No kerro nyt?!!millivanilli kirjoitti:*leijuu*
KepuliKeskiviikko
-
millivanilli
-
millivanilli
-
millivanilli
Jaahas mulla taas uusi helistin ei kestä käyttöä..ninnithequeen kirjoitti:Voe saatana mie nauran tääl maha kippurassa. Onneks muksu ei osaa englantia. Matthew muisti myös hyvin 5 vuotta sitten opettamamme laulun ja lauloi innoissaan sitäkin: "Altte svenska ee hoomoseksuaaaaal!"
Makaroonilaatikko maistui santsienkin verran herralle, ja nyt miehet lähti kaupasta ostamaan saunaolutta. Olemme menossa Ravintola Pikkulintuun Puotilaan, ja siitä myöh. ehkä Itikseen, SOITTAKAA mulle, mie en voi soittaa mun typerän saldorajan takia.
taas laturissa kiinni, käyn kaupassa ja mietitään sitten olen nimitt. nukkunut kuin tukki, valitettavasti en kuin uppotukki ja silmiä koskee ja väsytyttää..
Pikkulintu sieelä bueno whisky valikoima..eikä oluissakaan mitään vikaa vikaa ole..
Syön först ärtsoppaa, ostin potkan siihen lillumaan, eiköhän se tästä?
Pyyhin Netikettiin..
-
CandyMan
Siis mistä päivästä? Kihloihinmenopäivästä vai naimisiinmenopäivästä?millivanilli kirjoitti:Puhuttiin. Päivästä ei ole sovittu, sillä ei ole mikään kiire. Hiljaa hyvä tulee.Elppis kirjoitti:Siis niinQ puhuitte, vai kompastuiko se sun eteen?
Mieti kuitenkin tarkkaan ennenkuin menet kihloihin. Ei ainakaan seksiä ennen sitä.
Onnea jokatapauksessa minkätahansa asian suhteen.
-
CandyMan
Korvaako vakuutus menetetyn postilaatikon?-Superior- kirjoitti:Iik! Postilaatikostani tuli tänään Dallasin neljäs tuotantokausi!
Mulla ei ole mitään raportoitavaa. Silti kerron että kävin tänään oluella ja juttelin aivan liian syvällisiä. Maailmankaikkeudesta, minuuden pienuudesta ja mistä nyt tuulee.
Työhommat kaatuvat päälle, ehdinkö juoksemaan alta pois?
-
Rouva Pupu
-
millivanilli
-
Vihtahousu
Meinas auton hälärin kanssa mennä hermot kun tulin kaupasta, ei vaan suostunut poistamaan hälytystä. Tulin sitten lähikaupasta kävellen kotiin ja kävin vekslaamassa pari tuntia sitten ja jotenkin kummallisesti se nyt toimi, tosin mulla on teoria mikä siinä kusi.
Nyt pitäs hiihtää salille kun on kerätty energiaa tarpeeksi helvetillistä treeniä varten.
Millille onnea!
Nyt pitäs hiihtää salille kun on kerätty energiaa tarpeeksi helvetillistä treeniä varten.
Millille onnea!
-
irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
No jes. Liikuntaharrasteita ja solariumia. Huomiseks varasin jo saman setin. Tällä kertaa solkku oli ihana ja rentouttava kokemus, ei hikinen, märkä ja tukala as usual. Olin nukahtaakin pariin otteeseen sinne. Kuvittelin mielessäni ihan selvästi että olin etelässä biitsillä makoilemassa auringossa, ja pussailemassa <3 Sitten taas se liikunta oli hikinen, märkä ja ajoittain tukalakin kokemus. Mut kuuluu asiaan. Nyt tilaan itelleni uudet biksut!
ÖÖ, joo jos joku loppuu niin se loppuu that's it?Suvinen kirjoitti:Nyt ahistaa. Näin eksääni pitkästä aikaa kunnolla, tuli käymään ja otin puheeksi tämän kummallisen pysähtyneisyyden tilan, kun ei oikein tiedä onko vielä yhteenpaluuaikeita vai ei, ja samaan hengenvetoon ilmoitin, että jos ei ole varma vieläkään ( erosta kohta 4 kk ) niin ei sitten pitäisi tulla käymään eikä nähdä sitten ollenkaan. No siitä se sitten lähti eikä ole enää tulossa, ei käymään eikä varmaan olemaankaan.
Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Niin, ja töissä hommat kumuloituu hirvittäviksi kasoiksi. Tuntitolkulla ylitöitä. Sekin ahdistaa. Taidan vetää viikonloppuna kännit!
Känni kaunistaa!
Känni, teit minusta kauniin?
Pyyhin Netikettiin..
-
irmelianneli
- Kitisijä
- Viestit: 3375
- Liittynyt: 14.08.2005 19:34
Et tehnyt. Hyvä vaan että et 'anellut'. Jos tarvii miettiä olisko se jäänyt jos olisit tehnyt jotain toisin, niin ollaan jo hukkateillä. Kyllä se olis sun vierellä, vaikka olisit minkälainen 'hirviö', jos tarkoitus olisi. Ei sitä tarvitsisi miettiä ja pähkäillä. Kyllä näittenkin tarkoituksen vielä joskus huomaa. Vaikka voi siihen mennä kauankin. Ja voi se ikävä jäädä loppuelämäksi, eikä se ole paha asia. Sun elämän tarkoitus ehkä oli nyt vaan päästä siitä eroon. Koska muuten et voisi kokea sitä mitä on tulossa seuraavaksi. Ja uskoisin, että se on jotain parempaa.Suvinen kirjoitti:Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Rehellinen totuus lienee se, että jos hän sinut tulenpalavasti olisi halunnut takaisin, hän tuskin olisi lähtenyt ollenkaan. Voihan hän ehkä vähän haluta, mutta riittääkö se? Syy taas siihen miksi et pyytänyt häntä jäämään, voisi olla se ettet ollut varma vastauksesta. Mutta hyvä, että pystyit reilusti sanomaan, ettet vielä ole valmis näkemään häntä. Jos tarvitset aikaa sulatella, niin sitten tarvitset. Jos ei ole vielä kunnolla päässyt ylitse, niin yleensä kaikki siinä toisessa ahdistaa, koska hän on se, kenet "menetit".Suvinen kirjoitti:Sanoinko pahasti, teinkö väärin? On tunne että ehkä se olisi jäänyt jos olisin kauniisi pyytänyt. Miksen pyytänyt? Mitä olen tehnyt? Pelottaa.
Ole itsellesi luja, mutta armollinen. Mieti miksi erositte, ja koeta hyväksyä se. Oli se sitten tappio tai voitto. Kyllä se siitä, mutta onhan se luonnollista, että jos pitkään asuitte yhdessä jne, kestää aikaa ennenkuin olo ei enää tunnu niin orvolta.
Kaiken yllä olevan voisi myös lausua tyhjentävästi: diipadaapa. Sillä joskus ei muiden sanomisilla ole mitään väliä, jos olo on tarpeeksi huono. Haluan kuitenkin kertoa sinulle sen, että kaikki yllä oleva on tarkoitettu sinulle rohkaisuksi, ja ehkä hiukkasen lohduksi. Vaikkei siltä tuntuisikaan.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
-
safi
Suvinen!
Tuo nyt oli fiksuinta mitä saatoit tehdä. Huomattavasti helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin, kun mielen ankeaksi tekevä henkilö ei ole jatkuvasti näkökentässä. Ei vanhan tottumuksen takia kannata roikkua menneessä. Aluksi varmaan tuntuu oudolta ja hankalaltakin, mutta mitäpä sitä ei oman mielenrauhansa takia tekisi : )
Tuo nyt oli fiksuinta mitä saatoit tehdä. Huomattavasti helpompi jatkaa elämäänsä eteenpäin, kun mielen ankeaksi tekevä henkilö ei ole jatkuvasti näkökentässä. Ei vanhan tottumuksen takia kannata roikkua menneessä. Aluksi varmaan tuntuu oudolta ja hankalaltakin, mutta mitäpä sitä ei oman mielenrauhansa takia tekisi : )
-
isohaara
En tiedä, koska omatkin suhteet aina päättyneet viimeistään muutaman vuoden päästä. En tiedä, miksi exäsi halusi lähteä, mutta jos hän selkeästi kaipasi jotain tulenpalavaa jännitystä, uutuuden viehätystä tms, niin se tarkoittaa kai sitä, että te halusitte sitten eri asioita? Noin kärjistäen!Suvinen kirjoitti:No ei riitä, sehän se ongelma onkin ja syy etten ala tosissani pyytämään. Mietityttää vaan, onko rakkauden tarvis olla aina niin tulenpalavaa - eikö joka ikinen rakkaus ajan myötä muutu mukavaksi oleiluksi, tyytyväisyydeksi tavalliseen?
Itsekin olen asettanut pitkän suhteen edut jo kauan aikaa hullaantumisten yms. edelle, vaikka olen tietenkin sitä mieltä, että sellainen edellyttää sellaista... miten sen nyt sanoisi... no, todella vahvaa "me-henkeä" ja kovaa yritteliäisyyttä ja kaikkea mahdollista muutakin. Toinen vaan ei välttämättä koe sitä samoin. Tosin tässä viimeisessä suhteessani, minulla oli enemmän kuin syytä lähteä, joten... No joo, eipä siitä sen enempää.
Jos exän puolelta tulleet tuttavuudet ovat todella myös sinunkin ystäviäsi, niin kyllähän silloin yhteys jatkuu, eikö vain? Tietty on varmasti niitäkin, joiden kanssa ei enää näistä lähtökohdista ole sama asia viettää aikaa, sehän on selvä, mutta jos olet heille omana itsenäsi tärkeä, voit varmasti jatkaa sitä mitä teillä oli. Viimeistään sitten, kun voit itse paremmin.
EDIT: Halusin tähän vielä jatkaa... Toki mun mielestä se, että suhteen päättyessä ihminen tavallaan "riuhtaistaan" irti kokonaisesta pienestä maailmasta (suhteessa olo, yhteiset tekemiset, ystävät yms.), ei ole myöskään mikään pikku juttu. Joillekin kai sekin saattaa jo itsessään olla yhtä iso asia, kuin suhteen päättyminen.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
-
Yönmustaritari
Suvinen puhuu, kuin miespuolinen minä. Mikset aukee shrinkissä olevaan ketjuun näistä ettei tämöiset huomiot jää unholaan? Älä pakota mua siirtämään näitä täältä muualta sinne.Suvinen kirjoitti:No ei riitä, sehän se ongelma onkin ja syy etten ala tosissani pyytämään. Mietityttää vaan, onko rakkauden tarvis olla aina niin tulenpalavaa - eikö joka ikinen rakkaus ajan myötä muutu mukavaksi oleiluksi, tyytyväisyydeksi tavalliseen? Minulla oli kerrassaan mukava olla, enkä olisi suhdetta lopettanut ilman painavaa syytä. Nyt se painava syy tuntuu jääneen puuttumaan. Siksi kaikki tuntuu jotenkin väärältä. Totta, ei ehkä paras syy jäädä suhteeseen, mutta onko se paras syy lähteäkään?Vaola kirjoitti: Rehellinen totuus lienee se, että jos hän sinut tulenpalavasti olisi halunnut takaisin, hän tuskin olisi lähtenyt ollenkaan. Voihan hän ehkä vähän haluta, mutta riittääkö se?
Ja kun se olisikin vain se yksi naama, mutta kun sen mukana katoaa tusina muuta lähes jokapäiväistä tuttua, perhe ja ystävät. Yhtälailla se ero niistä tulee.
Minusta tuo perhe- ja tuttavakriteeri on kuitenkin yksi seikka, joka saattaa edesauttaa huonoihin suhteisiin jäämistä notta tarkkana pitää sen kanssa kyllä olla.
Minun yksi kaveri kävi vuosia sitten nuorena poikana painamassa jotain sillipurkkia, joka ei halunnut tehdä sen penetraation parempaa tuttavuutta, koska poikaystävän mutsi oli niin kiva. Huolimaton oli tavarastaan kuitenkin sano.