Rahkapussi kirjoitti:Aamen! Olen NIIN samaa mieltä.EveryWoman kirjoitti: Yritän siis sanoa, että jos treffikumppanin pään sisältö ja kyky välittää sitä muille eivät ole tietynlaisia, livekontaktista minun kanssani ei koskaan tule sanottavan ihmeellistä. Siksi on minulle luontevampaa treffailla ainoastaan niitä, joiden korvien välin olen kirjallisen valintamenettelyn avulla todennut lupaavaksi. Ulkonäköön perustuva ja tietyn fyysisen sijainnin rajaama tutustumistoiminta on siihen verrattuna kuin etenisi sokkona karsinassa, jossa ei välttämättä ole yhtäkään sopivaa tyyppiä. Eli hulluutta.
Jännittävintä tässä on se, että kun nykyään liikun netissä ja IRL ilman taka-ajatuksia parisuhteesta tai muusta virityksestä, törmään molemmissa paikoissa mielettömän lahjakkaisiin ja karismaattisiin miehiin. Sitä saa mitä tilaa eli romanssivaaraa ilmassa
Nettideitissä on oikeastaan kaksi merkittävää etua:
Netitse on ujonkin ihmisen ehkä helpompi vaihtaa ajatuksia potentiaalisen kumppanin kanssa kuin hermostuttavassa sosiaalisessa tilanteessa, ja lisäksi pääsee varmistamaan ajatusmaailman yhteensopivuuden ennen kuin huomio harhautuu vähemmän relevantteihin asioihin.
("Vau, 715517!")
Tietty osa ihmisistä kokee uskaltavansa ilmaista itseään parhaiten netin kautta, mutta ainakaan näillä mun tuntemilla tapauksilla ei ole ollut minkäänlaisia vaikeuksia kommunikoida myös kasvokkain. Tästä kertonee myös lukuisat "miittailut", joita nykyisin ihan normaaleiksi kaveritapaamisiksikin voisi kutsua. Miittimiitit sit erikseen.
