Juu, tiiän, on se kumma kun turpaansa aukova telaketjufemakko paljastuu herkäksi mimosaksi lemmen asioissa
![Embarassed :oops:](./images/smilies/icon_redface.gif)
Mun mielestäni (ja voi olla että muutkin ovat jo tässä ketjussa todenneet saman) voi olla aikasta lailla eri juttu löytää kumppani netistä deitti-ilmoituksen avulla, kuin esim. keskustelufoorumin tai vastaavan toiminnan kautta.prosessi kirjoitti:On se mitä ilmeisimmin häpeä, sillä ihmisten ilmeet ovat hyvinkin huvittavia kun heille kertoo totuuden. Itse asiassa olenkin päätynyt muotoilemaan asian niin, että me tapasimme Elukan kanssa IKEAssa, ja sitten odottamaan kuinka kauan kuulijalla kestää tajuta totuus. Yleensä alle minuutin.Ei kai se mikään häpeä ole? Kauheita arvolatauksia asettelet joko minun suuhuni tai omaan päähäsiEveryWoman kirjoitti:Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!
Äläs nyt. Sattuuhan tuota "paremmissakin piireissä".Rahkapussi kirjoitti:Juu, tiiän, on se kumma kun turpaansa aukova telaketjufemakko paljastuu herkäksi mimosaksi lemmen asioissa
Niinpä, ei ole sattumaa, että aika monista jännittäjistä/ujoista tulee näyttelijöitä, viihdetaiteilijoita tai muita markkinointipellejä. Tietyn roolin taakse meneminen vähentää jännitystä ja sen kautta/avulla voi ilmaista asioita rohkeammin. Tosin yksityiselämässä tämä ei ongelmaa juuri helpota, kun tunteiden ilmaisemisesta on kyse.Vaola kirjoitti:Mutta silti omasta ujoudesta puhuminen yleensä nostattaa reaktion: "Mitä? Sinäkö muka? Ei pidä paikkansa!"
Noh, kukin tavallaan.
Ehkä tämä sangen tulikivenkatkuiselta vaikuttava postauksesi on esimerkki sellaisesta ei-ollenkaan-niin-tosissaan-kuin-luulette kirjoitetusta viestistä?nowaysis kirjoitti:Niin, tässä nettikirjoittelussa on seKIN huono puoli, että toiset ihmiset tajuavat milloin kukin kirjoittaa tosissaan ja milloin vain puolitosissaan. Toiset eivät.
Lähes aina mutta ei kuitenkaan ihan?Osa lukijoista ei myöskään ymmärrä, että ihmistä kuvailevat termit ovat lähes aina subjektiivisia. Lihava, laiha, kaunis ja rikas ovat toki kuvaavia, mutta kauneus, kuten rumuuskin, on kuitenkin lopulta katsojan silmässä.
Koska silloin hän ei ole sinulle täydellinen match. Siitä en ole vielä päässyt kiinni, miksi arvelet vian olevan lähinnä kuoren ominaisuuksissa, jos toinen ei vaikuta viehättävältä. Toki toisen viehätysvoima on helppo (ellei helpoin) aistia visuaalisen nautinnon muodossa, mutta sehän ei merkitse että tämän nautinnon alkuunpaneva voima olisi luonteeltaan visuaalinen. Vai olenko tosiaan lähes yksin tällä planeetalla sen kokemukseni kanssa, että ylivoimaisen ihastuttavan luonteen omistaja näyttää silmissäni vetoavalta, siitä riippumatta missä kohdassa hän sijaitsee objektiivisella kauneusasteikolla?Minusta kumppania etsittäessä aika lailla tärkein kriteeri on se, että koen hänet viehättäväksi. Ihminen voi olla helvetin hauska, ystävällinen ja kaikkien muiden mielestä sikahyvännäköinen ja täydellisen sopiva matchi juuri minulle, juuri tänään. Jos minusta ei kuitenkaan tunnu tältä, why bother?
Itse en ajattele kauneuden olevan ollenkaan noin geneettisesti määrittyvää. Otetaan vaikkapa nainen, jota pidettiin kauniina ja joka joutui auto-onnettomuuteen, jossa loukkaantui vakavasti. Useiden vuosien hoitokierrosten jälkeen hän oli fyysisesti entisensä, mutta henkisesti hyvin masentunut ja lannistunut. Useampi hänen ystävistään huomioi, että hänen kauneutensa oli jotenkin kadonnut - hän näytti aivan kuin eri ihmiseltä.Jos etsin ystävää, en juuri vaadi muuta kuin sitä, että viihdyn ja tunnen oloni hyväksi ko. ihmisen seurassa. Kauneus ja rikkaus tuovat tietty lisäpisteitä(LEIKISTI!!1) Kumppania etsiessä mielessä saattaa taas kummitella ajatus siitä, minkä näköisiä mukuloita hänen kanssaan saattaisi joskus ehkä mahdollisesti, ei kuitenkaan enää nelikymppisenä, saada. Jos niistä, lumoavasta kauneudestani(VITSI, tai PUOLIVITSI) huolimatta, tulisi mitä suurimmalla todennäköisyydellä karmeita rupikonnia, olisi pakko jättää väliin. Se, mitä kukin pitää kauniina ja tavoiteltavana, riippuu ihmisestä itsestään.
Jos oletetaan, että olit ainakin puoliksi tosissasi sanoessasi, että ulkonäöllä on osuutta ihastumiseesi, niin miten voisit ihastua toiseen näkemättä häntä? Ja olisiko tuo nyt sitten graavimpi juttu kuin se (joka kuulemma monille käy), että ihastuu toiseen ulkonäön perusteella ja seurustelun alettua toteaa tämän persoonallisuudeltaan itselleen sopimattomaksi?Uskoisin, että itselleni nettideittailussa ikävintä olisi se, että oletetusti
sadoista(leikkimielisesti suuret luulot itsestäni!1) ilmoitukseeni vastanneista miehistä olisi mielestäni jollain tapaa "epätyydyttäviä" joka tapauksessa. Tällöin olisin pahimmassa tapauksessa ehtinyt jo ihastua ihmisen nettipersoonaan, joka toki voisi olla täysin hurmaava myös irl
En itse asiassa hetkeäkään epäillyt että olisit jotenkin fundamentaalisti nettideittailua vastaan.However, jos päästän nykyisen hansikkaan joskus livahtamaan kätösistäni, lupaan nettideitata todistaakseni itseni ennakkoluulottomaksi ja kolhuja kestäväksi nuoreksi naiseksi.
Jäin oikein miettimään, että mikä tekee deitti-ilmoituksesta niin epäilyttävän. Elukka nimittäin löytyi juuri deitti.netin kautta, tämännäköisellä ilmoituksella:Vaola kirjoitti:Mun mielestäni (ja voi olla että muutkin ovat jo tässä ketjussa todenneet saman) voi olla aikasta lailla eri juttu löytää kumppani netistä deitti-ilmoituksen avulla, kuin esim. keskustelufoorumin tai vastaavan toiminnan kautta.
Kyseinen ilmoitus keräsi kätevästi vain kuusitoista vastausta, joista yllättäen kokonaista neljätoista tuli erittäin mielenkiintoisen oloisilta henkilöiltä. Vastaajien joukossa oli mm. Intiassa pari vuotta haahuillut Suomeen takaisin muuttamista harkitseva mies, eräs luontodokumenttien tekijä, eräs puolituttuni (oli kovin helppo tunnistaa niiden parin faktan perusteella, jotka hän sattui mainitsemaan), jonka esitelmiä olin käynyt kuuntelemassa ja kommentoimassa ja todennut hänet jo aiemmin erittäin mielenkiintoiseksi noin seurustelumielessäkin, pari tavallani maalle muuttanutta ex-kaupunkilaista, Elukka ja noin kuriositeettina myös AarneAnkka, eli sitä kautta alunperin tutustuin Aarneenkin.Pirulle pikkusormi...
Mahdoton, mahdottomampi, minä. Olen ristiriitaisuuksien taistelukenttä: Maalla asuva kaupunkilainen, tunteileva loogikko, utopistinen realisti, autoa (joskus ojaankin) ajava linkolalainen, luonnonläheinen pupupaistikokki, lukeva ja kirjoittava ulkoilija, kotonaviihtyvä seikkailija, hiljaisuudesta nauttiva keskustelija ja väittelijä, sanoinko jo mahdoton?
Ulkonäössä ei mitään valittamista, mitä nyt yksi vähän höröllään oleva korva, muodokkuutta yli nykyihanteen (ei kuitenkaan ylipainoinen), tummat hiukset jotka eivät pysy kampauksessaan, nykerönenä sinisten silmien välissä ja pituuskin alle mallimittojen (eli 164 cm).
Jos kuitenkin uskot, että tämä piru saattaisi viedä vaikka koko käden, niin kerro minulle syy.
Oho, itse näen asian aivan toisin. Mielestäni on huomattavasti vaivalloisempaa kartoittaa RL tilanteissa esim. 50-100 henkilön aivoitukset kuin netissä. Ihan mielenkiinnosta Pyry-Marias: monenko kiinnostavan haku päällä olevan sinkun kanssa olet heittänyt läppää esim. tämän kuun aikana enemmän kuin 5 minuuttia?Pyry-Matias kirjoitti:No tietenkin. Mutta kai ymmärrät sen faktan, että on eri asia luonnollisessa tilanteessa (esmes harrastukset ja työ) törmätä potentiaaliseen kumppaniin ja tutustua luonnollista kautta, jos kemiat kohtaa ja kipinä syntyy kuin suodattaa 100 nettivastauksen joukosta 5-10 potentiaalisinta ja käydä se treffirumba lävitse?
Tässä on se vissi lähtökohtainen ero, että tuo nettirumba vaatii oikeasti paljon energiaa, asennetta ja aikaa, niin ja kärsivällisyyttä. Ei se ainakaan kovin romanttista ole.
Niin tarkennettakoon, ettei mun mielestä deitti-ilmoitukset ole epäilyttäviä. Mutta paremmin tietämättömät eivät välttämättä kyllä osaa edes kuvitella mitään eroa näiden eri tapojen välillä. Netti kuin netti.prosessi kirjoitti:Jäin oikein miettimään, että mikä tekee deitti-ilmoituksesta niin epäilyttävän.Vaola kirjoitti:Mun mielestäni (ja voi olla että muutkin ovat jo tässä ketjussa todenneet saman) voi olla aikasta lailla eri juttu löytää kumppani netistä deitti-ilmoituksen avulla, kuin esim. keskustelufoorumin tai vastaavan toiminnan kautta.
Muistan erään pienelle paikkakunnalle muuttaneen naisen kehuneen parinmuodostuksen helppoutta: jos kumpikaan kylän sopivan ikäisistä poikamiehistä ei kelvannut, niin sitten oltiin vanhaa piikaa.Vaola kirjoitti:Mutta muistan kuitenkin sen olleen vähän vaivaannuttavaa, kun huomasi olevansa tilanteessa, jossa periaatteessa pitäisi kahvitella viikon sisään enemmän kuin viisi poikamiestä. Mulle kun yhteenkin keskittyminen on joskus liikaa, puhumattakaan siitä miten paljon mulla on mahdollisuuksia irtautua kotoa näille "treffeille".