joulu parisuhteessa

[Xiberia]

Ihan mielenkiinnosta kysyn, enkä kyseenalaista mielipidettäsi.
Ainakin minulle mieheni on myös osa perhettäni, joten luonnollisesti haluan viettää joulua hänen kanssaan. Eikä tähän mielestäni vaikuta aviossa oleminen vaan tunteeni toista kohtaan. Miten sinulla siis? Etkö pidä kumppania osana perhettäsi vai vaatiiko se suuremman sitoutumisen, esimerkiksi sen avioliiton?

Ei siinä ole sitoutumisesta kiinni, vaan siitä, että minä ainakin haluan viettää jouluni perheeni kanssa. Jos kumppanini haluaisi tulla meidän kanssamme joulua viettämään, niin en minä tietenkään sitä estäisi, mutta yleensä kukin haluaa viettää joulunsa omien rakkaidensa parissa ja minulla ainakin olisi jotenkin vaivaantunut olo vieraiden tai "vieraiden" ihmisen seurassa. En voisi harkitakaan viettäväni joulua missään muualla kuin vanhempieni kotona! Kaikilla kun on niin erilaiset jouluperinteet. Ja kuten hermine yllä sanoi, parisuhteen kannalta joulu ei ole mitenkään erityinen juhla, mutta meidän kokoisessa perheessä niin suuri läsnäoloprosentti on todella harvinaista, meitä kun on 11 sisarusta. Ja toistaiseksi kukaan ei ole vielä halunnut lähteä meille joulua viettämään :D

[syttiK]

Joulu vietetään pääosin oman perheen kesken kotosalla. Joulupukkeilu on pakollista vielä muutamana tulevana vuotena, joten illemmalla vietämme muutaman tunnin paikassa B. Glögiä, lahjoja ja takkatulta, sit takas himaan.

Joulukirkko, hautausmaa sun muu hattahaa jää suosiolla väliin, samaten kaikki sukulaisvierailut mummia lukuunottamatta.

Tosin, tän joulun odotus voi tuoda enempi joulufiilistä, kun jaloissa hyöriipyörii päivittäin 22 kääpiötä, jotka miettivät lahjalistojaan ja askartelevat joulujuttuja. Niin ja joulujuhlat vietämme metsässä.

[silsis]

Vietän jouluni perheen kesken. Meillä on omat rituaalit ja tapamme - hyvä niin. Juuri sellainen lämminhenkinen ydinperheen juttu sen pitääkin olla. Niin joo, taitaa mulla töitäkin jouluna olla, mutta ei haittaa yhtään, koska ne ovat päivävuoroja, eikä ehdi täten tylsistyä.

[ninnithequeen]

Niin joo, taitaa mulla töitäkin jouluna olla, mutta ei haittaa yhtään, koska ne ovat päivävuoroja, eikä ehdi täten tylsistyä.

Heh, mä olen jo aika päiviä sitten ilmoittanut ukolle, että jos se on yhdenkin Jouluaaton töissä, niin mä lähen. Onneksi siinä firmassa on hurjasti lapsettomia ihmisiä, jotka tekevät pyhävuorot mielellään.

[silsis]

Onneksi siinä firmassa on hurjasti lapsettomia ihmisiä, jotka tekevät pyhävuorot mielellään.

Vaikka joulu ei ole ollut mulle koskaan erityisen tärkeä juttu, niin näin sinkkuna ja lapsettomana joustan harvinaisen mielelläni perheellisten ja joulukeskeisempien vuoksi. Mikäs siinä: tupla palkka ja rauhallinen työtahti. Ehkä 10 vuoden kuluttua (jo perheellisenä?)ajattelen eri tavalla.

[Rouva Pupu]

Mietin vaan (saan kuulkaa miettiä), että jos kovasti painotetaan, että joulua haluaa viettää ainoastaan perheen kesken, rakkaimpien ihmisten kanssa. Oman perheen.
No, mietin vaan (edelleen saan), että koska siitä kumppanista sitten tulee osa perhettä.
No, mulla onkin laaja perhe, ilman verisiteitä, parhaita ystäviä myöden. Niin, kyllä ne kuuluu perheeseen. Juuri eilenkin äitee puhelimessa totesi eräästä toiseen ystävääni liittyvästä asiasta, jotta se kuuluukin perheeseen.
Enkä minä osaa oikein mieltää tiettyjä miehen suvun ihmisiä vieraiksi.

[Ann]

Mulle ainakin olisi luontevampaa viettää joulua perheen kanssa ilman poikaystävää jos tämä ei pääsisi mun vanhemmille jouluksi, koska poikaystävän kanssa olen melkein joka päivä muuten.

Me ei nähdä kuin viikonloppuisin(jos oikein lykästää), joten olis erikivaa saada olla yhdessä sen pari viikkoa, mitä se loma nyt kestää. Näin ei kuitenkaan pääse käymään, vaan kumpikin todennäköisesti viettää taas pyhät omien porukoittensa kanssa.

[Vaola]

Mä olen nyt tässä suhteessa joka joulun viettänyt perheeni JA poikaystäväni kanssa. En voisi kuvitellakaan, et jos seurustellaan, niin hän ei kuuluisi jouluuni tavalla tai toisella. Näin siis tässä suhteessa. Viime joulu meni kokonaisuudessaan minun luonani. Kutsuttiin myös hänen perhettään, mutta heillä oli muita suunnitelmia. Kutsu on voimassa myös tälle joululle, jos vanhat kaavat pitävät.

Muuta ei oikeastaan ollakaan tälle joululle vielä suunniteltu, kuin savustettua lammasta ja sitä yhdessäoloa.

[silsis]

No, mietin vaan (edelleen saan), että koska siitä kumppanista sitten tulee osa perhettä.

Usko pois, tästä asiasta on väännetty niin maan perkeleesti ja tasaseen. Oikein ahdistaa miettiä niitä kahdeksaa joulua, kun piti sopia missä mikäkin päivä vietetään ja yhdessä vai erikseen. Huh!

[bedlam]

Nyt musta näitä juttuja luettuani tuntuu kamalalta, että olen ihan mielissäni lähdössä kultsin kanssa kahdestaan koko jouluksi jonnekkin mettään. Varsinkin kun seurusteltu ollaan vasta pari kuukautta ja tää on viimeinen joulu kun vanhemmat asuvat vielä järven rannalla omakotitalossa, muuttavat nimittäin vuoden alussa rivitaloon. Joudun helvettiin tästä hyvästä.

[Vaola]

Joudun helvettiin tästä hyvästä.

Mua taas edelleen harmittaa, että menimme silloin kun odotin kaksosia, jouluaterialle appi-vanhempien luokse. Hyvät olivat ruoat, mutta tunnelmasta voipi olla montaa mieltä. Eipä tuossa muuta, mutta se olikin viimeinen joulu, jolloin suvun perinteinen jouluateria tarjoiltiin isovanhempieni luona. Isoäitini kun menehtyi syöpään seuraavana kesänä. Sitä ennen oli vain kerran, minun elinaikanani, jätetty kyseiset kestit järjestämättä.

No toisaalta. Asiat elävät ja muuttuvat. Olen jo muistaakseni tässä ketjussa jo mainostanutkin sitä, kuinka omat lapset toivat takaisin kyvyn nauttia joulusta ja hössötyksestä.

[Rouva Pupu]

Usko pois, tästä asiasta on väännetty niin maan perkeleesti ja tasaseen. Oikein ahdistaa miettiä niitä kahdeksaa joulua, kun piti sopia missä mikäkin päivä vietetään ja yhdessä vai erikseen. Huh!

Onneksi mua ei ahdista, ei edes sun puolesta

Kyllä sitä entisen kanssa tuli jouluaatot vietettyä erillään, eikä siinä mutinoita tai natinoita kummankaan osalta tullut.

Nyt taas tuntuisi (molemmista) "tyhmältä" olla erossa jouluna, eli ei edelleenkään mutinoita tai natinoita.

Aika helppoa.

[Rouva Pupu]

Joudun helvettiin tästä hyvästä.

Vähintään palat takkatulessa!

[hermine]

koska siitä kumppanista sitten tulee osa perhettä.

Seurustelun muuttumista av(i)oliitoksi voisi kai pitää jonkinlaisena merkkipaaluna tai ainakin askeleena perheytymiseen? Ainakin jos vasta tapaillaan ja kaikki on kauhean romanttista eikä kehtaa pieraistakaan toisen seurassa, niin ei sitä mun mielestä voi vielä siinä vaiheessa perheenjäseneksi sanoa. Siinä vaiheessa kun omat vanhemmat käskevät poikaystävää tekemään lumityöt tai haravoimaan siinä missä komentavat meitä lapsiaankin, se kuuluu jo varmasti perheeseen. Niin kauan kuin kumppani olettaa että häntä kohdellaan millää tapaa "vieraskoreasti" (siis edes kumppaninsa taholta), hän ei ole osa perhettä.

Mä en oo koskaan nähnytkään yhtäkään miehen sukulaista edes valokuvasta ja lisäksi ne puhuvat eri kieltä kuin minä. Voi olla, että ne ovat mulle niin vieraita että ajatus pyhistä samassa seurassa ahdistaa vielä siinäkin vaiheessa kun ollaan jo naimisissa ja saatu yhteisiä lapsia. Ylipäänsä multa kestää tottua aina tosi kauan uusiin ihmisiin ja tottumisestakin on pitkä matka siihen, että viihtyisi toisten seurassa niin hyvin että mielellään siihen hakeutuisi.

[bedlam]

Turhahan tuollaisia on jälkikäteen murehtia ja harmitella. Mistäs sitä ennakkoon tietää mitä elämässä tapahtuu ja kuinka kohtalo heittelee.

Jos vaikka peruisinkin nyt mökkireissun ja menisin perhejoulua viettämään, polttaisin varmaan vahingossa koko talon tai muuta vastaavaa. Paree pitäytyä nyt vaan täsä.

[bedlam]

Joudun helvettiin tästä hyvästä.

Vähintään palat takkatulessa!

Äääkk, käryän kai mitä tahansa teenkin. Mitään ei ole siis tehtävissä.

[Vaola]

Turhahan tuollaisia on jälkikäteen murehtia ja harmitella. Mistäs sitä ennakkoon tietää mitä elämässä tapahtuu ja kuinka kohtalo heittelee.

Totta, tuskinpa "yksi vuosi lisää" olisi kultaisia muistoja enää sen kummemmiksi muokannut.

[CoqAuVin]

Joulu vietetään tänä vuonna mammalla, ainakin veljen ja transukissan kanssa. Onneks on mukavaa jouluilla perheen kanssa, vaikka ei sitä kolmee päivää pidempään jaksais..
Sukulaisia nähdään jossain vaiheessa joulunpyhinä, niistäkin suurin osa on hyviä tyyppejä, pari besserwisseriä, mutta eiköhän niistä selvitä. Ois kai parisuhteilujoulukin jätteihq, mut kaikkee ei voi saada. Viinakset ei tosiaan kuulu jouluun enemmän ku pikkusena tissutteluna, eikä baariinkaan kuulu mennä. Ei mulla oo mitään jouluintohimoja, mutta tunnelmallista ja rauhallista yhdessäoloa ei oo kai koskaan liikaa.

[saira]

Meillä on aina yhtä helppoa joulunvietto. Koska kumpikaan miehen vanhemmista ei ole elossa, vietämme jouluaaton minun vanhemmillani. Mieheni velipuoli tulee tänä jouluna myös sinne, koska hänen isänsä ja isän nykyinen avovaimo lähtevät matkalle jouluna. Samoin molemmat veljeni tulevat vanhemmilleni, toinen tuo avovaimonsakin. Paikalle tulevat tottakai mummoni ja kummisetäni, joka erosi pari vuotta sitten tädistäni. Hänellä ei ole omaa perhettä ja on edelleen sukuni kanssa väleissä, näin on hänelle varmasti mukavinta.

Joulupäivän olemme kotona, minä, muksu, mieheni ja hänen velipuolensa.

[mustaenkeli]

koska siitä kumppanista sitten tulee osa perhettä.

Mä oon sitä mieltä, että tän kysymyksen vastauksen muodostaa semonen tunnesidejuttu. Se on perhettä se toinen, sitku siltä oikeasti tuntuu.
Moni sanoo, että tykkää viettää joulua sen oman perheensä kansa. Kyllä joo. Näin olen minäkin usein tottunut jouluni viettämään. Jotenkin nyt silti tuntuu luonnolliselta kutsua omaan kotiin niin oma äiti, kuin kumppaninkin äiti, omat sisarukset ja kumppanin sisko. Näiden summa ei kuitenkaan ole suurperhe, vaan lähinnä summa meille molemmille tärkeistä ihmisistä joiden kanssa tuntuu tärkeältä viettää joulu (vaikka se samalla voikin olla rasittavaa, stressaavaa ja kaikkea...). Silti tää tuntuu parhaalta ja oikealta vaihtoehdolta.
Tuo anoppi vaan ei oo vielä osannut tehdä päätöstään, hypätäkkö lentokoneeseen ja tullakko meille vaiko eikö... mutta ehkä se viimistään aaton aattona on ilmottanu aikeensa..

[Lolita]

Pitkäaikaisen exän kanssa vietettiin kaikki joulut aina yhdessä, jopa se ensimmäinen yhteinen kolmen kuukauden seurustelun jälkeen. Paikka yleensä vaihtui joulunpyhinä niin, että molempien vanhemmilla tuli käytyä. Kotona oltiin vain silloin kun exällä oli töitä. Kyllä minulle oli itsestäänselvää, että suhteessa luodaan omia jouluperinteitä ja joulua vietetään yhdessä. Tuntuisi hassulta ajatella, että joulua mentäisiin viettämään eri paikkoihin tai aina vaan toisen kotiin. No joo, me asuttiin jo yhdessä toiseen jouluun mennessä, kun eka meni suvuille esittäytyessä.

Nykyään minulla ei enää ole samanlaista perhejoulua, omat vanhemmat ovat eronneet ja asuvat kaukana. Lisäksi joulu tympii minua, jos ruvetaan kovasti hössöttämään. Tiedä sitten, miten joulu nyksän kanssa, ei ole ollut muuta puhetta kuin, että minä aion nautiskella joulusta vapaasta rauhasta kotonani.

[Stadinarska]

Miulla on ollut kaksi sellaista suhdetta, joissa jounvietto olisi voinut tulla ongelmaksikin.

Eka pitempi tehtiin niin että olin myös tämän naisen paikkakunnalla jouluna joskus, mutta enimmäkseen oman äitini ja isäni ja siskojen kanssa. Siinä ei ollut riitoja sen kummemmin. Mulla oli onni silloin sikäli, että ei paljoa "joudu" tekemäänkään. Mutta ruokapuolen kanssa avustavia ja kuusen yms.

Toinen suhde, lyhyempi, oli ongelma koska äitini oli suht. mustasukkaisesti käyttäytyvä naisystävääni kohtaan. Itsekään en oikeastaan pitänyt naisystäväni tyylistä. Hän oli aivan eri maata kuin ensimmäinen pidempi suhde. Lisäksi en luottanut tähän naisystävään täysin.
Jouduin sukkuloimaan sukulaisten ja hänen ja hänen sukulaisten väliä.

Minut kyllä hyväksyttiin, OOOPS.

Eka nainen on vieläkin tosi hyvä ystäväni ja toinenkin hyvä ystävä vaikka "vaikea" vaimoehdokas olikin. Siis ystäviä kuten esim. mies voi olla miehelle esim. Siis normaali heteromiäs.

Sikäli mahdollisen tulevan naisystäväni suhteen olisi jotenkin ratkaistava nuo ex-ystävänaiset.
Huh. Mutta olen toki valmis joustamaan aikatavalla myös joulun kanssa tulevaisuudessa. Se on tullut aivan kamalaksi stressiksi monille, joka asiahan on aivan toista kuin pitäisi tietenkin.

Jouluarska
joulun turska

[Mida]

Sukujoulu alkukotona Suomessa. Mennään näyttämään miten paljon poika on kolmessa kuukaudessa maailmalla kasvanut. Ja vihdoin pääsen minäkin oman perheen pariin jouluna. Viime vuonna kun kuitenkin lähdin mukaan Ruotsiin. En oikein kehdannut olla tapaamatta miehen sukulaisia ennen kuin ilmoitimme raskaudestani. Se olisi ollut vähän tahditonta.

Lentoliput on varattu ja suunnitelmat on kovat. Alkukotona aatto isäni ja siskojeni seurassa + mies ja poika. Joulusauna, ohjelmia ja paljon ruokaa. Tapaninpäivänä kai äitini luo aterioimaan ja jonain päivänä pitää mummuakin käydä katsomassa. Nämä ei ole velvollisuuksia vaan etuoikeuksia. Välipäivinä Lahdessa käymään miehen äidin luona.

Kovasti odottelen.

[martza]

Kolmas yhteinen Joulunvietto on jo tulossa ja vanhaan hyvään tyyliin se taas vietetään mun luona. Aattoiltana kinkun paistoa ja jouluruokien esivalmistusta ja kun lapset ovat menneet nukkumaan niin pullo punaviiniä pöytään. Joulumusaa kuunnellen, paketoimme lahjoja, kinkun kypsymistä samalla vahtien ja kinkun tuoksusta nauttien, jutustelemme kaiken maailman asioista, siinä samalla.

Jouluaattoaamuna aikainen herätys, joulupuuron teko sekä yksi manteli sinne. Syömme yhdessä lasten kanssa puuron. Koristelemme joulupöydän todella kauniiksi, joulumusaa samalla kuunnellen. Lapset touhottavat tällä välin omiaan.

Kun, kaikki on valmista sitten perinteiseen Joulukirkkoon, siinä klo. 14.00 ja sitten jouluaterian pariin. Äitimme ovat myös paikalla ja mikäli mahdollista, kaikki lapsemme(omani ja ystäväni) myös.
Syötyämme, on lahjojen haku varastosta ja niiden avaaminen ja loppuilta meneekin siinä rupatellessa Jouluisella mielellä, joulumusaa kuunnellen ja hieman viiniä nauttien ja tunnelma on mitä parahin.
Tällaisesta joulutunnlemasta en halua koskaan luopua.