Päivän ilonaihe
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Eilinen sydänten päivä oli taas aika lailla menossa vituiksi, kunnes keskiyöllä, klo 24 aikoihin, ollessamme hullun meskikolaisen kanssa pienellä yölenkillä (joskus käydään viimeinen lenkki vielä mahd.myöhään, jotta aamulla meksikolainen voi jatkaa uniaan lähtöni viime hetkiin asti, jolloin vedetään aamulenkki ja jotta minä voin aamulla rauhassa herätä ja käydä suihkussa, pukea päälle yms ilman että heti sängystä noustua pitää rynnätä koiran kanssa ulos; siinä voisi unohtua avaimet ja ties mitä muuta.. vaatteita..) törmäsimme paikallisesta pikkupubista ulos kävelleeseen ukkeliin, jolla oli kitara messissä.
Ukkeli kääntyi ja alkoi hohotella meksikolaiseen päin näin: " Onpas pieni kaveri. Mikäs tämä on? " Johon minä : "Meksikolainen pikku-ukkeli, oikein hauska miekkonen juu." Tähän ukkeli sanoi, huolta äänessään: " Täällä.. Tähän aikaan.. Pieni koira ja sinä.. en ole ennen tavannut mokomia. Noin pieni koira ei pysty suojelemaan sua. " En viitsinyt mainita, kuinka hullu meksikolainen on, kukaan sitä todesta ottaisi sen siinä nököttäessä suloisena kuin pokemoni. Sanoin vaan että yölenkit ovat niinkuin extreme harrastus.
Joka tapauksessa, jutun ilokohta oli siinä, kun musiikkimies kaivoi jostain taskustaan esiin käärepaperissa olevan neekrinpusu-makeisen ja antoi sen mulle, hänelle joka sydänten päivänä yksin vaeltaa hullun meks
ikolaisen kanssa.. Kiitin ja sanoin että piristi päiväni.
" Mokomia en ole.. Hehe! "
Juu, et takuulla. Kiitti.. Stranger.♥
Ukkeli kääntyi ja alkoi hohotella meksikolaiseen päin näin: " Onpas pieni kaveri. Mikäs tämä on? " Johon minä : "Meksikolainen pikku-ukkeli, oikein hauska miekkonen juu." Tähän ukkeli sanoi, huolta äänessään: " Täällä.. Tähän aikaan.. Pieni koira ja sinä.. en ole ennen tavannut mokomia. Noin pieni koira ei pysty suojelemaan sua. " En viitsinyt mainita, kuinka hullu meksikolainen on, kukaan sitä todesta ottaisi sen siinä nököttäessä suloisena kuin pokemoni. Sanoin vaan että yölenkit ovat niinkuin extreme harrastus.
Joka tapauksessa, jutun ilokohta oli siinä, kun musiikkimies kaivoi jostain taskustaan esiin käärepaperissa olevan neekrinpusu-makeisen ja antoi sen mulle, hänelle joka sydänten päivänä yksin vaeltaa hullun meks
ikolaisen kanssa.. Kiitin ja sanoin että piristi päiväni.
" Mokomia en ole.. Hehe! "
Juu, et takuulla. Kiitti.. Stranger.♥
A man's gotta do what a man's gotta do.
Lucky you. Meidän kulmilla hyörii vaan kaikenmaailman avohoitopotilaita. Tytöt tietty menossa kaikkien pissanhajuisten setien matkaan, mun vastusteluista paljoa piittaamatta.HellBell kirjoitti:Eilinen sydänten päivä oli taas aika lailla menossa vituiksi, kunnes keskiyöllä, klo 24 aikoihin, ollessamme hullun meskikolaisen kanssa pienellä yölenkillä..
Ja siihen ilonaiheeseen. Tänään tuli Hesari. Mummi oli sen mennyt mulle vähäksi aikaa tilaamaan(joku ilmaisjuttu). Onhan se ihan hyvä lehti, juu. Heti olen paljon sivistyneempi.
Rotan aivot valtasivat pääni.
Girls just wanna have fun..Ann kirjoitti: Lucky you. Meidän kulmilla hyörii vaan kaikenmaailman avohoitopotilaita. Tytöt tietty menossa kaikkien pissanhajuisten setien matkaan, mun vastusteluista paljoa piittaamatta..

Aika hauskuutta on myös lukea ilmaisiksi jaettavien lehtien yleisönosastopalstaa. Tyyliin : Löysin yhden koiran plötsin jäätyneestä kukkaruukustani kerrostalon pihalta, miten koira osaa tähdätä niin hyvin ? Naapuri käy suihkussa 2 minuuttia yli klo 22. Kuulen kaikki äänet koska istun kytiksessä omassa vessassani. Mitä voin tehdä asialle? Miksi kaikki valittavat tällä palstalla? Miksi lähetätte viestejä tänne, rahanhukkaa, pölvästit."..Ja siihen ilonaiheeseen. Tänään tuli Hesari. Mummi oli sen mennyt mulle vähäksi aikaa tilaamaan(joku ilmaisjuttu). Onhan se ihan hyvä lehti, juu. Heti olen paljon sivistyneempi.
Päivän vitsit siellä.
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Oikeastaan jo muutaman päivänkin ilonaihe on ollut Annin TÄYDELLINEN muutos! EIKÖ KUKAAN muu viitsi ihmetellä tätä ääneen. Itse olen ihan tyytyväinen kun Ann on ihminen, mutta samalla olen levoton vieläkin onko Ann enää Ann!!???Ann kirjoitti:Lucky you. Meidän kulmilla hyörii vaan kaikenmaailman avohoitopotilaita. Tytöt tietty menossa kaikkien pissanhajuisten setien matkaan, mun vastusteluista paljoa piittaamatta.HellBell kirjoitti:Eilinen sydänten päivä oli taas aika lailla menossa vituiksi, kunnes keskiyöllä, klo 24 aikoihin, ollessamme hullun meskikolaisen kanssa pienellä yölenkillä..
Ja siihen ilonaiheeseen. Tänään tuli Hesari. Mummi oli sen mennyt mulle vähäksi aikaa tilaamaan(joku ilmaisjuttu). Onhan se ihan hyvä lehti, juu. Heti olen paljon sivistyneempi.
Jos hän alkaa puhua lapsista yms. hössöttelystä ja kodinhoidosta ja aidoista tunteista, silloin katkeaa viimeinen oljenkorsi ja jonkun teistä olisi päästettävä oikea Ann jostakin vankilasta...
Joka tapauksessa uuteen tyyliin kuuluu se, ettei hän kommentoi enää tyhmiä eikä esim. tähänkään vastaa mitään. No, ehkä se on ilo. Toisaalta hänen vastauksistaan on ollut hupia. No, aika aikaa kutakin. Se on nyt tällainen aika. Toivottavasti se ei ole tyyntä myrskyn edellä! heh.
Onnea Annille, jos hän ei ole feikki!
Arskalta
Asiahan on niin, että minulle nyt vain sattuu ja tapahtuu kummia ja ihmeellisiä asioita jotka hämmästyttävät (eivät oikeastaan), kummastuttavat pikku-kääpiötä. Niissä ei ikinä ole mitään sellaista kovin kadehdittavaa vaan ovat tyypillisesti sekoitusta säälittävyydestä, hupaisuudesta ja jonkinlaisesta ufoudesta.. Sattumuksia.
Siinä alkuspiikki tälle eiliselle myötäilon sattumukselle: Olin palaamassa kotiin eritt. raastavan päivän jälkeen, törmäsin siinä sitten talomme aulassa, hissin edessä, naapurin Justin Timberlakeen, joka vaikutti olevan pienessä laitamyötäisessä. Päädyttiin samaan hissiin (en kehdannut sanoa ei, kun kysyi hissiinmenosta vaikken olisi halunnut samaan hissiin kenenkään kanssa, ja jo ihan siitä syystä että ko.hissi on tajuttoman ahdas) ja juteltiin jotain. Jaettiin parit paskat pointit päivästä hississä, kaikki oli hyvin luonnollista, kuin tällaista tämä nyt on ja silleen, ja sitten Timberlake, aivan luonnolliseen, myötäsyntyisen sympaattiseen tapaan, oman paskapointtinsa jälkeen, halasi, eikä millään ällöttävällä pikahalaustyylillä saati vielä ällöttävämmällä kiihkeän limaisella klähmimistyylillä vaan aitona eleenä siitä, mitä hetki oli. Se oli Lost In Translation-hetki, parempaa kuvausta tai vertausta ei sille löydy, se on täydellinen kuva tuosta; mies ja nainen löytävät ystävyyden kaltaisen hetken elossa jossa on jotain ufoa. Katseet eivät kiinnity toiseen vaan toisen ylitse, siihen mitä tajuaa ja molemmat ovat siinä samassa kohdassa, jonkin ylitse näkyvässä kohdassa. Ei häpeää, ei iskemistä, ei selittelyitä, ei mitään. Ihana luonnollisuuden tunne. Tykkäsin halauksesta.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että tästä olisi alkamassa jotain romanttista; Timberläkella on ensinnäkin mukavan oloinen tyttöystävä ja toivon että ovat yhdessä. Ylläolevalla jutulla ei ole mitään tekoa Mies-Nainen-Rakkaus-aspektin kanssa.Menee kauniisti muualle.
Siinä alkuspiikki tälle eiliselle myötäilon sattumukselle: Olin palaamassa kotiin eritt. raastavan päivän jälkeen, törmäsin siinä sitten talomme aulassa, hissin edessä, naapurin Justin Timberlakeen, joka vaikutti olevan pienessä laitamyötäisessä. Päädyttiin samaan hissiin (en kehdannut sanoa ei, kun kysyi hissiinmenosta vaikken olisi halunnut samaan hissiin kenenkään kanssa, ja jo ihan siitä syystä että ko.hissi on tajuttoman ahdas) ja juteltiin jotain. Jaettiin parit paskat pointit päivästä hississä, kaikki oli hyvin luonnollista, kuin tällaista tämä nyt on ja silleen, ja sitten Timberlake, aivan luonnolliseen, myötäsyntyisen sympaattiseen tapaan, oman paskapointtinsa jälkeen, halasi, eikä millään ällöttävällä pikahalaustyylillä saati vielä ällöttävämmällä kiihkeän limaisella klähmimistyylillä vaan aitona eleenä siitä, mitä hetki oli. Se oli Lost In Translation-hetki, parempaa kuvausta tai vertausta ei sille löydy, se on täydellinen kuva tuosta; mies ja nainen löytävät ystävyyden kaltaisen hetken elossa jossa on jotain ufoa. Katseet eivät kiinnity toiseen vaan toisen ylitse, siihen mitä tajuaa ja molemmat ovat siinä samassa kohdassa, jonkin ylitse näkyvässä kohdassa. Ei häpeää, ei iskemistä, ei selittelyitä, ei mitään. Ihana luonnollisuuden tunne. Tykkäsin halauksesta.

Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että tästä olisi alkamassa jotain romanttista; Timberläkella on ensinnäkin mukavan oloinen tyttöystävä ja toivon että ovat yhdessä. Ylläolevalla jutulla ei ole mitään tekoa Mies-Nainen-Rakkaus-aspektin kanssa.Menee kauniisti muualle.
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
Joo, mä voin KOMPATA mussukkaa! Tosin aika erikoista sinulta, että pidät helmikuusta, koska onhan nyt POSSUKYLMÄÄ!Suvinen kirjoitti:Äsken kauppaan kävelleskessäni tuli ihan kevät-fiilis! Ehkä se oli se kohtuulämmin tuuli, joka tuolla pudottelee märkää lunta puista. Ei palellut. Oli myös vielä melko valoisaa. Tuli teiniolo, halusin jäädä notkumaan kauppakeskuksen nurkalle nyreän näköisenä. Tulin järkiini ja palasin kotiin.
Helmi- maalis- huhtikuu on ehdotonta lempiaikaani vuodesta.
Tää Mussun postaus toimikoon ilonaiheena, koska se oli hauska.
Teiniolo yllättää silloin tällöin kyllä, heh.
Ihanaa!HellBell kirjoitti: Jaettiin parit paskat pointit päivästä hississä, kaikki oli hyvin luonnollista, kuin tällaista tämä nyt on ja silleen, ja sitten Timberlake, aivan luonnolliseen, myötäsyntyisen sympaattiseen tapaan, oman paskapointtinsa jälkeen, halasi, eikä millään ällöttävällä pikahalaustyylillä saati vielä ällöttävämmällä kiihkeän limaisella klähmimistyylillä vaan aitona eleenä siitä, mitä hetki oli.
Kikkelis kokkelis.