kuinka suhtaudut vammaiseen lapseen??

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1115
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Viesti Kirjoittaja syttiK »

JoeB kirjoitti:
Bliss kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Eikö se elä ilman tuota tehohoitoa? Jos ei, niin ei se vielä oikein ole elinkelpoinen.
Tätä samaa voisi pohdiskella onnettomuuden uhrien kohdalla, tai vanhusten.
Entäpä jos joku sairastuu vakavasti, eikä jää henkiin ilman kallista tehohoitoa? Kuolkoon pois, niinkö? Jos lapsi syntyy elävänä, olkoonkin 22-viikkoa vasta kehittynyt, sillä on oikeus hoitoon, maksoi mitä maksoi.
Kuten sanottua rankasti harmaalla alueella tuossa, joten yleispätevää mielipidettä ei ole, eli tapauskohtaiseksi menee.
Kuitenkin vastustan melko jyrkästi elämän pitkittämistä tehohoidolla mikäli kyseessä ei ole hyvin tilapäinen ratkaisu jonka jälkeen tilanne palautuu normaaliksi.
Itse en siihen suostu enkä sitä kannata yleiseminkään.
Oisit kuitenki varmasti eri mieltä asiasta, jos kyseessä oisi vaikka sun oma lapsi, onnettomuuden uhrina? Oon salee, että antaisit vaikka oman kätes ja pään pois ja oisit mieluummin ite siinä toisen tilalla.

Offtopikiksi meni, mutta mun mielestä ei voi pitää niin jyrkkää/vankkaa mielipidettä noihin asioihin, koska jos jotain sattuu omalle kohalle/jollekin todella läheiselle, niin se mieli saattaa siitä hyvinkin nopeasti muuttua. Edes hetkeksi. Ja kun jotain sattuu, joku liikahtaa sun sisällä, koko maailma muuttuu.

Eilen oli sukulaispojan isot hautajaiset, toinen makaa koomassa sairaalassa. Niiden vanhemmat ihan varmasti ois pitäneet tuon kuolleenki pojan vielä hetken pidempään omanaan, vaikka sitten sairaalassa ja koneissa. Nyt hän ei ehtiny edes sinne asti.
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
segma

Viesti Kirjoittaja segma »

Eli minkäänlaisia mielipiteitä ei tästä asiasta saa etukäteen muodostaa, koska mieli kuitenkin muuttuu, kun se tilanne sattuu omalle kohdalle? Just just.
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

segma kirjoitti:Eli minkäänlaisia mielipiteitä ei tästä asiasta saa etukäteen muodostaa, koska mieli kuitenkin muuttuu, kun se tilanne sattuu omalle kohdalle? Just just.
Nämähän on vaikeita ja raskaita asioita. Mutta näitä ratkaisuja kuitenkin maailmassa tapahtuu jatkuvasti. Varsinkin jos tietää ihmisen toiveet, on yksinkertaisesti löydettävä se voima itsestään ja tehdä se ratkaisu, ei ajatella itsekkäästi omia tunteitaan.

Toisaalta ihmettelen miksi automaattisesti ajatellaan, että tehohoidon lopettamisen kannalla oleva ihminen ei ole kyseistä tilannetta koskaan joutunut kohtaamaan.
Avatar
LillyMunster
Kitisijä
Viestit: 2007
Liittynyt: 15.08.2005 12:55

Re: kuinka suhtaudut vammaiseen lapseen??

Viesti Kirjoittaja LillyMunster »

Olen raskaana, ja en tahtonut mihinkään seulontoihin. Ultrissa kävin omaa uteliaisuuttani, tahdoin nähdä sikiöni. Kielsin kuitenkin lääkäriä kertomasta minulle mitään mahdollisista poikkeavuuksista, kielsin myös kertomasta sen onko kaikki kunnossa. Samoin kielsin kaikki merkinnät niihin papereihin, joita minä tulisin näkemään tämän raskauden aikana.
Se, että näen sikiön liikkuvan ja sydämen lyövän riittää minulle. Nyt kun raskaus on jo pidemmällä, tunnen liikkeet ja tiedän, että kaikki on hyvin.

Jos lapseni olisi todettu (ja mistä tiedän, ettei ole?) mahdollisesti vammaiseksi, ja tämä tieto minulle tulisi, pitäisin hänet joka tapauksessa. En usko, että kykenisin aborttiin, ja toisekseen epäilisin mahdollisen "vammainen"-tuomion varmuutta. Ja vaikka lapseni syntyisi vammaisena, vammautuisi synnytyksessä tai myöhemmin, olisi hän kuitenkin lapseni ja mitä todennäköisimmin aivan yhtä rakas kuin tervekin lapsi.

Keskustelimme joskus työtoverini kanssa aiheesta. Hän sanoi, että tekisi ehdottomasti abortin, minä taas sanoin, että tuskin tekisin. Pohdimme syitä tähän. Hänen syynsä oli se, että hän on ollut niin paljon vammaisten ihmisten kanssa tekemisissä. Hassua, sillä se on yksi syy siihen, miksi en epäröisi pitää lastani.

Vaikeita kysymyksiä ja vaikeita tilanteita- jokainen tekee ratkaisunsa parhaan tietonsa ja tuntonsa mukaan. Ketään en tuomitse, eikä minun valintani ole oikea, se on vain minun valintani.

Ainoa pelkoni tällä hetkellä sairaan lapsen synnyttämisessä on se, että lapsi kokisi tarpeetonta tuskaa ja kärsimystä. Mutta koska tieto ja tulokset eri seulonnoista eivät voi sataprosenttisesti kertoa vammaisuuden astetta ja laatua, en uskaltaisi perustaa raskaudenkeskeytyspäätöstä niihin, edes sillä hinnalla, etten näin "suojelisi" lastani "suuremmalta" kärsimykseltä.

Olenko jättänyt menemättä seulontoihin vain sen takia, että tahdon säästää itseäni päätökseltä teenkö abortin vai en, vai siksi, että olen todella sitä mieltä, että sillä ei ole merkitystä onko lapseni vammainen?
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Unohdin vastata otsikon kysymykseen:

Riippuu paljolti siitä kuinka se vammainen lapsi suhtautuu minuun. Vittupäisyyttä ei edes vammaisuus anna anteeksi.
Vastaa Viestiin