kuinka suhtaudut vammaiseen lapseen??

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 19:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB »

par-sky kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Haluaisin kyllä melkein ehdottomasti että lapsi osallistuu seulontoihin, jotta mahdollinen vamma selviää etukäteen.
mutta eikös nuo seulonnat lisää keskenmenon riskiä? eikä tulokset lopulta kerro edes mitään varmaa. voi olla että lapsesi on vammainen, mutta voi olla ettei ole. ja kuten aiemmin todettiin, se että lapsi on syntyessään terve ei takaa ettei hän myöhemmässä elämässään vammaudu.

luulenpa jättäväni seulonnat väliin omalla kohdallani.
Jos vammautuu myöhemmin niin se on ihan eri asia, sitten sen kanssa on vain elettävä.
Käsittääkseni, vaikka mitään en varmasti tiedäkkään, osa tutkimuksista ei ole haitallisia.

Tuo voi olla tai sitten ei homman kanssa sitten lähdetäänkin pelaamaan todennäköisyyksillä, jos on korkea todennäköisyys (esim yli 20%) niin silloin kannatan aborttia vaikka olisi mahdollisuus että tulos on väärä.

En varsinaisesti arvosta sikiön olemassaoloa alkuvaiheessa kovinkaan korkealle koska pidän tärkeänä että alkuvaiheessa kun pelataan geenien arpapeliä annetaan mahdollisimman hyvä kombinaatio tai "kortit" elämää varten joilla toisen on sitten pärjättävä.
Kuten sanotua maailma on tarpeeksi vaikea paikka terveellekkin.

Sanotaan tätä sitten vaikka laadulliseksi jalostamiseksi mutta en haluaisi että suvussa kulkevia fyysisiä ongelmia ainakaan kovin vahvassa muodossa perityy eteenpäin. Eli kannatan jossain määrin selektiivistä jalostusta myös ihmisillä eteenkin vakavien epänormaaliuksien osalta. En vaadi sitä, mutta kannatan kyllä.
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Quarter kirjoitti:Sitten eletään tilanteen mukaan. Mutta jos joku vamma on ennaltaehkäistävissä tai estettävissä niin miksei toimia?
Tarkoittiko ennaltaehkäisy tai estettävyys tässä aborttia?
JoeB kirjoitti:Eli kannatan jossain määrin selektiivistä jalostusta myös ihmisillä eteenkin vakavien epänormaaliuksien osalta. En vaadi sitä, mutta kannatan kyllä.
Tuollainen suhtautuminen ei helpota ainakaan nykyisten vammaisten elämää. Käytännössä sanotaan että ehkä olisi parempi jos hekään eivät olisi syntyneet. Tai voitaisiin ehkä lievemmin lohduttaa heitä "On ihan ok että te olette olemassa (kun vahinko kerran on jo tapahtunut), mutta ei mielellään lisää kaltaisianne, kiitos.".
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 19:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB »

CandyMan kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Eli kannatan jossain määrin selektiivistä jalostusta myös ihmisillä eteenkin vakavien epänormaaliuksien osalta. En vaadi sitä, mutta kannatan kyllä.
Tuollainen suhtautuminen ei helpota ainakaan nykyisten vammaisten elämää. Käytännössä sanotaan että ehkä olisi parempi jos hekään eivät olisi syntyneet. Tai voitaisiin ehkä lievemmin lohduttaa heitä "On ihan ok että te olette olemassa (kun vahinko kerran on jo tapahtunut), mutta ei mielellään lisää kaltaisianne, kiitos.".
En oikein ymmärrä miksi jonkun tilan poistaminen tulevilta sukupolvilta mitenkään voisi lisätä tilaa jo sairastavien kärsimystä.

Jälkimmäiseen lausahduksen voin siis allekirjoittaa. Ja ehkä jopa ensimmäisenkin joissakin tilanteissa.

Itselläni on mahdollista että on suvussa kulkeva vika joka puhjetessaan aiheuttaa sen että sairaalassa olisin mahdollisesti loppuelämäni. Enkä halua että mahdolliset jälkeläiseni joutuvat tekemään samoja pohdintoja joita itse olen joutunut tekemään.

Omalta kohdaltani tilanne on pitkällisen pohdinnan kautta selvinnyt eli jos tilanne tulee akuutiksi niin järjestän sitten mahdolliset keinot terminoida oman olemassaoloni. Joko siten että en suostu epävarmaan leikkaukseen tai toisaalta leikkauksen epäonnistuessa kieltäydyn jatkon tehohoidosta tai sitten kolmantena vaihtoehtona käytän ulkopuolista tekijää (kolmas vaihtoehto ei toivottavasti ole tarpeen). Ei minulla ole mitään tarvetta pitää kynsin hampain elämän reunasta kiinni jos se loppuu niin se on sit siinä.
Avatar
Ihminen
Kitinän uhri
Viestit: 796
Liittynyt: 27.09.2006 10:41
Paikkakunta: Ihmislä

Viesti Kirjoittaja Ihminen »

CandyMan kirjoitti:Tuollainen suhtautuminen ei helpota ainakaan nykyisten vammaisten elämää. Käytännössä sanotaan että ehkä olisi parempi jos hekään eivät olisi syntyneet. Tai voitaisiin ehkä lievemmin lohduttaa heitä "On ihan ok että te olette olemassa (kun vahinko kerran on jo tapahtunut), mutta ei mielellään lisää kaltaisianne, kiitos.".
No vammaisiksi luokiteltaviahan tulee muutenkin yhteiskunnan tuettavaksi muutenkin kuin syntymässään hapenpuutteen tai geneettisen mekanismin kautta vammautuneet. En jaksa ajatella, että joku ottaisi henkilökohtaisesti, jos joku perhe tekee päätöksen, että ei halua synnyttää maailmaan sairasta lasta. Käsitykseni mukaan normaalilla psyykellä varustettu ihminen ei halua olla sairas ja todennäköisesti ymmärtää omakohtaisen kokemuksen kautta ongelman. Erikseen tietysti aborttivastaiset hihhulit.
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan

«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
Avatar
Ihminen
Kitinän uhri
Viestit: 796
Liittynyt: 27.09.2006 10:41
Paikkakunta: Ihmislä

Viesti Kirjoittaja Ihminen »

Jep, eli juuri tuolla ajatuksella kuin JoeB.
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan

«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

JoeB kirjoitti:Omalta kohdaltani tilanne on pitkällisen pohdinnan kautta selvinnyt eli jos tilanne tulee akuutiksi niin järjestän sitten mahdolliset keinot terminoida oman olemassaoloni.
Tuolloin päätös on kuitenkin sinun eikä jonkun toisen.
Edith

Viesti Kirjoittaja Edith »

Tää on vaikea kysymys. (Haluatteko lisää itsestäänselvyyksiä? Tämä oli vain ensimmäin, ilmainen makupala.)

Mä en henk. koht. edes taida olla lisääntymässä koskaan, mutta jos nyt niin olisi käymässä, niin en haluaisi lasta, joka muistuttaisi vihannesta. Sen sijaan esimerkiksi keskivaikea tai lievä kehitysvamma ei olisi mulle ongelma. Tosin en tiedä, onko tässäkin se, että se, mitä en tunne, pelottaa. En ole koskaan tavannut itse henkilöä, joka olisi syvästi kehitysvammainen tai muutoin lähellä sitä, mitä itsekin ilkeämielisesti kutsun vihannekseksi.

En ole ylpeä tästä asenteestani, en lainkaan. Mutta haluaisin voida kommunikoida lapseni kanssa. Haluaisin nähdä hänen oppivan ja kehittyvän. En mitenkään lainkaan tosiaankaan välttämättä opiskelevan jonkin akateemisen alan huippuosaajaksi tai muuta vastaavaa, mutta kuitenkin. Mielestäni se, että en haluaisi synnyttää vihannesta ei ole rodunjalostusta, esimerkiksi koska en uskoisi vihannekseni koskaan olevna kykenevä solmimaan ihmissuhteita ja lisääntyvän itse. Kyseessä olisi vain puhtaasti itsekäs päätös, josta en olisi ylpeä. Mielestäni on kuitenkin ymmärrettävää, että kokee helpommaksi jatkaa rakastamista lapsen kohdalla, johon on jo kiintynyt ja joka sittemmin vammautuu, kuin joka on alusta asti ollut vihannes eikä ole koskaan ehkä edes oppinut tunnistamaan vanhempiaan.

Mutta osittain juuri siksi, että en välttämättä uskoisi olevani kykeneväinen ehdottomaan rakkauteen, jättänenkin lisääntymättä.
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Ihminen kirjoitti:Käsitykseni mukaan normaalilla psyykellä varustettu ihminen ei halua olla sairas ja todennäköisesti ymmärtää omakohtaisen kokemuksen kautta ongelman. Erikseen tietysti aborttivastaiset hihhulit.
Normaalilla psyykkeellä varustettu ihminen ei halua olla myöskään esim. ruma, lyhyt tai älyllisesti lahjaton. "Lääkärin mukaan pojastamme tulisi vain 158cm pituinen ja mahdollisesti rumakin. Hänelle tulisi siitä varmasti kauheita ulkonäkökomplekseja, joten parempi säästää hänet turhilta kärsimyksiltä ja yrittää uudestaan josko sieltä tulisi parempi versio ulos.". Kuinka jaloa.

Juu, tämä ei toki ole mikään mustavalkoinen asia, voin ymmärtää että joskus tulee tilanteita joissa voidaan nähdä toisen (tulevan) elämän olevan pelkkää kärsimystä jossa ei ole mitään hyvää edes hänelle itselleen. Särähti vain korvaani ajatus valikoivasta rotupuhtaudesta. Sen painottaminen yhteiskunnassa kuinka ikäviä ja epätoivottavia epänormaliudet ovat (=että niiden kanssa eläminen ei ole ihmisarvoista elämää) vain pahentaa siinä asemassa olevien ihmisten elämää ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 19:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB »

CandyMan kirjoitti: Tuolloin päätös on kuitenkin sinun eikä jonkun toisen.
Tuossa tilantessa, siis kun on sikiöstä kyse, ei itse asianomistajalta kysyä mitään (koska häntä ei vielä ole olemassakaan) joten silloin on tehtävä päätöksiä enemmän tai vähemmän arvauksien perusteella, arvaukset taas kuitenkin perustuvat omaan ajatusmaailmaan.

Kuten sanottua itse en halua olla edesauttamassa rankkojen geneettisten mutaatioiden leviämisessä mikäli ne haittaavat normaalielämää. Ts tuottavat yksilön joka ei pysty omin avuin pärjäämään ilman jatkuvaa tukea. Mielummin lopettaa senkaltaisen elämisen jo ennen kuin se alkaakaan.

Tässä siis pitää ottaa huomioon että sikiö ei ole vielä elävä olento vaan kasa jakaantuneita soluja jolla on potentiaalia tulla joskus eläväksi.
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3301
Liittynyt: 23.12.2005 23:36

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Leila kirjoitti:
Bliss kirjoitti:Mulla on vammainen lapsi. Helppoa ei elämä ole, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Mulla on kanssa vammainen lapsi, vieläpä vaikeasti monivammainen. Minäkään en koe tarpeelliseksi osallstua tähänkään vammaisaiheiseen keskusteluun.
Miksi et? Sulla on asiasta ihan omakohtaista kokemusta eli varmaan enemmän annettavaa tähän keskusteluun kuin meillä muilla yhteensä?
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Rouva Pupu

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Toisaalta aika ymmärrettävää, ettei halua varsinkaan täällä puhua noista asioista vakavasti. Sinänsä harmi.
huima

Viesti Kirjoittaja huima »

Georgina kirjoitti:Miksi et? Sulla on asiasta ihan omakohtaista kokemusta eli varmaan enemmän annettavaa tähän keskusteluun kuin meillä muilla yhteensä?
Ehkä kaikki eivät halua avata omaa elämäänsä keskustelupalstalla - puhumattakaan siitä että joutuisivat kuuntelemaan kaiken maailman vatipäiden kommentteja mahdollisesti erittäin loukkaaviinkin asioihin.

Ja ihan hyvä niin.
segma

Viesti Kirjoittaja segma »

CandyMan kirjoitti:Tuollainen suhtautuminen ei helpota ainakaan nykyisten vammaisten elämää. Käytännössä sanotaan että ehkä olisi parempi jos hekään eivät olisi syntyneet. Tai voitaisiin ehkä lievemmin lohduttaa heitä "On ihan ok että te olette olemassa (kun vahinko kerran on jo tapahtunut), mutta ei mielellään lisää kaltaisianne, kiitos.".
Arvioisin, että jos abortti tehdään sikiölle vammaisuuden takia, niin se tehdään nimenomaan siksi, että se sairaus on epätoivottu - ei se ihminen. En usko, että on olemassa yhtäkään vammaista ihmistä, joka ajattelisi vammautumisestaan päinvastaisesti. Ja jos vammainen ihminen ottaa henkilökohtaisena loukkauksena sen, että joku on päättänyt ennaltaehkäistä saman vamman suurella todennäköisyydellä saavan elämän, niin se on silloin täysin tämän ihmisen ongelma.
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Ymmärtääkseni suurin osa tälläkään hetkellä elävistä vammaisista ei ole syntynyt vammaisina? Lisäksi luin eräästä 90-luvulta peräisin olevasta lähteestä, että todennäköisyys että terve raskaus menee kesken lapsivesiseulonnan vuoksi on suunnilleen yhtä suuri kuin todennäköisyys löytää vammainen lapsi. Toivottavasti menetelmät ovat kehittyneet!

Itse oon sillä linjalla, että jos vammaisen lapsen saan niin sen mukaan sitten eletään, koska tosiaan terveen lapsen synnyttänytkin saattaa ihan millä hetkellä tahansa muuttua vaikeastikin vammaisen vanhemmaksi (tai saatanhan vammautua itsekin, ei voi ikinä tietää). Ei elämässä voi laskea kovinkaan paljon varman päälle tai odottaa saavansa sitä mitä on tilannut ja se on vain asia mihin on sopeuduttava. Lapsia saadessa, kun on kyse jonkun muun kuin omasta elämästä, tämä epävarmuus on vielä paljon suurempi. Suhteellisen pienissä rajoissa todennäköisyysprosenttien kanssa kyllä voi pelata abortein ja muin keinoin, mutta itse en sellaiseen halua lähteä aiheeseen omissa ajatuksissani liittyvien moraalisten ongelmien vuoksi. Onhan se vähän itsensä huijaamistakin.

Harkitsisin kuitenkin joitain seulontoja ihan senkin vuoksi, että epäilisin vammaisuuden voivan vaikuttaa esim. synnytyksen kulkuun tavalla, johon olisi hyvä pystyä varautumaan etukäteen. Vaikka eivätpä seulonnat anna kovin varmaa tulosta edes siitä onko vammaa vai ei, puhumattakaan vamman vakavuudesta. Siksikin pitäisin epäilyttävänä tehdä päätöstä lapsen hengestä niiden perusteella (harvat seulonnat antavat yhtään mitään tulosta siinä vaiheessa kun se sikiö on vielä pelkkä solumöykky).
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 641
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Viesti Kirjoittaja Leila »

JoeB kirjoitti: Tässä siis pitää ottaa huomioon että sikiö ei ole vielä elävä olento vaan kasa jakaantuneita soluja jolla on potentiaalia tulla joskus eläväksi.
Abortti voidaan muistaakseni tehdä vielä raskausviikolla 22. Silloin toki kyseessä on yleensä raskaudenkeskeytys juuri jonkin sikiön vamman tai sairauden takia ja käsittääkseni asialle tarvitaan Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen hyväksyntä. Tämän ikäinen sikiö on kuitenkin jo silloin tällöin elinkelpoinen eikä kuolekaan abortoituessaan. Sikiö on jo ihan pienen vauvan näköinen. Jos taas toivottu raskaus päätyy tässä vaiheessa ennenaikaiseen synnytykseen, vauva kiidätetään vastasyntyneiden teholle saamaan parasta ja hyvin kallista hoitoa. Hyvin usein näin pienille keskosille jää kuitenkin vammoja, mutta lapset hoidetaan silti, vaikka heidän tulevaisuudestaan, terveydestään ja yhteiskunnallisesta tuottavuudestaan ei ole vielä mitään takeita.
Äiti tietää
Leila
Kitinän uhri
Viestit: 641
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Viesti Kirjoittaja Leila »

huima kirjoitti:
Georgina kirjoitti:Miksi et? Sulla on asiasta ihan omakohtaista kokemusta eli varmaan enemmän annettavaa tähän keskusteluun kuin meillä muilla yhteensä?
Ehkä kaikki eivät halua avata omaa elämäänsä keskustelupalstalla - puhumattakaan siitä että joutuisivat kuuntelemaan kaiken maailman vatipäiden kommentteja mahdollisesti erittäin loukkaaviinkin asioihin.

Ja ihan hyvä niin.
Joo, haluan suojella itseäni edes tässä asiassa. Jokin aika sitten vastaava keskustelu käytiin Ilta-Sanomien keskustelupalstalla ja niitä kommentteja en edes pystynyt kovin pitkälle lukemaan.
Äiti tietää
Avatar
Ihminen
Kitinän uhri
Viestit: 796
Liittynyt: 27.09.2006 10:41
Paikkakunta: Ihmislä

Viesti Kirjoittaja Ihminen »

CandyMan kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Omalta kohdaltani tilanne on pitkällisen pohdinnan kautta selvinnyt eli jos tilanne tulee akuutiksi niin järjestän sitten mahdolliset keinot terminoida oman olemassaoloni.
Tuolloin päätös on kuitenkin sinun eikä jonkun toisen.
Ilmeisesti et kannata myöskään oikeutta keskeyttää raskautta, oli syy mikä tahansa??
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan

«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

Ihminen kirjoitti:
CandyMan kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Omalta kohdaltani tilanne on pitkällisen pohdinnan kautta selvinnyt eli jos tilanne tulee akuutiksi niin järjestän sitten mahdolliset keinot terminoida oman olemassaoloni.
Tuolloin päätös on kuitenkin sinun eikä jonkun toisen.
Ilmeisesti et kannata myöskään oikeutta keskeyttää raskautta, oli syy mikä tahansa??
Olkinukkesi kävelee aasinsillalla, mutta olet joka tapauksessa väärässä. Tästä on keskusteltu aikaisemminkin tällä palstalla. Ja ei, siinä ei ole perustavaa laatua olevaa ristiriitaa, luet vain liikaa rivien välistä.
Viimeksi muokannut CandyMan, 01.12.2006 11:06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
CandyMan

Viesti Kirjoittaja CandyMan »

segma kirjoitti:Arvioisin, että jos abortti tehdään sikiölle vammaisuuden takia, niin se tehdään nimenomaan siksi, että se sairaus on epätoivottu - ei se ihminen.
Kummallista semantiikkaa. Kyllä kyseinen yksilö muuttuu siinä tapauksessa epätoivotuksi, jos häntä ei enää halutakaan mahdollisen sairautensa takia, vaan kokonaan "uusi vedos". Tässä ei puhuttu tapauksista joissa sikiöltä yritetään poistaa jokin sairaus ennen syntymää, vaan sikiön poistosta (potentiaalisen) sairauden takia. Mielestäni olikin huvittavaa kuinka toinen kirjoittaja kutsui potentiaalisesti sairastuvan sikiön aborttia sairauden "ennaltaehkäisyksi". Oiva sanavalinta.

Mutta joo, nämähän ovat kysymyksiä joihin on lähinnä vain (yleensä jyrkkiä) mielipiteitä, ei oikeita vastauksia.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 19:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Leila kirjoitti:
JoeB kirjoitti: Tässä siis pitää ottaa huomioon että sikiö ei ole vielä elävä olento vaan kasa jakaantuneita soluja jolla on potentiaalia tulla joskus eläväksi.
...
Tämän ikäinen sikiö on kuitenkin jo silloin tällöin elinkelpoinen
...
vauva kiidätetään vastasyntyneiden teholle saamaan parasta ja hyvin kallista hoitoa.
Eikö se elä ilman tuota tehohoitoa? Jos ei, niin ei se vielä oikein ole elinkelpoinen.
Ok, tuossa ollaan kyllä niin rankasti harmaalla alueella joten suoralta kädeltä en yleispätevää mielipidettä osaa antaa.
Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss »

JoeB kirjoitti:Eikö se elä ilman tuota tehohoitoa? Jos ei, niin ei se vielä oikein ole elinkelpoinen.
Tätä samaa voisi pohdiskella onnettomuuden uhrien kohdalla, tai vanhusten.
Entäpä jos joku sairastuu vakavasti, eikä jää henkiin ilman kallista tehohoitoa? Kuolkoon pois, niinkö? Jos lapsi syntyy elävänä, olkoonkin 22-viikkoa vasta kehittynyt, sillä on oikeus hoitoon, maksoi mitä maksoi.
Avatar
JoeB
Kitinän uhri
Viestit: 776
Liittynyt: 22.02.2006 19:06
Paikkakunta: ~ 60°N 25°E

Viesti Kirjoittaja JoeB »

Bliss kirjoitti:
JoeB kirjoitti:Eikö se elä ilman tuota tehohoitoa? Jos ei, niin ei se vielä oikein ole elinkelpoinen.
Tätä samaa voisi pohdiskella onnettomuuden uhrien kohdalla, tai vanhusten.
Entäpä jos joku sairastuu vakavasti, eikä jää henkiin ilman kallista tehohoitoa? Kuolkoon pois, niinkö? Jos lapsi syntyy elävänä, olkoonkin 22-viikkoa vasta kehittynyt, sillä on oikeus hoitoon, maksoi mitä maksoi.
Kuten sanottua rankasti harmaalla alueella tuossa, joten yleispätevää mielipidettä ei ole, eli tapauskohtaiseksi menee.
Kuitenkin vastustan melko jyrkästi elämän pitkittämistä tehohoidolla mikäli kyseessä ei ole hyvin tilapäinen ratkaisu jonka jälkeen tilanne palautuu normaaliksi.
Itse en siihen suostu enkä sitä kannata yleiseminkään.

Se onko tuo 22viikkoisen tehohoito tilapäinen ratkaisu, voi hyvin olla... toisaalta voi olla että vaikka kuinka tehohoidetaan niin ei siitä kalua tule kuitenkaan. Käsittääkseni 22viikkoisilla kehitysaste voi vaihdella huomattavasti.
Avatar
Ihminen
Kitinän uhri
Viestit: 796
Liittynyt: 27.09.2006 10:41
Paikkakunta: Ihmislä

Viesti Kirjoittaja Ihminen »

CandyMan kirjoitti:
Ihminen kirjoitti:
CandyMan kirjoitti: Tuolloin päätös on kuitenkin sinun eikä jonkun toisen.
Ilmeisesti et kannata myöskään oikeutta keskeyttää raskautta, oli syy mikä tahansa??
Olkinukkesi kävelee aasinsillalla, mutta olet joka tapauksessa väärässä. Tästä on keskusteltu aikaisemminkin tällä palstalla. Ja ei, siinä ei ole perustavaa laatua olevaa ristiriitaa, luet vain liikaa rivien välistä.
Eipäs mennä muuttelemaan ja lisäilemään sitä tekstiä jälkikäteen.

Sattuu vain olemaan kohtuullisen looginen linkki, että jos ei saa päättää, että ei halua vammaista lasta, niin ei saa päättää myöskään, että haluaako terveen lapsen, joka on laitettu alulle esim. raiskauksen yhteydessä.
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan

«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Tässä keskustelussa on kyse toivotun raskauden keskeyttämisestä siksi että käy ilmi, ettei lapsi ehkä olekaan ihan halutunlainen. Abortista yleisesti on ihan oma keskustelu, jonne Ihminen voi siirtyä jos haluaa keskustella esim. tuosta abortin oikeutuksesta raiskaustapauksessa. Vammaisen lapsen abortointi on jo lainkin puolesta asia erikseen.

Mun mielestä vammaisen sikiön abortointia ei voi oikeuttaa sillä, että lapsen vanhempi arvioi tämän elämän olevan ehkä vammaisena kuitenkin niin surkeaa että parempi olla syntymättä kokonaan. Ei vanhemmalla ole velvollisuutta eikä oikeuttakaan päättää tällaisesta asiasta lapsensa puolesta. Tietääkseni Suomen laki ei enää tuomitse itsemurhaa, jos lapsen oman kokemuksen mukaan hänen elämänsä sitten myöhemmin oikeasti on niin sietämätöntä että parempi olisi kuolla, hän voi tehdä tämän päätöksen ihan itse. Voi kuulostaa julmalta, mutta huomattavasti julmempaa mielestäni on listiä joku mahdollisesti vasten tahtoaan. Eutanasiaankin (johon vaikeasti vammaisen on ehkä turvauduttava) liittyy tietysti paljon eettisiä ongelmia, mutta huomattavasti vähemmän kyseenalainen ratkaisu se silti on kuin abortoida joku vain "kaiken varalta" (etenkin kun vamman vakavuudesta harvoin on luotettavaa tietoa ennenkuin raskaus on niin pitkällä, että käytännössä abortin sijaan pitäisi puhua jo lapsenmurhasta).
Avatar
Ihminen
Kitinän uhri
Viestit: 796
Liittynyt: 27.09.2006 10:41
Paikkakunta: Ihmislä

Viesti Kirjoittaja Ihminen »

hermine kirjoitti:Tässä keskustelussa on kyse toivotun raskauden keskeyttämisestä siksi että käy ilmi, ettei lapsi ehkä olekaan ihan halutunlainen. Abortista yleisesti on ihan oma keskustelu, jonne Ihminen voi siirtyä jos haluaa keskustella esim. tuosta abortin oikeutuksesta raiskaustapauksessa. Vammaisen lapsen abortointi on jo lainkin puolesta asia erikseen.
Voi siirtyä mutta ei siirry. Mitä lakiin tulee, ei vammaisen lapsen abortointi ole muuten erityistapaus kuin siinä, että sen voi suorittaa vielä 12. raskausviikon jälkeen.

hermine kirjoitti:Mun mielestä vammaisen sikiön abortointia ei voi oikeuttaa sillä, että lapsen vanhempi arvioi tämän elämän olevan ehkä vammaisena kuitenkin niin surkeaa että parempi olla syntymättä kokonaan. Ei vanhemmalla ole velvollisuutta eikä oikeuttakaan päättää tällaisesta asiasta lapsensa puolesta. Tietääkseni Suomen laki ei enää tuomitse itsemurhaa, jos lapsen oman kokemuksen mukaan hänen elämänsä sitten myöhemmin oikeasti on niin sietämätöntä että parempi olisi kuolla, hän voi tehdä tämän päätöksen ihan itse. Voi kuulostaa julmalta, mutta huomattavasti julmempaa mielestäni on listiä joku mahdollisesti vasten tahtoaan. Eutanasiaankin (johon vaikeasti vammaisen on ehkä turvauduttava) liittyy tietysti paljon eettisiä ongelmia, mutta huomattavasti vähemmän kyseenalainen ratkaisu se silti on kuin abortoida joku vain "kaiken varalta" (etenkin kun vamman vakavuudesta harvoin on luotettavaa tietoa ennenkuin raskaus on niin pitkällä, että käytännössä abortin sijaan pitäisi puhua jo lapsenmurhasta).
Lain mukaan vanhemmalla on oikeus päättää asiasta, käsittääkseni perustuen kohtuuttomaan rasitukseen ja lapsen vammaisuus katsotaan automaattisesti laissa kohtuuttomaksi rasitukseksi. Toinen tekijä on, että sitä solurypästä ei katsota ihmiseksi vasta kuin tietyn viikkomäärän jälkeen. Onko se sitten eettisesti oikein, siitä voi olla montaa mieltä.

Jos pilkkua viilataan, niin kaikki hukkaan heitetty siemenneste ja ovuloitu käyttämätön munasolu on potentiaalinen ihminen. Se, että munasolu on jo hedelmöittynyt ja kiinnittynyt kohdunseinämään on vain seuraava vaihe. Tässä vaiheessa, vaikka solurykelmälä ei ole tietoisuutta edes itsestään, eikä edes minkäänlaista hermotoimintaa, on se tietysti potentiaalisempi ihminen kuin yksittäinen siittiö tai munasolu. Mutta silti mielestäni ei voida vielä puhua listimisestä.

Siinä mielessä olen samaa mieltä, että abortointi määrittelemättä vammaisuutta/sairautta on väärin, vaikka itse ei haluaisi toimia huoltajana. Jos suhtaudutaan asiaan esittämälläsi tavalla ongelma tuossa itse omasta elämästään päättämisessä on se, että kyseinen yksilö ei välttämättä pysty ikinä päättämään mitään itsestään tai mistään muustakaan kognitiivisten toimintojen puuttuessa täysin tai ollessa hyvin matalia, saati tekemään mitään. Kipua saattaa siltikin tuntea jatkuvasti. Onko se ihmisarvoista elämää? Ei minun mielestäni.

Ehkä sinulla oli hieman toisen asteinen sairaus/vamma mielessä tuota kirjoittaessasi?
"Facts are stupid things."
Ronald Reagan

«Don't play with fire, play with Ihminen.»
Sloganizer.net
Vastaa Viestiin