Mikä se lordi oikien on? Hohhoh. Perustan kohta yhteisön "Zob zombie euroviisuihin"
Vähääkään hevikitarointia ja muuten raflaavaa saundia arvostaville kyllä tutustumisen arvoinen vaikka vähän vanhempaa kamaa alkaakin kait jo olla. Minä olen tähän tutustunut vasta viime aikoina ja täytynee myöntää etten kyllä ole pettynyt.
Olen monasti meinannut alkaa listaamaan näitä tuonne "nosta pumppu pinnalle"-ketjuun mutta sitten huomattuani, että juma onhan tämä ollut olemassa iät ja ajat. Tämänkin muistin kun kuulin. On vaan jostain syystä jäänyt levyt sinne kasan alimmaiseksi.
Pistin soimaan ja lähdin hakemaan kaapista kaljaa. Palasin pullon kanssa ja istahdin pöydälle. Siinä se sitten, kaukosäätimet toisessa kädessä lämpeni kaljat käsiin. Parvekkeelta myöhemmin palasin takaisin sikaritumuista vaihtamaan biisiä, kun alkoi kuulostamaan ihan paskalta. Päästyäni päätteiden eteen jäin taas istumaan paikoilleni. Tuntuu siis siltä että muropakettistereoilla jää suuri osa tästä kuulematta sano.
Tämä vielä läpi ennen kuin täräytän itse kuppilaan.
Unida. Kyussin ja Slo Burnin jälkeläisiä. Enemmän panostuu tosin solistin lahjoihin ja antaa tälle enemmän vapauksia, kuin nuo aiemmat kokoonpanot.
Koska makuni on erehtymätön ajattelin purkaa levyhyllyni helmiä tänne. Kaikki postaukset on tutustumisen arvoisia ja jos se kuulostaa kummalliselta tai väärältä niin korjatkaa makuanne.
Olen kahlannut pian reilusti yli puolen välin Jethro Tull:n tuoannon 1668 aina 1999 asti ja täytyy sanoa, että tämä on vähän liian iso kakku purtavaksi näin pieneen aikaan. Olen kyllä hämmästynyt tämänkin koonnan juoksun pituudesta.
Kyseiseltä Aqualung-levyltä on Locomotive Breath aika hitti. Löytyy kuitenkin vaikka mitä ja vaikka kuinka paljon. Onhan tämä bändi jo kirjoitettu historiankirjoihin vaikka tähänkään ei kovin paljon ole aiemmin tullut tutustuttu niitä hittibiisejä lukuunottamatta.
Ipytimestä William S. Burroughsin Call Me Burroughs. Ei rokkaa ihan yhtä maittavasti kuin Dead City Radio, mutta kyllä tämä narina on rauhoittavaa ja jutut hyviä.