Mitä vedätte suruun?
- mustaenkeli
- Kitisijä
- Viestit: 2872
- Liittynyt: 09.09.2005 12:08
- Paikkakunta: Hell-sinki
- Viesti:
Oikein pahassapahassa surussa mulla on seuraavat lääkkeet:
Pullo punkkua, paljon kynttilöitä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tai joku debiskirja (Arno Kotro sopii mainiosti) + päiväkirja ja sohva tai sänky. Puhelin ehdottomasti pois päältä. Sitte viel paketti nessuja ja aikaa. Lopulta kun on riittävästi rupeny ja niin voipunu olo, ettei jaksa ees nukkua, ni Imovane 7,5mg ja unta kuulaan monta, monta tuntia. Niin monta, ku piisaa. Sitte voi taas hengittää. Ehkä.
Tätä reseptiä ei silti saa toistaa seuraavana päivänä. Tuolloin on jo lähettävä ulos. Vaikka tunnin - parin lenkille.
Pullo punkkua, paljon kynttilöitä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tai joku debiskirja (Arno Kotro sopii mainiosti) + päiväkirja ja sohva tai sänky. Puhelin ehdottomasti pois päältä. Sitte viel paketti nessuja ja aikaa. Lopulta kun on riittävästi rupeny ja niin voipunu olo, ettei jaksa ees nukkua, ni Imovane 7,5mg ja unta kuulaan monta, monta tuntia. Niin monta, ku piisaa. Sitte voi taas hengittää. Ehkä.
Tätä reseptiä ei silti saa toistaa seuraavana päivänä. Tuolloin on jo lähettävä ulos. Vaikka tunnin - parin lenkille.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma
-muumimamma
- Stadinarska
- Kitisijä
- Viestit: 6497
- Liittynyt: 30.10.2006 20:18
- Paikkakunta: No aivan varmasti aina Stadi
HEI Mustis. Olen saanut aikaan kamalan negatiivisesti provosoivan gallupin.mustaenkeli kirjoitti:Oikein pahassapahassa surussa mulla on seuraavat lääkkeet:
Pullo punkkua, paljon kynttilöitä, Sir Elwoodin Hiljaiset Värit tai joku debiskirja (Arno Kotro sopii mainiosti) + päiväkirja ja sohva tai sänky. Puhelin ehdottomasti pois päältä. Sitte viel paketti nessuja ja aikaa. Lopulta kun on riittävästi rupeny ja niin voipunu olo, ettei jaksa ees nukkua, ni Imovane 7,5mg ja unta kuulaan monta, monta tuntia. Niin monta, ku piisaa. Sitte voi taas hengittää. Ehkä.
Tätä reseptiä ei silti saa toistaa seuraavana päivänä. Tuolloin on jo lähettävä ulos. Vaikka tunnin - parin lenkille.
Mikä on psykologi Mustaenkelin neuvo tähän?
Mikä voima saa Stadinarskan suosion huonoksi? Onko se laumasieluisuus vai mikä?
Arska
tietääkseni ihminen
ps. olenko mahdollisesti queen? Mitä se on itseasiassa?
Nowa ehdotti tällaista.
Kroppaa on kauheen vaikee päihteittä huijata. Tämän huomaan tasaisesti kuukauden parin välein. Mun mielestä sun pitää vaan rrrrypeä. Itsekin vasta harjoittelen, eikä aikaakaan tunnu ikinä löytyvän kunnon suoritukseen tarpeeksi, mut ainakin yritän.Yönmustaritari kirjoitti:--
Noin muuten: face the fear, whenever you feel like it. No rush, imo.
Rypeä ja rypeä. Tuossa aiemmin mietin, että liioittelenko toimenpiteitäni tässä tapauksessa. Pitäisikö muka näin pahalta tuntua yms. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että koen surutoimenpiteet ~reilu kolmanteen potenssiin ja näin ollen voin ottaa kutakuinkin vastaavan neliöjuuren pois suruajasta.Geetzu kirjoitti:Kroppaa on kauheen vaikee päihteittä huijata. Tämän huomaan tasaisesti kuukauden parin välein. Mun mielestä sun pitää vaan rrrrypeä. Itsekin vasta harjoittelen, eikä aikaakaan tunnu ikinä löytyvän kunnon suoritukseen tarpeeksi, mut ainakin yritän.Yönmustaritari kirjoitti:--
Noin muuten: face the fear, whenever you feel like it. No rush, imo.
Eilen olin jossain body-combat-aerobic-tunnilla, josta muodostuikin aikamoinen rääkki, mikä taasen teki ihan hyvää.
Totuus on kyllä, että fyysinen rääkkäys selkeästi nopeuttaa paranemisprosessia. Kieli vyön alla hikeä pyyhkiessä ei paljon jouda muuta miettimään, kuin että muistaa hengittää, mikä taasen on suuri apu itse prosessiin. Jos kehoa ei voi päihteittä huijata niin pakko pistää se tekemään jotain muuta, että saa rauhan. Hapoille vaan sano. Siitä se lähtee joo.
-
- Kitisijä
- Viestit: 5729
- Liittynyt: 15.08.2005 21:45
Nih. Arvatenkin perus-perjantai-kertaviikkoon-ruokaostos-prisma-käynnillä oli taas odotettavissa pientä nuutumista asian suhteen.
Tämä oli kuitenkin jo ennustettavissa, joten huolellisen varaumisen ansiosta ei ihmeempiä päässyt tapahtumaan vaan pystyi keskittymään siihen, että koristaako vaatekaappiani hämähäkkimieskalsareiden vieressä mikkihiiri- vai hessuhopokalsarit. En ole kyllä ikinä noin paljon kertalahjoituksella HOK-elannon tilille täytettä syytänyt. Noh. Onneksi tulee bonuksina osa takaisin.
Ajattelin piruuttani helliä itseäni ja ostella vähän vaatteita itselleni. Tarjouksesta tietenkin lukuunottamatta takkia ja sukkia. Höräsin piruuttani pari olutta ja ajattelin seuraavaksi miettiä hetken, uskaltaako juoda yhtään enempää. Onko kännimurtuminen silloin ehkä jopa enenmmän, kuin todennäköinen? Olisiko se sitten ehkä suotavaa?
Viime punnituksesta paino oli tippunut reilut viisi kiloa. Kaikesta huolimatta sitä ei vielä mitään keijukaisia olla. Asia varmaan muuttuu melko pian taas kun ruokahalu on parempi.
Tämä oli kuitenkin jo ennustettavissa, joten huolellisen varaumisen ansiosta ei ihmeempiä päässyt tapahtumaan vaan pystyi keskittymään siihen, että koristaako vaatekaappiani hämähäkkimieskalsareiden vieressä mikkihiiri- vai hessuhopokalsarit. En ole kyllä ikinä noin paljon kertalahjoituksella HOK-elannon tilille täytettä syytänyt. Noh. Onneksi tulee bonuksina osa takaisin.
Ajattelin piruuttani helliä itseäni ja ostella vähän vaatteita itselleni. Tarjouksesta tietenkin lukuunottamatta takkia ja sukkia. Höräsin piruuttani pari olutta ja ajattelin seuraavaksi miettiä hetken, uskaltaako juoda yhtään enempää. Onko kännimurtuminen silloin ehkä jopa enenmmän, kuin todennäköinen? Olisiko se sitten ehkä suotavaa?
Viime punnituksesta paino oli tippunut reilut viisi kiloa. Kaikesta huolimatta sitä ei vielä mitään keijukaisia olla. Asia varmaan muuttuu melko pian taas kun ruokahalu on parempi.
Musiikkia kuunnellessani olen jostain syystä alkanut keskittymään tavallista enemmän sanoituksiin.
Jostain toisesta tai sitten samasta syystä olen keskittynyt tavallista enemmän kotimaiseen tuotantoon. Viime päivät voimasoitossa ollut Eppu Normaali ei ole vielä alkanut puskemaan toisesta korvasta ulos yhtä nopeasti, kuin ensimmäisestä sisään. Se on kyllä varmaan kohta Herra Sirkesalon ja/tai Rouva Kaasisen vuoro hypätä soittimen pyöritykseen. Hetken mietin ennen kuin uskalla Herra Knopflerille vallan soittime(i)ssani.
Tuleehan sieltä myöhäisillassa telkkarista ninjapinjan kosto. Se vaan ei voi olla huono leffa....not....
EDIT: Kurkkasin yhteen siihen pussiin, jonka raahasin Jumbon Prismasta. Vaateostoksilal ei ole vain hyviä puolia. Siihen menee hitosti rahaa ja mitä hittoa niille vanhoille jämille siellä kaapin perukoilla tekee? Juma mulla on varmaan kohta edessä keikka UFF:n laatikolle. Ehkä jopa kahdelle, koska voi pikkuhiljaa olla aika hankkiutua eroon noista rikkonaisista mainospaidoista, reikäisistä kalsareista ja getto-rap-housuista yms. Vai onko mulla vaan liikaa kaappitilaa?
Jostain toisesta tai sitten samasta syystä olen keskittynyt tavallista enemmän kotimaiseen tuotantoon. Viime päivät voimasoitossa ollut Eppu Normaali ei ole vielä alkanut puskemaan toisesta korvasta ulos yhtä nopeasti, kuin ensimmäisestä sisään. Se on kyllä varmaan kohta Herra Sirkesalon ja/tai Rouva Kaasisen vuoro hypätä soittimen pyöritykseen. Hetken mietin ennen kuin uskalla Herra Knopflerille vallan soittime(i)ssani.
Tuleehan sieltä myöhäisillassa telkkarista ninjapinjan kosto. Se vaan ei voi olla huono leffa....not....
EDIT: Kurkkasin yhteen siihen pussiin, jonka raahasin Jumbon Prismasta. Vaateostoksilal ei ole vain hyviä puolia. Siihen menee hitosti rahaa ja mitä hittoa niille vanhoille jämille siellä kaapin perukoilla tekee? Juma mulla on varmaan kohta edessä keikka UFF:n laatikolle. Ehkä jopa kahdelle, koska voi pikkuhiljaa olla aika hankkiutua eroon noista rikkonaisista mainospaidoista, reikäisistä kalsareista ja getto-rap-housuista yms. Vai onko mulla vaan liikaa kaappitilaa?
Se olisi sitten viikonloppu edessä.
Aamulla raapii ja hieroo silmiä auki olohuoneen lattialta ja ajattelee, että mitäs sitten. Niin mitä sitten? Irtautumisprosessiin kait kuuluu yleispuhdistus, joten pyykkikone on jo käynnissä.
Missä vaiheessa nukkumisen voisi suorittaa makuuhuoneessa?
Peittelenkö vuoteeseen kaikesta huolimatta lakanat ja peitot kahdelle? Tämä ei sinänsä kuulosta kummalliselta mutta tavatessamme olin juuri peitellyt myös vuoteeni "pelkääjän puolen", kun se ennen sitä oli ollut pelkän tyhjän patjan hallinnoima kahden vuoden ajan. Silloin tämä hyvän karman merkki ja nyt siitä on jäänyt huono enne.
Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi? Onhan se itsensä maksanut jo takasin ja ohjeetkin ovat kuuluuneet, että vähintään paikkaa pitäisi muuttaa mutta mieluummin vaikka polttaa. Ehkä fiksumpi kuitenkin aloittaa sohvasta, koska se on vanhempi ja kuluneempi.
EDIT: Jukkapalmusta uusi tavoite sano. Mitä sille pitää tehdä, kun lehtein reunoissa on kellastumia? Vettä olen jo pari kertaa kaatanut sille eikä auta.
Aamulla raapii ja hieroo silmiä auki olohuoneen lattialta ja ajattelee, että mitäs sitten. Niin mitä sitten? Irtautumisprosessiin kait kuuluu yleispuhdistus, joten pyykkikone on jo käynnissä.
Missä vaiheessa nukkumisen voisi suorittaa makuuhuoneessa?
Peittelenkö vuoteeseen kaikesta huolimatta lakanat ja peitot kahdelle? Tämä ei sinänsä kuulosta kummalliselta mutta tavatessamme olin juuri peitellyt myös vuoteeni "pelkääjän puolen", kun se ennen sitä oli ollut pelkän tyhjän patjan hallinnoima kahden vuoden ajan. Silloin tämä hyvän karman merkki ja nyt siitä on jäänyt huono enne.
Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi? Onhan se itsensä maksanut jo takasin ja ohjeetkin ovat kuuluuneet, että vähintään paikkaa pitäisi muuttaa mutta mieluummin vaikka polttaa. Ehkä fiksumpi kuitenkin aloittaa sohvasta, koska se on vanhempi ja kuluneempi.
EDIT: Jukkapalmusta uusi tavoite sano. Mitä sille pitää tehdä, kun lehtein reunoissa on kellastumia? Vettä olen jo pari kertaa kaatanut sille eikä auta.
Tuo oli kamalinta aikoinaan. Kun se toinen puoli petistä olikin tyhjäYönmustaritari kirjoitti:Peittelenkö vuoteeseen kaikesta huolimatta lakanat ja peitot kahdelle? Tämä ei sinänsä kuulosta kummalliselta mutta tavatessamme olin juuri peitellyt myös vuoteeni "pelkääjän puolen", kun se ennen sitä oli ollut pelkän tyhjän patjan hallinnoima kahden vuoden ajan. Silloin tämä hyvän karman merkki ja nyt siitä on jäänyt huono enne.
Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi?
Ei paljon huvittanut siinä nukkua.
Elä nyt hyvä mies ainakaan liikaa kastele, tapat sen varmasti. Anna mullan kuivahtaa kunnolla ja kaikki mahdollinen valo hälle vaan.Jukkapalmusta uusi tavoite sano. Mitä sille pitää tehdä, kun lehtein reunoissa on kellastumia? Vettä olen jo pari kertaa kaatanut sille eikä auta.
Mutta miten päästä/päästää irti lopullisesti?Yönmustaritari kirjoitti:Periaatteessa pelkää vähän tehdä asioita, jotka toisen kanssa koetuista hetkistä muistuttaa. Kaikki paikat ja asiat joissa on yhdessä käyty tai jotka on yhdessä koettu tekee melko lailla pahaa käydä tai kokea uudestaan.
Tähän riittää ihan ajaa autolla samasta paikasta, jossa muistaa toisen sanoneen tai tehneen jotain, mikä on jäänyt mieleen.
Jos joku soittaa ja kysyy, tulee postia hänen nimellä tai pahimpana aamuherätyksenä mielikuva hänestä jonkun muun kanssa. Mitäs sitten kun hänet näkee jonkun muun kanssa?
Kuvitteletteko te niitä nussimassa koripallojoukkuetta? Ei kait se nyt hyvältä tuntua? Vai voiko jos ajattelee, että olisi niin panomies, että tarvitaan viisi pitkää neekeriä tilalle?
Olen joutunut kusemaan pelkällä pienellä ihapalalla jopa aamuisin, koska edes kusijäykkyyttä ei ole ollut havaittavissa navan alapuolella. No enpähän kastele reunoja, koska pissaan sitten istuallaan.
Toi muuten toimii, ainakin mulla. Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.Yönmustaritari kirjoitti:Vai pitäisikö se koko peti pitää palasiksi? Onhan se itsensä maksanut jo takasin ja ohjeetkin ovat kuuluuneet, että vähintään paikkaa pitäisi muuttaa mutta mieluummin vaikka polttaa. Ehkä fiksumpi kuitenkin aloittaa sohvasta, koska se on vanhempi ja kuluneempi.
Vaatekaapin sisällön uusiminen toimii myös. Kalliiksi tulee, mutta mitäpä sitä ei itsensä eteen tekis....
Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut.
Jep. Konkreettinen muutos, uuden aloittaminen toimii. Jos energiaa on, niin yleensäkin uusien asioiden tekeminen saa mielenkin hiljalleen asettumaan muutoksen vaatimaan tilaan.Bliss kirjoitti: Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.
Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut.
Jukkapalmusta: tosiaan, kokeile sitä multaa syvältä asti, sen pitää oikeasti olla kuivaa hela hoito. Runsas kastelu harvoin on hyvä ohje.
Kolmas koneellinen menossa ja multa loppui jo tila pyykin kuivattamiseen. Tänään pesen sen pois minkä voin ja se, mikä näistä jää jäljelle lentää roskiin huomenna. Se, että lentääkö sänky ja sohva jää harkintaan mutta luulen olevani sen verta pihi, etten halua uusiin toistaiseksi rahaa tuhrata. Luultavasti UFFin laatikot saa kuitenkin huomenna aimo lastin pieneksi käyneitä räppihousuja ja muita rättejä, jotka on viimeksi 15 kesäisenä päällä ollut.silsis kirjoitti:Jep. Konkreettinen muutos, uuden aloittaminen toimii. Jos energiaa on, niin yleensäkin uusien asioiden tekeminen saa mielenkin hiljalleen asettumaan muutoksen vaatimaan tilaan.Bliss kirjoitti: Kämppä uusiksi, uusi sänky, mööpelit uuteen järjestykseen. Ikäänkuin siivoaa sen toisen ihmisen pois kämpästä.
Ja se jukkapalmu: Laita mahdollisimman valoisaan paikkaan. Kastele uudestaan vasta sitten kun multa on kuivunut.
Jukkapalmusta: tosiaan, kokeile sitä multaa syvältä asti, sen pitää oikeasti olla kuivaa hela hoito. Runsas kastelu harvoin on hyvä ohje.
Alkaa tuntumaan, että selkeästi yli vaihe 4:n taidetaan olla.
Kokeilin jukkaa sormella ja oli syvältä vähän kostea mutta pistin sen ottamaan aurinkoa nyt ikkunalla.........Pervot!
Jokainen uusi aamu on aina vähän edellistä helpompi. Jonakin päivänä sitten tajuat, että et ole edes ajatellut X:aa ainakaan viikkoon. Tai kahteen. Ja että oikeestaan on ihan kivaa olla nykytilanteessa.Yönmustaritari kirjoitti:Alkaa tuntumaan, että selkeästi yli vaihe 4:n taidetaan olla.
Kyllä täti tietää
Ajattelin vähän lainata tähän asiaa muistiin tuolta Bruce Fisheri opuksesta JälleenrakentaminenYönmustaritari kirjoitti: Mutta miten päästä/päästää irti lopullisesti?
Kun jättäjän syyllisyys ja jätetyn viha heräävät, heidän halunsa pysyä ystävinä alkaa hävitä. Monet ihmiset ponnistelevat kovasti pysyäkseen ystävinä. Tämä johtaa siihen, etteivät he pysty irroittautumaan. Kun yrittää pysyä ystävänä, saattaa irroittautumisprosessi pitkittyä. Se voi jopa vaarantaa mahdollisuuden olla ystäviä myöhemmin. Bruce pyytää, että vyyhti pitää ensin purkaa ja ajatella ystävyyttä vasta sen jälkeen.
Brucen mukaan erotilanteessa viha kumppania kohtaan laantuu keskimäärin kolmessa vuodessa. Aikamoinen aika mutta ymmärtääkseni otos on tehty kuitenkin perheellisten eroista ja/pitkistä avioliitoista.
Useimmilla eronneilla on on jossain vaiheessa prosessin vaiheessa voimakas halu paeta. Tällä pakenemisella halutaan välttää tuskaa. Jos pakenet epämiellyttävästä tilanteesta, jottei sinun tarvitsisi käsitellä, on paras harkita vielä. Ihmiset, jotka muuttavat voivat haudat ja kieltää irrottautumisprosessinsa. Ne, jotka jäävät, pystyvät todennäköisesti tapaamaan entistä kumppaniaan pikemmin ja keskustelemaan hänen kanssaan joutumatta tunnekuohun valtaan. Katsomalla asoita suoraan, he ovat käsitelleet irrottautumisen jälleenrakennuskuution tehokkaammin.
Bruce myös perään kuulutti, että: Surun tarkoituksellinen voimistaminen lyhentää irroittautumiseen vaadittavaa aikaa.
Olen kyllä oikealla tiellä.
Toi toimii, mutta loppujen lopuksi ruokkii vain sitä paskaa oloa - sillä roskaruoka ei yleensä saa omaa oloa muutenkaan paremmaksi kuin hetkellisesti. Suosittelen kokeilemaan Letkun reittiä ja rankaista itseään fyysisellä treenillä.Suvinen kirjoitti:Suruun vetämisestä: tällä haavaa vedän roskaruokaa.
Itselläni juokseminen auttoi omasta paskasta olosta yli pääsemiseen. Kun joskus oli niin paska olla, ettei edes olisi halunnut nousta sängystä ylös -- parani olo sillä että käski itsensä juoksemaan, ja lopulta sai omasta itsestään kiinni kun lenkit pitenivät ja juostessa pääsi juoksijan flowhun kiinni.
Surun käsittelemisessä jotkut laihuu ja jotkut lihoon. Tuo sinun tyyli kuulostaa, että lihomista odotettavissa.Suvinen kirjoitti:Suruun vetämisestä: tällä haavaa vedän roskaruokaa.
Eilisiin pikkujouluihin osallistumista odotin eilen aamulla vähän sillä mielellä, että mitäs tästä oikein tulee. Ihan lähtöhetkille asti oli tilannettava suuresti vastustava olo, koska nyt pitäisi lähteä ihmisten ilmoille ihan turisemaan niitä näin diipadaapaa.
Ulko-ovelle asti mietin, että pitäisiko siittenkin heittää kutee pois ja jäädä tusailemaan jotain. Sitten ajattelin, että mitäköhän hittoa sitä oikein tusailisi? Lukisis jotain, pelaisi jotain, katsoisi uutiset ja makaisi sohvala? Ei kuulostanut hyvältä, joten painelin kaupungille.
Vedettyäni ulko-oven perässäni kiinni on seuraava muistikuva koko asiaan vasta taas tänä aamuna. Lisäksi tunne ei ole kovin vahva, koska päällimmäisenä huolenaiheen on leuassa ja huulessa oleva verinen arpi, jonka sain liukastuessani taksi odotellessa.
EDIT: Kotiin ei siis kannata jäädä vaikka aikaa ei kyllä ei-halutussa seurassa kannata viettää. Tämä päivä varmaan kuluu myös verisiä vaatteita ja lakanoita pestessä.
Meni kyllä varmaan aika hitosti rahaa eilen. Onneksi en puhunut kovin monelle ihmiselle.....ehkä......
ennen tuli vedettyä viinaa ja sekoiltua surun iskiessä. ei sitä silloin ees tajunnut mitä teki, ennen kuin seinä tuli vastaan. sitten siitä paskasta maksettiin isosti - ihan kirjaimellisesti.
sittemmin sitä on viisastunut ainakin sen verran, ettei viinaan ja muuhun turhaan kuluta itseensä. vaikeaa sanoa, miten sitä nykyään reagoi. itse olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tunnistan sen surun ja elän sen kanssa. tiedän mitä EI pidä tehdä ja vältän niitä asioita kuin ruttoa. ainakin tähän asti on auttanut. surua on ollut viimekin aikoina, mutta jotenkin sitä on selvinnyt suhteellisen ehjällä päällä. puhuminen auttaa, vaikka ystävät varmaan ovat jo ihan kyllästyneitä siihen....
joka tapauksessa surusta selviäminen vaatii aikaa ja voimia.
sittemmin sitä on viisastunut ainakin sen verran, ettei viinaan ja muuhun turhaan kuluta itseensä. vaikeaa sanoa, miten sitä nykyään reagoi. itse olen oppinut tuntemaan itseni niin hyvin, että tunnistan sen surun ja elän sen kanssa. tiedän mitä EI pidä tehdä ja vältän niitä asioita kuin ruttoa. ainakin tähän asti on auttanut. surua on ollut viimekin aikoina, mutta jotenkin sitä on selvinnyt suhteellisen ehjällä päällä. puhuminen auttaa, vaikka ystävät varmaan ovat jo ihan kyllästyneitä siihen....
joka tapauksessa surusta selviäminen vaatii aikaa ja voimia.
Sanotaan siis, että krapulassa itsensä tonkiminen ei kyllä herkkua ole. Edellisen illan tumuissa ei koko asia tosiaan edes käynyt mielessä mutta nyt pikku kralpuloissa on kahta voimakkaammin asia taas esissä.Yönmustaritari kirjoitti: EDIT: Kotiin ei siis kannata jäädä vaikka aikaa ei kyllä ei-halutussa seurassa kannata viettää. Tämä päivä varmaan kuluu myös verisiä vaatteita ja lakanoita pestessä.
Meni kyllä varmaan aika hitosti rahaa eilen. Onneksi en puhunut kovin monelle ihmiselle.....ehkä......
Kyllähän se tosiaan niin taitaa mennä, että joka pulloon tarttuu se pulloon hukkuu. Tarkoitetan tällä siis, että jos koitat itsesi turruttaa viinaan niin aina pahempana seuraava aamu tulee. Niin kuin ninni tuossa aiemmin esiin toikin.
Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
tuommoset asiat selviää ajan kanssa. poistat ne, jos siltä tuntuu, mutta jos ei siltä vielä tunnu, anna olla puhelimessa. jotenkin se vaan on niin, että ihminen aina tajuaa, milloin on oikea aika tehdä asioita. kuten tulee se päivä vielä, kun huomaat, että se suru ei enää hallitsekaan sun elämää ja joku aamu onkin ihan kiva herätä.Yönmustaritari kirjoitti: Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
Tossa jokunen vuosi sitten, kun oli kova paikka, niin otin puhelinnumeron pois kännykästä, ja laitoin sen paperille ja piiloon (siis sellaiseen josta sen löytää jos haluaa). Täten vältin sen kännipuhelu- fiiliksen, mikä tuli aina klo 02-03 aikoihin parin promillen siivittämänä Nyt oikeasti kiitän itseäni siitä, ettei numeroa ollut puhelimessa, olisin meinaan varmaan soittanut ja tehnyt/sanonut jotain tyhmää.zula kirjoitti:tuommoset asiat selviää ajan kanssa. poistat ne, jos siltä tuntuu, mutta jos ei siltä vielä tunnu, anna olla puhelimessa. jotenkin se vaan on niin, että ihminen aina tajuaa, milloin on oikea aika tehdä asioita. kuten tulee se päivä vielä, kun huomaat, että se suru ei enää hallitsekaan sun elämää ja joku aamu onkin ihan kiva herätä.Yönmustaritari kirjoitti: Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama? Jääkö?
The great club outshines the individual, always and forever.
kyllä, tuokin toimii... jos on taipuvainen kännipuheluihin. itsekin on joskus joutunut moiseen konstiin turvautumaan, kun itseensä ei voi luottaa...Elppis kirjoitti: Tossa jokunen vuosi sitten, kun oli kova paikka, niin otin puhelinnumeron pois kännykästä, ja laitoin sen paperille ja piiloon (siis sellaiseen josta sen löytää jos haluaa). Täten vältin sen kännipuhelu- fiiliksen, mikä tuli aina klo 02-03 aikoihin parin promillen siivittämänä Nyt oikeasti kiitän itseäni siitä, ettei numeroa ollut puhelimessa, olisin meinaan varmaan soittanut ja tehnyt/sanonut jotain tyhmää.
Minä keräsin kaikki exään liittyvät kamat kasaan, kirjoitin tekstiviestit ja puhelinnumerot paperille ja annoin luottodynamolleni, eli siskolleni, talteen. Hän sitten luovutti nuo muistot takaisin, kun olin päässyt ylitse.Yönmustaritari kirjoitti:Mutta. Mitä minä teen yhteystiedoille? Pitääkö puhelinnumerot ynnä muut poistaa ja tappaa mielestä koko henkilö vai miten tulee menetellä? Varmaan tapauskohtainen juttu ja oletettavasti jos mielessä on saumakin yhteen paluusta niin silloin yhteystiedot olisi poistettava. Sinänsä jos toinen jää neutraaliksi henkilöksi niin silloinhan se on ihan sama?
Laihtuminen pakotti vaateostoksille, mikä oli kyllä tervetullutta. Katselin paljon elokuvia, joissa oli onnellinen loppu. Jos ruoka ei maistunut, hellin itseäni limskalla ja kaakaolla. Aina kun meinasi tulla paniikki, soitin jollekin läheiselle ja pyysin häntä sanomaan, että tästä selvitään. Kirjoitin paljon päiväkirjaa. Niin ja kerran eron jälkeen aloin systemaattisesti parantamaan ruoanlaittotaitojani. Se kannattikin!
Ai niin, ja muutin toiselle paikkakunnalle n. kuukauden kuluessa. Muutossa oli niin paljon tekemistä, että exä ei niin paljon ehtinyt pyörimään päässä.
Ajatus exästä jonkun toisen kanssa tuntui tietenkin pahalta. Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä etäisemmältä yhdessä koetut asiat tuntuivat. Koska ultimatum-dokailu ei johtanut mihinkään hyvään, kutsuin ystäviä luokseni ihan vaan iltaa istumaan parin lasillisen ja pelailun parissa.
Itse olen aina antanut itselleni luvan rakastaa exää ihan niin kauan kuin siltä tuntuu. Rakastaa ja kaivata. MUTTA samalla olen luvannut itselleni ehdottomasti, että toivun, pääsen yli ja teen joka päivä asioita, jotka helpottavat maaliin pääsyssä. Jos ei voi nähdä itseään toipuneena, sitä harvemmin koskaan toipuukaan.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw