Täsmäpommitus vai totaalinen sota?

[Vaola]

Ihme jätkä. Ehkä se oli aina tottunut saamaan kaiken.

Iltatähti. Jaksoi aina kertoa siitä, kuinka heidän perheessään väännettiin kättä siitä, kuka SAA hoitaa häntä.

[slam]

Näkemyksiä, mielipiteitä?

Mikähän takakiree blondi edes luulisi pääsevän Suomessa nuorena rikastuneen vuoteeseen?

- Tai eihän täällä edes ole rikkautta, kultaa ja mirhamia.

[NomenNescio]

Olen selkeästi outo, kun mieleni ei tulisi kostaa ainakaan naimalla jonkun kanssa.
Miksi haluaisin naida jonkun kanssa kostaakseni, kun siihen minulla pitää olla muitakin tunteita sitä partneria kohtaan.

Ja tavaroiden tuhoaminen.. jooh, jos se pettävä osapuoli olisi tartuttanut minuun parantumattoman taudin syrjähyppynsä takia.
Silloin voisin nähdä ostavani kaupasta litran punaista öljymaalia, ja kuinka ollakaan se kaatuisi kyseisen auton päälle... Mutta tuskin tulisi tehtyä ees moista, ajatuksena kyllä nautittava. =)

Noin muuten ei minua fyysinen pettäminen sinänsä niin loukkaa, vaan se että toinen ei ole halunnut selvittää ongelmia välissämme (jos niitä hänen mielestään on), vaan on panostanut enemmin muualle.
(siis miksi tuhota mitään pettämisen takia, kun vika on muualla)

Jos taasen hän on valmis riskeeraamaan suhteemme naimalla muualla vain itsekkyyttänsä, ehkä on parempi ettemme ole yhdessä kun kyseinen ei osaa arvostaa suhdettamme. Parempi tuuri että seuraavalla kerralla.. Kyllähän se vituttais, mutta osaks myös on helpottavaa, pääsee hankalasta ei-toimivasta suhteesta pois.
Ja sanon tuon nimimerkillä "kokemusta on"

Ja voisin mä antaa anteeksikin, jos toinen oikeasti sitä katuu, ei nuo sivusuhteet täysin tyhjästä tule. Ei mikään suhde ole täydellinen, eivätkä ihmisetkään ole. Mutta pitää sentään aidosti katua, ja toimia niin ettei se toistu... ja asioista pitää puhua, eikä vain reagoida (vaikka se (itse-)analysointi tuntuu olevan täällä pannassa).

Noin muutenkin.. Tiedän niin monen ihmisen pettävän partneriaan, etten omalta osaltani oleta minkään suhteen olevan täysin yksiavioinen. Jotenkin minulle kerrotaan kaikkea.. enkä minä sitä lähde tuomitsemaan. Ihmettelen vain miten jotkut voivat elää pitäen salaisuuksia mielessänsä, koko ajan varoan, kokien huonoa omatuntoa jne. Eiköhän moinen ole tarpeeksi rangaistusta, ei minun tuomitsemiseni sitä muuta.

Itse en pettämiseen koe pystyväni.. huono omatunto ja henkinen kuvotus tulee paljon vähemmästäkin.. ja henkisen krapulan kanssa eläminen ei ole pettämisestä tulevan mahdollisen nautinnon arvoista.

[Ann]

Enpä itse uskoisi surullisena mitään mersua lähteväni polttamaan(tai tässä tapauksessa pököttiä). Nimittäin suuri suru tuossa tilanteessa olisi lähempänä niitä fiilareita joita petettynä kokisin. Eiköhän siinä rankaisua yllinkyllin, kun saa toisen kyyneliin.

[Georgina]

Minä olen kyllä sen verran pikkusieluinen ihminen, että jos mun tavaroitani tuhotaan - etenkin dyykkikamoja - niin siinä saa kyllä mennä sitten suhdekin. Saattaa kuulostaa kylmältä, mutta tämä on mun tapani.

Eli pettäminen on sen verran pikkujuttu että kunhan kostetaan niin se siitä. Vaan auta armias jos joihinkin tavaroihini kosket niin johan loppuu suhde siihen??? No S-E-L-V-Ä....

Täällä pettämistä ja varsinkaan siihen liittyvää epärehellisyyttä ei tulla sietämään neverneverneveragain vaan edessä on lähtö. Viimeksi kostin vähän pyörimällä toisen jannun kanssa vaan ei se millään tavalla helpottanut oloa kyllä.

[Lilo]

Haluan tietää kaiken!

Voi, ei me mitään oikeasti ilkeää tehty. Kaverini vain saatuaan homman selville esitti pojulle oikein hunajaista joissakin bileissä ja talutti sen yläkerran puolelle. Siellä sitten paljasti kahden kesken että hyvin olimme selvillä siitä missä mennään.

Poika oli sen verran nuori ja kilttiä sorttia, että vielä vuotta myöhemmin karahti kirkkaanpunaiseksi kun merkitsevin äänenpainoin tarjosimme hänelle baarissa tuplaviskin.

Ei tällaset kokeneisiin pelimiehiin varmasti toimisi. Saati että niille kannattaisi viskiä tarjota.

[Rouva Pupu]

Viimeksi kostin vähän pyörimällä toisen jannun kanssa vaan ei se millään tavalla helpottanut oloa kyllä.

Joskus nuorempana minäkin kostin vähän hengailemalla exälle kun oli viritellyt suhdetta toiseen naiseen parin vuoden seurustelun jälkeen. Meni sekin mönkään kun itselle tuli vielä pahempi morkkis, jos mahdollista, mitä aikaisemmin oli ollut. Ja on ihan yhtä paska tyyppi mitä se toinenkin on ollut.
Kosto voisi toimia jos ei omaisi enää mitään tunteita, toisaalta silloin ei kiinnostaisi edes kostaa.
Mieluummin sitten mielikuvituksissani tekisin sitä sun tätä, virne naamalla

[Melnais]

Nimittäin suuri suru tuossa tilanteessa olisi lähempänä niitä fiilareita joita petettynä kokisin. Eiköhän siinä rankaisua yllinkyllin, kun saa toisen kyyneliin.

Tämä tuntuu tällä hetkellä lähimmältä mahdollisuudelta omalla kohdalla. Minähän murtuisin kuin keksi. Ei siinä tekisi mieli kostaa eikä särkeä, eikä riittäisi kykyä varmaan edes heti suunnitella lähtöä.

Mutta loordi hyvä oikeasti! Jos satuttaisit naista loukkaamalla sitä Pyhintä, naisen tunteita, eikö olisi teoriasi mukaan juuri oikeudenmukaista ja tasaisuuteen tähtäävää, että nainen loukkaisi sinun Pyhintäsi, sukekamoja?

[Louhi]

Mä en oikeasti tajua miten joku voi verrata tunteita ja suke-kamaa tai muutakaan materiaa. Ei vaan mahdu pieneen päähän.

Mutta itse aiheeseen; jo vihaaminen, ilman mitään konkreettista kostotoimea, osoittaa jo, että olen ihan helvetin sekaisin ja hajalla ja eksyksissä. Epätoivoinen. Sitä on tullut joskus harrastettua, mutta mieluummin ilman tuota,jos voi valita. Ihminen joka satuttaa pahasti, pettää luottamuksen, tekee väärin - ei ansaitse ajatustakaan, ja mitä pikemmin onnistun ainakin olemaan näyttämättä että mitään väliä on, saati sitten for real, olemaan välittämättä, niin sitä ihkumpaa. Tulee hyvä olo taas.

Aidon cooliuden puolesta näissä tilanteissa - jätä päähäsi saama paska taakse sen sijaan että rypisit siinä.

[Sheetlord]

Eli pettäminen on sen verran pikkujuttu että kunhan kostetaan niin se siitä. Vaan auta armias jos joihinkin tavaroihini kosket niin johan loppuu suhde siihen??? No S-E-L-V-Ä....

Eipä ei. Luepa otsikko ja keskustelu ajatuksella, äläkä tuijota vain yhtä lausetta. Halusin nimenomaan herättää keskustelua, a] onko kostaminen oikein b] mikä olisi sovelias raja vastatoimien käytössä.

Pettäminen ei ole pikkujuttu, ikinä, kummallekaan osapuolelle.

Mä en oikeasti tajua miten joku voi verrata tunteita ja suke-kamaa tai muutakaan materiaa. Ei vaan mahdu pieneen päähän

EDIT:
No jos lähdetään sille tielle, että loukattu osapuoli katsoo asiakseen pistää paikat paskaksi, hän tavallaan tekee siinä selväksi ettei homman jatkaminen tai asioiden selvittäminen suuremmin kiinnosta. Enkä nyt tarkoita yhden arkilautasen rikkomista, vaan laajamittaisempaa "paskaks vaan ja palamaan" -sessiota.

[Keikaus]

Haluan tietää kaiken!

Voi, ei me mitään oikeasti ilkeää tehty. Kaverini vain saatuaan homman selville esitti pojulle oikein hunajaista joissakin bileissä ja talutti sen yläkerran puolelle. Siellä sitten paljasti kahden kesken että hyvin olimme selvillä siitä missä mennään.

Poika oli sen verran nuori ja kilttiä sorttia, että vielä vuotta myöhemmin karahti kirkkaanpunaiseksi kun merkitsevin äänenpainoin tarjosimme hänelle baarissa tuplaviskin.

Voi pikkuista!

[Keikaus]

Ihme jätkä. Ehkä se oli aina tottunut saamaan kaiken.

Iltatähti. Jaksoi aina kertoa siitä, kuinka heidän perheessään väännettiin kättä siitä, kuka SAA hoitaa häntä.

Tuollaisille pitää muistuttaa, että nyt olet iso poika etkä enää pieni suloinen räkänokka.

[Louhi]

No jos lähdetään sille tielle, että loukattu osapuoli katsoo asiakseen pistää paikat paskaksi, hän tavallaan tekee siinä selväksi ettei homman jatkaminen tai asioiden selvittäminen suuremmin kiinnosta. Enkä nyt tarkoita yhden arkilautasen rikkomista, vaan laajamittaisempaa "paskaks vaan ja palamaan" -sessiota.

Eikös tuo pettäminenkin ole osoitus siitä samasta, että homman jatkaminen ja asioiden selvittäminen ei kiinnosta? Epäkypsä ja itsekäs teko, joka edustaa lyhytnäköistä omien hetkellisten tarpeiden tyydyttämistä. Aivan kuten tuholaistouhu ja kostaminenkin. Minua kiinnostaa tässä kohtaa se, että jos olet itse syyllistynyt ensimmäiseen, eli ollut pöljä itsekäs paska, niin miksi katsot voivasi sanoa toiselle, että ei, sinä et saa olla pöljä itsekäs paska, vaikka minä sain. Kaipa tuo menee niin, että se, joka tarvitsee toista vähemmän, voi vetää rajat siitä, miten pitkälle toinen saa mennä, ennen kuin suhde loppuu. Eipä silti, että välttämättä uskoisin, että tuollainen suhde, jossa syntyy kilpailu siitä, kumpi onnistuu toista enemmän loukkaamaan, olisi yleensäkään mikään jatkamisen arvoinen. Tavallaan kuitenkin ymmärrän sen, että epätoivoiset ihmiset tekevät epätoivoisia tekoja.

Ei, siis en tosiaan kannata tuhoamista. Enkä pettämistä. Eikä se, että tuo toinen teki jotain ensin, käy puolustukseksi omille törttöilyille.

[JoeB]

Mielenkiintoinen tapaus,

Todennäköisesti itse ottaisin "jäätävän" linjan jolloin jos toisella omatunto kolkuttaa niin saa liota liemessään, ts en anna pettämistä anteeksi mutta toinen voi jatkotoimillaan hyvittää tekonsa jos haluaa jatkaa yhdessä. En muistuttele asiasta mutta luottamus menee tietysti suhteesta ja tämän luottamuksen rakentaminen on sitten hyvin pitkälti rikkojan vastuulla.

Jos sitten on toisen käytöksestä päätellen ilmeistä ettei ole mitään halua pelastaa suhdetta, niin parempi minullekkin kun menee pois. Tällöin tietysti sitten isketään sitten lompakkoon niin rankasti kuin mahdollista.

Muutenkin suhtautuminen muuttuu tilanteessa kylmän loogiseksi. Täydellinen ulospäin suunnattujen tunteiden pakastaminen tuntuu rassaavan naisia todella paljon jostakin syystä, enemmän kuin raivokohtaus tai muu vastaava tunteiden purkaminen.

Tavaroiden rikkomista en pidä millään tavalla järkevänä toimintana joten sitä en harrasta enkä hyväksy.

[Sheetlord]

Eikä se, että tuo toinen teki jotain ensin, käy puolustukseksi omille törttöilyille.

Ihan totta. Pahoittelen muuten, jos aikaisemmasta tekstistäni on saanut jotenkin sellaisen kuvan että pidän uskottomuutta yhdentekevänä pikkuasiana.

[Georgina]

loisto kirjoitus.

Täysi komppaus. Oma aika voimakas reaktio (sori KK) ehkä siitä että kysymyksen asettelu tuntui niin absurilta. Pettäminen on minulle loukkauksista pahin mitä voi toiselle tehdä. Sen tullessa ilmi jouduin ainakin itse niin voimakkaan tunnekuohun valtaan että en kyennyt silloin enkä nytkään analysoimaan järjellisesti mikä on oikeutettu ja mikä liioiteltu kostotoimi. Olin niin rikki ja niin raivoissani että oisin vaikka voinut jotain hajottaakin jos viha olisi materiaan kohdistunut. Olisin halunnut olla kylmän viileä ja lähteä kävelemään, en olisi mitenkään kyennyt.

Tää on kyllä näköjään vuosienkin jälkeen mulle arka paikka.

[Sheetlord]

Tää on kyllä näköjään vuosienkin jälkeen mulle arka paikka.

Niin se on jokaiselle pettäneelle tai petetylle, tavalla tai toisella.

[-Superior-]

Reagoin useimmiten kaikkeen hillitysti, koska minun on luonnollisesti itse sopeuduttava ympäröiviin oloihin. Tosiasiat ovat tosiasioita - erityisesti petetyksi tuleminen. Ja koska jokainen suhteeseen ryhtyvä altistaa itsensä tietoisesti petetyksi tulemisen mahdollisuudelle, en voisi kuvitellakaan alkavani kostamaan.

[hermine]

Mun poikaystävällä on senverran terve suhtautuminen materiaan, että tuskin se kovin kauheita kilareita vetäisi vaikka pistäisin sen koko omaisuuden ihan paskaksi. Saattaisi jopa ymmärtää. Ja veikkaan että niin suurta nautintoa en kostopettämisestä saisi, että se voittaisi irtoseksin harrastamisesta aiheutuneen epämiellyttävyyden. Että aika aseeton olen, kun en valehdellakaan osaa.

[Yönmustaritari]

Joo, lahjojen pois vieminen on kyllä ihan urpoa. Tulee mieleen, että annettiinko ne lahjat sen takia, että toinen pysyisi suhteessa ja sitten kun niin ei käynyt, ne otettiin pois ihan kuin ne olisivat joku sijoitus.

Niin no voihan sen käsittää sijoituksena tulevaisuuteen, joka sitten kariutui ja tulee yllättäen tarve melko totaalisesti minimoida tappiot. Mutta ei ehkä hyvän karman mukaista käytöstä kuitenkaan.

Vaikka kyllä allekirjoittanutta sapetti hiukan toisen toiveesta ostettu leivänpaahdin. Sen ehkä olisi toinen voinut viedä mukanaan. Joo en yleensä paahtanut leipiä paitsi nyt on kait sitten pakko ettei jää mokoma vekotin koristeeksi.



Paras kosto on elää hyvin sano.

Toisaalta kyllä jos joku pari ajattelee yhteiselon jatkumista moisen petturuus selkkauksen jälkeen niin pitäisin jonkin asteista materian rikkoutumista vähintäänkin kohtuullisena ja mietona sivuoireena.

Ajatuksena toisen petturuuden purkaminen muuten kuin raivohullu, astianpaiskomis, potki-pure-hakkaa tyylisenä lähestymisenä kuulostaa vähän myös itsensä pettämiseltä. Ei en silti näkisi oikein tulevaisuutta moisen jälkeen.