Sulla ei mitä ilmeisimmin ole lapsia?PerttiMakimaa kirjoitti:Selvisikö syy kiukutteluun? Jos ja kun tilanne rauhoittuu voisi kysyä sitä. Miksi sinä X olet ollut noin vihainen? Onko joku hätänä? En tiedä toimiiko noin nuorella lapsella, mutta joskus sitä saattaa ihan yllättyä miten tarkka syy kiukuttelulla voikin olla. Yleensä jotain (lapselle tärkeitä) huolia.Geetzu kirjoitti:Supervaikea päivä väsyneellä raihnasella äidillä ~2-vuotiaansa kanssa. Pakkosylitys ja huoneeseen kantaminen koettiin tänään kertaa kahdeksan, kertookohan se jotain musta vai muksusta? Kauppaan ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä, ei edes tutussa Äiti on vähän väsynyt -paidassa.
Puuh, Täydellisten Naisten seura tietenkin pelastaa tämän maanantain. Valivali puspus.
Tukista ja läpsi lastasi!
-
ninnithequeen
-
PerttiMakimaa
Sanotaan näin, että tiedän mistä puhun. Tosin tuo vaatii rauhalliset olosuhteet ja luottamukselliset välit lapseen.ninnithequeen kirjoitti:Sulla ei mitä ilmeisimmin ole lapsia?Perttimakimaa kirjoitti:Selvisikö syy kiukutteluun? Jos ja kun tilanne rauhoittuu voisi kysyä sitä. Miksi sinä X olet ollut noin vihainen? Onko joku hätänä? En tiedä toimiiko noin nuorella lapsella, mutta joskus sitä saattaa ihan yllättyä miten tarkka syy kiukuttelulla voikin olla. Yleensä jotain (lapselle tärkeitä) huolia.
Uhmaikä, kiukuttelu jne. ovat yleisnimityksiä tiloille, joita aikuinen ei ymmärrä. Hammas- ja korva- yms.kivut ovat toki sitten erikseen.
-
PerttiMakimaa
-
ninnithequeen
-
PerttiMakimaa
Ota Ninnukka se herneenpalko nenästä, en tarkoittanut loukata tai vähätellä sitä miten rankkaa lapsen kanssa oleminen välillä on. Kyllä se on ihan kokopäiväistä työtä.ninnithequeen kirjoitti:Tee se vekara ja tule sitten kertomaan, jooko?
Mitä vaan koetin kysyä (kohdassa jota alussa kommentoit), että löytyikö tälle kiukkupäivälle joku muukin syy kuin lapsen väsymys.
-
ninnithequeen
Mulla ei ole herneenpalkoja lähimaillakaan, sori jos niin ajattelitPerttiMakimaa kirjoitti:Ota Ninnukka se herneenpalko nenästä, en tarkoittanut loukata tai vähätellä sitä miten rankkaa lapsen kanssa oleminen välillä on. Kyllä se on ihan kokopäiväistä työtä.ninnithequeen kirjoitti:Tee se vekara ja tule sitten kertomaan, jooko?
Mitä vaan koetin kysyä (kohdassa jota alussa kommentoit), että löytyikö tälle kiukkupäivälle joku muukin syy kuin lapsen väsymys.
Olet vaan aika hyvä esimerkki heistä, jotka neuvovat lastenhoidossa vaikka omakohtaista kokemusta ei ole. Ei se mitään. Sinut tuntevana olen varma, että olet vain hyväntahtoinen.
-
PerttiMakimaa
Taitaa 2 vuotiaan kommunikointi kyky olla vielä sen verran rajoittunutta että tuo puhe vaatia lasta tilille tekemisistään on vähintään kyseenalaistaPerttiMakimaa kirjoitti:Selvisikö syy kiukutteluun? Jos ja kun tilanne rauhoittuu voisi kysyä sitä. Miksi sinä X olet ollut noin vihainen? Onko joku hätänä? En tiedä toimiiko noin nuorella lapsella, mutta joskus sitä saattaa ihan yllättyä miten tarkka syy kiukuttelulla voikin olla. Yleensä jotain (lapselle tärkeitä) huolia.Geetzu kirjoitti:Supervaikea päivä väsyneellä raihnasella äidillä ~2-vuotiaansa kanssa. Pakkosylitys ja huoneeseen kantaminen koettiin tänään kertaa kahdeksan, kertookohan se jotain musta vai muksusta? Kauppaan ei voinut kuvitellakaan lähtevänsä, ei edes tutussa Äiti on vähän väsynyt -paidassa.
Puuh, Täydellisten Naisten seura tietenkin pelastaa tämän maanantain. Valivali puspus.
Tulin muuten juuri muksun isäinpäivä tilaisuudesta päiväkodista. Meidän kuusivuotias osaakin jo lukea teksattua tekstiä sujuvasti. Esimerkkinä tästä luetin sille sanat digitaalinen, osakeyhtiö ym. vastaavaa jottei näkömuisti voinut avittaa. Kuitenkin katson isänä olevani hyvin vajaavainen koska en saanut sille aikoinaan iskoistettua ekaksi sanaksi kondensaattori...Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
-
PerttiMakimaa
Ei "tilille" tietenkään, vaan aitoa kiinnostusta. Mutta kuten arvatenkin olet huomannut, että kuusivuotiaallasi on jo erittäin jäsenneltyjä(kin) ajatuksia elämästä ja siitä miten hän sen kokee. Ne vaan usein ohitetaan tai laitetaan sähköposteihin hauskuuttamaan muittenkin elämää. Poikkeaahan kuvakulma yleensä aikuisten vastaavasta.voyager2 kirjoitti:Taitaa 2 vuotiaan kommunikointi kyky olla vielä sen verran rajoittunutta että tuo puhe vaatia lasta tilille tekemisistään on vähintään kyseenalaista
-
Geetzu
En ymmärrä ninnin kiukkua...PerttiMakimaa kirjoitti:...
Mutta tosiaan, ei selvinnyt tyttösenikään kiukku (oikeastaan loppui vasta kun isinsä kotiutui todella myöhään reissusta ja kävi lukemassa jonkun lyhyen sadun, äitin tarinat ei kiinnostaneet). Ja tosiaan melko hankalaa on tuon ikäisen kanssa vielä jutustelut, varsinkin jälkikäteen. Joinain päivinä toimii kyllä hyvin kun ihan rauhallisesti ja asiallisesti jaksaa selittää miksi se makaroonipalanen on kivempi suussa kuin ikkunassa tai miksi äiti ei aio sietää nyrkkiä silmäkulmassa jne jne., toisinaan tuo pakkosylitys tai täydellinen ignoraaminen pelaa taas paremmin. Ja hyvin harvoin tuntuu mikään toimivan heti, tai siis tajuttava vaihtaa natiaisen fiiliksen mukaan tyyliä...
Tänään neiti on ollut oudon kiltti, sain synttärikakun kortteineen ja haleineen sänkyyn, eikä tullut edes tappelua ekasta kakkulusikallisesta! Nyt kun vielä peuhaisivat tuolla pihalla liiat energiat pois ennen kuin mies katoaa töihin ja tyttönen pääsee äidin seuraan, niin päivä jatkuisikin melko buenona.
Täytyy kyllä munkin Ninni olla nyt taas Pertin kanssa samaa mieltä. Meillä monesti harmituksen syy on se, ettei saa tarpeeksi huomiota. Ja tiedän että tämä on kiukuttelun syy monella isommallakin lapsella. Enkä usko että oma lapseni on mikään superkiltti tapaus todellakaan, mutta jos omien kiireiden keskellä nappaa muksun syliin ja kysyy että mikä harmittaa, sieltä saa usein sen vastauksen. Kysymystä ei siis tiuskaista toiselta puolen huonetta tyyliin mikä vittu sulla taas on, vaan oikeasti katsotaan lasta ja keskitytään häneen.
Minun kasvatusnäkemykseni pohja on siinä, että yritän aina ajatella tilannetta lapsen näkökulmasta. Miten pieni ihminen kokee tilanteen. Näin voi toimia, vaikka olisi kiire ja vaikka tilanteessa vanhemman kanta on se, jonka mukaan on pakko toimia. Lapsi, jolla on sillä hetkellä täysin turvallinen ja hyvä olo, ei kiukuttele. Kuten sanottu, usein sen pahan olon syynä oleva asia ei ole kovinkaan vaikea selvittää.
Minun kasvatusnäkemykseni pohja on siinä, että yritän aina ajatella tilannetta lapsen näkökulmasta. Miten pieni ihminen kokee tilanteen. Näin voi toimia, vaikka olisi kiire ja vaikka tilanteessa vanhemman kanta on se, jonka mukaan on pakko toimia. Lapsi, jolla on sillä hetkellä täysin turvallinen ja hyvä olo, ei kiukuttele. Kuten sanottu, usein sen pahan olon syynä oleva asia ei ole kovinkaan vaikea selvittää.
Prepare for the worstest.
-
PerttiMakimaa
PerttiMakimaa kirjoitti:Ei "tilille" tietenkään, vaan aitoa kiinnostusta. Mutta kuten arvatenkin olet huomannut, että kuusivuotiaallasi on jo erittäin jäsenneltyjä(kin) ajatuksia elämästä ja siitä miten hän sen kokee. Ne vaan usein ohitetaan tai laitetaan sähköposteihin hauskuuttamaan muittenkin elämää. Poikkeaahan kuvakulma yleensä aikuisten vastaavasta.voyager2 kirjoitti:Taitaa 2 vuotiaan kommunikointi kyky olla vielä sen verran rajoittunutta että tuo puhe vaatia lasta tilille tekemisistään on vähintään kyseenalaista
Niin kuusivuotiaalla onkin. Juuri sen takia toun laitoinkin, koska arvelin että sulta oli jäänyt tuo ikä siitä G:n viestistä huomioimatta. Muutenkin allekirjoitan sen, että niin kliseitä kun se onkin sanoa miljoonatta kertaa, mutta juuri aito kiinnostus lapsen asioihin on yksi tärkeimmistä kasvatus keinoista oman esimerkin lisäksi. Joskus se vaati paljon kärsivällisyyttä sekä omien "tärkeiden" asioiden työntämistä tunnemmas, mutta omasta puolestani voin ainakin sanoa että nostan erinomaisella korkolla tuottoa näistä sijoituksistani.
Ollakko vaiko eikö olla? Kas siinäpä typerä kysymys!
Heh, yksi mun varhaisista sanoistani oli isäni opettama "dodekaedri"...voyager2 kirjoitti:Kuitenkin katson isänä olevani hyvin vajaavainen koska en saanut sille aikoinaan iskoistettua ekaksi sanaksi kondensaattori...
Myös minä olen kyllä Pertin ja Nowan kanssa samaa mieltä. Joskus on tilanteita, jolloin en ymmärrä miksi lapsi kiukuttelee. Omat lapseni ovat jo sen ikäisiä, että heiltä voi asiaa tiedustella ja heidän puhetaitonsa ovat sen verran kehittyneet, että osaavat myös kertoa. Kun lapselta kyselee, että "miksi/mikä sua harmittaa?", osoittaa vanhempi myös samalla aitoa kiinnostusta lastansa kohtaan. Toinen tytöistäni kerran totesi minulle, kun sanoin harmistuksen aiheen olevan pieni: "Mutta se on iso juttu mulle, koska MÄ oon vielä niin pieni!"
Mun kokemukseni mukaan lapselle on tärkeää tulla ymmärretyksi, vaikkei saisi tahtoaan läpi. Esim: "Ymmärrän että olisi kiva lähteä nätissä hameessa, mutta nyt on ulkona liian kylmä, joten se ei nyt käy." Ei se välttämättä tee kiistatilanteesta yhtään sen helpompaa, mutta lapsesta tuntuu varmasti paremmalta tietää, että hänen viestinsä kuitenkin meni perille.
Yksi hyvä meillä todettu keino kimuranttien tilanteiden varalle, on ollut kehuminen. Esimerkiksi talvisin pukeminen saattaa olla toooodella hidasta, kun pitää pukea niin paljon päälle. Silloin kun pukeminen on sujunut mutkitta, tai varsinkin silloin kun pupuset ovat olleet yllättäen odottamassa minua eteisessä täysissä tamineissa, olen kertonut heille kuinka ihanaa minusta on kun he olivat niin reippaasti pukeneet. Tai jos on pitkä bussimatka sujunut ilman narinaa, kehun sitä kuinka kivaa minusta oli matkustaa heidän kanssaan. Missään tapauksessa en ylipaisuttele kiitoksia, tai ns. keksi kehumisen aiheita silloin kun niitä ei ole. Mutta olen huomannut, että nykyään veitset ja haarukat löytävät joskus tiensä tiskikoneesta laatikkoon ilman pyytelyitä. Tai kun haen lapsia tarhasta harrastuksiin, minua odottaa tuulikaapissa kaksi valmiiksi pukeutunutta lähtijää.
"Never wrestle with a pig. You get dirty and besides the pig likes it. -George Bernard Shaw
Vaolalle jokin Vuoden Äiti -palkinto tms.!!
Luin kesällä ruotsalaisen Anna Wahlgrenin Lapsikirjan ja voin suositella sitä lämpimästi asiasta kiinnostuneille. Kirjoittajalla on hyvin lapsimyönteinen näkökanta asioihin ja hän neuvoo aina ottamaan huomioon lapsen iän ja kyvyn ymmärtää asioita. Lisäksi hänellä on hauskoja esimerkkejä siitä, kuinka aikuisen tulisi asettua lapsen asemaan ja nähdä maailma uutena ja vieraana paikkana. Lasta tulee opastaa kuinka täällä eletään.
Luin kesällä ruotsalaisen Anna Wahlgrenin Lapsikirjan ja voin suositella sitä lämpimästi asiasta kiinnostuneille. Kirjoittajalla on hyvin lapsimyönteinen näkökanta asioihin ja hän neuvoo aina ottamaan huomioon lapsen iän ja kyvyn ymmärtää asioita. Lisäksi hänellä on hauskoja esimerkkejä siitä, kuinka aikuisen tulisi asettua lapsen asemaan ja nähdä maailma uutena ja vieraana paikkana. Lasta tulee opastaa kuinka täällä eletään.
Äiti tietää
-
Dumari
-
silsis
-
Geetzu
Niin kertoi tehneensä. Mutta eikös se ole ollut raskaana joskus aikoja sitten jolloin raskaana olevien naisten tupakointia ei ehkä pidetty niin pahana kuin nykyään? Joo, huono puolustus jos edes tosi.nowaysis kirjoitti:Mamma poltteli röökiä kaikkien yhdeksän raskautensa läpi.
Lapsikirja teki minuun varmaan vaikutuksen sen takia, että se on ainoa kasvatusta ja lastenhoitoa käsittelevä kirja jonka olen lukenut. Lisäksi se tuki omia ajatuksiani lasten kasvatuksesta. En minä sitäkään opusta nyt ihan purematta niele.
Äiti tietää
Joo mut hei, kun ei pysty lopettaan niin ei vaan pysty!silsis kirjoitti:Kaikkea sitä on ehtinyt näkemään ja kokemaan, mutta edelleen tämä raskausajan polttaminen on mulle "punainen vaate". Hitto, että tulin oikein vihaiseksi taas. Ja vielä yhdeksän kertaa! Kusipää!nowaysis kirjoitti:Mamma poltteli röökiä kaikkien yhdeksän raskautensa läpi.
Äiti tietää