeänä.
Päivän diagnoosi: jännetupintulehus molemmissa ranteissa. Lääkäri ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Lopulta pisti reseptin Panadol 500mg. Mitään tämän kummosempia tulehduskipulääkkeitä/kipulääkkeitä kun ei oo hyvä popsia enää tässävaiheessa...
Kehotti lepäämään ja palaamaan ensviikolla asiaan, jos oireet pahenee.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
prosessi

Viesti Kirjoittaja prosessi »

mustaenkeli kirjoitti:
mustaenkeli kirjoitti:Ranteet viidettä päivää saakelin kipeänä.
Päivän diagnoosi: jännetupintulehus molemmissa ranteissa. Lääkäri ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Lopulta pisti reseptin Panadol 500mg. Mitään tämän kummosempia tulehduskipulääkkeitä/kipulääkkeitä kun ei oo hyvä popsia enää tässävaiheessa...
Kehotti lepäämään ja palaamaan ensviikolla asiaan, jos oireet pahenee.
Kysy vielä toiselta lääkäriltä. Tuo vaihe on varmasti se kaikkien aikojen huonoin saada jännetupentulehdus jota ei hoideta, sillä tulevan vauvan käsittely kahdella kipeällä ranteella on varmasti kohtuuttoman haasteellista.
Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2872
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

prosessi kirjoitti:Kysy vielä toiselta lääkäriltä. Tuo vaihe on varmasti se kaikkien aikojen huonoin saada jännetupentulehdus jota ei hoideta, sillä tulevan vauvan käsittely kahdella kipeällä ranteella on varmasti kohtuuttoman haasteellista.
Juu, no aattelin tän viikonlopun yli pärjäillä tolla Panadolilla, idealsiteillä ja kaurapusseilla. Jos ei olo helpotu, alkuviikosta takas lekurille. Tuo kun näytti olevan taas joku päivystävä kandi...
Pitäs noitten Panadolien jeesata tähän jo kohtuuttomalta tuntuvaan supisteluunkin, kun pitäs saaha piettyä pentu sisällä vielä ainaski muutama viikko jotta kasvaisi tuo. :roll:
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
Avatar
Vaola
Kitisijä
Viestit: 4494
Liittynyt: 15.08.2005 10:36
Paikkakunta: pois

Viesti Kirjoittaja Vaola »

mustaenkeli kirjoitti:Pitäs noitten Panadolien jeesata tähän jo kohtuuttomalta tuntuvaan supisteluunkin, kun pitäs saaha piettyä pentu sisällä vielä ainaski muutama viikko jotta kasvaisi tuo. :roll:
Mä sain aikanaan parikin piikkiä perseeseen, kun meinasin synnyttää kohtuuttoman aikasin (viikolla 27). Loppuivat supistelut siihen paikkaan, mutta ottivat kyllä vuode-osastolle tarkkailuun viikoksi.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Vastaa Viestiin