Fak, taisin lannistua liian helposti. Herkässä mielentilassasi olisin voinut saada sulta pesää vain olemalla hetken empaattinen.Geetzu kirjoitti:Olin aika huonos hapes, oisin lähettäny kyllä seuraavalla viikolla...

Okei okei. Minulle addiktio tarkoittaa nimenomaan ongelmakäyttöä. Joten luin viestisi, jota kommentoin, aika pieleen.Tix kirjoitti:Ehkä addiktio on väärä sana, casual heavy user kenties. Ei tähän mitään arvolatausta liity, en koe netinkäyttöäni ongelmaksi.
Jaa, no eipä minunkaan olisi tarvinnut nettideittailla, jos pääasiallinen pyrkimykseni olisi ollut pelkkä pariutuminen. Mutta kun halusin löytää jonkun sellaisen, jonka kanssa voin rakentaa toimivan kestävän ja vielä vuosienkin kuluttua kiinnostavan suhteen. Ja sellaisia tyyppejä en ollut tavannut siinä suhteellisen laajassa ihmisten verkostossa, jossa irl liikun - en yhden yhtä (vaikka siis olinkin seurustellut jo muutamaan otteeseen).Ihmiset nyt vaan kiinnostuvat toisistaan ilman mitään erityistä efforttiakin, kun vain tapaavat toisiaan. Sosiaaliset ihmiset pariutuvat melko helposti ilman minkäänlaisia nettikarsintoja. Sitten on niitä ujomman sorttisia, jotka eivät pariudu vaikka olisivat joka päivä Rovaniemen markkinoilla. Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.
Jos sitä pitää viimeisenä oljenkortena, on itsensä pettämistä väittää ettei sitä näkisi myös häpeällisenä.Ei kai se mikään häpeä ole? Kauheita arvolatauksia asettelet joko minun suuhuni tai omaan päähäsiEveryWoman kirjoitti:Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!
Mutta silti netin kautta tutustuminen ei ole mielestäsi luonnollista?Joskin luonnollisuudesta olen hiukan eri mieltä... --- Itse asiassa spontaani tuntemattoman ihmisen bongaaminen ei ole minulle luontaista, vaan kiinnostuminen keskustelujen kautta.
Niin kai sitten. Ehkä So Easy aikoinaan kävi läpi kaikki lupaavat naisdeittailijat ja mursi heidän sydämensä bänkseillä, ajaen heidät ikuisiksi ajoiksi pois deittifoorumeilta. Ja jäljelle jäivät vain ne mitäänsanomattomuudet! Tjtn.Olen kokeillut molempia menetelmiä. Kaksi neljän vuoden ihmissuhdetta contra yksi 3 kk tapailu + X kappaletta mitäänsanomattomia tapaamisia vievät vääjäämättä tilaston IRL-tapaamisen puolelle
Siis ymmärsinkö oikein tulkintametodisi; jos sinulla ei synkkaa virtuaali-ihmisten kanssa, loihet lausuen kiveen hakattuna tosiseikkana, että näiden sosiaalinen kompassi osoittaa harvemmin oikeaan suuntaan kuin muiden ihmistenPyry-Matias kirjoitti:
Sanotaanko, että tämä on myös "makuasia". Pärjätä ja pärjätä, en itse käyttäisi tätä sanaa. Kyllä suurin osa tietenkin pärjää, moni hyvin, mutta sellainen sosiaalinen samanhenkisyys ja siihen liittyvät asiat, niitä on keskimäärin vähemmän. *yrittää olla diplomaattinen*
Loihet? En tunne tuota.nexie kirjoitti:Siis ymmärsinkö oikein tulkintametodisi; jos sinulla ei synkkaa virtuaali-ihmisten kanssa, loihet lausuen kiveen hakattuna tosiseikkana, että näiden sosiaalinen kompassi osoittaa harvemmin oikeaan suuntaan kuin muiden ihmisten![]()
Ei kansalliseepos nimeltä Kalevala sytytä? Oikeaoppinen muoto olisi toki ollut "loihet lausumahan", mutta modernisoin hieman.Pyry-Matias kirjoitti:
Loihet? En tunne tuota.
Kyllä mä olen jo tarpeeksi avannut kantaani. Ei kiinnosta enää.
Ukki on yhden naisen mies, ja ei nettideittaile. Mummo tosin kyllä nettailee ahkeraan, mutta ei uutta säpinää etsiäkseen.Googlebot kirjoitti:En ihan ymmärtänyt. Jos ihmettelit miksi ruma isäsi saa nettinaisia sänkyyn, eikö se osoita että hänen avunsa ovat enemmän henkisellä puolella, ja ehkä se vetoaa noihin naisiin? Vai tarkoititko että isäsi on myös käytökseltään aivan erilainen kuin miksi nettinaiset hänet kuvittelevat?LillyMunster kirjoitti:Pohdittiin tätä asiaa äitini kanssa (joka ei ihme kyllä harrasta nettideittailua) ja emme voi muuta kuin ihmetellä. IRL isäni ei koskaan varmaan saisi taivuteltua ketään ulkoisen olemuksensa ansiosta vällyihin, mutta netissä lepertelyllään hän saa emännät pehmeiksi jo ennen ensi kohtaamista, jonka täytyy olla todella ristiriitainen ja hämmentävä kokemus, ainakin näille iskän neitosille. Kröhöm, anteeksi, nettiystäville.
Entäs se hänen poikaansa nuoremman näköinen isä, käykö hänellä flaksi netissä vai tyytyykö hän yhteen naiseen?
Vieläkin laitat vähän ajatuksia päähäni - en itsekään ajattele nettiä oljenkortena vaan yhtenä tapana. Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous. Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.EveryWoman kirjoitti:Sehän tuossa ajattelussasi juuri hämää, että ajattelet nettiä ikään kuin jonakin viimeisenä oljenkortena, johon turvautuvat vain sosiaalisesti rajoittuneet peräkammarinpojat ja rumat vanhatpiiat, jotka eivät muilla tavoilla skoreta.
Juuri näin siinä on varmastikin käynyt.EveryWoman kirjoitti:Niin kai sitten. Ehkä So Easy aikoinaan kävi läpi kaikki lupaavat naisdeittailijat ja mursi heidän sydämensä bänkseillä, ajaen heidät ikuisiksi ajoiksi pois deittifoorumeilta. Ja jäljelle jäivät vain ne mitäänsanomattomuudet! Tjtn.
Taidat olla vaan mustasukkainen.. muut naiset vie sun isin. Grow up! And get real.LillyMunster kirjoitti:
Mitä taas iskääni tulee- hänen avunsa epäilemättä ovat enemmän henkisellä puolella, se on totta. Ne samat avut ja samat jutut vaan ovat olleet käytössä lähes 40 vuotta...
Käytökseltään hän epäilemättä on jotain muuta kun mitä juttujen perusteella voisi olettaa, mutta ne jutut on voineet olla joskus niinkin hyviä, että niiden voima kantaa sen ulkonäön ja jopa käytöksen yli.
Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...
Ymmärrän tän ihan 137%, enkä tajua mikä tässä tökkii. Ehkä me ei Tixin kanssa ollakaan niin erilaisia, tsih.Tix kirjoitti:Vieläkin laitat vähän ajatuksia päähäni - en itsekään ajattele nettiä oljenkortena vaan yhtenä tapana. Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous. Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.EveryWoman kirjoitti:Sehän tuossa ajattelussasi juuri hämää, että ajattelet nettiä ikään kuin jonakin viimeisenä oljenkortena, johon turvautuvat vain sosiaalisesti rajoittuneet peräkammarinpojat ja rumat vanhatpiiat, jotka eivät muilla tavoilla skoreta.
... mutta yksi asia meitä yhdistäää-ää-ääää, ja se on meille hyvin tärkeää-ää-ääää, sillä meillä molemmilla, meillä molemmilla, on netti rikki ... sieltä!Clay kirjoitti:Ymmärrän tän ihan 137%, enkä tajua mikä tässä tökkii. Ehkä me ei Tixin kanssa ollakaan niin erilaisia, tsih.
Tätä olen joskus aikaisemmin penännyt, silloin kun joku onnensa löytänyt ja sitä kautta hengittävä evankelioi autuuttaan. Se, että ei seurustele tai ole naikkarissa, ei tarkoita millään logiikalla sitä, että olisi tehnyt jotain väärin, vaikka näin yleisesti ajatellaan ja tätä taustaa vasten joutuu ruuvipenkissä selittelemään. Eikä tarkoita myöskään sitä, että ajattelu olisi suppeaa tai asenteellista.Tix kirjoitti:Voihan joku olla syystä tai toisesta kohtaamatta sopivaa tahoa ihan silkasta huonosta tuurista.
Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa. Aktiivinen itsensä kehittäminen (= tietoinen samojen virheiden toistamisen välttäminen) herättää aina jonkun paheksunnan kun siitä tulee puhe, samoin näemmä sitten aktiivinen sopivimman mahdollisen kumppaniehdokkaan jäljitys.Clay kirjoitti:137%Tix kirjoitti:Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa
*allekirjoittaa*Rahkapussi kirjoitti:Näen netin mediana, samanlaisena tiedonvälittämisen ja kommunikoinnin kanavana kuin esim. kännykän tai television. En siksi investoi turhia tunteita tai ennakkoluuloja itse mediaa kohtaan, vaan näen sen enemmänkin mahdollisuutena lisätä ja laajentaa sosiaalista elämää.
Periaatteeni verkkokommunikaatiossani on, että en päästä näppäimistön kautta mitään, mitä en voisi myös naamatusten sanoa. Arvostan niin netissä kuin IRL ihmisiä, jotka ottavat muut ihmiset huomioon, osaavat käyttäytyä sekä ilmaisevat itseään kiintoisalla tavalla eli omaavat mielenkiintoisia ajatuksia ja katsovat elämää jotenkin laajemmin. He erottuvat karismallaan, oli media mikä tahansa.
EDIT: On se kummaa, että kohtaan hyviä tyyppejä ja "omanhenkisiä" ihmisiä, oli ryhmä tai media mikä tahansa. Luulenpa, että syy on asenteessa: olen niin lapsellinen, että kohtelen uusia ihmisiä potentiaalisina ystävinä pikemmin kuin muukalaisina tai vieraina, jotka pitää torjua. Jokainen vaikuttaa sitten käytöksellään ja ulosannillaan siihen, onko hän ihminen, jota kaihdan tai johon tutustun paremmin.
Paasaan lähinnä siltä varalta, että vielä olisi jäljellä nettideittailuun vanhanaikaisen torjuvasti suhtautuvia ihmisiä. Toinen syy osallistumiseen on kokemusten vertailu. Olen aidosti yllättynyt siitä, että sekä minä että kumppanini (ja useat ystävämme) olemme tavanneet netistä monia hienoja ihmisiä, kun moni muu mainitsee tavanneensa lähinnä sirkuspellejä.Pyry-Matias kirjoitti:EW:llä on tavallaan muka etulyöntiasema paasata omasta treffimetodistaan, koska se on osoittautunut ilmeisen tulokselliseksi.
Et saa mun viestejäniEveryWoman kirjoitti:...kun moni muu mainitsee tavanneensa lähinnä sirkuspellejä.
Tuli just ihan sama mieleen... on se yhtä perkelettä noiden isäänsä rakastuvien tyttösten kanssa! Niitä on pidetty ihan liian hyvänä. Yrittää nyt isiparka siinä sitten luoda uutta suhdetta kun tyttäret heittelevät kapuloita rattaisiin ja käyvät mukiloimassa uuden naisystävän: "Jätät meidän isin rauhaan! Tajuatko?!?".Clay kirjoitti:Taidat olla vaan mustasukkainen.. muut naiset vie sun isin. Grow up! And get real.LillyMunster kirjoitti: Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...
Usko nyt, että tässä ei ole MITÄÄN arvolatausta nettideittailua vastaan. Se on vain mahdottoman tavallista ja luonnollista, että kun ihmiset tapaavat ihmisiä, välillä syntyy kemiaa zäppokz. Ja se on sitten siinä. Voi jopa olla, että systemaattinen nettiharavointi ja useiden potentiaalisten kumppaniehdokkaiden läpikäyminen netitse tuottaa paremman tuloksen, mutta kun suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.EveryWoman kirjoitti:Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa.
Tämä olisi jotenkin niin ah romaNttista.Tix kirjoitti: Minä olisin ihan yhtä onnellinen hyvästä kumppanista vaikka tapaisin juoppoputkassa.
No nyt päästiin jo arvokysymysten äärelle - siis aktiivisuus on tietysti "hyvä" asia, periaatteessa, ja on ehkä vielä siedettävää, jos ihminen käyttää aktiivisuudestaan 1,5% deittailuun, mutta muu on typerää resurssien haaskuuta.EveryWoman kirjoitti:Ai niinpä tietysti! Aktiivisuushan on ihmisessä sekä luonnotonta että paheksuttavaa.Clay kirjoitti:137%Tix kirjoitti:Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa
Itse en tässä asiassa aseta nettideittailijoita mitenkään erityiseen asemaan - kaikki deittailijat pitäisi eristää kuin spitaaliset aikoinaan.EveryWoman kirjoitti:Paasaan lähinnä siltä varalta, että vielä olisi jäljellä nettideittailuun vanhanaikaisen torjuvasti suhtautuvia ihmisiä.
Komppaan tätä. Joskus on jopa häiritsevää ja tutustumista hankaloittavaa, jos ainoa kommunikoinnin alkuoletus on se, että tässä ollaan nyt deitit ja surat mielessä. Aktiiviset seuranhakijat kun voivat olla täysin kritiikittömiä mahdollisia treffikumppaneita läpikäydessään. Ei ole hirveän imartelevaa olla sen henkilön mielenkiinnon kohde, jolle "kaikki käy" tai olla treffijonossa se 105. prospekti. Jossakin vaiheessa kävin ahkerasti nettideiteillä, joskus saattoi olla kolmetkin samalla viikolla. Siihen väsyi nopeasti. Nykyään en lähtisi nettideiteille niin helposti, ellei kyseessä olisi todella lupaava persoona.Tix kirjoitti: Voi jopa olla, että systemaattinen nettiharavointi ja useiden potentiaalisten kumppaniehdokkaiden läpikäyminen netitse tuottaa paremman tuloksen, mutta kun suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.
Ja helppoa siinä mielessä, että irl ei voi photoshopata, lisätä nettisenttejä, miettiä tuntikausia miten olisi fiksua vasta jotta mato kävisi koukkuun jne. Itsevarmuus näkyy heti, huumorintaju ja hoksottimet aika pian keskustelemalla ja oli ihminen sitten netin kautta tai muutoin tavattu, niin huonot puolet paljastuvat yleensä vasta kun parisuhde on paineen alla.Rahkapussi kirjoitti:Kilpailu ja kilpailuttaminen suhdemarkkinoilla on aika turn-off. Harrastusten parissa, keikoilla ja yleisissä kulkuvälineissä bongailu on mukavan sattumanvaraista: yhtäkkiä joku kiinnostavan olemuksen omaava varastaa mielenkiinnon ja vatsassa kihelmöi. Ihanan mutkatonta!
Uskon heti kun alat kommunikoida sen mukaisesti. Entäpä jos itsekin lukisit tekstisi uudelleen? Tässä otteita:Tix kirjoitti:Usko nyt, että tässä ei ole MITÄÄN arvolatausta nettideittailua vastaan. --- Lueppa tekstini vielä kerran uudelleen ja koeta ajatella niitä yleisen elämänkulun tarkasteluna ilman arvolatausta, jonka vain oletat olevan.
Ei mitään arvolatausta, mutta kuitenkin sattumanvarainen kumppaniin törmääminen on niin paljon mutkattomampaa? Ei siihen sanasokeutta tarvita, että lukee juttujesi pohjalta mm. seuraavia implikointeja:Aiemmin Tix kirjoitti:Nettiaddiktien keskuudessa prosentti voi olla korkeakin, mutta ne joilla on sitä laiffia myös tapaavat ihmisiä muualla.
Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.
Joskin luonnollisuudesta olen hiukan eri mieltä, omien kokemuksien mukaan nettitreffailu on nimenomaan seuran tarpeesta lähtenyttä ja siksi hieman epäluonteva tapa tavata ihmisiä.
Pointti oli siinä, että nettideittailu on aktiivista toimintaa, suurin osa pysyvistä parisuhteista lähipiirissäni on syntynyt sattuman tuoman kohtaamisen kautta. Kemiaa, syysmarjoja, joupokzzäp junous.
Suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.