Olen varovaisesti samaa tietyistä perustarpeista, joskin tietyn eroin. Itse tulkitsen niin, että ihmisellä on enemmänkin tarve olla rakastettu ja hyväksytty. Yhteenkuuluvuuden tunne, kumppanuus, läheisyys jne. ovat perusonnellisuuden kannalta paljon tärkeämpiä kuin vietti työntää penis pimppiin ja se prosessi mikä siitä eteenpäin tapahtuu. Minä olen seksiä harrastettuani pelkkää hymyä 30 minuuttia, mutta se muuttuu taas perustyytydyttymättömyydeksi <24 tunnin sisällä.NuoriDaavid kirjoitti:En siis kehoita pariutumaan sen takia, että uskoisin sen olevan ihmiskunnalle hyödyksi. Kehoitan pariutumaan sen takia, että uskon ihmisaivojen olevan niin rakennettu, että niissä on sisään rakennettu paritumis- ja lisääntymistarve ja tuo tarve on tarvehierarkiassa vieläpä varsin perustava. Jos sitä tarvetta ei saa tyydytettyä, niin ihminen on onneton.
Yksi heijastuma sisäisestä tarpeesta saada hyväksyntää on sosiaalisesti rajoitteisisa usein esiintyvä poikkeuksellisen korkea eläinrakkaus. Lemmikeiltä saatu kiintymys toimii jonkinlaisena korvikkeena ja on kaiken lisäksi melko riskitön vaihtoehto - eläin harvemmin loukkaa tunteita tai pettää. Mitään tukea en ole käsitykselleni hakenut kirjallisuudesta, mutta kaikki luonnostaan eniten eläinrakkaat tuntemani ihmiset ovat kaikkein huonoimpia ihmisten välisissä suhteissa. Tämän argumentin tieteellinen arvo on tietysti melko lailla nolla.
Pelkkä pariutumispaine on, taas kerran oman käsitykseni mukaan, enemmän sosiaalista painetta, ja sen merkitys on muuttuvainen eri kulttuureissa eri ajanjaksoina. Tämän päivän Suomessa on yhä enemmän ok olla yksin, kaksin, kolmin, toisen naisen tai miehen tai vaikka molempien kanssa jos huvittaa. Toista oli agraariyhteiskunnassa, jossa lapsettomuus ja perheettömyys merkitsi vanhuuden sosiaaliturvan puuttumista ja yhteiskunnallisen aseman heikkoutta.
Olen toki onnellisempi seurustellessani. Se kuitenkin perustuu kumppaniltani saamaan kiintymykseen ja muihin sosiaalisiin tekijöihin, ei biologiseen perustarpeeseen lisääntyä - itse asiassa minulla ei ole sellaista, en juurikaan innostu ajatuksesta hankkia lapsia.