Suvinen kirjoitti:Mutta noin yleisesti ottaen, kyllä se on niin päivästä kiinni onko haluja ja motivaatiota edes laihtua. Toisina päivinä 63 kiloa tuntuu mammuttimaiselta, toisina taas vain terveeltä ja normaalilta. En mä oikeasti edes valita, enkä usko että Xibekään. Se on vaan se mahdollisuus, että jos jaksaisi ja viitsisi niin voisi näyttää niin paljon paremmaltakin. Itseruoskintaa! Pystyn siihen!!!
Suvinen kirjoitti:Tiivistettynä: En halua varsinaisesti laihtua vaan näyttää omasta mielestäni helvetin hyvältä. Koen saavani siitä itseluottamusta ja energiaa. Mulla on tässä tarvikkeet ja työkalut: oma kroppa, itsekuri ja terveys. Paino on tässä täysin sivuseikka.
Hitto vie, veit täydellisesti sanat suustani! Tänään taas katsoin itseäni peilistä siihen tyyliin, että eihän mulla ole hätäpäivääkään ja tämä vartalo on jopa melko kaunis, mutta sitten on taas niitä päiviä, kuin siellä peilissä on virtahepo.
Sehän on totta, että ei mun oikeasti
tarvitse laihtua. Painoindeksi on normaali eikä läskit haittaa missään suunnassa. Mulla on vaan se tarve näyttää hyvältä! Ja oikeastaan koko sana "laihtua" on jotenkin kalsea, enemmänkin kysymys on sellaisesta kiinteytymisestä ja solakoitumisesta. Ja toisaalta tässä on suurena tavoitteena myös se addiktioista irti pääseminen (liikunta-addiktio saa jäädä ;)) - en halua karkinhimon rajoittavan elämääni millään lailla. Haluaisin myös oppia syömään järkevästi ravitsemussuosituksien mukaan, ja sehän kulkee käsi kädessä painonpudotuksenkin kanssa.
Tahdon olla terveen, energisen, jäntevän ja kauniin näköinen. Olen jo omasta mielestäni aika lähellä.
"Elämä on kuin pornoelokuva - silloin tällöin panemista ja niissä väleissä ihan täyttä paskaa."