urpiainen kirjoitti:Juu juu, mutta ei tämä vastaa siihen ihmisiä bussipysäkeillä puhuttavaan kysymykseen, että mikä ihmeen "se"? Miksei "maailmaa on kaikki, mikä on niin kuin on"? Mitä lisäarvoa "se" meille antaa?
Maailma on kaikkien tosiseikkojen lähde. Reaalinen substanssi määritelmällisessä tosiolevassa. Maailma on niin kuin maailma on, koska ainoastaan tosiseikat voivat olla maailman asiantilojen faktisia eksplikaatioita.
Siis selkokielelle käännettynä perustelet partitiivin sillä, että "kielenkäytön problemaattisuudesta johtuen" kielessä voitaneen representoida vain osa maailmasta (faktoista); erityisesti oliot itsessään (eivätkä siis kuvaukset olioista) jäävät aina kielen ulkopuolelle?
Eli toisin sanoen, kaikki mikä on niin kuin on (ja voidaan siis kielessä sanoa) on maailmaa, mutta kaikki mikä on maailmaa, ei ole niin kuin on (eli osaa maailmasta ei voida kielessä representoida)?
Tullaan faktan ja mystiikan ontologiseen ristiriitaan. Mikä oikeastaan on tosiolevaa? Ainoastaan se, mikä kyetään kielellä loogisesti määrittelemään? Wittgenstein itse perääntyi jälkeenpäin Tractatuksessa esittämistään näkemyksistä todeten, että kielen tehtävä maailman kuvaajana on vain yksi sen käyttötarkoituksista. Kieli siis eittämättä kuvaa maailmaa, mutta samaan aikaan on huomioitava, ettei sen käyttö itsessään välttämättä luo uskottavia representaatioita. Joten edelleen: kielenkäytön problemaattisuudesta johtuen itse kielen kuvaamien satunnaisten asioiden suhde loogis-kielellisesti määriteltyihin varsinaisiin tosiseikkoihin on väistämättä isoksi osaksi kantilaista metafysiikkaa. Kielen rajat ovat toki maailman rajat, mutta mikä on kielen mallinnustarkkuus?
Tractatuksen seitsemäs ja viimeinen propositio tuntuu olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä Wittgenstein itse tekee kirjassaan -- ennen mainittua propositiota Wittgenstein itse tunnetusti selittää, että se joka hänen ajatteluaan ymmärtää huomaa, että tarkkaan ottaen koko Tractatus on mieletön, koska koettaa käyttää kieltä kielen ja maailman suhteesta puhumiseen.
All
is. Mutta mikä merkitys kielellä silloin on? Maailma on todellinen, ja jos "kaikesta siitä mistä ei voida puhua, on vaiettava", on tosiolioiden riippumattomuus kielellisestä selitysvoimasta siten olennaisempi asia kuin itse kielen ja maailman korrespondenssi.