PerttiMakimaa kirjoitti:prosessi kirjoitti:PerttiMakimaa kirjoitti:Eiväthän nisäkkäät omia jälkeläisiään yleensä tapa. Muitten jälkeläisiä kyllä.
Ei muuten pidä paikkaansa. Tarpeeksi kovassa stressissä mikä tahansa nisäkäs tappaa omat jälkeläisensä, jotkut jopa syövät ne.
Onko tuohon asiaan löydetty jotakin edes hivenen järkeenkäyvää syytä? Evoluutio haluaa vähentää adrenaliinihypettäjiä?
Arvailuahan se tietenkin aina on, mutta jos oletetaan, että ihmisellä syy on sama kuin eläimillä, pitäisi sen kai eläimilläkin liittyä jonkinlaiseen armeliaisuuteen. Eli kun emo/vanhempi on menettänyt kontrollin kokonaistilanteesta, suojelee se/hän poikasta omasta mielestään suuremmalta pahalta tappamalla sen ennen kuin se on liian myöhäistä.
Edellämainitussa tapauksessa äiti mitä ilmeisimmin koki menettäneensä keinot suojella lapsiaan yhtään miltään taistellessaan heistä isän kanssa, ja vaistomaisesti pelkäsi että elämä ilman hänen suojeluaan olisi pahempaa kuin välitön kuolema. Täysin epärationaalista, mutta tavallaan ymmärrettävää.
Semanttisesti voitaisiin taittaa peistä onko "jälkeläisten syöntiin ajava stressitaso" sitä tarkoittamaani yleistä elämää...

Kissoilla siihen voi riittää ihan vain se, että onnellinen ihmisomistaja käy katsomassa pentuja liian usein. Luokittelisin yleiseksi elämäksi, varsinkin kun emo varmasti tietää, etteivät pennut oikeasti ole missään vaarassa omistajan taholta.