Näkemiin ja G'day mate!

[elco]

Ampukaa takaraivoon ja haudatkaa tämä metakeskustelu?

Mene järjestämään itsellesi risteily.

[EveryWoman]

haluaisin selkeämmin rajatun määritelmän itsetuntemukselle. Itsetuntemuksen pohjlalta voi ehkä käsitellä aistimuksiaan ja tunteitaan mutta jos kaikki sulautetaan yhdeksi kokonaisuudeksi, en oikein pysy mukana, mitä sillä enää tarkoitetaan.

Ihanan asiallista, nokkaeläin!

Kysymyksesi on hyvä ja ansaitsee laajan vastauksen (pitkien postauksien vihaajat, maastoutukaa!!). Kommentoin tätä sitten kun minulle tulee sopiva hetki kirjoittaa sellainen.

[Clay]

haluaisin selkeämmin rajatun määritelmän itsetuntemukselle. Itsetuntemuksen pohjlalta voi ehkä käsitellä aistimuksiaan ja tunteitaan mutta jos kaikki sulautetaan yhdeksi kokonaisuudeksi, en oikein pysy mukana, mitä sillä enää tarkoitetaan.

Ihanan asiallista, nokkaeläin!

Kysymyksesi on hyvä ja ansaitsee laajan vastauksen (pitkien postauksien vihaajat, maastoutukaa!!). Kommentoin tätä sitten kun minulle tulee sopiva hetki kirjoittaa sellainen.

Mä voin tiivistää jo etukäteen: Itsetuntemus on matka kohti jumaluutta. Kun tuntee itsensä, tietää kosmiset totuudet ja ihmiskunnan todellisen luonteen. Kaaosteoriakin sen jo todistaa - kaikki riippuu kaikesta - eli jos tuntee yhden ilmiön tarpeeksi suurella tarkkuudella, pystyy näkemään kaikki kausaalisuhteet, jotka limittyvät koko todellisuuden ylläpitäväksi verkoksi, eli kun avaa yhden solmun verkosta, koko verkko purkautuu.
Joku voisi kysyä, että miksi verkko on juuri mahdollista purkaa itsetuntemuksesta. Jos joku moista ihmettelisi, minä vastaisin: Koska ihmisen minä (mikä olisi 'minälle' vähän raflaavampi termi?) muodostuu abstraktioista, se on mahdollista purkaa pienimpiin mahdollisiin osiin, toisin kuin reaaliset ilmiöt, joista löytyy aina kerros kerrokselta uusia tasoja ja ulottuvuuksia.

[So Easy]

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko? En voi mitenkään olla kanssasi samaa mieltä.

Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?

Olen samaa mieltä siitä, että on olemassa myös haluja, jotka liittyvät sosiaalistumisprosessiin (ainakin sikäli kuin ymmärrän oikein mitä tällä tarkoitat), mutta pointti onkin nimenomaan oppia tunnistamaan ne erillään yllä kuvailemani esimerkin kaltaisista sisäsyntyisistä haluista. "What can be learned, can be unlearned," ja siten ulkopäin tulleeseen "ohjelmointiin" perustuneet halut alkavat yleensä tuntua ikään kuin (for the lack of a better word) epäaidommilta, ja ihminen luonnostaan alkaa keskittyä elämässä siihen, mikä on varmasti aitoa.

Arvaan että monella hihhulitutka hälyttää edellisen kappaleen kahden viimeisen sanan kohdalla -- muistaen miten joskus aiemmin ajattelin, ymmärrän tämän -- ja siten on paikallaan täsmentää mitä sillä tarkoitan. Se, että käytän sanoja "varmasti aito", ei tarkoita sitä että väittäisin tiedettävän että näin on jossain objektiivisessa todellisuudessa (cf. Rollon joulu -ketju). "Varmasti aidolla" tarkoitan yhtä varmaa kuin suurin varmuus jolla ihmisen on ylipäätään mahdollista saada universumista(an) mitään tietoa. Samalla tavoin kuin ajattelun havaitseminen toteamuksessa "ajattelen, siis olen olemassa", kertoo sisäsyntyisen tunteen havaitseminen maailmasta jotain aitoa.

Nykyinen länsimainen maailmankatsomus on hyvin mekanistinen, ja tämän kautta tunteiden välittämä informaatio nähdään yleisesti ikään kuin jotenkin laadullisesti heikompana kuin kvantifioitavissa oleva "tieto". Kun jopa minä, entinen tunteiden dissaaja, olen alkanut ymmärtää tätä vääristymää nykyisessä tavassa hahmottaa maailmaa ja elämää, ennakoin että suunta on seuraavaksi laajemminkin hiljalleen kääntymässä pois mekanistisorientoituneesta käsityksestä.

Mikäli tulkitsen sinua oikein, olet samaa mieltä jannun kanssa siitä, että elämässä on suotavaa janota menestystä.

Minusta on suotavaa 1) oppia tunnistamaan, mitkä "omiksi" haluiksi luulemistaan todella ovat itselähtöisiä ja mitkä taas ovat rakentuneet ajan myötä sosiaalisen hyväksynnän tarpeen kautta, 2) ymmärtää miten ulkolähtöinen ohjelmointi on tapahtunut ja siten poisoppia se, ja 3) keskittyä toteuttamaan elämässään sitä, mitä itselähtöisesti haluaa.

Tuota kolmatta kohtaa kutsun menestykseksi. Siis sikäli kuin jannu tuota tarkoitti, olen samaa mieltä.

[O]len viime aikoina alkanut fundeerata vanhaa aatosta elämästä taideteoksena. Taide on taas minulle jotain aivan muuta kuin banaalien passioiden perässä juoksemista, jota tämä menestymisdiskurssi minusta edustaa.

Ajattelen itsekin elämää taideteoksena -- ja tämä liittyy suoraan siihen, miksi en voi allekirjoittaa ihmisellä olevan vain haluja, jotka liittyvät sosiaalistumisprosessiin. Aito taide, ainakin niin kuin minä sen ymmärrän, on olennaisesti sisäsyntyisten kokemusten kommunikointia. Tunteitaan tunnistamaan oppiessaan havaitseekin, että taiteen on mahdollista tarjota samanlaisia elämyksiä kuin esimerkkinä käyttämäni luonnon harmonia. Oma elämä taideteoksena (~ "menestys") tarkoittaa minulle siis mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sen toteuttamista, mikä itselähtöisesti tuntuu parhaalta.

[Vadim]

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko? En voi mitenkään olla kanssasi samaa mieltä.

Mitä tähän vastataan? "Aha"?

[EveryWoman]

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko? En voi mitenkään olla kanssasi samaa mieltä.

Mitä tähän vastataan? "Aha"?

Ei, vaan "Kyllä" tai "Ei".

[Clay]

Siis kaikki ihmisen halutko? En voi mitenkään olla kanssasi samaa mieltä.

Mitä tähän vastataan? "Aha"?

Ei, vaan "Kyllä" tai "Ei".

Tai en jaksanut lukea.

[So Easy]

Tai en jaksanut lukea.

Ninni!!1!

EDIT: Lisäksi uskallan väittää, että rivin mittaiseen väitteeseen esitetyn nelisanaisen kysymyksen jaksaa kuka tahansa tältä palstalta lukea. Kysymykseen vastaamattomuus ei siis johdu siitä. (tiedän että tämä saattoi tulla jollekulle yllätyksenä!)

[So Easy]

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko?

Mitä tähän vastataan? "Aha"?

Niin kai, jos tarkoitus on yrittää välttyä vastaamasta siihen mitä kysyttiin? Olihan siellä toinenkin:

Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?

Osaatko sanoa miksi väistelet vastaamista selväsanaisiin kysymyksiin? En voi uskoa, että sinulla yleisemmin mitään vaikeutta tällaisessa on.

[Louhi]

Minusta on suotavaa 1) oppia tunnistamaan, mitkä "omiksi" haluiksi luulemistaan todella ovat itselähtöisiä ja mitkä taas ovat rakentuneet ajan myötä sosiaalisen hyväksynnän tarpeen kautta, 2) ymmärtää miten ulkolähtöinen ohjelmointi on tapahtunut ja siten poisoppia se, ja 3) keskittyä toteuttamaan elämässään sitä, mitä itselähtöisesti haluaa.

Miten minulle tulee tästä sellainen olo, että sinä olet joskus ollut aika tiukassa otteessa toisen halujen ohjattavana? Uskoakseni ihan tuollaista passiota tästä itselähtöisyydestä ei vaan saa aikaan, jos ei ole tuota otetta kokenut. Itselleni tuo ei ole mikään herkkä kohta kun ei ole traumoja tuon tapaisesta. Mulle on ollut aina itsestään selvää, mitä vanhempiin ja ammatinvalintaan tuli, että teen mitä tykkään. Ja yhteiskunnan arvostuksia mittaillessa alkaa nukuttaa.

[Keikaus]

No onhan tuo ihan hyvä mahdollisuus saada ihosyöpä halvalla ja tutustua vankien ja vartijoiden jälkipolveen.

Mulla oli lukioaikoina yhden kaverin kanssa epävirallinen "Emme tajua Australian viehätystä" -kerho. Me löydettiin Australiasta yksi edes jollain etäisellä tavalla kiinnostava asia, nimittäin ACDC. Muuten australialainen kulttuuri (Kylie Minogue) on jäänyt vähän etäiseksi.

Olemme kyllä parantuneet tuosta taudista sittemmin. Kaverini jopa suunnittelee muuttoa sinne. Itse en kyllä taitaisi vieläkään omilla rahoillani matkustaa maahan.

[Chap]

"Emme tajua Australian viehätystä" -kerho.

Australia on paska maa. Toisaalta Elco on paska jätkä. Match made in hell?

[Keikaus]

"Emme tajua Australian viehätystä" -kerho.

Australia on paska maa. Toisaalta Elco on paska jätkä. Match made in hell?

Chap, mennään me naimisiin (meinasin kirjoittaa 'naisiin', ups, freudilainen alushame) ja karataan Amerikkaan! Sen green cardinhan saa kätevästi netistä.

[Chap]

Chap, mennään me naimisiin (meinasin kirjoittaa 'naisiin', ups, freudilainen alushame) ja karataan Amerikkaan! Sen green cardinhan saa kätevästi netistä.

Mua ei olekaan ennen kosittu internetissä. Mutta mennään vaan. Häät sokkotreffit 1:ssä, häämatka flirttipuistossa.

[Keikaus]

Chap, mennään me naimisiin (meinasin kirjoittaa 'naisiin', ups, freudilainen alushame) ja karataan Amerikkaan! Sen green cardinhan saa kätevästi netistä.

Mua ei olekaan ennen kosittu internetissä. Mutta mennään vaan. Häät sokkotreffit 1:ssä, häämatka flirttipuistossa.

E-Romantico-tico!

[So Easy]

Miten minulle tulee tästä sellainen olo, että sinä olet joskus ollut aika tiukassa otteessa toisen halujen ohjattavana? Uskoakseni ihan tuollaista passiota tästä itselähtöisyydestä ei vaan saa aikaan, jos ei ole tuota otetta kokenut. Itselleni tuo ei ole mikään herkkä kohta kun ei ole traumoja tuon tapaisesta. Mulle on ollut aina itsestään selvää, mitä vanhempiin ja ammatinvalintaan tuli, että teen mitä tykkään. Ja yhteiskunnan arvostuksia mittaillessa alkaa nukuttaa.

Voin ymmärtää että sellainen olo voi tulla. Vaikea tässä varmaan on mitään kategorista vastausta tuohon saada, mutta koska oma näkemykseni asiasta on ainakin jossain määrin eri, niin yritän valaista taustaa hieman.

Olen aina ollut sanalla sanoen allerginen minkäänlaiselle laumasieluisuudelle, mutta toki monessa mielessä olen elämäni eri vaiheissa jossain määrin sopeutunut erilaisiin typeryyksiin. Väitän kuitenkin, että ulkopuolelta arvioiden olen ollut poikkeuksellisen riippumaton anti-laumasielu, MUTTA luulen että on täysin mahdollista että sekin vähä sopeutuminen, mitä olen tehnyt, on tuntunut minusta voimakkaammin väärältä kuin monesta muusta, joka on sopeutunut enemmän.

Ehkä selkein esimerkki kokemastani ulkoapäin tulleesta aivopesusta on suomalaisille tyypillisen sosialistisesta kulttuuriperimästä kumpuavan asenteen työhön varhainen omaksuminen, ja ennen kaikkea jotakuinkin totaalinen ymmärtämättömyys arvon käsitteestä markkinataloudessa. Sittemmin olen ymmärryksen kasvamisen myötä alkanut nähdä, miten vääristettyä ja puutteellista soopaa ihmiset toisilleen myös tässä syöttävät pitääkseen yllä kulloistakin uskomusjärjestelmäänsä. Ei tästä ihmisiä sinänsä voi syyttää, sillä jos ei tiedä paremmin niin ei tiedä paremmin, mutta koen silti tuskaa aina tällaista havaitessani. Väärän kuvan antaminen tai suoranainen tuputtaminen asioista (vaikka sitten -- ja kuten yleensä on -- ignoranttiuden vuoksi) on aina saanut minut vimmastumaan.

Tuo viimeisin pointti myös selittää sitä, miksi itse olin nuorempana niin ehdottoman henkisyysvastainen. Elämääni kuuluneiden (kerhon, koulun, suvun, tm. kautta) uskonnollisten ihmisten selitykset luomisesta, ihmeteoista, synnistä ja sitä kautta rankaisevasta mutta kuitenkin muka rakastavasta Jumalasta, joka oli muka vielä joku persoona ja istui taivaassa.. tässä oli vain niin paljon sellaista älyllistä tarkastelua kestämätöntä, että en voinut ajatella muuta kuin että kaikkien uskovaisten täytyy olla totaalisia dorkia jos jotain tuollaista hevonpaskaa uskovat. Noh, tästäkin olen sittemmin alkanut ymmärtää, minkä käänteiden kautta näiden ihmisten selittämä uskonkuva on todennäköisesti muodostunut -- ja mitä he ovat ymmärtäneet väärin -- ja sitä kautta myös sitä, mitä ne hyvin harvat kokonaisvaltaisemmin valaistuneet henkilöt ovat suurella todennäköisyydellä tarkoittaneet (siis erotuksena siitä, miten valtaosa ihmisistä sittemmin on heidän sanomisiaan ja tekojaan tulkinnut, värittänyt ja eteenpäin välittänyt).

Tämän taustani kautta voin siis erinomaisen hyvin ymmärtää, että haluaa vastustaa valtavirran omaksumaa uskonnollisuuskäsitystä tai jopa kaikkea uskonnollisuutta, koska niin moni 'uskonnollisena' itseään pitävä henkilö vaikuttaa älyllisesti aivan vajaamieliseltä esittämiensä asioiden valossa. Näen tämän suurena menetyksenä, koska olen saanut havaita että asiassa on kuin onkin myös äärimmäisen tärkeää sisältöä -- se on vain ymmärretty pääsääntöisesti väärin. Siten siis jos näitä asioita muille yrittäessäni avata kohtaan samanlaista älyllistä laiskuutta myös henkisten asioiden vastustajilta kuin mistä olen elämäni aikana 'hihhuleiden' taholta yliannostuksen saanut, niin yllättäen vähän keittää, jos ja kun näillä oikeasti keskusteluun edes lähtemättömillä on sitten otsaa viitata minun olevan 'hihhuli', vaikka de facto he itse eivät ole argumentoineet kantaansa älyllisesti ja pikemminkin välttelevät joutumasta sitä tekemään.

--------

Pähkinänkuoressa: Vallitsevaan ajattelutapaan sopeutuminen suostumatta siitä poikkeavia kantoja edes älyllisesti täydellä kapasiteetillaan tarkastelemaan (ts. älyllinen laiskuus) on mielestäni erittäin vahingollista. Itse koen (maailman)tuskaa aina, kun tällaista laiskuutta havaitsen, riippumatta siitä esiintyykö tämä sitten jonkun interaktiossa henkilöni kanssa vai missä tahansa muualla.

[elco]

Itse en kyllä taitaisi vieläkään omilla rahoillani matkustaa maahan.

Ei helvetti. Suunnitelmahan on jatkuvaa voittokulkua.

[Keikaus]

Itse en kyllä taitaisi vieläkään omilla rahoillani matkustaa maahan.

Ei helvetti. Suunnitelmahan on jatkuvaa voittokulkua.

Mutta varo, koskaan ei tiedä, haluaako joku työtä antava taho lähettää minut sinne. Tai voihan olla, että joudun sellaiseen mielenhäiriöön, että tajuan, että sydämeni koti löytyy juuri sieltä. Tai jos mulle tulee ikävä sua...

[Vadim]

Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?

Koska "mielen tyyneys", "harmonia" ja "luonto" eivät ole olemassa kielen ulkopuolella, ja kieli ei määritelmällisesti voi olla "yksilön omaa". Miten tämä nyt voi olla niin vaikea käsittää?

Kysymys siitä, mikä tällaisessa tilanteessa voisi olla yksilön "omaa", on vaikea ja monimutkainen. Minusta sinä aliarvioit ongelmaa pitämällä itsestäänselvänä, että "omat" halut ja "muiden" halut, sikäli kuin ne on ylipäätään mahdollista formuloida jollain relevantilla ja pysyvällä tavalla, on erotettavissa toisistaan ja että niiden seuraamisesta tai seuraamatta jättämisestä voidaan tehdä volontaristinen päätös. Mutta ehkä tämä on taas tätä sinun suoraviivaisuuttasi.

[So Easy]

Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?

Koska "mielen tyyneys", "harmonia" ja "luonto" eivät ole olemassa kielen ulkopuolella, ja kieli ei määritelmällisesti voi olla "yksilön omaa". Miten tämä nyt voi olla niin vaikea käsittää?

EDIT: Jos tämä kieli todella on kynnyskysymys, niin kierretään se sitten seuraavalla hypoteettisella koejärjestelyllä. Minä valitsen luonnosta paikan jota itse pidän "luonnonkauniina". Se mitä tämä sana minulle tarkemmin ottaen tarkoittaa, on epäolennaista, kuten tulet huomaamaan. Tuodaan sitten satunnaisotannalla valittuja ihmisiä eri puolilta maailmaa eri kulttuureista ja myös olosuhteista, joissa ihmiset ovat varttuneet lähes vailla sosiaalista kanssakäymistä. Seuraavaksi annetaan kunkin vuorollaan viettää rauhassa aikaa kyseissä paikassa, ja lopuksi selvitetään onko kyseinen paikka sellainen jossa he haluaisivat viettää aikaa ennemmin kuin vaikka betonilähiössä (joka sekin voidaan valita konkreettisesti, jos todella mielestäsi pitää välttää minkään sanavalinnan vaikutus tutkimuksessa). Minä uskon, että tilastollisesti kiistattoman merkitsevästi ihmiset haluaisivat ennemmin viettää aikaa paikassa jota nyt satuin kutsumaan "luonnonkauniiksi". Sinäkö et usko? Ja jos nyt sanot että tämä toki riippuu siitä, mikä tuo kyseinen paikka konkreettisesti olisi, niin sekään ei ole ongelma, sillä loogisesti olennaista on se, uskotko että sellainen paikka voisi olla olemassa. Nimittäin jos uskot että voi, niin sitten vain tehdään oletus että se on ja että tutkimuksen paikaksi on valittu juuri se. Mutta jos et usko, niin mikset?

Kysymys siitä, mikä tällaisessa tilanteessa voisi olla yksilön "omaa", on vaikea ja monimutkainen. Minusta sinä aliarvioit ongelmaa pitämällä itsestäänselvänä, että "omat" halut ja "muiden" halut, sikäli kuin ne on ylipäätään mahdollista formuloida jollain relevantilla ja pysyvällä tavalla, on erotettavissa toisistaan ja että niiden seuraamisesta tai seuraamatta jättämisestä voidaan tehdä volontaristinen päätös.

En varmaan ihan täysin tavoita pointtiasi, esimerkiksi jaon "pysyvyyden" osalta -- viittaatko tällä siis subjektiiviseen näkemykseen vai johonkin objektiiviseen totuuteen? Minun pointtini siis ei ollut niinkään "omien" ja "muiden" halujen välillä (joten mielestäni turha vääntää siitä) vaan se, että ihmisillä on paljon opittuja haluja mutta että kaikki halut eivät ole opittuja.

Millä oikein olet ajatellut todistaa, että kaikki halut ovat opittuja? Tai jos tiedätkin ettet sitä voi todistaa, niin miksi sitten juuri näin olet valinnut uskoa?

Et tosiaan edelleenkään vastannut tähän:

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko?

Arvostaisin siis kovasti, jos tällä kertaa vastaisit kaikkiin kysymyksiini. On nimittäin sanoinkuvaamattoman (no pun intended) turhauttavaa, jos toinen ignoroi kysymyksiä.

[elco]

Äläkä saivartele sanoista; sinulla on itselläsi noidenkin merkityksestä jokin oma ymmärryksesi, joten vastaa siltä pohjalta.

Miksi itse sitten saivartelet:

Jos tätä pidetään lähtöoletuksena, niin mitä mielestäsi "suhteemme onnellisuus" tarkoittaa? Sitäkö, että molempien on siinä mahdollista olla onnellisia ja kasvaa jatkuvasti ihmisinä? Jotain muuta, mitä?

Onko itsetuntemus vähänniinq tuplastandardit?

[So Easy]

Äläkä saivartele sanoista; sinulla on itselläsi noidenkin merkityksestä jokin oma ymmärryksesi, joten vastaa siltä pohjalta.

Miksi itse sitten saivartelet:

Jos tätä pidetään lähtöoletuksena, niin mitä mielestäsi "suhteemme onnellisuus" tarkoittaa? Sitäkö, että molempien on siinä mahdollista olla onnellisia ja kasvaa jatkuvasti ihmisinä? Jotain muuta, mitä?

Onko itsetuntemus vähänniinq tuplastandardit?

Ei ole. Jos tosiaan haluat tuoda loogiset kömmähdyksesi kaikkien nähtäväksi tässäkin ketjussa, niin kerrotaan sitten että elco tuossa leikkasi lainauksen kohdasta, jossa juuri edellä oli sanottu että lähtöoletuksena keskustelussa oli eksplisiittisesti todettu, että suhteen molemmat osapuolet ovat ihmisinä täysin onnellisia. Jos tämän jälkeen sitten kysytään, millä tolalla suhteen onnellisuus mahtaa olla, niin lienee kenelle tahansa paitsi totaaliselle debiilille selvää, että on tarpeen täsmentää mitä tuossa tapauksessa "suhteen onnellisuudella" ylipäätään tarkoitetaan. Ainakaan itse en ole tietoinen mistään meidän kahden ulkopuolisesta entiteetistä, joka joko olisi onnellinen tai ei, enkä siten voi vastata mikä tämän onnellisuus mahtaa olla. Jos sinä sen sijaan olet tietoinen, niin tuo tämä asia toki minunkin tietoisuuteeni -- kuten nyt jo varmaan kolmatta tai neljättä kertaa (turhaan) pyydän -- niin voin kysymykseen vastata.

[Vadim]

Et tosiaan edelleenkään vastannut tähän:

[M]eidän halumme eivät ole meidän vaan liittyvät sosiaalistumisprosessiin.

Siis kaikki ihmisen halutko?

Arvostaisin siis kovasti, jos tällä kertaa vastaisit kaikkiin kysymyksiini. On nimittäin sanoinkuvaamattoman (no pun intended) turhauttavaa, jos toinen ignoroi kysymyksiä.

Joo, epäilemättä. Ongelmana kysymyksenasetteluissasi vaan on, että ne pakottavat minut hyväksymään taustaoletuksia, jotka ovat minun mielestäni ongelmallisia. Minulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta vastailla kysymyksiin, joita pidän aika urpoina.

Kaikki ihmisen halut liittyvät sosiaalistumisprosessiin. Ihmisellä on toki tarpeita (jos ajattelee vaikkapa ruokailua tai ulostamista), mutta niillä ei määritelmällisesti voi olla merkitystä ilman kieltä. Näin ollen haluja ei voi käsitellä "niinä itsenään", koska ilman tulkintakontekstia niiden tulkinta on mahdotonta.

Mitä esimerkkiisi tulee, en ymmärrä mitä yrität sillä osoittaa.

[prosessi]

Esimerkki: Jotakuinkin kaikki maailman ihmiset kokevat merkittävästi enemmän mielen tyyneyttä ja harmoniaa tietynlaisissa ympäristöissä, joissa tuntevat olevansa yhteydessä luontoon. Voitko selittää minulle, miten ihmisen halu hakeutua tällaisiin ympäristöihin "liittyy sosiaalistumisprosessiin" enemmän kuin kumpuaa tämän itsensä sisältä?
<clip>
Minä valitsen luonnosta paikan jota itse pidän "luonnonkauniina". <clip> Tuodaan sitten satunnaisotannalla valittuja ihmisiä eri puolilta maailmaa eri kulttuureista ja myös olosuhteista, joissa ihmiset ovat varttuneet lähes vailla sosiaalista kanssakäymistä. Seuraavaksi annetaan kunkin vuorollaan viettää rauhassa aikaa kyseissä paikassa, ja lopuksi selvitetään onko kyseinen paikka sellainen jossa he haluaisivat viettää aikaa ennemmin kuin vaikka betonilähiössä (joka sekin voidaan valita konkreettisesti, jos todella mielestäsi pitää välttää minkään sanavalinnan vaikutus tutkimuksessa). Minä uskon, että tilastollisesti kiistattoman merkitsevästi ihmiset haluaisivat ennemmin viettää aikaa paikassa jota nyt satuin kutsumaan "luonnonkauniiksi".

Minusta kyllä tuntuu, että tuo uskosi liittyy ilmiöön, joka todellisuudessa on opittu, ja vallalla lähinnä sellaisissa ympäristöissä, joissa luonnosta ollaan vieraannuttu. Oikeasti luonnon kanssa jatkuvassa kosketuksessa olevat ihmiset kun näkevät luonnossa paljon muutakin kuin kauneutta, ja kummasti sen kauneuden merkitys vähenee, kun niihin haittapuoliinkin törmää jatkuvasti. En ihmettelisi ollenkaan, vaikka yksi jos toinenkin alkukantaisesta kulttuurista lähtöisin oleva koehenkilö valitsisi sen kerrostalolähiön, jonka viihtyisyyden taso on aivan eri tavalla ennustettavissa pidemmällä aikavälillä kuin luonnon. Vai oliko se niin, että "luonnonkauneutta" esiintyy vain kesäisin aurinkoisella säällä?

[Think]

Eräs tuttuni palasi juuri Austraaliasta kuukauden lomalta. Kaikkien kuvien ja kertomusten perusteella mieleen on pesiytynyt ajatus siitä, että ehkä sitä voisi tehdä "elcot" ja hakeutua itsekin tuohon suuntaan. Täytyykin illemmalla vähän surffailla netissä ja katsella noita elcon linkkejä tarkemmin.

Koulutusta, työkokemusta ja kielitaitoa on siinä määrin, ettei mikään niistä tule esteeksi.