Oli muuten trailerin perusteella nolostuttavan huono. Aika loistavat hehkutukset saa olla arvosteluissa ennen kuin menisin katsomaan.Sheetlord kirjoitti:Keväällä tulee kuitenkin "Ghost Rider" - ja lopetetaan Marvel-filmatisoinnit sitten tähän, jooko!!!
Katsoin leffan
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
The Queen.
"Who killed Davey Moore? Why and what was the reason for?": kysyy Bob Dylan the Bootleg Series Volumes 1-3 levyn nro kaksi A -puolella. Miten suhtautua kuolleeseen, jota on ilmeisesti pidetty vähintäänkin epäsopivana sisäpiiriin, johon hänet on valittu ja tehtävään, joka häntä on odottamassa. Onko ulkopuolisen painostuksen jälkeen ilmaistu myötätunto vain piste todellisille tunteille, joita tunnettiin ennen kuolemaa.
Hiljainen elokuva, jossa Helen Mirren on todella näpsäkkä.
"Who killed Davey Moore? Why and what was the reason for?": kysyy Bob Dylan the Bootleg Series Volumes 1-3 levyn nro kaksi A -puolella. Miten suhtautua kuolleeseen, jota on ilmeisesti pidetty vähintäänkin epäsopivana sisäpiiriin, johon hänet on valittu ja tehtävään, joka häntä on odottamassa. Onko ulkopuolisen painostuksen jälkeen ilmaistu myötätunto vain piste todellisille tunteille, joita tunnettiin ennen kuolemaa.
Hiljainen elokuva, jossa Helen Mirren on todella näpsäkkä.
Little Miss Sunshine
Koin elokuvateatterissa sosiaalista naurua. Nauroin muutamassa kohdassa, missä en olisi ikimaailmassa kotioloissa nauranut. Yhteisöllinen ihmisiä yhdistävä nauru tempoi minua mukaansa - lämmin hyvänolon tunne, kun elokuvan katselijat sulautuvat yhdeksi kollektiiviseksi huumorielimeksi. Yhtä lähelle toista lihallista olentoa en ole vähään aikaan päässyt. Olen edelleen elämyksen huumaama. Auringonpaiste-kilpailun juontaja oli elokuvan tähti.
* * *
Koin elokuvateatterissa sosiaalista naurua. Nauroin muutamassa kohdassa, missä en olisi ikimaailmassa kotioloissa nauranut. Yhteisöllinen ihmisiä yhdistävä nauru tempoi minua mukaansa - lämmin hyvänolon tunne, kun elokuvan katselijat sulautuvat yhdeksi kollektiiviseksi huumorielimeksi. Yhtä lähelle toista lihallista olentoa en ole vähään aikaan päässyt. Olen edelleen elämyksen huumaama. Auringonpaiste-kilpailun juontaja oli elokuvan tähti.
* * *
Nyt penikseni on fantastinen!
Dune

Huh huh. Enpä olisi uskonut etukäteen, että David Lynch on ohjannut yhden tylsimmistä näkemistäni leffoista. En tajunnut alussa mitään, mutta ajattelin kuitenkin, että leffa on visuaalisesti hieno ja toivoin sen vievän mukanaan. Mutta tunnin kohdalla aloin vilkuilla epätoivoisena dvd-aseman lukemaa ja kaljaa alkoi kaatumaan kurkkuun kiihtyvällä vauhdilla. Hitto, viimeisen puolen tunnin aikana painoin kuvakelausnappulaa useamman kerran ja tätä sentään harvemmin teen.
Muuten visuaalisesta puolesta voisi antaa ehkä jopa kaksi tähteä, mutta kohtaus jossa avaruuden homo-ikonia esittävä nykyinen sademetsien pelastaja Sting pitelee idioottimaisesti irvistellen häkkiä, jossa on hiiri ja kissa teipattuna yhteen ja kiinni takajaloistaan, päätin pudottaa senkin pisteen. Paskaa paskaa paskaa.

Huh huh. Enpä olisi uskonut etukäteen, että David Lynch on ohjannut yhden tylsimmistä näkemistäni leffoista. En tajunnut alussa mitään, mutta ajattelin kuitenkin, että leffa on visuaalisesti hieno ja toivoin sen vievän mukanaan. Mutta tunnin kohdalla aloin vilkuilla epätoivoisena dvd-aseman lukemaa ja kaljaa alkoi kaatumaan kurkkuun kiihtyvällä vauhdilla. Hitto, viimeisen puolen tunnin aikana painoin kuvakelausnappulaa useamman kerran ja tätä sentään harvemmin teen.
Muuten visuaalisesta puolesta voisi antaa ehkä jopa kaksi tähteä, mutta kohtaus jossa avaruuden homo-ikonia esittävä nykyinen sademetsien pelastaja Sting pitelee idioottimaisesti irvistellen häkkiä, jossa on hiiri ja kissa teipattuna yhteen ja kiinni takajaloistaan, päätin pudottaa senkin pisteen. Paskaa paskaa paskaa.
Perus sunnuntain krapulapukessa läjä paskoja leffoja. Ajattelin oikein mainostaa mitä kannattaa alkaa katsomaan pienellä varauksella.
-
Yritys seurata Jadesoturi. Joo ei tullut tällä kertaa mitään. Nappaa ehkä joskus toisella kertaa mutta ei näillä silmänturvotuksilla yksinkertaisesti jaksanut odotella elokuvan lopputekstien saapumista ruudulle.
-
Lords of Dogtown. Olin aluksi, että ei-ei-ei mitään skeittileffoja mutta sitten kun kaivettiin surffilaudat esiin niin olikin taas ihan joo-joo-joo-olo. Kait tätäkin nyt sitten pystyi katsomaan aika kivuttomasti ja lopun miltei-kyynelehtimisen pistä saman krapulareaktion piikkiin, mikä ilmenee Die hardin kohtauksessa, jossa Bruce pistää pitkätukkaa turpaa "I´m gonna fuckin kill you, I´m gonna fuckin cook you, I´m gonna fuckin eat you". Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli mutta uudestaan en katsoisi koskaan.
-
Mission Impossible III. Niin Ei yllätyksiä. Pum pum ja viski. Ei vituttanut katsoa.
-
Strangers with Candy. Huono. Paska. Niin huono ettei mitään rajaa. Ehdottaisin tätä huonoimmaksi koskaan näkemistäni elokuvista jos olisi pystytnyt katsomaan sen loppuun. Heitin roskalaatikkoon noin 40 minuutin katsomisen jälkeen ja otti päähän, että senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka nenänsä kaivamiseen tai kynsien pureskeluun.
Käsittämätön toteutus jostain vanhasta mummosta, joka pääsee linnasta ja palaa teinityttöjen pariin alaluokille kouluun. Kohderyhmästä, jolel tämä olisi suunnattu ei mitään hajua. Olisin luullut täysin lastenleffaksi jos siinä ei näytettäisi tissiä.
-
Night at the museum. Olenhan Ben Stiller fani niin odotin jotain hulvattoman hauskaa otosta mutta on sekin tyyppi alkanut panemaan leffoissansa ja näin ollen huumori jää nykyisin aika pienelle osalle.
Tyhmää fantasiaa jumanji-tyyliin ja onhan tässä myös Robin Williams pienessä roolissa. Paska leffa. Haisi varmaan naapuriin asti. En kuitenkaan kelannut minuuttiakaan vaikka tämäkin olisi saanut jäädä hyllyyn? Hauskin oli ehkä kuunnella yleisön hymähtelyä, koska tämä oli käsivarasisesti kuvattu teatterissa.
-
Yritys seurata Jadesoturi. Joo ei tullut tällä kertaa mitään. Nappaa ehkä joskus toisella kertaa mutta ei näillä silmänturvotuksilla yksinkertaisesti jaksanut odotella elokuvan lopputekstien saapumista ruudulle.
-
Lords of Dogtown. Olin aluksi, että ei-ei-ei mitään skeittileffoja mutta sitten kun kaivettiin surffilaudat esiin niin olikin taas ihan joo-joo-joo-olo. Kait tätäkin nyt sitten pystyi katsomaan aika kivuttomasti ja lopun miltei-kyynelehtimisen pistä saman krapulareaktion piikkiin, mikä ilmenee Die hardin kohtauksessa, jossa Bruce pistää pitkätukkaa turpaa "I´m gonna fuckin kill you, I´m gonna fuckin cook you, I´m gonna fuckin eat you". Loppujen lopuksi jäi hyvä mieli mutta uudestaan en katsoisi koskaan.
-
Mission Impossible III. Niin Ei yllätyksiä. Pum pum ja viski. Ei vituttanut katsoa.
-
Strangers with Candy. Huono. Paska. Niin huono ettei mitään rajaa. Ehdottaisin tätä huonoimmaksi koskaan näkemistäni elokuvista jos olisi pystytnyt katsomaan sen loppuun. Heitin roskalaatikkoon noin 40 minuutin katsomisen jälkeen ja otti päähän, että senkin ajan olisi voinut käyttää vaikka nenänsä kaivamiseen tai kynsien pureskeluun.
Käsittämätön toteutus jostain vanhasta mummosta, joka pääsee linnasta ja palaa teinityttöjen pariin alaluokille kouluun. Kohderyhmästä, jolel tämä olisi suunnattu ei mitään hajua. Olisin luullut täysin lastenleffaksi jos siinä ei näytettäisi tissiä.
-
Night at the museum. Olenhan Ben Stiller fani niin odotin jotain hulvattoman hauskaa otosta mutta on sekin tyyppi alkanut panemaan leffoissansa ja näin ollen huumori jää nykyisin aika pienelle osalle.
Tyhmää fantasiaa jumanji-tyyliin ja onhan tässä myös Robin Williams pienessä roolissa. Paska leffa. Haisi varmaan naapuriin asti. En kuitenkaan kelannut minuuttiakaan vaikka tämäkin olisi saanut jäädä hyllyyn? Hauskin oli ehkä kuunnella yleisön hymähtelyä, koska tämä oli käsivarasisesti kuvattu teatterissa.
Ed Wood





Yksi kaikkien aikojen hienoimmista leffoista ja näkemistäni Tim Burtonin ohjauksista kevyesti paras. Johnny Depp tekee mahtavan roolityön legendaarisena ohjaajana, mutta elokuvan todellinen kunkku on kuitenkin Bela Lugosin roolista ansaitusti oscarin voittanut Martin Landau. Pull the strings!
Joka katsomiskerralla leffa tempaisee mukaansa ja jättää pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen. Mainiota.
Commando



Ihan hävettää, että ensimmäistä kertaa vasta katsoin tämän Raaka-Arskan tähdittämän onelinereiden, räjähdysten ja mokien kuningaspläjäyksen. Taisinpa puhua Arskamurretta päivän leffan katsomisen jälkeen. Ehkä hauskinta leffassa oli kuitenkin se, että viimeisen mainoskatkon jälkeen muuten hyvälaatuiseen kuvaan ilmestyi kuin tahallisesti kasarimeininkiä tehostaakseen videonauhan häiriöraidat(!) Hetken melkein koetin etsiä dvd-tallentimesta tracking-säätöä.
Jos autonkyljestä voi heijastua kameramies, on hänen lisäkseen oven heijastuksesta nähtävissä varmasti koko filmausryhmä. Pienoismallisotilaat seisovat järkkymättä tikkuun nojaten, kun talot räjähtelevät selkänsä takana....Mahtavaa!
Vasta katsoin Stallonen tähdittämän Tango&Cashin, jonka "seksikohtauksessa" tyttönen tunkeutuu sormeustollaan Kurt Russellin esittämän sankarin perämystöön. Commandossa Arska ja joku Pahisjäbä keskeyttävät pariskunnan touhuilemasta peiton alla mies kyykkyasennossa nainen takanaan. Siis dildopyllyheterous oli selkeästi suosittua kultaisella 80-luvulla jopa näissä 130% leffoissa!
Friday the 13th Part III

1/2
Tää taisi olla se lempparini näistä perjantain jatko-osista. Vähän liikaa leffan 3D-historia näkyi siinä, että kaikkea mahdollista piti tökkiä jatkuvasti kohti kuvaruutua, mutta kolmiulotteisena ne efektit ovat saattaneet melkein toimiakin. Täähän melkein jännittikin loppumetreillä, vaikka huumori, huono näyttelytyö ja tissit toimivatkin tietty pääroolissa.





Yksi kaikkien aikojen hienoimmista leffoista ja näkemistäni Tim Burtonin ohjauksista kevyesti paras. Johnny Depp tekee mahtavan roolityön legendaarisena ohjaajana, mutta elokuvan todellinen kunkku on kuitenkin Bela Lugosin roolista ansaitusti oscarin voittanut Martin Landau. Pull the strings!
Joka katsomiskerralla leffa tempaisee mukaansa ja jättää pitkäksi aikaa hyvän fiiliksen. Mainiota.
Commando



Ihan hävettää, että ensimmäistä kertaa vasta katsoin tämän Raaka-Arskan tähdittämän onelinereiden, räjähdysten ja mokien kuningaspläjäyksen. Taisinpa puhua Arskamurretta päivän leffan katsomisen jälkeen. Ehkä hauskinta leffassa oli kuitenkin se, että viimeisen mainoskatkon jälkeen muuten hyvälaatuiseen kuvaan ilmestyi kuin tahallisesti kasarimeininkiä tehostaakseen videonauhan häiriöraidat(!) Hetken melkein koetin etsiä dvd-tallentimesta tracking-säätöä.
Jos autonkyljestä voi heijastua kameramies, on hänen lisäkseen oven heijastuksesta nähtävissä varmasti koko filmausryhmä. Pienoismallisotilaat seisovat järkkymättä tikkuun nojaten, kun talot räjähtelevät selkänsä takana....Mahtavaa!
Vasta katsoin Stallonen tähdittämän Tango&Cashin, jonka "seksikohtauksessa" tyttönen tunkeutuu sormeustollaan Kurt Russellin esittämän sankarin perämystöön. Commandossa Arska ja joku Pahisjäbä keskeyttävät pariskunnan touhuilemasta peiton alla mies kyykkyasennossa nainen takanaan. Siis dildopyllyheterous oli selkeästi suosittua kultaisella 80-luvulla jopa näissä 130% leffoissa!
Friday the 13th Part III


Tää taisi olla se lempparini näistä perjantain jatko-osista. Vähän liikaa leffan 3D-historia näkyi siinä, että kaikkea mahdollista piti tökkiä jatkuvasti kohti kuvaruutua, mutta kolmiulotteisena ne efektit ovat saattaneet melkein toimiakin. Täähän melkein jännittikin loppumetreillä, vaikka huumori, huono näyttelytyö ja tissit toimivatkin tietty pääroolissa.
Viimeksi muokannut bedlam, 06.02.2007 13:15. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Owning Mahowny - Viimeiset panokset
Kertoo ylivelkaantuneesta peliriippuvaisesta sijoitusneuvojasta, joka käyttää pankin rahoja pelaamiseensa.
Rainassa on mielestäni loistavasti saavutettu ahdistava tunnelma, jonka voisin kuvitella syvästi peliriippuvaisen ihmisen elämää varjostavan päivittäin. Päähenkilöllä on ulkoisesti kaikki hyvin: hyvä työ, kaunis ja ihq tyttöystävä ja ystäviä. Silti mikään ei tunnu missään, paitsi häviäminen. Edes voittaminen ei tuota hyvänolontunnetta.
Suosittelen kaikille peliriippuvaisille ja ei-peliriippuvaisille.
Kertoo ylivelkaantuneesta peliriippuvaisesta sijoitusneuvojasta, joka käyttää pankin rahoja pelaamiseensa.
Rainassa on mielestäni loistavasti saavutettu ahdistava tunnelma, jonka voisin kuvitella syvästi peliriippuvaisen ihmisen elämää varjostavan päivittäin. Päähenkilöllä on ulkoisesti kaikki hyvin: hyvä työ, kaunis ja ihq tyttöystävä ja ystäviä. Silti mikään ei tunnu missään, paitsi häviäminen. Edes voittaminen ei tuota hyvänolontunnetta.
Suosittelen kaikille peliriippuvaisille ja ei-peliriippuvaisille.
Käärme ja Sateenkaari (The Serpent and the Rainbow)


1/2
En Wes Cravenin ohjaustöistä ole koskaan kovin välittänyt, mutta tämä on oikein viihdyttävä trilleri. Bill Pullman esittää amerikkalaista tutkijaa, joka koettaa saada käsiinsä haitilaisten poppamiesten käyttämää "zombie-puuteria" lääketieteellisiin tarkoituksiin. Leffan loppu on yliampuva, mutta muuten toimii. Paremmin iski nyt kuin joskus nuorempana.



En Wes Cravenin ohjaustöistä ole koskaan kovin välittänyt, mutta tämä on oikein viihdyttävä trilleri. Bill Pullman esittää amerikkalaista tutkijaa, joka koettaa saada käsiinsä haitilaisten poppamiesten käyttämää "zombie-puuteria" lääketieteellisiin tarkoituksiin. Leffan loppu on yliampuva, mutta muuten toimii. Paremmin iski nyt kuin joskus nuorempana.
Invasion of the Body Snatchers /'78




Yksi parhaimmista näkemistäni scifikauhuiluista. Avaruuden vierailijat tulevat lentävien lautasten sijaan kasveina maahan ja alkavat monistaa ihmisiä tunteettomiksi käskyläisiksi heidän nukkuessaan.
Alkuperäinen leffahan oli kaiketi monen muun aikalaisensa scifistelyn tapaan allegoriaa kommunisminpelosta, mutta ainakin tämän version voi ottaa ihan puhtaana scifinäkin. Leffa edustaa samantyylistä pakokauhuista paranoiaa kuin esim. The Thing ja loppu on yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä.
En ole tuota alkuperäistä valitettavasti nähnyt, mutta tämän mm. Sutherlandin ja Goldblumin hienosti tähdittämän version lisäksi 90-luvun remaken joskus aikoinaan katsoin ja se oli täyspaska. Hieman yllätyinkin huomatessani, että leffasta on tulossa jo kolmas remake ("Invasion") Nicole Kidman pääosassaan. 90-luvun version nimi oli "Body Snatchers", joten neljännen remaken täytyy sitten olla nimeltään "Of the".




Yksi parhaimmista näkemistäni scifikauhuiluista. Avaruuden vierailijat tulevat lentävien lautasten sijaan kasveina maahan ja alkavat monistaa ihmisiä tunteettomiksi käskyläisiksi heidän nukkuessaan.
Alkuperäinen leffahan oli kaiketi monen muun aikalaisensa scifistelyn tapaan allegoriaa kommunisminpelosta, mutta ainakin tämän version voi ottaa ihan puhtaana scifinäkin. Leffa edustaa samantyylistä pakokauhuista paranoiaa kuin esim. The Thing ja loppu on yksi elokuvahistorian tyylikkäimmistä.
En ole tuota alkuperäistä valitettavasti nähnyt, mutta tämän mm. Sutherlandin ja Goldblumin hienosti tähdittämän version lisäksi 90-luvun remaken joskus aikoinaan katsoin ja se oli täyspaska. Hieman yllätyinkin huomatessani, että leffasta on tulossa jo kolmas remake ("Invasion") Nicole Kidman pääosassaan. 90-luvun version nimi oli "Body Snatchers", joten neljännen remaken täytyy sitten olla nimeltään "Of the".
Viimeksi muokannut bedlam, 09.02.2007 13:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Lady in the Water.
Se että laitoin erääseen aiempaan ketjuun sydämen tämän filmin yhteyteen, koski sydäntä lähinnä ollutta kuvaa ko.elokuvasta. Itse leffa sen sijaan oli, ikävä kyllä, aika lailla huono.
Ehdin ostaa filmin omaksi, koska minua kiehtoi elokuvan idea, merenneidon maailman ja ihmisten maailman kohtaaminen, kuin myös ihan jo se seikka että filmin on ohjannut ja käsikirjoittanut Night Shyamalan, jolla on oma visuaalisesti (ainakin) kaunis tyylinsä ja lumoavia juttuja mielessään minkä osoitti jo the Cell (jälkioikaisu: Ei osoittanut mitään tämmöistä koska The Cellin ohjaajana hääräsi nimeltään Nightia muistuttava Singh..), ja varmaan myös Villagekin (en ole nähnyt). Cellistä tosin moni on ollut kriitikoita myöden sitä mieltä, että siinäpä paska pätkä ja ei kaikkein vähiten rooliinsa ei-niin-sopivan- Jennifer Lopezin takia. Minä pidin siitä elokuvasta, kuvat tekivät vaikutuksen.
Takaisin Ladyyn.. Miksi oli huono?
En tiedä missä inspirationaalisessa umpiossa Mr.Night on tämän elokuvan tehnyt, mutta joka saralla krakaa ja kunnolla. Visuaalinen puoli, jolta odotin jonkinlaista tenhoa, oli rakennettu yksinkertaisen kamalasti - merimaailman pahat olennot oli puettu täytetyiksi turkiseläimiksi, siltä ainakin näytti ja ylipäätään kuvallisuudessa ei ollut mitään mielikuvituksekasta. Ja sitähän elokuva olisi vaatinut toimiakseen, ellei ajatella että filmin oli tarkoitus olla parodiaa filmiteollisuuden säännönmukaisuuksista eri hahmoineen ja siinä ohella symbolista settiä myös kirjoittaja-ohjaajan oman persoonan puitteissa, tuoden esille sen pelot ja halut elokuvan pahojen ja hyvien voimien kautta.
En tiedä, mutta jos näin oli, niin idea oli silti katsojia aliarvioivasti toteutettu. Kuvallisuuden lisäksi juonellisuus oli köyhää että yhtymäkohdatonta, sutaisten tehtyä.
Mutta toivotaan että Mr. Nightti pääsee taas vapautumaan angsteistaan ja umpioistaan ja näyttää jatkossa vaikka mitkä mielikuvitusolennon munat meitille.
Se että laitoin erääseen aiempaan ketjuun sydämen tämän filmin yhteyteen, koski sydäntä lähinnä ollutta kuvaa ko.elokuvasta. Itse leffa sen sijaan oli, ikävä kyllä, aika lailla huono.
Ehdin ostaa filmin omaksi, koska minua kiehtoi elokuvan idea, merenneidon maailman ja ihmisten maailman kohtaaminen, kuin myös ihan jo se seikka että filmin on ohjannut ja käsikirjoittanut Night Shyamalan, jolla on oma visuaalisesti (ainakin) kaunis tyylinsä ja lumoavia juttuja mielessään minkä osoitti jo the Cell (jälkioikaisu: Ei osoittanut mitään tämmöistä koska The Cellin ohjaajana hääräsi nimeltään Nightia muistuttava Singh..), ja varmaan myös Villagekin (en ole nähnyt). Cellistä tosin moni on ollut kriitikoita myöden sitä mieltä, että siinäpä paska pätkä ja ei kaikkein vähiten rooliinsa ei-niin-sopivan- Jennifer Lopezin takia. Minä pidin siitä elokuvasta, kuvat tekivät vaikutuksen.
Takaisin Ladyyn.. Miksi oli huono?
En tiedä missä inspirationaalisessa umpiossa Mr.Night on tämän elokuvan tehnyt, mutta joka saralla krakaa ja kunnolla. Visuaalinen puoli, jolta odotin jonkinlaista tenhoa, oli rakennettu yksinkertaisen kamalasti - merimaailman pahat olennot oli puettu täytetyiksi turkiseläimiksi, siltä ainakin näytti ja ylipäätään kuvallisuudessa ei ollut mitään mielikuvituksekasta. Ja sitähän elokuva olisi vaatinut toimiakseen, ellei ajatella että filmin oli tarkoitus olla parodiaa filmiteollisuuden säännönmukaisuuksista eri hahmoineen ja siinä ohella symbolista settiä myös kirjoittaja-ohjaajan oman persoonan puitteissa, tuoden esille sen pelot ja halut elokuvan pahojen ja hyvien voimien kautta.
En tiedä, mutta jos näin oli, niin idea oli silti katsojia aliarvioivasti toteutettu. Kuvallisuuden lisäksi juonellisuus oli köyhää että yhtymäkohdatonta, sutaisten tehtyä.
Mutta toivotaan että Mr. Nightti pääsee taas vapautumaan angsteistaan ja umpioistaan ja näyttää jatkossa vaikka mitkä mielikuvitusolennon munat meitille.
Viimeksi muokannut HellBell, 10.02.2007 16:56. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Mutta kerro, miksi annat noin paljon tunnustusta M. Night Shyamalanille elokuvan The Cell kuvista? (Itse en tunne leffan tuotantohistoriaa.)HellBell kirjoitti:
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
Koska olen hajamielinen ja sekoitan intialaisia nimiä suvereenisti toisikseen. Tarkoitan sitä, että yrittäessäni äsken etsiä Googlen aarrearkusta joitain ihastuttavia kuvia elokuvasta The Cell törmäsin kiintoisaan faktaan..: The Cellin on ohjannut Ei Mr. Night Shyamalan vaan Mr. Singh! Ei helvetti, onko pakko niiden nimien olla niin samankaltaisia.. Pakko aina kämmäillä.. Useamman vuoden ajan olen muistanut tämän asian niin, että Mr. Night olisi ollut The Cellin takana ja nyt paljastuukin oikeampi asianlaita.RolloTomasi kirjoitti:Mutta kerro, miksi annat noin paljon tunnustusta M. Night Shyamalanille elokuvan The Cell kuvista? (Itse en tunne leffan tuotantohistoriaa.)HellBell kirjoitti:
Joka tapauksessa.. Kysyit miksi ne The Cellin kuvat olivat mielestäni vaikuttavia. Ovat kuin matkoja ihmisen ajatus/mielikuvitus/mielikuvamaailman labyrintteihin; kauneus ja raakuus, pelot ja mielihalut sekoittuvat vaihtuvien kuvien herättävissä (= inspaavat määrittämättömällä tavalla, saavat haluamaan lisää) olotiloissa siten, että sanat eivät ole enää mitään kuvien ja tunteiden muodostaessa ajatuksiin ne sanat, jotka voi vaan mielessään Tuntea muttei väistämättä selittää mitenkään realistisin päin.
Etsin Googlesta kuvia The Cellistä joista jonkun voisin postata tähänkin tai seuraavaan viestiin. Hetkonen.
Ja anteeksi intialaissekaannuksesta.
En löytänyt Googlen kautta hyviä kuvia, joten en sitten postannut niitä tänne. Kuvat toimivat parhaiten elokuvassa, liikkeessä ja yhteydessä muuhun. Matkaefektiä ei tule jos katsoo vain yhtä kuvaa stillinä.
A man's gotta do what a man's gotta do.
Olihan se visuaalisesti ihan näyttävä, mutta psykologisesti hyvinkin suoraviivaisen yksinkertainen - vetoaa ehkä psykologian opiskelijohin. Lady in the water oli satu, sellaisenaan ihan pätevä.HellBell kirjoitti:RolloTomasi kirjoitti: Mutta kerro, miksi annat noin paljon tunnustusta M. Night Shyamalanille elokuvan The Cell kuvista?
Nyt penikseni on fantastinen!
Totta. Psykologisesti aika simppeli, psykologian opiskelijat varmaan tylsistyvät itse asiassa sen kanssa, en tiedä. Mutta visuaalisesti, sen puolesta ja siihen kiinnittyen elokuvasta Niin tykkäsinkin.Clay kirjoitti: Olihan se visuaalisesti ihan näyttävä, mutta psykologisesti hyvinkin suoraviivaisen yksinkertainen - vetoaa ehkä psykologian opiskelijohin. Lady in the water oli satu, sellaisenaan ihan pätevä.
Lady in the Water ei minusta ollut saduksi pätevä. Ihan lörölörts.
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
No sitähä miekii. (Toki saat anteeksi, suomeksi.)HellBell kirjoitti:Koska olen hajamielinen ja sekoitan intialaisia nimiä suvereenisti toisikseen.
Kuvien hienoudesta toki olen samaa mieltä (ja siitäkin, ettei kuvia osaa sanoin selittää, elokuvien lapsi kun olen ja elokuvan kieltä haastan.)
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
Välttämättä siis, jos en olisi huomannut asian oikeampaa laitaa, olisit antanut mun selittää ummet ja lammet henkilön vierestä.. ;-)RolloTomasi kirjoitti: No sitähä miekii. (Toki saat anteeksi, suomeksi.)
Kuvien hienoudesta toki olen samaa mieltä (ja siitäkin, ettei kuvia osaa sanoin selittää, elokuvien lapsi kun olen ja elokuvan kieltä haastan.)
Last King Of Scotland
Harvoin tulee vastaan leffa, jota uskaltaa hehkuttaa varauksetta. Tämän vuoden Oscar-miespääosapystissä tiukasti kiinni roikkuva ja jo aikaisemmin Golden Globen pokannut Forest Whitaker tekee sellaisen Idi Aminin että heikompaa hirvittää.
Vaikka rainaa markkinoidaan nimenomaan Whitakerilla, myös toista pääosaa, nuorta skottilääkäriä näyttelevä nuori jolppi James McAvoy kannattaa painaa mieleen.
Harvoin tulee vastaan leffa, jota uskaltaa hehkuttaa varauksetta. Tämän vuoden Oscar-miespääosapystissä tiukasti kiinni roikkuva ja jo aikaisemmin Golden Globen pokannut Forest Whitaker tekee sellaisen Idi Aminin että heikompaa hirvittää.
Vaikka rainaa markkinoidaan nimenomaan Whitakerilla, myös toista pääosaa, nuorta skottilääkäriä näyttelevä nuori jolppi James McAvoy kannattaa painaa mieleen.
Babel
Menin katsomaan tämän tietämättä leffasta yhtään mitään, vaimo kun ei halunnut Last king of Scotlandia katsomaan kun halusi jotain kevyempää. No mikään kevyt leffa tämä ei ollut, taisin olla teatterin ainoa joka nauroi koko kahden ja puolen tunnin aikana. Tosin minäkin vain kerran hörähdin meksikolaisen tanssiorkesterin habitukselle. Elokuva oli miellyttävä yllätys, pidin siitä hyvinkin paljon. Suosittelen.
Offtopic: Taisin tehdä elämäni ensimmäisen Kitinäbongauksen. Ennen leffaa lauantaina kun olimme Stokkalla aikaa tappamassa, niin bongasin siellä yhden tutun näköisen naisen, taisi olla Keikaus.
Menin katsomaan tämän tietämättä leffasta yhtään mitään, vaimo kun ei halunnut Last king of Scotlandia katsomaan kun halusi jotain kevyempää. No mikään kevyt leffa tämä ei ollut, taisin olla teatterin ainoa joka nauroi koko kahden ja puolen tunnin aikana. Tosin minäkin vain kerran hörähdin meksikolaisen tanssiorkesterin habitukselle. Elokuva oli miellyttävä yllätys, pidin siitä hyvinkin paljon. Suosittelen.
Offtopic: Taisin tehdä elämäni ensimmäisen Kitinäbongauksen. Ennen leffaa lauantaina kun olimme Stokkalla aikaa tappamassa, niin bongasin siellä yhden tutun näköisen naisen, taisi olla Keikaus.
Kauheeta, kun en ihan varmasti muista, olinko lauantaina Stokkalla. Kampissa kävin, mutta mitäköhän mä sitten tein... Ehkä mä kävin hypistelemässä naisten alusvaatteita. Synkkä salaisuuteni taisi paljastua.Tsaari kirjoitti: Offtopic: Taisin tehdä elämäni ensimmäisen Kitinäbongauksen. Ennen leffaa lauantaina kun olimme Stokkalla aikaa tappamassa, niin bongasin siellä yhden tutun näköisen naisen, taisi olla Keikaus.
Ei kun joo, kävin, koska söin hampurilaisateriankin Stokkan Carrollsissa.
Kikkelis kokkelis.
Planet of the Apes





Kahdesta vuoden 1968 kuolemattomasta scifileffasta se, jossa oli ne paremmat apinamaskit. Mitäs tästä nyt sanomaan, varmaankin jo useammankymmentä kertaa katsottu ja vieläkin jaksaa innostaa. Elokuva ei ole vanhentunut tippaakaan, efektitkin toimivat hienommin kuin mitkään uuden ajan tietokonetehosteet. Myöskään pohjimmainen aihe ei vanhene, olkoon se sitten rasismi, eläimien kohtelu vai joku muu elävien olentojen kastiinjako. Näyttäviä ja mieleenpainuvia kuvia ja kohtauksia, moitteetonta näyttelytyötä sekä Goldsmithin mahtavat musiikit. Classic.





Kahdesta vuoden 1968 kuolemattomasta scifileffasta se, jossa oli ne paremmat apinamaskit. Mitäs tästä nyt sanomaan, varmaankin jo useammankymmentä kertaa katsottu ja vieläkin jaksaa innostaa. Elokuva ei ole vanhentunut tippaakaan, efektitkin toimivat hienommin kuin mitkään uuden ajan tietokonetehosteet. Myöskään pohjimmainen aihe ei vanhene, olkoon se sitten rasismi, eläimien kohtelu vai joku muu elävien olentojen kastiinjako. Näyttäviä ja mieleenpainuvia kuvia ja kohtauksia, moitteetonta näyttelytyötä sekä Goldsmithin mahtavat musiikit. Classic.