Kännykkäkäyttäytymisestä

[Xiberia]

Xibe jatkaa laajaa tutkimustyötään Kitinän kieroutuneen käyttäjäkunnan käyttäytymismallin parissa.

Miten läheinen suhde Sinulla on kännykkääsi? Kulkeeko se kaikkialle mukanasi? Onko se aina Sinua lähellä? Miten tärkeä se on Sinulle? Mitä tapahtuu, jos satut unohtamaan sen kotiin?

Tämä tuli mieleeni tuossa eräänä iltana, kun mulle oli tullut puhelu vartti sitten ja soitin takaisin huomattuani vastaamattoman puhelimen. Toisessa päässä mulle urputettiin, kun en ole ikinä tavoitettavissa.

Yleensä siis puhelimeni on äänettömällä, mutta värinähälytys päällä. Koulussa se on yleensä laukussani, joskus harvoin taskussa. Kotona jätän sen eteisen pöydälle, edelleen värinähälytyksellä. En pidä itseäni niin tärkeänä ihmisenä, että minun täytyisi olla koko ajan tavoitettavissa. Minusta olisi äärettömän stressaavaa, jos koko ajan pitäisi olla kommunikointivalmiudessa! Parhaassa tapauksessa vastaan esim. viesteihin viiden tunnin viiveellä, kun en vaan satu vilkuilemaan puhelintani.

Ehkä raivostuttavinta maailmassa on bussikännykkäkeskustelut.
- Moi! Bussissa! Aijaa joo mä oon ihan vartin päästä kotona! Siis mitä? Ai kuka? Ai eilen vai? Hyi saakeli miten se voi! Aika skitsoo hei, emmäyhtääntajuu. Vähäks kahjoo siis! Joo siis tota niin, voitais me vaiks nähäkin. Huomen vaiks joo! Okei joo, mä soittelen sul tosa illemmal. Joo okei moi!
Ei vaan jaksa kiinnostaa.

Kuitenkin täytyy myöntää, että en minä ilman kännykkääni pärjäisi. Jollain tapaa siihen on kuitenkin jäänyt koukkuun, täytyy siitä ainakin aika saada katsoa. Ja ehkä paras tapa tappaa aikaa tylsällä koulutunnilla on kirjotella tekstareita jonkun kanssa!

Niin ja viimeiseksi vielä: Käytän puhelintani soittamiseen. Ja tekstailuun. En esim. valokuvaamiseen tai pelaamiseen. Ainoat ekstraominaisuudet, joita käytän, ovat herätyskello ja ajastin.

[Edith]

Välillä melkein vihasuhde. Ärsyttää kiireisinäkin päivinä, kun huomaa esimerkiksi äitinsä taas kerran soittaneen ihan vain kertoakseen, että ovat isäni kanssa käyneet Prismassa päiväkävelyllä ja ostaneet piimää. Että pitäis kai takaisinkin soittaa, vaikka tietää, mitä "asiaa" ollut, ja mulla olis muutakin tekemistä. En harrasta puhelinkommunikointia ilman todellista asiaa (koska kityily on halvempaa) ja minulla onkin vain vähän kavereita.

Joskus ajatellut, että kunhan kännykästäni aika jättää, siirryn ajassa takaisin ja hankin lankapuhelimen, mutta kännykässä on kuitenkin myös hyvät puolensa ja yleensä kodin ulkopuolella liikkuessani kännykkäni onkin äänettömällä, vaikka seuraakin mukana.

[Vaola]

Myös minä saan joskus natinaa siitä, kun mulle on soitettu, ja huomaan asian vasta paljon myöhemmin. Laitan verrattain usein puhelimen äänettömälle, jos esim. olen shoppailemassa ruuhkassa, tai jos olen väsynyt, tai jos en muuten vaan välitä olla sosiaalinen. Tunnen joskus jopa helpotusta, jos puhelimeni on jäänyt kotiin.

Tavoitettavuuteni on minun päätettävissäni, enkä katso kenenkään muun asiaksi sanella minulle, miten minun pitäisi puhelimen kanssa päivystää. Sovitut jutut on tietysti asia erikseen. Myönnettäköön, että puhelimeni saattaa usein myös unohtua äänettömälle.

[millivanilli]

Kyllähän tuo matkapuhelin roikkuu jatkuvasti mukana, usein se on kuitenkin äänettömällä tai vähintään värinällä. Xiberian tavoin en koe olevani niin tärkeä, että minun pitäisi koko ajan olla tavoitettavissa. Jos joskus unohdan kännykän kotiin, niin silloin on varsin vapautunut tunne. On hyvä syy olla tavoittamattomissa. Iltaisin matkapuhelin on lähes aina äänettömällä, ja jos hyvä tuuri käy, niin se on vielä jossain hukassa/laukussa.

Matkapuhelimessa on puolensa, siinä on kätevästi radio, taskulamppu, laskin, kalenteri ja herätyskello.

[Bliss]

Varsin usein "unohdan" kännykän kotiin tai vähintään äänettömälle, tai vastaavasti "unohdan" ladata sen. En usko, että on mitään niin tärkeää asiaa, että mun tarvii olla yötäpäivää tavoitettavissa, varsinkaan jos perhe on turvallisesti kotosalla.
Puhelimessa puhuminen ei ole ikinä ollut mun lempiharrastuksia, vaan tuskainen paha, jota työasioissa on joskus pakko harrastella.

[Sudenhenki]

Miten läheinen suhde Sinulla on kännykkääsi? Kulkeeko se kaikkialle mukanasi? Onko se aina Sinua lähellä? Miten tärkeä se on Sinulle? Mitä tapahtuu, jos satut unohtamaan sen kotiin?

Puhelimestani, ja sen tärkeydestä sanoisin että aivan sama. Yleensä tuo tulee otettua mukaan mihin menenkin, treenit poislukien. On tuo monesti tullut unohdettuakin mutta eipä se missään ole koskaan tuntunut.

Yleensä siis puhelimeni on äänettömällä, mutta värinähälytys päällä. Koulussa se on yleensä laukussani, joskus harvoin taskussa. Kotona jätän sen eteisen pöydälle, edelleen värinähälytyksellä. En pidä itseäni niin tärkeänä ihmisenä, että minun täytyisi olla koko ajan tavoitettavissa. Minusta olisi äärettömän stressaavaa, jos koko ajan pitäisi olla kommunikointivalmiudessa! Parhaassa tapauksessa vastaan esim. viesteihin viiden tunnin viiveellä, kun en vaan satu vilkuilemaan puhelintani.

Häh? "Kommunikointivalmiudessa"? HAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAHAH! Voi juma, tää on selkeesti päivän hokema. Sammuta se kännykkäsi koulupäivän jälkeen jos et kerran jaksa kommunikoida sillä, ja palkkaa vaikka sihteeri jolta saa varata audiensseja.

Ehkä raivostuttavinta maailmassa on bussikännykkäkeskustelut.
- Moi! Bussissa! Aijaa joo mä oon ihan vartin päästä kotona! Siis mitä? Ai kuka? Ai eilen vai? Hyi saakeli miten se voi! Aika skitsoo hei, emmäyhtääntajuu. Vähäks kahjoo siis! Joo siis tota niin, voitais me vaiks nähäkin. Huomen vaiks joo! Okei joo, mä soittelen sul tosa illemmal. Joo okei moi!
Ei vaan jaksa kiinnostaa.

Mikä tuossa niin helkkaristi ärsyttää? Eihän tuolta voi välttyä ollenkaan ihmisten ilmoilla ja julkisilla liikkuessa?

Kuitenkin täytyy myöntää, että en minä ilman kännykkääni pärjäisi. Jollain tapaa siihen on kuitenkin jäänyt koukkuun, täytyy siitä ainakin aika saada katsoa. Ja ehkä paras tapa tappaa aikaa tylsällä koulutunnilla on kirjotella tekstareita jonkun kanssa!

Niin ja viimeiseksi vielä: Käytän puhelintani soittamiseen. Ja tekstailuun. En esim. valokuvaamiseen tai pelaamiseen. Ainoat ekstraominaisuudet, joita käytän, ovat herätyskello ja ajastin.

Minä pärjäisin aivan mainiosti ilmankin, viikon jälkeen en varmaan edes muistaisi koko rakkinetta.
Tokihan siinä on hyödyllisiä ominaisuuksia kuten mainitsit (unohdit kalenterin!!!!!), mutta eipä nekään oikeastaan mitään niin kovin ihmeellistä ole. Vaikka onhan se tietysti mukava leikkiä kameralla välillä ja kompassista ilmansuuntia varmistella.

[Dumari]

Tää käytännön urpo pitää puhelinta aina mukanaan ja olen myös 99% (yöllä kapula on kyllä äänettömällä, siitä kiitos kääliöille) ajastani tavoitettavissa. Ihan vaan jos jollain on joku hätä, niin on kiva silloin että joku vastaa (mitä ei käy suunnilleen ikinä). Sit jos oon lomalla/korvessa, niin en kanna puhelinta mukanani melkein olleskaan.

Käytän herätyskelloa, kalenteria (erityisesti sitä muistutusta) ja kameraa.
Olen harkinnut myös kunnon kamerapuhelimen ostoa, mutta vielä ei ole tarve ylittänyt ostokynnystä tai ostokynnys madaltanut tarpeeksi.
En tykkää juoruta kapulassa.

[Rouva Pupu]

Kännykkä on aina mukana, se on automaattinen toiminto. Muutaman kerran olen kotio jättänyt ja juuri niinä harvoina kertoina sille sitten olisi käyttöä ollutkin.
Jos en halua olla yhteydessä, en vastaa puhelimeen helppoa kun on se vaimennus nappi.
Muuten käytän herätyskellona ja taskulamppuna.

Tulee olo, että osallistun nyt johonkin tutkimukseen, vaikkapa koulutehtävän muodossa.

[Dumari]

Niin ja vihaan yhden kaverini kännykkäkäyttäytymistä, koska itse soittelen lähestulkoon vain ainostaan asiapitoisia soitteluita, mutta hän juoruaa kapulassa monta tuntii päivässä. Toki kun juoruaa, niin ei sit aina tee mieli jutella kapulassa ja sit hän jättää vastaamatta kun mulla olis jotain asiaa... vittusaatanaettäsevituttaaperkele!

edit: ja tekstailijat pitäs viedä saunan taakse!!

[Sudenhenki]

ja tekstailijat pitäs viedä saunan taakse!!

Höpsistä, olisi paljon asiallisempaa vaihtaa kyseisten henkilöitten luurit sellaisiin malleihin joilla ei voi tekstata. Enemmän kärsimystä.

[Dumari]

ja tekstailijat pitäs viedä saunan taakse!!

Höpsistä, olisi paljon asiallisempaa vaihtaa kyseisten henkilöitten luurit sellaisiin malleihin joilla ei voi tekstata. Enemmän kärsimystä.

Voisin ostaa sellaisen kapulan/liittymän joka automaagisesti replyis tekstaajalle: "Valitsemanne henkilö ei oteta tekstareita vastaan, soita jos sulla on jotain asiaa".

[Dumari]

Niin ja vihaan yhden kaverini kännykkäkäyttäytymistä, koska itse soittelen lähestulkoon vain ainostaan asiapitoisia soitteluita, mutta hän juoruaa kapulassa monta tuntii päivässä...
..ja tekstailijat pitäs viedä saunan taakse!!

Siis inhoat puhelimessa juoruilijoita sekä tekstailijoita? Mitä konmmunikointikeinoa sitten kannatat? Telepatiaa?

Saanen huomauttaa että puhelimeen puhuminen on eri asia kuin juoruaminen. Preferoin face-to-face kommunikaatiota.

[Sudenhenki]

Mitä konmmunikointikeinoa sitten kannatat? Telepatiaa?

Savumerkkejä (Joo en ole Dumis mutta vastasin silti ). Mulle tuli jo tuosta aloitusviestistä mieleen kuinka sitä silloin kännykättömään aikaan oikein tuli sovittua kaikesta menoista ja muista ihan silleen että joutui luottamaan melko paljon toiseen, jos vaikka mentiin jollekin keikalle. Ei meistä kukaan himassa päivystänyt puhelimen ääressä silloin, ja homma toimi hyvin.

[Enttu]

Kyllä se känny on aika tärkeä,pidän oikeastaan koko ajan päällä, ainoa joka vituttaa enempi on terrorisoivat lehtimyyjät ja markkinatutkimuksien tekijät,
ystävät,sukulaiset,kylänmiehet,kaverit,tutut tavoittaa mut aina,vaikka tekstailu silti enemmän mieleen ... pitäis kai kohta hankkia uusi luuri
tää 6100 kohta ollu 3 vuotta,ehkä ei vielä tänä vuonna mut 2007

[Mida]

Kännykkä kulkee lähes aina mukana siitä huolimatta, että käyttöä muuna kuin kellona sille on ehkä kerran viikossa. Lähinnä se on sellainen turva, että jos vaikka vaunuista puhkeaa rengas, niin saa soitettua miehelle, että tuus apuun. Kuka ny mulle soittais? Tai tekstais.

[ak]

Puhelin on lähes aina mukana. Ei välttämättä niin, että aina tarvitsisi olla tavoitettavissa, mutta puhelin on myös (herätys)kello, kalenteri (mitä sitä muistaisi ilman muistutuksia), MP3-soitin sekä vähäisemmässä määrin kamera. Välillä on myös näppärää katsoa reittioppaasta aikataulut tai tsekata jotain muuta tuikitärkeää netistä.

Yksi ongelma on siinä, että olen useilla ihmisillä ensimmäisenä luettelossa, ja kun näppäinlukko jää auki niin taskut ja kassit soittelee mulle itseksekseen.

[Mulli75]

Kaksi kännykkää mulla.

Oma on sitä varten kun työsuhderasitekännykästä ei voi soittaa ulkomaanpuheluita.

Pakko ei ollut ottaa työsuhdepuhelinta vaikka minun pitää olla tavoitettavissa.

Pystyn olemaan

Vuoden verran kuuntelin soittoääniä mitä kenenkin puhelimista tuli sitten vaan kypsähdin ja laitoin omat puhelimeni äänettömiksi, vain värinähälytin on päällä. Puhelimet olleet äänettöminä nyt n. 4 vuotta.

[mustaenkeli]

Mulla on läheinen suhde kännykkääni. Kulkee aina mukana ja yleensä housujen taskussa (jos on housuja jalassa). Tämä lähinnä siksi aina käden ulottuvilla, ettei olisi toisten ulottuvilla. Työajalla kun ei olis yhtään hyvä juttu, jos joku toinen saisi puhelimeni pieniin kätösiinsä.

Työajalla tuo on aina joko äänettömällä tai piippauksella. Korkeintaan värinähälytyksellä silloin, jos tiedät että minua saattaisi joku työkaveri kaivata. Kotioloissa on useimmiten ihan äänet päällä, ellen oo unohtanu työajan asetuksia vaihtaa pois... Yöllä puheli on päällä, mutta silloin yleensä nukun, enkä herää jos se soi.

Mulla voi mennä useampikin päivä, että saan vastattua tekstiviesteihin. Jos jollakulla on oikeasti tärkeää asiaa ja haluaa asiaansa jotain vastinetta, soittakoot ja puhukoot. Jos en vastaa, kertokoot asiansa vastaajalleni, ni soitan kyllä takaisin. Mutta jos pistät jollekin tekstiviestin, et oikeasti voi olettaa, että se joku on semmosessa paikassa, että pystyy naputtelemaan takaisin samantien.

Puhelimella soitan ainoastaan sillonku on oikeasti asiaa. Eli todella harvoin. Ehkä pari-kolme kertaa viikossa. Viimeksi soitin eilen, enkä olisi soittanut silloinkaan, ellei tätini olisi sitä ennen yrittänyt tavoitella minua ja jätti vielä vastaajaan soittopyynnön.

Tärkeimmät asiat, mihin tuota kapulaa tarvitsen on kello, taskulaskin, taskulamppu (ensisijaisesti töissä yöaikaan) ja kalenteri + herätyskello.

Olen ollut useita päiviä, jopa viikkoja täysin ilman kännykkää, eikä suurempia vaikeuksia tullut.

[RolloTomasi]

Kiinnostaako jotakuta ihan aikuisten oikeasti suhteeni kännykkään?

Koska olen harvoin kotona, kännykkä kulkee aina mukana jos se ei ole laturissa tai unohtunut kotiin. Teatterissa, elokuvissa ja muissa sellaisissa tietenkin kiinni, kirjastossa äänettömällä. Jos ei halua vastata, ei tarvitse. Siinä on kello, herätyskello ja tekstarit, joten se ei ole vain puhelin. Tulisin toimeen ilman, mutta sosiaalinen elämä ja opiskelu vaikeutuisivat huomattavasti. Mutta turhanpäiväiseen höpöttämiseen en käytä yleensä, jos ihminen on maantieteellisesti lähellä, ja yleensä puhelut pidän niin lyhyinä kuin mahdollista, koska en tykkää puhua puhelimessa. Ja seurassa ilman tärkeää asiaa puhelimessa puhuminen ei oikein nappaa - jos olen jonkun ihmisen kanssa kasvotusten, olen siinä, en puhelinyhteyden päässä olevan ilman hyvää syytä.

Jos joku jättää viestin, ihmisestä ja asian tärkeydestä riippuen vastaamiseen saattaa mennä heti viestin saamisesta ei koskaan vastaamiseen. Eli mitään kiirettä ei ole. On tämä hetki, jossa on elettävä, ei elämä puhelimessa.

[Hellu]

Taas kerran veri kiehahti kun tuli tästä aiheesta mieleen yks kaveri, sillä on tapana soittaa mulle (tai kelle tahansa kaverille) ja sit jutellakin samaan aikaan lapselleen jonka kanssa on kotona.
Mikään tässä maailmassa ei oo niin vitun ärsyttävää!!
(tiedoksi kaikille lapsellisille naisille..)
Soittaa ensin mulle ja sit rupee lässyttään siellä jotain että, ei Pekka, ei saa piirtää seinään. Mikäs sulla on siinä? AUTO!

Ihan ku mulla ei saatana olis parempaa tekemistä ku tota kuunnella.
Ens kerralla sanon sille et sulkee sen äpärän komeroon ennen ku soittaa.

[Geetzu]

Ens kerralla sanon sille et sulkee sen äpärän komeroon ennen ku soittaa.

Pääset koko akasta samantien.

Mua vituttaa jos soitan jollekin silleen et oon muksun kanssa kaksin ja se touhuilee siinä jotain. Aina MUN jutut keskeytetään ja tää kenen kans MUN ois tarkotus puhuu haluaakin jutella muksuni kanssa! Siis se vituttaa. Varsinkin nyt ku ei polta. Viel viime viikolla ku frendi halus jutella piltin kans vaik olin just avautumas niinkin kiinnostavasta aiheesta kuin säärikarvojeni kasvuhäiriö, annoin luurin muksulle ja painelin partsille. Poltin 2, vaikka näin että kersa välillä osotteli mua kun narttu puhelimes varmaan pyysi jo antamaan takaisin äitille... Päläpälä. Tänne tarttetaan toinen linja.

On topic, en juuri tykkää kännykästäni. Lähes aina äänettömällä. Oon kyllä koukussa tekstareihin, piinaan niillä miestäni ihan liikaa. Ennen piinasin Tixiä mut enää en kehtaa, täytyy kyl ehkä taas alotella. Vois jakaa tasasemmin tarpeensa.

[Lolita]

Alustuksena kerron, että minulle soitetaan harvoin ja soittelen itse vielä harvemmin. Sama pätee tekstareihin. Minulla ei ole elämää, ja jos olisi en kantaisi kännykkää mukanani, koska minua ärsyttää "väärään aikaan" soittavat ja tekstaavat ihmiset. En halua olla aina tavoitettavissa.

Puhelin kulkee melkein aina mukanani, mutta sujuvasti jätän sen kotiinkin, jos ei laukkuun mahdu tai ei huvita ottaa mukaan. En todellakaan ole aina tavoitettavissa, esim. töissä kännykkä on laukun pohjalla, enkä päivystä. Öisinkin on turha soittaa, vaikka yleensä äänet päällä ovatkin. Kännykkä on minulle vain viestintäväline, jota käytetään tarvittaessa, siis oikeasti vain silloin kun on pakko. Sitä paitsi minusta on seurassa kännykkään hölöttäminen on erittäin epäkohteliasta. Läsnäoleva seura on aina tärkeämpi kuin puhelimessa oleva.

Enimmäkseen kännykässä on käytössä kalenteri, muistutus ja herätyskello. Kännykkä on myös ainoa kamerani.

[safi]

Puhelin on käytännössä aina mukana ja aina päällä. Tosin, jos menen sellaiseen paikkaan missä en halua puhelimen soivan tai muuten vaan esim. vapaalla ollessani en halua siihen vastata laitan sen äänettömälle, mutta näen kuitenkin halutessani kuka on soittanut ja tiedän soittaa heti takaisin, jos puhelu on tullut ns. tärkeältä henkilöltä esim. tallin omistaja, jossa kopukat on hoidossa.

Puhelin on minulle ehdottoman tärkeä, koska sovin sen välityksellä kaikki työjutut. Teen paljon duunia yksin ja vielä sellaista hommaa missä itsensä telominen ja pahasti on ajoittain enemmän kuin todennäköistä. Puhelin toimii siis myös "henkivakuutuksena" itselleni ja sen on oltava aina ihan käden ulottuvilla, mieluiten taskussa.

Muuten puhelinta tulee käytettyä herätyskellona.

[ninnithequeen]

Mun kännykkä on pyhä. Koska on niin vanha.

Vaan ei niin vanha mikä ukkokullalla on, se on yli 10 vuotta vanha ja aika tiiliskivi. Ei muuten yksikään liike osaa auttaa kun kysymässä käy, ne vaan nauraa pihalle. Viimeksi Arabiassa työntekijä sanoi että en osaa auttaa, toi kännykkähän on vanhempi kuin minä
Mut senpä takia se onkin: hieno pala historiaa. Hyvä Nokia.
Ja toimii: akku kestää viikon. Ei mun puhelimessa vaan kestä niin kauaa.

[Patz]

Mulla on puhelin aina mukana ja päällä ja äänettömälläkin erittäin harvoin, johtuen lähinnä työnkuvasta. Ainahan siihen voi olla vastaamatta jos ei kiinnosta...

Yksi ongelma on siinä, että olen useilla ihmisillä ensimmäisenä luettelossa, ja kun näppäinlukko jää auki niin taskut ja kassit soittelee mulle itseksekseen.

Sullon sama vika kun mulla ja tähän kyllästyneenä olen laittanut omaan puhelimeen ensimmäiseksi numeron jossa ei vastaa koskaan kukaan. En siis ainakaan itse terrorisoi tuttuja taskupuheluilla. Aikanaan kun omistin vielä lankaliittymän, erityisesti faijalla ja broidilla oli tapana soitella taskuistaan mun kotivastaajaan, jonka viestejä ei saanut kelattua/poistettua ilman kuuntelua. Oli varsin raivostuttavaa kuunnella jotain työpaikkahöpinöitä minuuttitolkulla. No, jotain hyötyä niistäkin kun faija narahti syrjähypystä...