Sanoit J:n luultavasti saaneen tunneköyhiltä vanhemmiltaan kasvatuksen, joka ei antanut muita kanssakäymisen työkaluja kuin hakkaamisen. Eikös J sillä määritelmällä muutukin ilkeitten vanhempiensa uhriksi, ei kaveriksi joka hakkaa kahdella veitsellä naista 69 kertaa ja kirjoittaa psykoviestejä verellä huoneisiin.EveryWoman kirjoitti:En allekirjoita. Missä sinun mielestäsi sanoin noin (tai edes mitään tuonne päin)? Entä miten määrittelet pieksämissuhteen? Minä sanoisin noin silloin, jos lyömistä olisi sattunut säännöllisesti tai vähintäänkin useita kertoja. Björkvist oli käynyt vaimoon käsiksi pari kertaa ja lasta käsitellyt turhan rajusti, mutta käsittääkseni ei ollut kumpaakaan kertaakaan piessyt (en usko, että enää jälkikäteen valehtelee noin yksityiskohtaisessa kertomuksessa).PerttiMakimaa kirjoitti:Se ei ollut J:n vika, vaimo halusi oman elämän ja tyttö perkele tuli pilaamaan täysin loistavan sairaan pieksämissuhteen.
Vaikka ihminen olisi tehnyt mitä, hän ei ansaitse tulla syyllistetyksi sellaisesta mitä ei ole tehnyt.
Ymmärtäminen ei merkitse sitä, että vikaa ei olisi missään. Viallistakin on mahdollista ymmärtää ja siitä oppia. Mitkä luulet minun motiiveikseni kirjoittaa tähän ketjuun? Pyrkinkö ehkä eloon jääneen Björkvistin vapauttamiseen?
Vikaa on vaikka missä, kuten edellisessä viestissä erittelin. Vanhemmissa toki myös, enkä usko että naisenkaan vanhempien toimet ovat olleet täysin ilman vaikutusta tilanteen muodostumiseen (miksi esimerkiksi Paula ei osannut puhua ongelmistaan?).Jospa vika olikin naisen vanhemmissa? Olivat vaikka opettaneet tukemaan miestään huonompinakin aikoina? Perkeleet.
Helppoa? Miksi sitten kaikki täällä eivät tee niin? Helpompaa ne on selittää tuolla sinun tavallasi: Tekijä oli kusipää ja sillä sipuli. Tuo lähestymistapa antaa ymmärtää, että yhteiskunnassa, peruskoulussa, kansalaisten ihmissuhteissa ja valmiudessa hoitaa niitä ei ole mitään parantamisen varaa. Me kaikki voimme vain mukavasti ja toimettomina löhötä omassa lämpimässä paskassamme ajatellen olevamme täydellisiä kunnes taas joku hukkuu siihen. Sitten taas ihmetellään mikä paskiainen olikaan kyseessä, ja Mistä näitä sikiää? ikään kuin elämässään noin rankasti epäonnistuneet eivät olisi edes ihmisiä, ja ikään kuin ympäristö ei mitenkään vaikuttaisi siihen, millaisia taipumuksia ja käyttäytymismalleja kenellekin syntyy.On helppoa selittää elämän kummallisuudet katsomalla jotain muuta kuin tekijää...
Haloo.
Luuletko ihan tosissasi, että minä Jarmo Björkvistin vuoksi niitä selityksiä haen? Sanoin vielä erikseen edellisessä viestissä, että häntä tämä jälkiviisaus ei tule auttamaan, mutta moni muu voisi siitä oppia paljonkin. Ilmeisesti Kitinä on täynnä ihmissuhdeguruja, joiden elämät ovat valmiita ja täydellisiä ja joiden lapset liittyvät samaan täydellisyyden jatkumoon kunnes kohoavat jumaliksi iankaikkiseen iloon ja valkeuteen....mutta kyllä jossakin kohtaa ketjussa pitää ottaa vastuu teoistaan. Äijä joka hajoittaa veitsen vaimoaan tappaessa liialla voimalla ja ratkaisee sen hakemalla uuden ei paljon sääliä eikä selityksiä ansaitse.
Jokin ristiriita siinä kuitenkin on, että täydellinen ihminen näkee tällaisessa tilanteessa ensisijaisesti tilaisuuden ivaan ja pilkkaan.
Pieksämissuhde = Lyöminen yleensäottaen ja parisuhteen jatkuminen sen jälkeen. Onko sinusta tässä jotain välimuotoja? Muutama-lyönti-silloin-tällöin-suhde? Jos tulkitsen tekstiäsi oikein "syyllistän" J:tä väkivallasta puhumalla pieksämissuhteesta?
Kuten useat kommenttisi isyyden ympärillä pyöriviin ketjuihin jää näkökulmasi tähänkin hieman horisontittomaksi itselleni. Ehkä siksi päätin vastata.
Loppuun. Minusta ihmissuhdeguruuden ja silmittömän murhaamisen ero on kuitenkin melko selvä. Uskoisin keskivertopopulaation koettavan pärjäillä jossakin noitten pisteitten välillä.
Ehkä pidätkin tätä jonakin yhteiskunnallisena koetinkivenä, jota meidän pitää puhkianalysoida saadaksemme vastauksia parempaan ihmiselämään. Miksi ihmeessä? Jos yhdistät liian vanhan maalaisjunttimiehen liiaan nuoreen maalaisjunttinaiseen saavutat äärimmilleen vietynä tällaisia tuloksia. Yleensä riittää joku äärettömän riitaisi ero yhdistettynä vuosien vainontaan, mutta joskus ystävämme alkoholi auttaa tilanteen eskaloitumisessa. Yleinen käsitykseni on etteivät ihmiset tästä mitään opi. Heillä nyt oli näin ja näin, meille näin ei voi koskaan käydä.
Jos yksikin ihminen älyää lopettaa ennen veitsen heilumista suhteensa on tästä jäänyt muutakin käteen kuin se t-paita ja ne pari lööppiä.
