Aika sika. Vaikea löytää motiivia moiseen jos et itse ollut jättäjä.Ashmamies kirjoitti:Annan nyt sitä vertaistukea. 3,5 vuoden jälkeen vaimo lähti. Viimeinen suudelma viimelauantaina. Eilen viesti että olen päässyt jo sinusta yli. Että turha yrittää tavoittaa.
Elämäni paskimmat päivät takana. Antabusta vedän että jos olutta valitsen niin nahoissa tuntuu hetken. Mistään ei tuu mitään. Kiva on ollut lukea tätä aihetta. Helpottaa etten ole ainut rypijä. Tää on eka viestini kitinään. Kaveri suositteli ja siks tulin tsekkaa.
Punttiksel oon käyny. Kantaaaris oon käyny limulla, katsomas pahempia tapauksia. Nukkumiset ja syömiset kaikki vinksallaan. Huomen eka terapiasessio. Elämäni paskimmat päivät rehellisesti meneillään. Ikää 29 ni jotain paskaa jo aiemminkin kokenut.
Uskon sen paskimman päivän olevan vielä edessä päin mutta sen jälkeen tietää sen helpottavan. Toivottavasti myös sinulle tästä ketjusta on käynyt ilmi, että kas kummaa se alkaa jossain vaiheessa helpottaa. Helpotusta tuo paljon se, että tietää mitä on tulossa ja siksi suosittelenkin kirjallisuutta aiheen parissa(Fisher:jälleenrakennus). Kirjasuositus ei liene yllätys ketjua lukeneelle.